Vuosi 2019 on nyt lähihistoriaa, joten meikämannella on taas vuosittaisten top-listojen tekemisen aika. Annika teki omansa tapansa mukaan jo kesällä.
Vuonna 2019 olen BGG:n statistiikan perusteella pelannut 231 eri peliä, yhteensä 714 erää. Itselleni uusia näistä peleistä oli 134. Pelasin yhteensä 87 eri ihmisen kanssa. Näitä lukuja kun miettii, niin tuntuuhan se hurjalta. Miten niitä nyt näin vähän tuli?
Tämä on siis itse asiassa notkahdus verrattuna edellisiin vuosiin, yleensä eri nimikkeiden määrä on ollut kolmensadan tienoilla ja erät jossain tonnin tienoilla. Keväällä olimme viitisen viikkoa Sveitsissä ja syksyllä aloimme molemmat opiskella uutta tutkintoa muun homman päälle. Se rokotti peliharrastamista.
Jos lukijaa mietityttää, että miten sekaisin voi ihminen olla, jos pelaa päivittäin keskimäärin kaksi erää lautapeliä, joista ainakin 2-3 viikossa on itselle uusia opeteltavia, niin siihen en voi vastata kuin että harrastaminen on vienyt mukanaan.
Lisää hulluja lukuja? No, täältä pesee.
Pelejä on kokoelmaan tullut vuoden aikana 106 kappaletta (ostetut, vaihdetut ja saadut). Pois taas on myyty, vaihdettu tai annettu pois yhteensä 90 kappaletta. Peliharrastuksen liikevaihto on kuitenkin hiukan plussan puolella, ainakin jos jätetään pois viikoittaisen pelikerhon ja kolmen suuremman pelipäivän (Litsa-con, Turun seudun lautapelaajien pikkujoulut, ja kerhon kevään pelipäivä) järjestämisen juoksevat menot, eli vaatimattomat tarjoilu- ja matkakulut. Harrastus on toisin sanoen saavuttanut pisteen, jossa sen moottori pyörittää itseään.
Harrastaminen on meillä muutakin kuin pelejä ja pelitapahtumia. Edeltävään vuoteen on mahtunut minulta ja Annikalta yhteensä 42 blogipäivitystä, 13 jaksoa Todellisuuspako -podcastia ja osallistumisia Lautakunta-podcastin jaksoihin. Kuukauden peli -videoita on tehty muutama ja jotain pientä Youtube-sisältöä on tuotettu yhdessä Pelipeikon kanssa. Näiden päälle on ollut vielä pelituomaristotehtäviä.
Pelatuimmat, top-7 (tai oikeastaan top-17)
The Lord of the Rings LCG on ylivoimaisesti pelatuin peli, mutta siihen on syynsä. OCTGN-sovellus tekee soolopelaamisesta älyttömän helppoa. OCTGNia on käytetty myös kaksinpeleissä, vaikka ei mikään kyllä voita veljenpojan kanssa pelaamiamme live-pelejä ihan pöydän ääressä.
Harrastaminen on meillä muutakin kuin pelejä ja pelitapahtumia. Edeltävään vuoteen on mahtunut minulta ja Annikalta yhteensä 42 blogipäivitystä, 13 jaksoa Todellisuuspako -podcastia ja osallistumisia Lautakunta-podcastin jaksoihin. Kuukauden peli -videoita on tehty muutama ja jotain pientä Youtube-sisältöä on tuotettu yhdessä Pelipeikon kanssa. Näiden päälle on ollut vielä pelituomaristotehtäviä.
 |
| Vuoden pelatuimpiin kuuluu iso joukko pieniä ja nopeita pelejä. |
Pelatuimmat vuonna 2019
Koska numerot ja tilastot ovat maailman hauskin ja mielenkiintoisin asia, niin ennen top-listoja katsotaan vielä kylmän matemaattisesti, että mitä se Kaitsu on oikein vuoden aikana pelannut.Pelatuimmat, top-7 (tai oikeastaan top-17)
- The Lord of the Rings: The Card Game (57 erää)
- Love Letter (15 erää)
- Button Men Originals (13 erää)
- Can’t Stop Express (12 erää)
- Cartographers: A Roll Player Tale, Pyramids, Bananagrams, Startups, Pearls (9 erää)
- Descent: Journeys in the Dark (Second Edition), Second Chance, Shadows in Kyoto (8 erää)
- Dungeon Draft, Hokkaido, Kaappaa Kenguru, Ligretto, Railroad Ink: Deep Blue Edition (7 erää)
 |
| Pyramidsissa rakennettaan honshumaisesti lomittain asettelemalla korteista tälläisiä värikkäitä egyptiläisiä pytinkejä. |
Vanhoista suosikeista Love Letter pitää pintansa, eikä 15 pelikerrassa ole vielä edes Love Letter Premiumin (5 - 8 pelaajaa) saamia sessioita. Vähemmän yllättäen listan pelit ovat pääosin kepeitä fillereitä, mitä nyt Descent: Journeys in the Darkin -peruskampanjan läpikäynti näkyy listasijoituksena. Dawn of Peacemakers ei ihan päässyt listalle asti.
Se on kuin pyörällä ajamista, nimittäin MTG:n pelaaminen. Uusi, entistä virtaviivaisempi netti-Magic on älyn sulavalinjainen peli. Vaikka rahaa voi tässäkin törsätä loputtomasti boosteripaketteihin ja muuhun krääsään, niin peli on myös erittäin reilu ilmaispelaajalle. Olen saanut kymmenkunta erittäin toimivaa valmispakkaa ja ison pinon boostereita ja erikoiskortteja käyttämättä latiakaan. Netistä löytyvillä ilmaiskoodeillakin saa isot kasat digikortteja ja pelatessa uusia pakkoja avautuu nopsaan tahtiin. Nettiturnaukset ja kaksinkamppailut toimivat myös erittäin sutjakkaasti Magic: The Gathering Arenassa.
Terraforming Mars on viime vuosien parhaita pelejä, ja tämä Steamistä lataamani PC-versio toimii oikein hyvin, jopa vanhalla läppärillä. Ihmisvastustajalle maankaltaistus kyllä pienellä ruudulla häviää selvästi, mutta soolopelailu on sen verran sujuvaa ja nopeaa, että olen naksutellut tätä melko runsaasti.
Top-listat, 2019 editio
Top-5 lautapelien digitaaliset versiot
- Magic: The Gathering Arena
- Terraforming Mars
- Santorini
- Race for the Galaxy
- That's Pretty Clever
Se on kuin pyörällä ajamista, nimittäin MTG:n pelaaminen. Uusi, entistä virtaviivaisempi netti-Magic on älyn sulavalinjainen peli. Vaikka rahaa voi tässäkin törsätä loputtomasti boosteripaketteihin ja muuhun krääsään, niin peli on myös erittäin reilu ilmaispelaajalle. Olen saanut kymmenkunta erittäin toimivaa valmispakkaa ja ison pinon boostereita ja erikoiskortteja käyttämättä latiakaan. Netistä löytyvillä ilmaiskoodeillakin saa isot kasat digikortteja ja pelatessa uusia pakkoja avautuu nopsaan tahtiin. Nettiturnaukset ja kaksinkamppailut toimivat myös erittäin sutjakkaasti Magic: The Gathering Arenassa.
Terraforming Mars on viime vuosien parhaita pelejä, ja tämä Steamistä lataamani PC-versio toimii oikein hyvin, jopa vanhalla läppärillä. Ihmisvastustajalle maankaltaistus kyllä pienellä ruudulla häviää selvästi, mutta soolopelailu on sen verran sujuvaa ja nopeaa, että olen naksutellut tätä melko runsaasti.
 |
| MTG Arenaa tuli nakutettua lähemmäs 70 erää viime vuonna. |
Santorini ei pari vuotta sitten oikein saanut meillä kotona tuulta purjeisiinsa. Vasta kun latasin täppärille tuoreen digiversion, alkoi peli aueta paremmin ja nyt sitä pelaillaan paljon entistä enemmän myös livenä pöydän ääressä. Digiversio on kaunis ja oikein toimiva.
Race for the Galaxyn Steam-versio on todella jouheva ja sitä tulee pelattua aina silloin tällöin. Reiska ei ole koskaan fyysisenä versiona saanut meillä suosiota, mutta tätä pelaan mielelläni yksikseni.
Wolfgang Warchin läpimurtopeleihin kuului The Mindin ohella Ganz schön Clever, eli That’s Pretty Clever. Tässä hiukan lihaisammassa kupongintäyttöpelissä on hauska yrittää lyödä omia ennätyksiään. Täppäriversio on oikein pätevä, enkä ole fyysiseen versioon pelistä koskenutkaan tämän saatuani.
Näiden viiden lisäksi Mystic Vale, Istanbul sekä Shards of Infinity ovat saaneet runsaasti peliaikaa. Mystic Valen keinoäly osoittautui aivan liian helpoksi vastukseksi ja fyysisen version korttien rakentelu oli vähän liian kömpelöä kiinnostaakseen. Istanbul toimii hyvin, mutta se on kivempi pöydällä pelattuna. Shards of Infinity kärsii käänteisestä ongelmasta kuin ylihelppo Mystic Vale, saan Shardsissa lähes järjestään tietokoneelta selkääni vaikka mitä yritän. Itse appi on kivan näköinen ja toimii satunnaisia mystisiä jäätymisiä lukuun ottamatta hienosti.
Top-10 vuonna 2018 ilmestyneet pelit
- Detective: A Modern Crime Board Game
- Architects of the West Kingdom
- Azul: Stained Glass of Sintra
- Between Two Castles of Mad King Ludwig
- Decrypto
- Cubirds
- Welcome to...
- Century: Eastern Wonders
- Everdell
- Monolith Arena
Puolalainen etsiväpeli Detective: A Modern Crime Board Game oli tuon vuoden paras pelikokemus. L.A. Crimes -lisäosa maistui tänä vuonna meille myös vallan hyvin. Architects of the West Kingdoms on Shem Phillipsin uuden trilogian ensimmäinen osa, ja työläistenasettelupeliksi mukavan tuore mekaniikoiltaan.
Azul: Stained Glass of Sintra oli kesän pelatuimpia pelejämme. Pidän siitä enemmän kuin alkuperäisestä Azulista, mutta molemmat pelit ovat hyviä.
Between Two Castles of Mad King Ludwig
Decrypto on tämän hetken paras sanapeli ja löylytti aiemmin tuota valtikkaa kantaneen Codenamesin.
Cubirds on yksi parhaista kepeistä korttipeleistämme, hauska lintuteema ja mukava pelimekaniikka antavat vähän kaikenikäisille mukavasti haastetta.
Welcome to… on kaikkien aikojen toiseksi paras kupongintäyttöpeli. 50-luvun unelmalähiön rakentelupeli on yksi kokoelmamme pelatuimpia.
Century: Eastern Wondersissa on lyhyisiin sääntöihin tiivistetty varsin mainio kaupankäyntipeli eksoottisen itämaisen saariston maisemissa. Yhdistämällä tämän muiden Century-sarjan pelien kanssa saa lisäksi vielä tuhdimpia pelikokemuksia.
Everdell jätti kertapelailun jälkeen oikein positiivisen kuvan itsestään. Söpö pistemoottorin rakentelupeli kestää juuri sopivan kauan. Se pelilaudan raunassa sojottava puu on vähän epäkäytännöllinen, mutta tekee pelistä kyllä katsojamagneetin julkisissa tiloissa.
Monolith Arena on Portal Gamesin julkaisema fantasiaversio Neuroshima Hexistä. Eräänlaista laattaohjelmointia sisältävä taistelupeli on varsin mielenkiintoinen pähkäilyhaaste.
Nopeat kunniamaininnat voisi antaa Railroad Ink kupongintäyttöpelille, kortindräftäyspeli Ohanamille, sekä Keyforgelle, joka miltei löi itsensä läpi Suomessa.
 |
| Cartographers: A Roll Player Tale on tämän hetken paras kupongintäyttöpeli. Vaihtuvat pisteytysehdot tekevät joka pelikerrasta erilaisen. |
Tämän hetken kaikkien aikojen top-20
Lopuksi vielä tämä jokaisen "lautapelimediapersoonan" jokavuotinen pakkopulla, eli ne kaikkien aikojen parhaat pelit herran vuonna 2019. Kärki on tänä vuonna heilahtanut vähän, mutta työläistenasettelupelit ne vaan ovat edelleen voimissaan.
1. Architects of the West Kingdom
Kamppailu kärjestä oli kolmen kauppaa. Arkkitehdit ovat viime aikoina pyörineet eniten mielessä ja peli on päässyt viimeisen vuoden aikana aika tasaisesti pöydälle, tarjoten joka kerta mielekkään ja sopivan interaktiivisen työläistenasettelukokemuksen.
Lopuksi vielä tämä jokaisen "lautapelimediapersoonan" jokavuotinen pakkopulla, eli ne kaikkien aikojen parhaat pelit herran vuonna 2019. Kärki on tänä vuonna heilahtanut vähän, mutta työläistenasettelupelit ne vaan ovat edelleen voimissaan.
1. Architects of the West Kingdom
Kamppailu kärjestä oli kolmen kauppaa. Arkkitehdit ovat viime aikoina pyörineet eniten mielessä ja peli on päässyt viimeisen vuoden aikana aika tasaisesti pöydälle, tarjoten joka kerta mielekkään ja sopivan interaktiivisen työläistenasettelukokemuksen.
"Hei, hetkinen! Eikös Detective ollut juuri ylemmällä listalla sijoitettu ykköseksi ennen Arkkitehtejä?"
Olet oikeassa hyvä tarkkasilmäinen lukijani. Vuonna 2018 Detective oli sen vuoden peleistä se kovin tulokas ja paras pelikokemus. Pitkässä juoksussa Arkkitehdit vetävät kuitenkin pidemmän korren, toivottavasti selitys tyydytti.
"..."
Hienoa! Mennään eteenpäin.
 |
| Architects of the West Kingdom. |
2. The Voyages of Marco Polo
Viime vuoden ykköspelini ei ole päässyt moneen kuukauteen pöydälle, joten Polo menetti nyt toistaiseksi paikkansa. Toinen toistaan hurjemmat pelaajavoimat ja hauska nopanasettelusysteemi takaavat aina jännittävän ja yllättävän pelikokemuksen.
3. Viticulture Essential Edition + Tuscany Essential Edition
Kestosuosikki ei päässyt kuin kerran viime vuonna pöytään, mutta kokemus oli tietysti rautainen. Viticulture on työläistenasettelupeli, jossa mekaniikan ja teeman yhteensopivuus on huippuluokka. Peli on hyvin helppo opettaa lähes kenelle vain, sillä kaikki pelissä tehtävä istuu hyvin käsityksiin viinitilan ylläpitämisestä.
4. Detective: A Modern Crime Board Game + L.A. Crimes -lisäosa
Vahvasti tarinallisessa etsiväpelissä käytetään pelin omaa tietokantaa ja nettiä apuna rikosten ratkaisussa. Detective voisi olla ylempänäkin listalla, sillä harva peli on tarjonnut yhtä intensiivisiä ja immersiivisiä kokemuksia. Kerran pelattua kampanjaa ei kuitenkaan voi uusiksi pelata, ainakaan useampaan vuoteen, joten pelistä on iloa vain juuri niin kauan kuin Portal Games suoltaa ulos lisäsisältöä.
5. Lord of the Rings LCG
Yhteistyönä pelattava Sormusten Herra -aiheinen Living Card Game on ensimmäinen tutustumiseni “elämäntapapeleihin” tällä vuosituhannella. Vaikka missään Magic: the Gatheringin vaatimissa rahamäärissä ei liikutakaan, niin ihan halpaa huvia tämän pelaaminen ei ole. Pakanrakentelu ja pelissä syntyvät tarinat vievät kuitenkin niin hyvin mukanaan, että peli on paikkansa ansainnut kärkiviisikossa.
6. Terraforming Mars
Viime vuonna suomeksi ilmestynyt Terraforming Mars on tätä kirjoittaessani Board Game Geekin all-time ranking listan kolmonen. Vaikka pelin komponenttien ja kuvituksen laatu ei parasta luokkaa olekaan, on tämä Marsin maankaltaistamista käsittelevä peli tekee monta asiaa oikein. Kamppailu planeetan pinnan parhaista paikoista sekä loistava korttimekaniikka tekevät tästä vallan erinomaisen pelin, myös kahdella pelaajalla.
7. Cartographers: A Roll Player Tale
Yksi vuoden yllättäjistä on tämä pieni kupongintäyttöpeli. Tetris-laattojen piirtely kartalle on mielenkiintoinen aivopähkinä- Ennakkoon eniten pelkäämäni asia, toisen muroihin pissiminen monsterikortin tullessa, osoittautui sekin peliä parantavaksi ominaisuudeksi. Vaihtuvat tavoitteet ja niiden suorittamisen ajoittaminen ja etukäteissuunnittelu ovat pelin suola. Cartographers on toistaiseksi paras kokeilemani kupongintäyttöpeli.
8. Descent: Journeys in the Dark (Second Edition)
Isät plus pikkupojat kokoonpanolla pelattu Descent -kampanja oli yksi edellis- ja viimevuoden parhaita pelikokemuksia. Poika välillä kyselee, koska pelataan taas. Hyllystä löytyisi toinen kampanja ja huomaan että sen vetäminen on alkanut taas kutkuttaa. Tällä kertaa lisäisin soppaan vielä selkeästi enemmän roolipelillisiä elementtejä.
9. Battle for Rokugan
Yllättävän pieneen pelilaatikkoon mahtuu kovasti sujuva ja jännittävä aluehallintapeli. Feodaaliajan Japanista mallia hakenut Rokuganin fantasiamaailma on tuttu Legend of the Five Rings -peleistä, mutta aika päälle liimattu teema tässä on. Yksinkertainen pelimekaniikka mahdollistaa yllättävän paljon hämäyksiä, selkään puukotusta ja ansojen virittelyä. Battle for Rokugan luo joka pelikerralla muistoihin jääviä hetkiä.
10. Raiders of the North Sea
Työläistenasettelupelit ovat olleet meillä se suosituin peligenre. Raiders of the North Sea on siinä joukossa miellyttävän vauhdikas ja teemarikas peli. Viikinkikylässä kerätään ensin miehistöä ja varusteita, sitten matkustetaan kaljan rohkaisemana ryöstelemään kristittyjen maita. Raidersin työläistenasettelumekaniikka (aseta meeple, tee paikan toiminto, ota toinen meeple laudalta ja tee sen paikan toiminto) on nerokkaan simppeli.
11. Wingspan
Vuoden 2019 kansainvälisesti ehkä kovin pelijulkaisu oli lintuaiheinen Wingspan. Elizabeth Hargraven ensimmäinen julkaistu peli voitti heti Kennerspiel des Jahres -palkinnon. Upean kaunis peli toimii hyvin vähemmän pelanneiden kanssa, mutta tarjoaa silti tarpeeksi pohdintaa kokeneemmallekin pelurille.
12. Amul
Lautapelit.fi julkaisu viime vuodelta yllätti positiivisesti. 7 Wondersia monelta osin muistuttava kortinvärväyspeli toimii mainiosti varsinkin 5-8 pelaajalla. Meillä Amul on käytännössä korvannut 7 Wondersin, joka oli vuosikausia se ykkösvalinta yli viiden pelaajan ei-partypeliksi.
 |
| Amul on julkaistu ihan suomeksi. |
13. Tulip Bubble
Japanilaissuunnittelijan pörssipeli 1600-luvun Hollannin tulppaanikaupasta vei heti jalat alta. Huutokauppaa ja pörssikeinottelua miellyttävän yksinkertaisessa paketissa tarjoava Tulip Bubble on kaunis katsoa ja nopea pelata. Kun onnistuu keinottelemaan itselleen huippuhinnan omista lajikkeistaan, on onnistumisen tunne mieletön. Pelaajat luovat itse tasapainoa ja kaaosta hintamarkkinoille ja peli ikään kuin katsoo sivusta. Herkullinen tapaus, kertakaikkiaan.
14. DecryptoTiimipohjainen sanapeli pesi heti ensipelin jälkeen lattian Codenamesilla. Decrypto tekee lähes kaiken paremmin ja lisää peliin jännitystä oikein roppakaupalla. Pelipaketissa tullut paksu kuponkipinkka on huvennut sellaista tahtia, että on pakko laminoida pari lappua mahdollisimman pian. En voi suositella tätä tarpeeksi sanapäättelypelien ystäville, sillä pelistä löytyy suomen- ja ruotsinkielinen painos ja hintakin on enemmän kuin kohtuullinen.
15. Roll Player + Monsters & Minions -lisäosa
Roolipelihahmon rakentaminen noppienvärväyksellä on aiheena hömelön nerokas. Lisäosan avulla omat hahmot pääsevät vielä mätkimään monstereitakin. Keith Matejkan suunnitteleman Roll Playerin vahvuus ja heikkous on paketin koossa, erilaisia rotuja, esineitä, hahmoluokkia ja muuta sälää on niin paljon, että haaste on joka kerta vähän erilainen. Haittapuolena kamaa on pelin yksinkertaisuuteen nähden vähän liikaa, ja jo ajatus setupin teosta alkaa pyörryttää. Pelatessa fiilis on kuitenkin katossa. Jännästi pelimaailmaan sijoitettu spin off, Cartographers, pesi tämän emopelinsä listallani selkeästi. Siinä pelissä ei ole mitään turhaa ja sitä kautta pelikokemus on napakampi.
16. Orléans
Rikollisen alipelatuksi jäänyt Orléans voisi olla kirkkaasti kärkikympin puolella. Siinä on peli, josta löytyy lähes kaikki itseäni kiinnostavat elementit. Jostain syystä tätä on meillä pelailtu ainoastaan kaksistaan ja luulen että isommalla poppoolla pidot paranisivat. Työläisten asettelua, laudalla liikkumista ja bag-buildingia yhdistelevä euro on jälleen näitä mekaanikoiltaan lähes täydellisiä euroja, joista niin pidän.
17. Sagrada
Sagradassa rakennellaan värikkäistä läpinäkyvistä nopista ikkunamaalauksia. Nopanvärväys ja asettelu tuo vahvasti mieleen ylempänä mainitun Roll Playerin. Sagrada tutustutti meidät tähän pelityyppiin ja se hoitaa homman edelleen paljon elegantimmin kuin Roll Player. Peli sopii aika laajalle joukolle, sudokuista pitävä anoppini esimerkiksi on tässä aika ässä. Parinkymmenen pelikerran jälkeen Sagradaan on tullut pieni burnout - liian paljon pelejä liian tiukassa tahdissa. Sagrada tulee kuitenkin säilyttämään paikkansa, pian se taas alkaa maistua.
18. Azul: Stained Glass of Sintra
Uutta Azulia pukkaa nykyään kerran vuodessa. Tämä sarjan toinen peli otti aiheekseen sagradamaisesti lasimaalaukset, mutta ei se itseäni lopulta haitannut. Kokoelmaan mahtuu kaksikin peliä aiheesta. Azul: Stained Glass of Sintra on mukavan näppärä abstrakti puzzle, jossa on mukavan kilpahenkinen lasinpalojen värväysmekaniikka. Viime kesänä Sintra tuntui olevan meillä koko ajan pöydällä ja se on jostain syystä omaan makuuni alkuperäistä Azulia parempi.
 |
| Azul: Stained Glass of Sintra on yksi suomeksi julkaistuista vuoden 2019 hittipeleistä. |
19. Ethnos
Yhdellä pelikerran turvin listalle noussut Ethnos on nopeasti pelattava kortinvärväys-aluehallintapeli. Jännitystä ja valintoja mahtuu lyhyeeseen peliaikaan niin paljon, että rakastuin peliin oikopäätä. Sääli, että peli on aika ruma viritys ja kuvituskin kovin geneerisen näköinen. Siitä huolimatta peli pitäisi saada omaankin kokoelmaan, eikä haittaisi jos tästä tehtäisiin vähän nätimpi painos.
20. Homesteaders
Mukavasti swingiä sisältävä kaupunginrakennuspeli villin lännen teemalla veteli minua oikeista naruista. Yli 10-vuotiaasta pelistä ilmestyi viime vuonna uudistettu laitos ja se sai samalla myös lisäosan. Huutokauppaa ja rakennuslaatoista tehtävää piste- ja rahamoottorin rakentamista yhdistelevä Homesteaders on yllättävän tiukka, jopa paikoin armoton kamppailu pisteistä. Pidin erityisesti riskinoton ja ajoituksen kanssa pähkäilystä.
Siinä olivat minun vuoden 2019 parhaat ja pelatuimmat. Mitään aivan ylivertaista peliä tai pelikokemusta ei tälle vuodelle osunut, mutta tasaisen hyvää peliä oli keskimääräisesti paljon pöydässä. Vuodelta 2020 toivon jotain tajunnanräjäyttävää kokemusta, en pistäisi pahakseni jos seuraavaa vuosilistaa tehdessä tarjolla olisi monia uusia huipputulokkaita.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille, kerro alhaalla kommenteissa mitkä pelit olivat sinulle ne parhaat ja eniten pelatut vuonna 2019.
Mielenkiintoista listausta. Todella moderni kaikkien aikojen top-lista sinulla. Homesteaders tuolla kuvailulla kiinnostaisi päästä testaamaan.
VastaaPoistaTotta, en miettinyt asiaa sen kummemmin, mutta vain noin kolmisen peliä oli siellä 10 ikävuoden lähimaastossa ja suurin osa ihan kolmelta viime vuodelta. Kyllä se uuden kultti näkyy omassa pelaamisessa, tosin toisaalta tuntuu että pelit myös kehittyvät juuri nyt sellaista vauhtia, että ne myös ovat parempia kuin vanhat, ainakin keskimäärin.
Poista