Harrastajat kertovat: Parhaat kaksinpelit

by 01 elokuuta 8 kommenttia


Pelaamme useimmiten puolison kanssa kaksistaan. Vähintään kolmelle hengelle suunnitellut pelit alkavat pikkuhiljaa karsiutua pois kokoelmista, koska niitä ei voi hetken mielijohteesta nappaista pöydälle.

Partypelit ovat tietysti asia erikseen, niissä pidot paranevat pelaajamäärän kasvaessa. Yleensä suunnittelu on optimoitu kolmelle ja neljälle pelaajalle, ja kaksinpeli vaatii toimiakseen jonkin modifikaation – ei tietenkään aina. Nimenomaan kahdelle pelaajalle suunniteltuja pelejä on onneksi paljon. Kyselimme tutuilta harrastajilta heidän suosikkipelejään ja Kaitsu kertoi vielä loppuun omansa. Ohjeena oli tiivistää sanoma noin sataan sanaan.


Nicolas Fleury, Lautapelifanaatikot-ryhmän kuukauden äänestyksen vetäjä:



Suosikki kaksinpelini on tohtori Reiner Knizian suunnittelema Carcassonnen itsenäinen sisarpeli Carcassonne: The Castle.

Pelin alussa levitetään pöydälle ulkomuurin muotoinen pisterata. Vuorotellen pelaajat rakentavat laatoilla kaupunkia muurin muodostamalle pelialueelle. Laattojen pisteytysmahdollisuudet eroavat hiukan perinteisestä Carcassonnesta, mutta perusajatus on sama. Pelin pisteradalla on bonuslaattoja, joita on mahdollisuus saada saapuessa ensimmäisenä tietyille pisteruuduille. Pidän paljon bonuslaattojen tuomasta lisästä. Ne tuovat sopivasti jännitystä peliin. Lopussa paljastettavat laatat kun vaikuttavat loppupisteytykseen.

Kunniamaininnat antaisin Lost Cities ja Mr. Jack kaksinpeleille. Avopuolison kanssa Lost Cities-peliä on tahkottu monet illat. Siinä tarkoituksena on pelata eteen mahdollisimman suuria korttipinoja. Haasteena on se, että kortit on pelattava väreittäin ja nousevassa järjestyksessä. Toinen kunniamaininta menee Mr. Jack-pelille. Pelissä toinen pelaaja on salapoliisi ja toinen kaupungista pakeneva Mr. Jack. Peli on eräänlainen Scotland Yardin ja Mastermindin etäinen jälkeläinen.

The Castle eroaa tyyliltään muista Carcassonneista.


Mirva Jääskeläinen, Koko perhe pelaa -blogi:

Fungi on kokeilemisen arvoinen lyhyt strateginen korttipeli sienestyksestä. Perusidea on yksinkertainen: kerää sienisettejä ja paista ne pannulla pisteiksi.

Hankalaksi homman tekee käsikorttien rajoitettu määrä sekä sienten ja pannujen rajattu saatavuus jatkuvasti muuttuvassa metsässä, joka on kahdeksan kortin jono. Korteista vain kaksi lähintä on ilman apuvälineitä poimittavissa.

Peli on kevyt, mutta valintoja pääsee kuitenkin tekemään. Uskallanko odottaa, että haluamani sieni tulee poimittavaksi vai myynkö sieniäni ostaakseni tikkuja, joilla ylettää pidemmälle metsään, ettei vastustaja vie sientä? Otanko sienen vai korin, jolla kasvattaa käsikorttien määrää? Vai otanko poistopakan? Halutessaan voi laskeskella kortteja ja seurata toisen valintoja. Sattuman osuus pelissä estää kuitenkin toisen strategian hahmottamisen kokonaan.

Kuvitus on upea ja pelatessa saattaa oppia tunnistamaan muutaman sienenkin. Metsäkorttijonon siirtely joka vuorolla tosin pidemmän päälle hieman harmittaa.

Fungissa (Morels on sama peli eri kuvituksella) lähdetään sienimetsälle.


Matti Malinen, lautapeliaktiivi ja Lautapelaamisen SM-joukkue mestari 2017:

Suosikki kaksinpelini on Twilight struggle.

Twilight struggle on vähän kuin seksi teinille. Jotain mistä on kuullut paljon puhetta, mutta ei ole ikinä päässyt itse kokemaan. Odotus on kova. Monille voi seuratakin pettymys ensi kerran jälkeen.
Peli itsessään on jatkuvaa edestakaisin liikettä ja vääntöä ja parin tunnin session jälkeen onkin hikinen ja jopa vähän likainen olo.

Kun kokemusta karttuu enemmän niin homma muuttuu teknisemmäksi ja on nopeammin ohi. Hämmennys, mystiikka ja ennakkokuvitelmat  hälvenevät, mutta nautinnon määrä kasvaa kun oppii uusia tekniikoita ja kikkoja. Parasta juuri vakio partnerin kanssa.
Konkarit kertovat jopa vain vartin kestäneistä pika sessioista. Tämä ei tietenkään nautintoa vähennä koska silloin voi hyvin ottaa uuden erän heti perään.

Luulen että en tule koskaan kyllästymään Twilight struggleen. Se on huonoimmillaankin vaan niin ihanaa.

Kauneinta kahden ihmisen välillä on Twilight Struggle?


Piia Mäkinen, kaarinalainen lautapeliharrastaja ja DIY-kotipelien suunnittelija:

Harvemmin useamman hengen pelistä saadaan tehtyä oikeasti käytännössä toimiva peli kahdelle. 7 Wonders Duel säilytti kuitenkin alkuperäisen teeman, luonteen ja pelimekaniikan lähes täydellisesti. Jos pidät 7 Wonderista, tulet takuuvarmasti tykkäämään myös paripeliversiosta – ja päin vastoin.

Moninpelin draftausmekaniikka on korvattu korttipyramideilla, joissa osa korteista on koko ajan näkyvillä ja osa piilossa. Taitavat strategikot kykenevät siten suunnittelemaan pelivuorojaan, vaikka tuurillekin on jätetty hieman tilaa. Lisäksi resurssien hintaan vaikuttavat myös vastustajan resurssit.

Voittaa voi usealla tavalla, joten peliä ei ole menetetty, vaikka ensimmäiset suunnitelmat kariutuisivat. Peli on koko ajan ennakointia sekä narulla tasapainoilua: Oman pelin rakentamiseen pitää satsata, mutta samalla on vahdittava vastustajan tekemisiä. Vaa´an toisessa kupissa on oman strategian kannalta paras kortti ja toisessa vastustajalle liian hyvän kortin eliminointi. Ja ettei valinta olisi tehty liian helpoksi, niin eliminoinnistakin saa omista korteista riippuen jonkun lohdutuspalkinnon.

Miinusta on vain sääntöjen lukeminen ensimmäisellä kerralla. Peli on kuitenkin ehdottomasti muutaman harmaan hiuksen arvoinen filleri, jonka loppu tulee selkeästi viimeistään kolmen aikakauden jälkeen. Alkujärjestelyt eivät päätä huimaa ja peliä mahtuu pelaamaan pienemmälläkin pöydällä. Lisäksi, vaikka satunnaisesti pelistä pois jätettävien komponenttien määrä on vähäinen, niin se riittää muuttamaan suuresti sen kertaisen pelin strategiavaihtoehtoja.

7 Wonders Duel on BGG:n korkeimmalle arvioituja kaksinpelejä.


Mikko Saari, Lautapeliopas:

Pelaan mielelläni kahdestaan kaikkea, mitä ylipäänsä voi pelata. Uwe Rosenberg on suosikkisuunnittelijoitani ja yksi syy on selvästikin Rosenbergin myötämielinen suhtautuminen pieniin pelaajamääriin. Moni Rosenbergin moninpeleistä on parhaimmillaan pienemmillä pelaajamäärillä. Puhtaasti kaksinpelien näkökulmasta tarkasteltuna ykkösvaihto on tietysti Fields of Arle, vaikka se hiljattain laajenikin kolminpeliksi Tea & Trade -lisärin myötä.

Toinen suosikkigenre on kaksintaistelukorttipelit, siis nämä Magic: The Gatheringista inspiroituneet pakanrakentelut: Star Realms, Hero Realms ja nyt uusimpana Shards of Infinity. Nyt tosin olemme edenneet kohti lähteitä ja ostaneet ensimmäiset valmiit Magic: The Gathering -pakkamme – ei kai peli suotta ole suosittu vielä 20 vuotta sen jälkeen kun sen viimeksi lopetin...

Uwe Rosenberg kunnioitti Fields of Arlessa kotiseutujaan Itä-Friisinmaalla.



Kai Saarto, Todellisuuspako:


Lähemmäs parisataa pelikertaa plakkarissa, mutta edelleen olen valmis peliin koska tahansa. Star Realms on pakanrakentelupelien suosikkini ja syitä on monia. Hyvin geneerisestä avaruusteemastaan huolimatta peli vie mukanaan.  Star Realms on halpa hankinta, eikä se ei ole koolla pilattu edes useamalla lisäosalla ruuditettynä. Sen saa pelivalmiiksi varsin nopeasti ja itse pelaaminen on yksinkertaista dominiontyylistä ostostelua ja korttien peaamista.

Kamppailu pöydän keskellä jatkuvasti vaihtuvan markettialueen parhaista korteista tekee Star Realmsista jatkuvasti yllättävän. Muutaman pienen lisäosan kanssa kortteja on sen verran, että vaihtelua on riittävästi satoihin pelikertoihin. Pelissä pitää myös jatkuvasti reagoida vastustajan toimiin, eikä alussa voi vain päättää seurata jotain yleishyvää strategiaa.

Peruspelistä riitää iloa pitkäksi aikaa ja se maksaa vain noin 15 euroa. Jos avaruusteema ei miellytä, on Hero Realms lähes sama peli fantasiateemalla.

Mielikuvitoksettomasta avaruusteemasta huolimatta Star Realms on koukuttava peli.

Mikä on sinun suosikkikaksinpelisi? Kerro kommenteissa!



Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

8 kommenttia:

  1. Pelaan todella vähän puhtaita kaksinpelejä ja pääosin silloinkin sitä kevyempää kaliiberia. Jaipur ja Patchwork ovat kestosuosikkeja ja hyvin saatavilla. Oikea pariskuntien "unelmapeli" Flowerpower on sekin kiva, mutta kärsii saatavuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaipur ja Patchwork toimivat kyllä hyvin, Patchwork eritoten kuopuksen kanssa on ollut mainio tuttavuus. Flowerpower olikin uusi nimi (mut vanha peli).

      Poista
  2. Arboretum. BattleLine. Fleet. FlipCity. Guildhall. Kadonneet kaupungit. Kanagawa. Port Royal. Kaikki Valley of the Kings -pakat, yhä.
    ... Harrastajat jumittavat 2p ja kokeilevat uutta 3p...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanagawa kokeiltiin kerran neljällä ja se ei oikein silloin noussut siivilleen. Puhtaista kaksinpeleistä BattleLine ja Kadonneet kaupungit maistuu täälläkin. FlipCitylle ja Arbollekin voidaan antaa peukku kaksinpelinä. Port Royal toimii kaikilla pelaajamäärillä. Guildhall testaamatta.

      Poista
  3. Azul toimii mainiosti kahdestaan pelattuna, siinä tosin saattaa palat lentää seinään, mutta erittäin koukuttava siitä huolimatta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sanovat, että Azul on tiukin (ja turhauttavin :) ) kahdella pelaajalla. Olen useimmiten pelannut isommalla pelaajamäärällä.

      Poista
  4. Hei!
    Kiinnostavia pelejä olette tuohon listanneet. Olen itse etsinyt pidempään juuri kaksinpelattavaa lautapeliä, ennenkaikkea puolisoni kanssa pelattavaksi. Päädyin hankkimaan Ashes: Rise of Phoenixbornin, olen pitänyt pelin tiukan taktisesta otteesta tähän mennessä lisäksi pidän itse korttivetoisista peleistä, tämähän on sitä pelkästään.

    Vaan unohdin erään tärkeän seikan peliä hankkiessani puolison kanssa pelattaessa ei ehkä ole aina paras vaihtoehto peli, jossa on tarkoitus vain ja ainoastaan kepittää toista vuoro vuoron jälkeen. Tunnelma muuttuu nopeasti melko kylmääväksi. Niinpä tätä peliä en ole juurikaan pelannut sen alkuperäisen hankinta ajatukseni pohjalta, vaan satunnaisemmissa porukoissa. Joten olen siis edelleen vailla kiintoisaa ja haastavaa kaksinpeliä, jota voisi kotosalla pelailla.

    Ylläolevasta löytyy jo joitain ehdotelmia. Tulisiko mahdollisesti mieleen jotain muita?

    Jos jotain heittelen, niin meihin vetoaa monesti historialliset teemat, myös fantasia, toki muutkin teemat, mutta nuo nyt päällimmäisinä. Pidämme siitä, että peli on monipuolinen, ja siinä on kortteja (mieluusti paljon). Tilanteeet vaihtelevat, eikä siinä ennenkaikkea ole jotain tiettyä tapaa jolla hyvin todennäköisesti aina voittaa.
    Interaktioita saa olla, mutta ei ihan tuon esimerkkini mukaisesti, joka on pelkkää interaktiota toista vastaan. Peli voi olla myös yhteistyöpeli, esimerkiksi Dead of Winter on ollut omassa kategoriassaan erittäin hieno teos, erityisesti vähän useammalla pelattuna.

    Tuleeko mitään ajatuksia?
    Ja kiitos muuten inspiroivasta blogista, löysin tämän vasta muutama päivä sitten, mutta olen sukellellut tekstien parissa erittäin mieluusti.

    VastaaPoista
  5. Moi ja kiitos kivasta viestistä!

    Ashes olisi kiinnostava kokeilla, se näyttää aika komealta. Jos nyt korteista varsinkin pidätte, niin pakanrakentelupeleissä on kyllä kivasti valikoimaa: Legendary Encountereista ollaan kuultu hyvää (teemoja on useampia) ja jos fantsusta tykkäätte niin Aeon's End on korkealle rankattu yhteistyöpeli. Ei ole kokeiltu, joten en osaa syvällä rintaäänellä kehua. Meillä on pelattu varsin mielellään Trainsia (Dominion junilla), DC Deck Building Gamea (Dominionia supersankareilla).

    Pienemmistä deckbuildereista historiallisista teemaa käsittelee Valley of Kings. Se on ihan ok, mutta saisi olla nätimpi. Flip City on hyvin erikoinen kaupunginrakentelu, jossa kortit ovat kaksipuolisia. Siitä me pidämme oudolla tavalla kovasti.

    Mitkään noista ei ole sellaista suoraan turpiin pätkimistä vaan pistevoiton hakemista. Yhteistyöpeleistä voi peukuttaa myös Lord of the Rings Living Card Gamea, jos Tolkien-teema puhuttelee.

    San Juan on vähän vanhempi korttiversiointi klassisesta Puerto Ricosta, josta pidän. Se on ehkä paras kolmella, mutta toimii kahdellakin.

    Kortittomana vaihtoehtona voisin heittää vielä pöytään The Voyages of Marco Polon. Siinä on noppatyöläisten asettelua parhaimmillaan ja pelaajilla on kaikilla hahmoillaan toinen toistaan vahvemman tuntuiset erikoisominaisuudet.

    Ja kun työläistenasettelusta puhutaan niin Raiders of the North Sea on <3 <3 <3.

    VastaaPoista