Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirpparilöydöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirpparilöydöt. Näytä kaikki tekstit

Kevään edetessä buustilla Todellisuuspaon residenssissä ja muilla tapahtumapaikoilla on pelattu yhtä sun toista. Hottislistaa oli tällä kertaa vaikea koostaa, koska alkukevään pelailut jäivät häkellyttävän vähiin. Nyt on suunta kuitenkin ylöspäin, ja unelmissa kangastelee muutama korkkaamatonkin peli.


Lautapelaajalla on ilahduttavan monia tapoja löytää kokoelmaansa uusia pelejä, niin uusia kuin käytettyjä. Kävin läpi omat tilastoni siitä, mistä meidän pelimme hankitaan.




Onko timantit ikuisia (woo-hoo) vai tuleeko tunkit droppaa mun tunnelmaa?



Pääsiäisen aika meni meillä monipuolisesti lautapeliharrastuksen merkeissä. Monipuolisuudella tarkoitan sitä, että pelaamisen lisäksi metsästimme kirppishelmiä, vlogasimme ja nauhoitimme uutta Lautakunta-podcastia.



Peli-ilta vetää viimeisiään, takana on kattaus fillereitä ja pari raskaampaa peliä. Kello on jo paljon, mutta vielä tekisi mieli tarttua johonkin kepeään. Sellaiseen, jolla saa nakattua aivot narikkaan raskaan optimoinnin jälkeen, ja joka kestää mieluummin alle puoli tuntia kuin tunnin. Joka jättää kaikille hyvän tai ainakin huvittuneen mielen, vaikka aiemmat pelit olisivat menneet kuinka huonosti.

Meillä on yllättävän useita sorminäppäryyspelejä ottaen huomioon sen, ettemme ole ostaneet yhtäkään niin sanotusti tarkoituksella tai täyteen hintaan. Lähes kaikki ovat päätyneet ludoteekkiimme kirpputorilta.


Lautapeliharrastajana matkustaminen tuo pieniä lisähaasteita. Aloittaessamme kotimaan automatkamme valmistelut, ensimmäisenä valittiin (ja eniten keskustelua herätti) mukaan otettavat pelit. Kun kuudentoista pelin pino oli sitten pinottu olohuoneen pöydälle tajusimme, että autoomme ei ikinä mahdu pelit, muut matkatavarat sekä me itse.

Epäkunnossa oleva auto ja perhettä kiusaava lenssu eivät ole tavallisesti resepti hauskuudelle. Pääsiäislomalle osuessaan se tarkoitti kuitenkin meillä sitä, että ollaan kotona ja pelataan koko loma. Mainiota!
Auringon noustessa New Yorkin kiinalaiskorttelissa Kai-Zu oli jo suunnittelemassa Dim Sum -imperiuminsa laajentamista. "Anchun omistama naapuritontti on saatava lähes hinnalla millä hyvänsä. Joudun ehkä luopumaan jalokiviliikkeistäni."


Vertailemme sarjassa viittä tietyn teeman peliä keskustelevalla tyylillä. Tämä on siis viiden suora, ei viiden parhaan suora. Tällä kertaa aiheena ovat kirppiksiltä tekemämme lautapelilöydöt vuonna 2016.


Pelikerhon perustamisen jälkeen emme ole Annikan, Akin ja Ninnin kanssa päässeet saman pöydän ääreen, sillä pelien opetus jakaa porukan kerhossa hajalleen. Lauantaina pidimme kuitenkin neljästään lähemmäs 7-tuntisen maratonsession.

Pelihankintamme ovat pitkälti painottuneet tämän vuosituhannen julkaisuihin, mutta sattumien myötä päädyimme äskettäin Antikvariaatti Arwo Paperin (Juvekim Oy) vanhojen pelien äärelle. 

Etsin hyllyrivien välistä Annikaa tuulettaakseni löytämääni kahden euron hintaista pelaamatonta Star Fluxxia. Vaimo seisoi erään loosin edessä parimetrisen miehen vieressä. Mies pyöritteli tutkivasti käsissään suuren kokoista pelilaatikkoa, Annika katsoi minua merkitsevästi ja osoitti sormella miestä. Tarkensin katseeni boksiin: se oli etsitty ja haluttu peliharvinaisuus, Hotel.
Annika pelotteli jätin matkoihinsa apajiltaan ja peli palasi hyllyyn. Ryntäsin katsomaan. 20 euroa hintaa, teipattu kiinni kunnolla. Kirpparipeliksi suorastaan järkyttävän kallis. Jos peli olisi täydellinen, siitä saisi satasen. Otimme riskin.

Toukokuun alkupuoli oli aika hyvä kirpparilöytöjen osalta. Yhtenä lauantaina käytiin porukalla läpi Turun molemmat Kirppis-Centerit, Raision A-laatukirppis sekä ensimmäistä kertaa Mimmin kirppis Peltolan ammattikoulun naapurissa. Seuraavana maanantaina tein yksin kierroksen, johon kuului Turussa Kirpputori Hassinen ja sen lähellä oleva pieni Laiskan kirppis, sekä Kaarinassa Ykköstien kirpputori, Kirppismaailma ja EkoKaarina. Lautapelejä löytyi hyvä kasa.


Suurista kasaritrilogioista Star Warsit ja Indiana Jonesit pyörivät lähes vuosittain televisiossa, mutta Paluu tulevaisuuteen - leffoja esitetään turhan harvoin. Harmi, sillä aikamatkustus ja sen aiheuttamat muutokset ovat mahtava aihe. 
Käväisimme vaimon kanssa Keuruulla, jossa pysähdyimme vanhan juna-aseman yhteydessä sijaitsevaan Antiikkirenki-nimiseen vanhan tavaran puotiin. Siellä näin vanhojen lehtien joukossa jännän näköisen pokkarin: Galaxy Science Fiction -lehden numeron syyskuulta 1954. Sen kannessa tohtori fiksailee robotiksi paljastuvan naisen koneistoa pihdeillä ja kovasti kolvin näköisellä laitteella. Paksuja keinotekoisen ihon kappaleita lojuu tohtorin pöydällä.

160-sivuinen kirjanen herätti mielenkiintoni ja maksoin siitä mielihyvin pyydetyt kolme euroa. En ole scifin harrastaja ja tiesin tämän aikakauden julkaisuista vain Amazing Stories ja Weird Tales -lehdet. Galaxy ei kuitenkaan ollut mikään tähdenlento (no pun intended) vaan sitä julkaistiin vuosina 1950-1980 yhteensä 262 numeron verran.

Sisäkannessa perustellaan miksi lehti on loistava hankinta ja tilauksen arvoinen. Yksi perusteista kuuluu: GALAXY is guaranteed to be touched by human hands in every stage of production -- it is positively NOT machine-made fiction. Viime aikoina on uutisoitu siitä, kuinka esimerkiksi Associated Press käyttää kehittyneitä  tietokonealgoritmeja kirjoittamaan lyhyitä uutisia. Mutta että jo vuonna 1954...

Ennen sisällysluetteloa löytyy ruusuristiläisten koko sivun mainos "These great minds were Rosicrusians...". Benjamin Franklinin, Isaac Newtonin ja Francis Baconin kuvat koristavat mainostekstiä. Kupongin lähettämällä olisi saanut ilmaisen ruusuristiläisten oppaan elämänhallinnasta. Know the mysterious world within you! Attune yourself to the wisdom of ages!

Lehdestä löytyy kuusi tarinaa, sekä muutama artikkeli. Tunnetuimmat tarinaniskijät tässä nimenomaisessa numerossa ovat Clifford D. Simak (Dusty Zebra) sekä Philip K. Dick (Shell Game).

For your information -sarjan artikkelissa  Willy Ley perustelee miksi Danten Divina Commediaa voi pitää ainakin osittain science fictionina. Hän pohtii myös kysymystä siitä onko maalla muita kiertolaisia kuin vanha kunnon Kuu (nykytietämyksen mukaan ei ole, toim. huom).

Galaxy vaikutti ihan hauskalta tuttavuudelta. Tuskin tuon ajan jenkkilehdet olivat Suomessa kovin yleisiä, joten löytönä tämä oli mielenkiintoinen. Jos kiinnostuksesi heräsi, Galaxyn kyseinen numero löytyy netistä osoitteesta: https://archive.org/details/galaxymagazine-1954-09