7 Wonders (2nd Edition) - kortinvärväyspelien klassikon paluu

by 02 tammikuuta 0 kommenttia



Tunnustus: aloitin tämän arvostelun kirjoittamisen helmikuussa 2017. Tuolloin lähes neljä vuotta sitten tuntui, että en osaa oikein sanoa mitään uutta tästä klassikosta. Keskeneräinen juttu jäi muhimaan kansioonsa, kunnes löysin sen äskettäin. Nythän peli on taas ajankohtainen, kun uusi editio on saapunut suomeksikin markkinoille!


Hanabi, Tokaido, Ghost Stories - Antoine Bauza on suunnitellut monia menestyspelejä, mutta suurin niistä on 7 Wonders. Tai ehkä sen kaksinpeliversio 7 Wonders Duel, riippuu vähän miten asiaa katsotaan.


Bauza on eittämättä tuottelias monilahjakkuus. Vuonna 1978 syntynyt ranskalainen on julkaissut viitisenkymmentä lautapeliä tai sellaisen lisäosaa, käsikirjoittanut pari videopeliä, sarjakuvia ja kirjoittanut vielä lastenkirjoja ja roolipelejäkin. Päätoimisena lautapelisuunnittelijana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Tuona vuonna ilmestyi  käsittelyssämme tänään oleva 7 Wonders, joka voitti nopeasti kaikki mahdolliset palkinnot, kuten As d’Or, IGA, Kennerspiel des Jahres, Golden Geek, kotimainen Vuoden Peli ja lähemmäs 50 muuta.



Sivilisaatioteemaista värväystä

Kukin pelaaja edustaa yhtä antiikin seitsemää suurta kaupunkia tai sivilisaatiota (Giza, Babylon, Rhodos, Halikarnassos, Alexandria, Olympia ja Efesos), jota kutakin vastaa yksi pelaajalauta. Lautaan on  komean kuvituksen lisäksi merkitty pelaajan alkutuotanto sekä 2-4 askelmaa, joiden kautta on mahdollista rakentaa yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Gizassa se on tietysti pyramidi, Babylonissa riippuvat puutarhat, Rhodoksella Kolossi ja niin poispäin. Pelaajalaudoilla on päivä- ja yöpuoli, jotka tarjoavat vähän erilaisen polun ja palkinnot ihmeen osien rakentamiselle. Pelin alussa voi valita, kumpaa puolta itselle arvotusta pelaajalaudasta käyttää. Lauta antaa pelaajalle heti vähän suuntaa sille, miten omaa peliä kannattaa suunnitella. Jos jättää laudan edut hyödyntämättä, se kyllä taitavien pelaajien kanssa voi merkitä eroa voiton ja tappion välillä. 

Pelaajalautoja.


Pohjimmainen tarkoitus 7 Wondersissa on kerätä enemmän pisteitä kuin muut pelaajat. Jos peli on ennestään tuttu, voit hypätä tämän alaluvun yli ja siirtyä pohdiskelulukuun.


Peli etenee kolmen aikakauden läpi. Kunkin aikakauden alussa jokainen pelaaja saa pakasta seitsemän sen aikakauden korttia. Nämä ovat suurikokoisia ja näyttävästi kuvitettuja. Omista käsikorteista valitaan yksi ja loput annetaan vasemmalla puolella istuvalle pelaajalle. Kaikki pelaajat tekevät tämän valinnan yhtäaikaisesti. Sitten kukin paljastaa valitsemansa kortin ja asettaa sen valtakuntaansa. Sitten valitaan oikeanpuoleiselta pelaajalta saaduista korteista - joita on nyt kuusi - taas yksi, ja loput viisi annetaan taas vasemmalla istuvalle. Tämä jatkuu kunnes kukin valitsee kuudennen korttinsa. Viimeinen ylijäänyt kortti laitetaan yhteiseen poistopinoon. Sitten siirrytään toiseen Aikakauteen ja sama homma jatkuu, nyt vain kortit kiertävät oikeanpuoleiselle pelaajalla. Sama tehdään vielä kolmannen kerran, jälleen vasempaan kiertäen. Sen jälkeen peli päättyy ja lasketaan kuka sai eniten pisteitä. 


Ensimmäisellä aikakaudella kortit ovat suurilta osin resurssintuotantoa: Clay Poolilta saa tiiliä, Lumber Yardilta puuta, Glassworksilta lasia ja niin edelleen. Nämä tuotantokortit ovat yleensä ilmaisia ja niitä tarvitaan varsinkin myöhemmillä aikakausilla parempien, pisteitä antavien korttien hankintaan. Kortin hinta näkyy sen kuvituksen vasemmassa yläkulmassa. Jos kaikki tarvittavat tuotantosymbolit löytyvät valtakunnastasi, voit rakentaa sinne kortin “ilmaiseksi”. Jos jokin symboli puuttuu, mutta jommalla kummalla puolellasi istuvalla pelaajalla se on, voit ostaa sen maksamalla tälle pelaajalle kaksi rahaa. Jos naapureillakaan ei ole tarvittavaa resurssia, ei korttia voi rakentaa. Tällaisen kortin voi kuitenkin myydä poistopaikkaan kolmea rahaa vastaan tai sen voi käyttää ihmeen osan rakentamiseen (jos ihmeen osaan on vaadittavat resurssit olemassa).

Korttityyppejä on seitsemää erilaista.


Kortteja pelissä on seitsemää eri väriä (luku 7 toistuu paljon). Ruskeat tuotantokortit ovat yleisiä resursseja (puu, savi, kivi ja malmi) ja yleensä ilmaisia rakentaa. Harmaat kortit ovat fiinimpiä resursseja (lasi, kangas ja papyrus). Siniset kortit ovat hallintorakennuksia jotka antavat voittopisteitä. Näillä on oma sisäinen ketjutuksensa, jolla esimerkiksi kylpylän omistaja voi rakentaa akveduktin ilmaiseksi. Keskittyminen siniseen on tämän vuoksi yksi vahvoista strategioista. Keltaiset kortit antavat rahaa tai tekevät naapurilta resurssien ostamisesta edullisempaa. Punaiset kortit edustavat sotavoimaa. jokaisen aikakauden jälkeen näiden symboleiden määrää verrataan kummallakin puolella istuvan naapurin kanssa. Jos sinulla on enemmän sotavoimaa, saat pisteitä (1,3 tai 5 aikakaudesta riippuen), jos vähemmän saat yhden miinuspisteen aikaudesta riippumatta.


Vihreät tiedekortit ovat pisteytyksen monimutkaisin asia. Tiedekorteissa on kolmea eri symbolia, joista muodostetaan kahdenlaisia settejä. Ensinnäkin setti jossa on yksi kutakin erilaista symbolia on aina 7 pisteen arvoinen. Toiseksi mitä enemmän on tiettyä symbolia, sitä parempi. Ne pisteytetään lukumääränsä toisella potenssilla. Kaksi harppisymbolia on siis 4 pisteenarvoinen (2x2), kolmesta saa 9 pistettä (3x3), neljästä 16 (4x4) jne. Kaikki kortit lasketaan sekä eri- että samanlaisten symbolien setteihin. Ohjeissa on onneksi taulukko helpottamassa pistelaskentaa ja kännykkään on saatavilla appikin pistelaskua varten. Violetit kortit tuleva peliin vasta kolmannella aikakaudella ja ne antavat pisteitä (ja usein myös rahaa) kukin eri ehdoilla, kuten vaikka kaikista omista ja lähinaapureiden tietynvärisistä korteista.


Monta nerokasta ja nopeuttavaa ratkaisua

Löysin 7 Wondersin lähikirppikseltä joskus 2013 tai 2014. Muistan kuinka napattiin se eräänä kesäpäivänä kylmiltään kaveriporukassa pöytään, opeteltiin säännöt ja pelattiin. Ensimmäisen pelin jälkeen ihmeteltiin, että miten se meni näin nopeasti vaikka tuntui “isolta peliltä”. Päätettiin ottaa toinen erä, ja kolmas, ja neljäs. Sittemmin peli onkin ollut yksi eniten pelikertoja keränneistä kokoelmassamme.


Käsitelläänpä vähän miksi tämä toimii niin hyvin. Ensinnäkin peli vetää 2-7 pelaajaa (vuoden 2020 toinen laitos 3-7), toiseksi sen pelaa noin puoleen käytännössä ilman oman vuoron odottelua ja kolmanneksi se on melko helposti opittavissa tarjoten kuitenkin koko ajan mielenkiintoisia valintoja.




Keskeinen pelimekaniikka on drafting, eli dräftäys, joskin itse suosin termiä kortivärväys. Se on mahtava mekaniikka jo siksi, että sen pariutuu yleensä simultaneous action selectionin eli samanaikaisen toiminnonvalinnan kanssa. Omaa vuoroa ei joudu odottelemaan sen enempää, sillä kaikki tekevät asiat yhtä aikaa. Pitää vain pitää kommunikoinnilla huoli siitä, että kaikki ovat kärryillä siitä missä mennään.


Toinen peliä nopeuttava asia on resurssijärjestelmä. Ostetettavaa korttia varten vain kurkitaan omaa ja naapureiden lautaa, jos tuotantoa on tarpeeksi se on siinä. Ei tarvitse siirtää kolmea kiviresurssia keskusvarastoon, jos haluan rakentaa kädestäni akveduktin. Riittää että tuotanto on olemassa.  Mikromanagerointia on siten pelissä mukavan vähän, vain kortit ja kolikot liikkuvat.


7 Wondersin pelimekaniikkojen inspiraationa oli Bauzan mukaan Magic the Gathering. Siitä hän lainasi idean resurssituotannosta, joka ei häviä käytön myötä. MtG:n suosittu draft-pelimuoto taas antoi idean kortinvärväyksestä. Bauza vain toi sen osaksi varsinaista peliä esivalmistelujen sijaan.


Kolmas peliä nopeuttava mekaniikka on se, että kaikki oma interaktiosi kaupankäynnistä sotimiseen tapahtuu vain molemmilla puolillasi istuvien kahden pelaajien kanssa. Oli pelaajia sitten seitsemän tai kolme, se ei oikeastaan vaikuta peliisi tai edes pelin kestoon. Toki on hyvä vähän katsella että millä strategialla kauempana istuvat pelaajat ovat liikkeellä, jotta voi vähän arvioida omia mahdollisuuksiaan esimerkiksi tiedestrategian suhteen. “Jokavuoroiseen elämään” näillä pelaajilla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä.



Varsinainen peli on siis erittäin sutjakkaasti etenevä kokonaisuus. Ainoastaan alkuvalmistelut ja pistelasku tuntuvat suhteessa vähän työläämmiltä. Pistelaskussa on onneksi lomake apuna, jossa pisteytetään seitsemän pisteitä antavaa asiaa (ihmeen rakentamisen pisteet, rahasta saatavat pisteet, sotapisteet, sekä sinisten, keltaisten, vihreiden ja violettien korttien pisteet).


Ainoa lievä kritiikki 7 Wondersille on itseäni hiukan rasittanut alkuvalmistelu, jossa kukin aikakausipakka pitää trimmata pelaajamäärää vastaavaksi, poistamalla sieltä kaikki ylimääräiset kortit (korttien alareunassa lukee millä pelaajamäärällä ne ovat mukana pelissä). Varsinkin pelikerhossa on käynyt usein niin, että ollaan aloittamassa viidellä. Kun pakat on miltei lajiteltu, huutaa Tatu ovelta tulevansa mukaan ja sitten sekoitetaan kuudennen pelaajan kortit takaisin. Ja juuri kun ollaan aloittamassa, niin eikös vielä Patukin tahdo seitsemänneksi. Lajittelussa pitää olla tarkkana, sillä yksikin puuttuva tai ylimääräinen kortti sotkee peliä pahasti. Sama valmistelu käytäntö on myös toisessa hyvässä kortinvärväyspelissä, Amulissa, jota voi suositella 7 Wondersin ystäville. 


7 Wondersin kanssa monimutkaisuudeltaan melko samalla viivalla oleva It’s a Wonderful World on näistä “klooneista” sutjakkain. Siinä ei ole kuin yksi pakka, joka on pelaajamäärästä huolimatta aina sama. It’s a Wonderful World tosin ei vedä kuin 1-5 pelaajaa, joten vertailu ei ole ihan reilu.


Kestohitin uusi tuleminen

7 Wonders oli vuosia itselleni täyden kympin peli. BoardGameGeekin “maailmanlistallakin” sen sijoitus on pysynyt kovana vuodesta toiseen. Kun vuonna 2017 aloittelin tämän arvion kirjoittelua, 7 Wonders oli perhepelikategorian ykkönen ja kokonaislistallakin sijalla 32. Nyt vuoden 2021 alkaessa vastaavat sijoitukset ovat seitsemäs ja 58. 


Lautapelimaailmassa 7 Wonders on käsite, suurmenestys joka on poikinut sisarpeliä ja lisäosaa. 


Vuonna 2015 ilmestynyt kaksinpeli 7 Wonders Duel eroaa emopelistä aika paljonkin vaikka teema ja kortinvärväys (joskin kovin eri tavalla toteutettuna) siitäkin löytyy. 7 Wonders Duel on BGG:n listalla vielä selkeästi emopeliä korkeammalle sijoittunut. Löysin itse sen nerokkuuden vasta hiljattain, mutta nyt minäkin nostan sen ehdottomasti kaksinpelien aivan kirkkaimpaan kärkeen.


7 Wondersin lukuisat lisäosat tuovat uusia kortteja ja mekaniikkoja peliin, mutta itse pidän eniten peruspelin puhtaudesta ja yksinkertaisuudesta. En tosin ole edes kokeillut kuin Leaders ja Cities -lisäosia.

Uudistetun kakkoslaitoksen kortit on viritelty entistäkin paremman näköisiksi. Kuva: Damian Pniewski


Uudistettu painos 7 Wondersin peruspelistä ilmestyi suomennettuna Asmodeen julkaisemana vuonna 2020. Oli Repos Studiolta varmasti hyvä veto taloudellisesti tuoda tämä rahasampo uudelleen otsikoihin, mutta mitä uudistuksia pelissä oikein on?


Toisesta laitoksesta on jätetty kahden pelaajan sääntövariantti kokonaan pois. Se johtunee siitä, että 7 Wonders: Duel hoitaa tuon tontin mainiosti ja kaksinpelisäännöissä vuoroteltiin kolmannen pelaajan kortinvärväyksessä, mikä saattoi tuntua keinotekoiselta. Tosin esimerkiksi Richard "Rahdo" Ham pitää alkuperäisen pelin kaksinpeliversiota parhaana tapana pelata peliä.


Molemmat versiot pelistä ovat Miguel Coimbran kuvittamia. Ensi vilkaisulla peli näyttää samalta, mutta värimaailma on vähän kirkkaampi. Ilmeisesti vanhassa painoksessa kuvitus kärsi vähän liian tummasta painoasusta. Nyt jotain kuvituksia on tehty uusiksi ja vanhat näyttävät kirkkaammilta.  Mitään kovin silmiinpistävää eroa ei pelkällä muistijäljellä pelien välillä huomaa kuvituksessa. Korttien taustat ovat uudessa versiossa hienon metallinhohtoiset ja korttiketjuissa on kirjoitettu teksti korvattu nyt symboleilla.  Korttien ulkonäköä on myös hieman paranneltu: kuva on entistä suurempi ja kortin nimi on siirretty vasemmasta alakulmasta ylös keskelle. Se helpottaa korttien asettelua, kun enää ei tarvitse tehdä outoa portaikkoasetelmaa nähdäkseen nimet (kahta samaa korttia ei saa olla rakennettuna). Kortit saa nyt siis siististi suoraan eteensä.


Pelimekaanisesti on jotain pientä hienosäätöä tehtyä. Jonkun kortin hinta on vähän muuttunut ja kortti joka antoi ennen kaksi pistettä voi nyt antaa kolme. Pari korttia on korvattu toisila. Käytännössä erot eivät juuri siis näy.


Uuteen versioon päivittämiseen ei ole juuri muuta syytä, kuin varmistaa uusien lisäosien yhteensopivuus. Jos on vanha painos ja siihen lisäosia, ei kannata uuteen siirtyä. Erilaiset kortintaustat hankaloittavat eri painosten lisäosien sekakäyttöä, kuten myös yllämainittu ketjutuksen merkinnän muuttuminen.

 

7 Wonders on moderni klassikko. Välillä sen myyntiä on tullut harkittua, kun Amul ja It’s a Wonderful World ovat tarjonneet pitkälti samoin eväin vähän erilaista kokemusta. Jotenkin seiskaihme vain silti on pitänyt paikkansa ylempänä mainittujen ansioidensa vuoksi. Sivilisaatioteema tuo sille tietynlaista ajatonta arvokkuutta ja peli tuntuu useimmiten tiukalta kamppailulta.




Manetho seisoi hiljaa Olympuksen temppelipilarin takana. Hän katseli Helenan kasvojen pehmeitä kaarteita. Artisaanilta hankittujen kankaiden puna korosti entisestään naisen kauneutta. Jos Manetho koskaan aikoi onnistua esittelemään itsensä Helenalle ennen tämän paluuta Troijaan, sen aika oli nyt. Hän veti syvään henkeä ja laski mielessään: viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi. Oliivipuun oksa rasahti illassa Manethon ottaessa askelen temppeliaukiolle kohti Helenaa.


Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti