Lord of the Rings LCG Osa 2. The Core Set

by Kai Saarto 12 huhtikuuta 1 kommenttia Artikkelit Arvostelu lautapeli lotr lcg

Itäisillä Mordorin mailla muinainen pahuus nostaa päätään. Sauron kerää voimiaan ja jos hän löytää etsimänsä koko maailma vaipuu pimeyteen. Ainoa toivo on sankareissa, jotka ovat tarpeeksi varakkaita ostaakseen riittävästi kortteja pärjätäkseen.

Juttusarjassa aiemmin ilmestyneen osan voi lukea täältä. 

Tämä artikkelisarjan toinen osa keskittyy Core Setin sisältöön ja avaa lisää pelin perussääntöjä.

The Lord of the Rings: The Card Game on yhteistyönä pelattava elokorttipeli (Living Card Game) 1-2 pelaajalle (tai 1-4 pelaajalle, jos käytössä on 2+ Core Settiä). Perusboksin ja lisäosina ostettavien seikkailusyklien tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Hobitin ja Sormusten ritareiden väliin jäävään aikaan, jota ei Tolkienin kirjoituksissa ole paljoa avattu.

Core Setin mukana tulee 226 korttia, joilla onnistuu jo jonkinlainen pakanrakentelu. Perussääntö pelissä on, että yhtä korttia voi pakassa olla korkeintaan kolme kappaletta. Core Setissä yksittäisiä kortteja on 1-3 kappaletta kutakin. Tämän vuoksi suositellaan  2-3 Core Setin ostoa, jotta kaikkia kortteja olisi käytössä varmasti useampi. Lisäosissa kortteja on sitten aina se kolme kappaletta kutakin. Korttien lisäksi boksissa on mm. pelaamiseen tarvittavia pahvimerkkejä ja näppärät kiekot uhkapisteiden kirjanpitoa varten.

Yhteistyöpelinä LotR LCG:stä puuttuu kilpailullinen turnaus-skene käytännössä kokonaan, eli sikäli yhdelläkin kopiolla Core Setistä elää. Vaikeampia skenaarioita on mahdollista helpottaa sen verran että pelaamisesta tulee hauskan haastavaa niissä tehtävissä, joissa päätä alkaa tehdä mieli takoa lähimpään seinään.

Sääntöselitys (skippaa jos ei kiinnosta)

Aluksi valitaan pelattava seikkailu (quest). Core Setissä näitä tulee kolme, joista ensimmäinen on puistokävely ja kaksi muuta aivan #&&/% vaikeita - varsinkin yhden Core Setin korteilla pelattavaksi. Kutakin seikkailua varten kootaan sen ohjeistuksen mukaan kohtaamispakka, eräänlainen keinoäly, jota vastaan pelaajat kamppailevat. Seikkailuissa on yleensä 2-5 vaihetta, jotka edetään järjestyksessä ja joissa on tiettyä satunnaisuutta.

Seuraavaksi pelaajat valitsevat omat pakkansa. Ohjekirjassa on kokoamisohjeet neljälle erilaiselle aloituspakalle, joilla pääsee pelaamisen alkuun. Sen jälkeen voi koittaa rakentaa omia virityksiään ja lisäosien myötä optiot lisääntyvätkin sitten jo ratkaisevasti. Aloituspakat keskittyvät kukin yhteen pelin neljästä vaikutusvallan piiristä.

Leadership kuvaa sankarin karismaa ja kykyä inspiroida toisia sankareita ja liittolaisia.

Käytännössä tärkeimpiä Leadership-korttien ominaisuuksia on helpottaa sankareiden resurssituotantoa ja kääntää jo täpätyt kortit uudelleen käyttövalmiuteen. Leadership on myös melko yleiskäyttöinen ja sen alta voi löytää esimerkiksi tahdonvoimaa lisääviä kykyjä (helpottaa Questissa etenemistä).

Lore kuvaa oppineisuutta ja sisältää mm. parannuskykyjä antavia kortteja.

Lore-kortit antavat esimerkiksi pelaajan nostaa itselleen ylimääräisiä käsikortteja, tuovat pöytään sankareita ja liittolaisia parantavia hahmoja tai taikuutta ja esimerkiksi antavat pelaajien manipuloida Kohtaamispakkaa. Jälkimmäinen ominaisuus on erittäin tärkeä tietyissä questeissa. Lore toimii hyvin yhteistyössä Leadershipin kanssa, sillä toinen antaa resursseja ja toinen lisää kortteja. 

Spirit korostaa tahdonvoiman, uskollisuuden ja rohkeuden merkitystä.

Tärkeimpiä Spiritin antamia etuja on hahmojen tahdonvoiman kasvatus ja Kohtaamispakasta tulevien ilkeiden Treachery-korttien torjunta. Tämän lisäksi Spirit-korteilla voi laskea pelaajien uhkatasoa alemmas ja kääntää kortteja uudestaan käyttövalmiiksi. Käsikärhämässä Sauronin kätyreitä vastaan Spirit on lähes hyödytön.

Tactics on puhdasta sotataitoa.

Tactics on korvaamaton kun metsästä juoksee syliin joukko vihollisia. Kortit tekevät suoraa vahinkoa viholliseen, auttavat puolustuksessa ja lisäävät hahmojen vahingontekoa. Kun tehtävä sisältää paljon vihollisia, Tactics on selvä valinta. Muissa tehtävissä se on melko hyödytön.

Yleensä pelaajilla on kullakin kolme sankaria ja pakat rakennetaan näiden tyyppien vahvuuksien ympärille. Mitä voimakkaampi sankari, sitä suurempi uhkataso tällä on. Kaikkien omien sankareiden uhat lasketaan yhteen ja siitä muodostuu pelaajan aloitusuhkataso, joka merkitään uhkakiekkoon (threat dial). Se on pelin tikittävä aikapommi. Joka vuoro kiekko menee askeleen eteenpäin, välillä useamman jos käy huono tuuri. Kun uhkakiekko näyttää lukua 50, Sauron pistää pelaajan merkille ja tälle tulee noutaja. Uhkataso myös määrittää sen, kuinka pahat vastukset huomaavat pelaajan hahmot.

Threat dial, eli "uhkakiekko". Uhan ollessa yli 35 vähän isommat ja vaarallisemmat Sauronin palvojat etsivät jo pelaajien seuruetta ja hyökkäävät sen kimppuun. Kun uhkataso on parissakympissä ovat vastuksetkin vielä nyrkillä tapettavia.

Kun uhkatasot ovat selvillä, kaikki vetävät sekoitetusta pakastaan kuusi korttia. Jos alkukortit ovat huonot, voi kerran mulligoida (sekoittaa pakan uusiksi ja ottaa uudet 6 korttia).

Nyt luetaan valitun tehtävän ensimmäinen Quest-kortti: siinä on tavallisesti pari riviä taustoittavaa tarinaa tehtävästä ja ohjeet mitä kortteja kohtaamispakasta ehkä asetetaan Staging Arealle (eräänlainen kulissi, tai valmistautumisalue, josta monsterit ja vierailtavat paikat tulevat peliin). Quest-kortti kertoo myös miten tehtävä läpäistään - se tapahtuu yleensä keräämällä siihen tarpeeksi etenemismerkkejä.

Ensimmäisenä vuorossa tehdään Resurssivaihe. Kukin sankari voi ottaa yhden resurssimerkin varastosta. Sitten pelaaja vetää yhden uuden käsikortin nostopakastaan.

Seuraavaksi tulee Suunnitteluvaihe. Pelaajat käyttävät resurssejaan pelatakseen käsikorttejaan pöytään. Nämä ovat yleensä varusteita tai liittolaisia, jotka pysyvät pöydässä kunnes tuhoutuvat. Kertaluontoisia tapahtumakorttejakin voi nyt pelata, mutta niitä voi yleensä pelata muissakin kierroksen vaiheissa. Kortin ostaminen vaatii yleensä tietyn määrän jonkin lajisia resursseja. Eli jos pelataan spirit-kortti, se pitää maksaa spirit-symbolin omaavan sankarin resursseilla.

Kullakin sankarillani on yksi resurssimerkki. Niillä voin jatkossa ostaa käsikorteistani vaikka Gimlille haarniskan.

Mahdollisten uusien liittolaisten ja varusteiden kera siirrytään sitten kolmanteen, Quest-vaiheeseen, johon aiemmin mainittu Staging Area liittyy oleellisesti. Seikkailun alkuasettelun aikana voi tänne olla tullut kortteja (vihollisia tai paikkoja) joilla on uhka-arvo (threat level). Edistyäkseen seikkailussa pelaajien pitäisi määrätä tietyt hahmonsa quest-hommiin (kääntämällä hahmokorttinsa 90-astetta, eli täpätä nämä). Tällöin sankareiden tahdonvoimapisteet lasketaan yhteen, ja jos luku on suurempi kuin Staging Arean kohtaamiskorttien uhkaluku, se on hyvä asia ja pelaajat saavat laittaa etenemismerkkejä aktiiviseen lokaatioonsa ja mahdollisesti Quest-korttiin. Vitsi on siinä, että vasta pelaajien valittua questaavat hahmonsa, Staging Arealle nostetaan kohtaamispakasta lisää kortteja, yleensä 1 per pelaaja. Vasta sen jälkeen nähdään onnistuivatko sankarit questailussaan vai eivät. Epäonnistumisesta sakotetaan lisäämällä uhkakiekkoon lisää pisteitä. Peli on siis onnenkoetusta, juuri koskaan ei tiedä mitä kohtaamispakasta tulee Staging Arealle. Jos Quest-kortin vaatimat etenemismerkit tulevat täyteen, pelaajat siirtyvät heti seuraavaan Quest-vaiheeseen ja ovat lähempänä voittoa.

Neljäs vaihe on Matkanteko. Pelaajilla voi olla kerrallaan vain yksi yhteinen aktiivinen lokaatio. Tässä vaiheessa pelaajat voivat valita yhden Staging Arean lokaatiokorteista ja siirtää sen aktiiviseksi. Tämä poistaa lokaatiokortin uhkapisteet quest-vaiheen laskuista. Monet paikat kuitenkin rankaisevat pelaajia jollain tavalla sinne matkustamisesta. Jatkossa etenemismerkit tulee laittaa lokaatiokortille ja vasta tästä ylijääneet voi sijoittaa Quest-kortille. Lokaatiokorttien kertymistä Staging Arealle tulee kuitenkin välttää viimeiseen asti, joten sankareiden on parempi reissata aina kuin vain mahdollista.

Aki tekemässä alkuvalmisteluja. Yritämme pian kahden pelaajan voimin paeta Dol Guldurista.

Viides vaihe on Kohtaaminen. Jos pelaajan uhkataso on vähintään sama kuin Staging Arealla olevan vihollisen uhkakynnys, vihollinen tulee taisteluun. Pelaaja voi myös vapaaehtoisesti kutsua yhden vihollisen taisteluun. Näin taistelussa vahvaa pakkaa pelaava voi auttaa questaamiseen keskittynyttä pelaajaa ottamalla päävastuun turpaanvetohommista.

Kuudes vaihe on Taistelu. Kullekin taisteluun tulleelle viholliselle jaetaan kuvapuoli alaspäin yksi kohtaamiskortti. Kukin pelaaja valitsee nyt millä hahmollaan puolustautuu kutakin hyökkääjää vastaan. Puolustautuakseen pelaajan on taas täpättävä hahmo. Jos hahmoja ei riitä tai niitä ei haluta laittaa puolustukseen, pelaajan on annettava täysi vauriomäärä jollekin sankarilleen. Muussa tapauksessa puolustavan hahmon puolustusarvo vähennetään vauriosta. Ennen vaurion laskemista nostetaan vielä kullekin taistelevalle vihulaiselle kohtaamiskortti. Jos kortin alareunassa on Shadow-ominaisuus, voi vihollinen esimerkiksi tehdä lisävauriota tai muuta jäynää. Jos hahmon saamat vauriopisteet saavuttavat tämän elämäpisteet, kyseinen hahmo poistuu pelistä. Se on erittäin huono asia. Seuraavaksi vuorossa on sitten takaisin lyöminen. Useampi hahmo voidaan täpätä hyökkäämään kerralla yhden vihollisen kimppuun. Kaikkien hyökkääjien vahingontekopisteet lasketaan yhteen ja niistä vähennetään vihollisen puolustuskyky. Vihollinen saa erotuksen verran vauriota ja hyvällä tuurilla pääsee hengestään.

Seitsemäs eli viimeinen vuoron vaihe on Päivitys. Kaikki täpätyt kortit käännetään pystyasentoon, uhkakiekkoa käännetään seuraavaan numeroon ja uusi kierros alkaa.

Voittaakseen pelaajien on edistyttävä viimeisenkin Quest-kortin läpi. Joskus se vaatii vain etenemismerkkejä, joskus pitää voittaa joku tietty iso hirviö tai jotain ihan muuta. Pelaajat häviävät jos heidät eliminoidaan pelistä joko kaikkien sankareiden kuoltua tai uhkakiekon näyttäessä numeroa 50.

Core Setin skenaariot ja niiden uudelleenpeluuarvo

FFG:n aloituspaketit ovat historiallisesti aikamoista arpapeliä. Descent ja Imperial Assault antavat ilman laajennuksiakin tajuttomasti pelattavaa, X-Wing Miniatures Game taas käy hyvin nopeasti tylsäksi ilman lisäalusten hankintaa.  LotR LCG Core Set antaa melko hyvät eväät pakanrakenteluun, sillä perusteet ovat pelillä kunnossa. Eri sankariyhdistelmien kokeiluun saa jo runsaasti aikaa kulumaan. Realistisesti Core Setistä riittää hupia ehkä 20-30 pelikertaan. Skenaarioita ei boksissa tule kuin kolme ja ne jättivät itselleni vähän ristiriitaiset tunteet.  Esittelen ne seuraavaksi, eli jos haluat välttyä kaikilta mahdollisilta spoilereilta pelin tarinaan liittyen, nyt on taas hyvä hetki rullata seuraavat alaotsikot lukematta ohitse. Mitään vahvaa tarinaa pelissä ei tässä vaiheessa vielä ole, joten spoileri-riski on vähäinen.

Skenaario 1: Passage Through Mirkwood

Pelin tarina alkaa kun Synkmetsän haltioiden kuningas Thranduil antaa sankareille tehtäväksi viedä viesti länteen läpi Synkmetsän lady Galadrielille. Metsä on täynnä hämähäkkejä ja örkkejä, joita Dol Guldurin noita ohjailee.

Pelin helpoin tehtävä on oikein sopiva aloittelevien pelaajien ensimmäiseksi haasteeksi. Mikään ylihelppo puistokävely ei Synkmetsän läpikulku kuitenkaan ole. Varsinkin lukuisat hämähäkkikortit voivat aiheuttaa pelaajille päänvaivaa. Haaste voi yllättää. Synkmetsä on juuri sopivan ankea antaakseen jo vähän esimakua tulevasta.

Skenaario 2: Journey Along the Anduin

Kun Synkmetsä on jäänyt taakse sankarimme lähtevät melomaan Anduinia etelään viedäkseen viestin Lady Galadrielille. Melontaretki muuttuu kuitenkin hyvin nopeasti helvetilliseksi painajaiseksi, joka miltei sai minut vihaamaan koko peliä. Tehtävän alussa Staging Arealle tuleva Hill Troll on vaarallinen vastus, joka hidastaa tehtävän etenemistä rankasti hyvänäkin päivänä.

Kahdella pelaajalla yritimme skenaariota pitkälti yli toistakymmentä kertaa. Yleensä saimme selkäämme melko selvästi, pari kertaa olimme jo ihan kalkkiviivoilla ennen kuin katastrofi iski. Pakan tuunailun jälkeen sentään selvisimme siitä lävitse. Soolona pelatessa onnistuin selvästi helpommin, kun lunttasin Ringsdb.comista hyvän soolopakan.

Core Setin ensimmäisen tehtävän ollessa koko pelin historian helpoin ja toisen tehtävän kuuluessa sen kaikkein vaikeimpien joukkoon, voi vähän ehkä kyseenalaistaa pelisuunnittelun. Sellainen asteittainen vaikeusruuvin kiristäminen olisi ollut armollisempaa.

Skenaario 3: Escape from Dol Guldur

Sankarien tutkiessa eteläisessä Synkmetsässä olevaa Dol Guldurin linnoitusta, jää yksi heistä vangiksi. Mikä onkaan tämä pelottava voima, joka pitää linnoitusta vallassaan?

Se onko Core Setin vaikein tehtävä matka Anduinia pitkin vai pako Dol Guldurista riippuu siitä keneltä kysytään. Skenaarion alkuasetelmassa arvotaan yksi pelaajien hahmokorteista, joka joutuu vangiksi ja pääsee takaisin peliin vain jos pelaajat etenevät tarpeeksi pitkälle tehtävässä ennen kuin heille käy kalpaten. Koska pakat on suunniteltu välillä hyvinkin hienosyisesti, voi yhden hahmonsa menettäminen heti alussa rampauttaa koko pelin. Me jouduimme toteamaan, että ei kannata edes aloittaa peliä, jos arpa ei osu vähäarvoisimpaan hahmoon. Jos vangitun hahmonsa saakin pelastettua, ei elämä siitä ainakaan helpotu, sillä samalla skenaario heittää syliin vihaisen sormusaaveen, eli Nazgulin.

Lilat Leadership-kortit väriään vastaavassa kansiossa. Pakanrakentelun helpottamiseksi kutakin korttia on yhdessä taskussa aina kolme kappaletta.

Yhteenveto Core Setistä

Gondorin käskynhaltija on huikean hyvä kortti.
Se antaa joka vuoro yhdelle sankarille kaksi
lisäresurssia. Korttia on Coressa kuitenkin vain yksi
kappale ja niitä haluaa jokainen pakkaansa kolme.
 Ostatko siis kolme Corea vai käytätkö jotain turhempaa
 korttia kuvaamaan puuttuvia Steward of Gondoreita?

Hintaansa nähden LotR LCG:n perussetti tarjoaa melko hyvin sisältöä, mutta vain jos tyytyy yhteen. Useamman ostaminen nostaa hintalapun jo aika korkeaksi ja päällekkäistä, osin  turhaa, sisältöä kertyy samalla. Toki jos peliä pelaa useamman hengen voimin, ei lisäsijoitus tunnu niin pahalta. Silloin ylimääräisille korteille ja tokeneille löytyy käyttöä paremmin. Meillä on kaksinpeleissä käytössä kolme Core Settiä ja silloinkin joudumme tekemään välillä kompromisseja pakanrakentelussa kun molemmille ei löydy kaikkia kortteja kolmea kappaletta. Yhdelläkin pääsee alkuun ja lisäosien myötä korttivalikoima kuitenkin kasvaa. Lisää perussettejä voi koittaa sitten joskus metsästää käytettynä tai alesta sopuhintaan.

Pelaajien kortit ovat jo Coressa varsin hyviä ja useista on iloa vielä pitkälle tulevaisuuteen kun lisäosia on hankittu pinoksi asti. Ainoa miinus tulee Questeista. Kolme tehtävää tuntuu aika vähältä vaihtelulta, varsinkin kun kaksi niistä on säädetty liian vaikeiksi. Hyvä uutinen on, että tehtävät paranevat ja tasapainottuvat paremmin lisäosien myötä.

Seuraavassa juttusarjan osassa tutustutaan ensimmäiseen sykliin, Shadows of Mirkwoodiin.