Meidän ludoteekissa käy kova sutina. Laskujen mukaan 48 nimikettä on erinäisten kuratointioperaatioiden myötä lähtenyt tänä vuonna uusiin osoitteisiin, ja viime vuoden hankinnoista reilu kolmannes on jo jatkanut matkaansa muualle. On myös pelejä, joista emme edes kuvittele luopuvamme - kokoelman ydin ikään kuin tiivistyy taustatrafiikin keskellä.
Listasin kymmenen peliä, jotka minulla kuuluvat tuohon ludoteekkimme kovaan ytimeen. Ne ovat siis pelejä, joista pidän tiukasti kiinni. Syyt vaihtelevat. Pelillä saattaa olla erityistä tunnearvoa, siihen on panostettu lisärien muodossa tai se toimii loistavasti tietynlaisessa porukassa. En osannut laittaa näitä kymmentä peliä tärkeysjärjestykseen, niinpä ratkaisin esittelyvuorot 20-sivuisella nopalla.
1. Karuba The Card Game
Karuba TCG hankittiin ulkomailta hyvien arvostelujen perusteella, mutten olisi arvannut, että siitä tulee yksi pelatuimmista peleistämme. Kyseessä on lähes taskuun mahtuva korttipelivariantti Karuba-lautapelistä. Kuudentoista kortin henkilökohtaisilla pakoilla rakennetaan viidakkoon polkuja temppeleiden ja seikkailijoiden välille. Karuba TCG on helppo opettaa ja nopea pelata, ja se tarjoaa sopivasti pähkäiltävää niin kokeneille kuin vähemmän pelanneille. Plussaa tulee myös siitä, että se skaalautuu hyvin 2-6 pelaajalle.
2. Okiya
2. Okiya
Ristinollapeli Okiya on kulkenut monissa reissuissa mukana, se on nimittäin aivan täydellinen matkapeli. Boksikoko on näppärä 11 cm x 11 cm x 3. Pelin kuusitoista laattaa ovat sen verran napakat, etteivät ne lähde pienimmästä tuulenvireestä harhailemaan, ja ne saa aseteltua pieneen tilaan. Setuppi kestää puoli minuuttia. Aivan perinteisestä ristinollasta ei ole kyse. Voittaakseen täytyy saada oman värinen geisha-token neljän suoraan tai neliön muotoon. Jokaisessa laatassa on kaksi kuviota, ja kuvioita on kahdeksaa erilaista. Jos musta geisha on asetettu laatalle, jossa on kirsikkapuu ja sadepilvi, punaisen geishan täytyy seuraavalla vuorollaan valita laatta, jossa on jompikumpi näistä kuvioista. Kuvitus on japanilaiseen tapaan minimalistisen tyylikästä.
3. Kaappaa kenguru
Reiner Knizian tusinahöpöily Kaappaa kengurussa on outoa taikaa. Peliä tässä kirppislöydössämme ei ole juuri nimeksikään, mutta kenguruiden nappaaminen pöydältä ja toisilta pelaajilta on tarjonnut lukuisia hauskoja hetkiä. Olemme nimittäneet eriväriset figuurit muun muassa mansikka- ja toffeekenguruiksi sekä tuhkapingviiniksi. Insertin jollain tapaa rähjäinen olomuoto löytää vastinparinsa repeytyneestä boksista. Ai niin, pelin juoni: jokaisella pelaajalla on viisi käsikorttia, joiden väri vastaa kengurufiguurien väriä. Mustalla kortilla saa mustan kengurun tai, jos mustan kengurun haltijalla on käsikorteissaan niin ikään musta kortti, hän saa estettyä kaappauksen. Pelin voittaa se, jolla on nostopakan ehdyttyä eniten kenguruita.
4. Roll Player
Noppadraftailu Roll Player, tuttavallisemmin Rolpe, sijaitsee hyllyssä paikalla josta näen sen ensimmäisenä kun avaan aamulla silmäni, ja tulen aina sen näkemisestä yhtä iloiseksi. Jos tämä ei ole aitoa kiintymystä niin mikä sitten on. Lähipiirissämme, siis lautapelikerholaisilla tai muilla pelaavilla Turun seudun kavereilla, ei ole Rolpea, mikä lisää oman kappaleemme arvoa. Mutta vaikka olisi, en silti luopuisi siitä. Rolpen loistavat mekaniikat, laadukkaat komponentit, valtava noppamäärä ja Monsters and Minions -lisäri tekevät siitä pelin, jonka haluan omistaa. Roll Playerissa on tavoitteena rakentaa noppavärväyksen ja -sijoittelun keinoin oma roolipelihahmo, jolla (lisärin myötä) käydään pahisten kimppuun.
5. Sagrada
Sagrada on Roll Playerin abstraktimpi pikkusisko. Se on silta helpon ja vaikeamman, abstraktin ja teemallisen pelin välillä. Suhteellisen simppelit mekaniikat tekevät siitä sopivan “level kakkosen” pelin vähemmän pelanneille. Näin ollen Sagradaa voi peluuttaa monenlaisissa seurueissa. Yhdelle Sagrada on kaunis sudoku, toiselle ikkunanmaalausta, kolmannelle noppadraftausta. Muutamakin tuttumme on Sagradaa kokeiltuaan suunnistanut heti ostoksille hankkimaan oman kappaleen. Lisäosan myötä pelaajamäärä venyy kuuteen, mikä on erinomainen parannus. Pidän myös siitä, että vaikeustasoa voi säätää.
6. Viticulture
Viticultureen on meillä panostettu lähes kaikki mahdollinen: metallikolikot, insertti, Tuscany Essential -lisäosa ja Visitors from Rhine Valley -kortit. Lopputuloksena on tuhti ja painava boksi, jota ylpeinä esittelemme. Viti on absoluuttisen top-listani kärjessä jo kolmatta vuotta, pitäähän se siksi myös itse omistaa. Pelissä on tavoitteena rakentaa työläisenasettelulla viinintuotantokoneisto, joka pukkaa laadukkaita tuotteita markkinoille tehokkaammin kuin kilpailijat.
7. Dominant Species
Dominant Speciesissä on tiettyä fyysistä ja teemallista mahtipontisuutta. Olen saanut sen pöydälle vasta kahdesti, ja koen, että minulla on vielä huikeasti opittavaa. Teema ja mekaniikka tukevat toisiaan hyvin. Kukin pelaaja ohjailee yhtä eläintaksonia, kuten hämähäkkejä tai lintuja. Nämä yrittävät selvitä muuttuvissa ympäristöolosuhteissa matkalla kohti jääkautta. Työläisenasettelulla pyritään saamaan omalle taksonille dominanssi mahdollisimman monessa ympäristössä. Peli on perusmakuuni liian pitkä, mutta koen, että yksi sellainenkin on ludoteekissa oltava. Neljän tunnin luolaholvausta en kestäisi, mutta lajien sopeuttaminen kylmenevään ilmastoon on aivan täydellistä.
8. Chinatown
Chinatown pääsee listalle kolmesta syystä. Ensinnäkin se on säännöiltään uniikki, erilainen kuin mikään muu tuntemani peli. Toisekseen se on teinipoikamme ja tämän samanikäisen serkun suosikkipeli (lähes mitään muuta lautapeliä esikoinen ei suostu edes pelaamaan). Ja kolmanneksi, Chinatownin pelaamista on äärimmäisen hauskaa seurata myös sivusta, vaikkei itse olisi kahinoissa mukana. Pelin ideana on hankkia Chinatownin korttelistosta tontteja ja pystyttää niihin liikehuoneistoja. Jujuna on se, että kaikki on kaupan, eikä bisnesneuvotteluja ole rajoitettu millään tavalla. Kakofoniassa täytyy yrittää järjestellä itselleen parhaat diilit ja pitää huoli siitä, ettei kukaan kilpailijoista saa liian hyvää pohjaa liiketoimilleen.
9. Arboretum
Puupuiston rakentelupeli Arboretum hankittiin meille melko tuoreena tapauksena vuonna 2016. Pelejä alkoi suunnilleen tuona ajanjaksona pursuta sisään ovista ja ikkunoista, kun lautapeliharrastus vei toden teolla mennessään. Arboretumin kohdalla tajusimme molemmat nopeasti, että kyseessä on helmi. Upeasti kuvitettuja kortteja sijoitellaan omaan arboretumiin, josta ne lopulta pisteytetään sen mukaan, kuinka pitkiä linjoja on saanut aikaiseksi ja kuinka lajipuhtaita linjat ovat. Muutama lisäsääntö tekee pelistä todella tuskaisan, kun ei malttaisi luopua mistään käsikortistaan, ainakaan yhteiseen nostopinoon. Minulle on tärkeää, että meillä on nimenomaan Arboretumin vanha painos, se vihreäkansinen, Chris Quilliamsin kuvittama.
10. Raiders of the North Sea
Viikinkiaiheinen Raiders of the North Sea on perinteisistä työläisenasetteluista piristävästi poikkeava tapaus. Työläiset ovat pelaajien yhteisiä. Kukin pelaaja pelaa vuorollaan ensin yhden työläisen ja sen jälkeen poistaa laudalta toisen työläisen ja suorittaa sen toimintopaikan mukaisen toiminnon. Jotkin toiminnot edellyttävät tietynväristä työläistä, mikä tuo kiehtovaa lisäkinkkisyyttä oman vuoron suunnitteluun. Mekaniikka ei kuitenkaan ole suurin syy siihen, miksi pidän pelistä tiukasti kiinni. Hienoin juttu meidän Raidersissa on, että Noppapotin Miira taiteili siihen fimosta viikingit, joilla olemme voineet korvata alkuperäiset meeplet. Fimot ovat tajuttoman hienot!
***
Kaitsun vaihtoehtoiselle top-10 näistä en luovu -listalle kuuluvat Mai-Star (minulla nro 11!), Concordia, Arboretum, Power Grid, Raiders of the North Sea, Voyages of Marco Polo, Lords of Waterdeep, Viticulture, Port Royal ja Crisis.
Viticultureen on meillä panostettu lähes kaikki mahdollinen: metallikolikot, insertti, Tuscany Essential -lisäosa ja Visitors from Rhine Valley -kortit. Lopputuloksena on tuhti ja painava boksi, jota ylpeinä esittelemme. Viti on absoluuttisen top-listani kärjessä jo kolmatta vuotta, pitäähän se siksi myös itse omistaa. Pelissä on tavoitteena rakentaa työläisenasettelulla viinintuotantokoneisto, joka pukkaa laadukkaita tuotteita markkinoille tehokkaammin kuin kilpailijat.
7. Dominant Species
Dominant Speciesissä on tiettyä fyysistä ja teemallista mahtipontisuutta. Olen saanut sen pöydälle vasta kahdesti, ja koen, että minulla on vielä huikeasti opittavaa. Teema ja mekaniikka tukevat toisiaan hyvin. Kukin pelaaja ohjailee yhtä eläintaksonia, kuten hämähäkkejä tai lintuja. Nämä yrittävät selvitä muuttuvissa ympäristöolosuhteissa matkalla kohti jääkautta. Työläisenasettelulla pyritään saamaan omalle taksonille dominanssi mahdollisimman monessa ympäristössä. Peli on perusmakuuni liian pitkä, mutta koen, että yksi sellainenkin on ludoteekissa oltava. Neljän tunnin luolaholvausta en kestäisi, mutta lajien sopeuttaminen kylmenevään ilmastoon on aivan täydellistä.
8. Chinatown
Chinatown pääsee listalle kolmesta syystä. Ensinnäkin se on säännöiltään uniikki, erilainen kuin mikään muu tuntemani peli. Toisekseen se on teinipoikamme ja tämän samanikäisen serkun suosikkipeli (lähes mitään muuta lautapeliä esikoinen ei suostu edes pelaamaan). Ja kolmanneksi, Chinatownin pelaamista on äärimmäisen hauskaa seurata myös sivusta, vaikkei itse olisi kahinoissa mukana. Pelin ideana on hankkia Chinatownin korttelistosta tontteja ja pystyttää niihin liikehuoneistoja. Jujuna on se, että kaikki on kaupan, eikä bisnesneuvotteluja ole rajoitettu millään tavalla. Kakofoniassa täytyy yrittää järjestellä itselleen parhaat diilit ja pitää huoli siitä, ettei kukaan kilpailijoista saa liian hyvää pohjaa liiketoimilleen.
9. Arboretum
Puupuiston rakentelupeli Arboretum hankittiin meille melko tuoreena tapauksena vuonna 2016. Pelejä alkoi suunnilleen tuona ajanjaksona pursuta sisään ovista ja ikkunoista, kun lautapeliharrastus vei toden teolla mennessään. Arboretumin kohdalla tajusimme molemmat nopeasti, että kyseessä on helmi. Upeasti kuvitettuja kortteja sijoitellaan omaan arboretumiin, josta ne lopulta pisteytetään sen mukaan, kuinka pitkiä linjoja on saanut aikaiseksi ja kuinka lajipuhtaita linjat ovat. Muutama lisäsääntö tekee pelistä todella tuskaisan, kun ei malttaisi luopua mistään käsikortistaan, ainakaan yhteiseen nostopinoon. Minulle on tärkeää, että meillä on nimenomaan Arboretumin vanha painos, se vihreäkansinen, Chris Quilliamsin kuvittama.
10. Raiders of the North Sea
Viikinkiaiheinen Raiders of the North Sea on perinteisistä työläisenasetteluista piristävästi poikkeava tapaus. Työläiset ovat pelaajien yhteisiä. Kukin pelaaja pelaa vuorollaan ensin yhden työläisen ja sen jälkeen poistaa laudalta toisen työläisen ja suorittaa sen toimintopaikan mukaisen toiminnon. Jotkin toiminnot edellyttävät tietynväristä työläistä, mikä tuo kiehtovaa lisäkinkkisyyttä oman vuoron suunnitteluun. Mekaniikka ei kuitenkaan ole suurin syy siihen, miksi pidän pelistä tiukasti kiinni. Hienoin juttu meidän Raidersissa on, että Noppapotin Miira taiteili siihen fimosta viikingit, joilla olemme voineet korvata alkuperäiset meeplet. Fimot ovat tajuttoman hienot!
***
Kaitsun vaihtoehtoiselle top-10 näistä en luovu -listalle kuuluvat Mai-Star (minulla nro 11!), Concordia, Arboretum, Power Grid, Raiders of the North Sea, Voyages of Marco Polo, Lords of Waterdeep, Viticulture, Port Royal ja Crisis.
Hienot valokuvat! =)
VastaaPoistaItsekin tässä pohdin omia essentiaalejani ja yritän rajata kokoelmani 200 peliin.
Kovin on erilaista pelien tyyli näissä hyllyissä. Noista mainituista 21 pelistä ainoastaan Kaappaa Kenguru ja Port Royal löytyy hyllystä, mutta essentiaali-statusta ne eivät saa.
Love Letter ja Pandemia tulivat nyt ensimmäisenä mieleen.
Kiitos kiitos! Kaunis kesäpäivä innoitti kuvaamaan pelejä ulkona.
VastaaPoistaEn usko että Kaappaa kenguru saisi essentiaali-statusta kenenkään muun hyllyssä :) Ja toki, jos olisin valinnut 10 parasta omistamaani peliä, lista olisi ollut erilainen. Mutta halusin tehdä vähän monipuolisemman listan (kuin 10 työläisenasettelua :D ). Love Letter oli aika tyrkyllä, viime toissapäivänä sitä pelasimme vieraiden kanssa.