Meillä on väännetty It’s a Wonderful Worldia nyt pari viikkoa päivittäin joka mahdollisessa välissä. Moista hurmosta eivät edes Dominion, Carcassonne tai Menolippu aikoinaan aiheuttaneet. Suurimmat ongelmat pelissä ovat olleet toistaiseksi sen pitkän nimen hokeminen “Hei, pelataanko taas itsävänderfulvääldiä?”, sekä huoli siitä että pelaamme tätä totaaliseen kyllästymiseen saakka jo ennen kuin ennakkotilattu Corruption & Ascension -lisäosa saapuu.
It’s Wonderful World julkaistaan pian myös Lautapelit.fin toimesta pohjoismaisilla kielillä. Pelin on suunnitellut ranskalainen Frédéric Guérard, jonka aiempiin krediitteihin kuuluu mm. KS-miniatyyripeli Clash of Rage. IWW tulee Menolippu-koon laatikossa, jossa on selkeästi tilaa vielä useammalle lisäosalle. Anthony Wolffin
kynänjälkeä oleva kuvitus on värikäs, eikä lainkaan tumman
synkkäsävyinen kuten niin monet scifi-dystopiakuvaukset peleissä ja
elokuvissa. Yksi artisti takaa myös pelille yhtenäisen ulkonäön. Kuutiot pisteiksi
IWW on erittäin virtaviivaistettu tuotantokoneistonrakennuspeli. Kuudessa eri värissä tulevat kuutiot kuvaavat resurrseja, jotka ovat raaka-aine, energia, tiede, kulta, kartoitus ja krystallium. Pelin alussa kullekin 1-5 pelaajasta arvotaan valtakuntakortti, joka tuottaa joitakin näistä resursseista.150 kehityskortin pino koostuu tuotantolaitoksista, pistekorteista sekä pistekertoimia tiettyjen asioiden keräämisestä antavista korteista. Jotkut kortit tekevät useampia näistä asioista.
Pelaajat värväävät täysin 7 Wondersin tapaan seitsemästä kortin aloituskädestään yhden itselleen ja antavat sitten loput seuraavalle pelaajalle. Tätä jatketaan kunnes kortit ovat kiertäneet seitsemän kertaa ja pelaajilla on se seitsemän korttia kädessään. Ne pelataan ja sitten vaiheet toistetaan neljästi ennen pisteenlaskua.
Värvätyt kortit ladotaan omaan valtakuntaan, kaikki pelaajat yhtäaikaisesti. Tässä vaiheessa kortit ovat vasta suunnitelmia. Ne pitää pöydältä rakentaa pelin kuluessa resurssikuutioilla osaksi omaa koneistoa. Osan käsikorteistaan voi onneksi muuttaa resursseiksi saman tien, jolloin ei tarvitse odotella oman tuotantokoneiston rattaiden hidasta kääntymistä. Kortinvärväys ja pöytääminen onkin mielenkiintoista pähkäilyä siitä, mitkä kortit aikoo rakentaa ja mitkä voi uhrata resursseiksi.
Kun tämä asetteluvaihe on tehty, mennään tuotantoon. Ensin katsotaan yhteisesti kuka tuottaa eniten mitäkin resurssia. Suurimmasta tietyn resurssin tuotannosta saa aina palkinnoksi joko kenraali- tai rahoittajalätkän. Tasapelissä ei lätkiä jaeta. Lätkiä tarvitaan muutamien isoja pisteitä antavan kortin rakentamiseen, mutta pääosin ne antavat yhden pisteen jokainen (plus mahdolliset rakennetuista korteista saadut kertoimet).
Tuotantovertailun jälkeen pelaajat käynnistävät kukin omaan tahtiin tuotantonsa tarkassa järjestyksessä, joka on seuraava: raaka-aineet, energia, tiede, kulta, kartoitus. Järjestys on tärkeää siksi, että jos saat raaka-aineiden tuotannon kohdalla valmiiksi energiaa tuottavan kortin, voit heti seuraavaksi tulevassa energiantuotantovaiheessa saada isomman satsin kuutioita käyttöösi. Tästä syntyy parhaimmillaan tuotantokorttien hyökyaalto, jossa prosessi ruokkii itseään ja tunnet itsesi täysin ansaitusti dystooppiseksi neroksi.
Tuotetut kuutiot pitää heti asettaa rakennusvaiheessa olevilla korteille tai valtakuntakortille. Jos kuutioita jää yli rakennuskohteista, ne kerätään valtakuntakortille kierrätykseen. Viidestä sinne kertyneestä kuutiosta syntyy haluttua punaista krystalliumia. Se on jokeriresurssi ja joidenkin parempien korttien vaatima ainesosa.
 |
| Kehityskortteja. Vasemmassa yläreunassa näkyy mitä kuutioita kortin valmistamiseen tarvitaan. Alhaalla näkyvät mahdollinen tuotanto, pisteet ja korttityyppi. Megapommi ja Aleksanterin hauta antavat pisteiden lisäksi valmistumisbonuksena kaksi kenraalia. Underground City tuottaa raaka-aineita ja energiaa ja antaa bonuksena punaisen krystallium-kuution. |
Menestys vaatii koneistonrakennuspeleille tyypillisesti oikeaa ajoitusta siitä, koska lopettaa resurssituotannon kasvatus ja alkaa tosissaan keskittymään pisteisiin. Prosessia vaikeuttaa erityisesti se, että korttituuri ja kanssapelaajien värväykset vaikuttavat paljon siihen mitä mahdollisuuksia on tarjolla. Sinisistä kartoituskorteista saa yleensä eniten pisteitä, mutta niiden vaatimien sinisten kuutioiden tuotanto on myös vaikeinta. Tiede- ja kultakortit antavat myös yleensä pisteitä ja oikeat kertoimet keräämällä ja niihin keskittymällä voi takoa myös kunnon pisteet.
Miksi IWW maistuu niin erinomaisen hyvältä?
Vaikka olemme täällä Todellisuuspaon päämajassa tarkoituksella keskittyneet tänä vuonna keräämään peleille paljon toistoja, IWW on silti ennätysnopeasti noussut pelikertojan määrässä kärkikolmikkoon Azulin ja Break the Coden rinnalle. Se tulee menemään myös heittämällä ohi.Yksi tähän syy on tietysti se, että kaikenlaiset koneistonrakennuspelit ovat suosikkejamme. Toiseksi pidämme kortinvärväyksestä ja yhtäaikaisesta toiminnonvalinnasta, mikä poistaa lähes kaikki tylsät hetket pelistä. IWW:ssä joutuu korkeintaan odottamaan värväysvaiheessa hetken, kun joku arpoo minkä kortin valitsee. Tämä ei ole kuitenkaan lähelläkään jotain Terraforming Marsin kortinvärväyksen tuskaa, sillä korteissa ei ole lainkaan tekstiä otsikon lisäksi: loistavasti tehty ikonografia kertoo sekunnissa mitä kortti tekee. Peli eteneekin salamavauhtia kaikki sen neljä kierrosta. Vedämme sen kaksistaan selkeästi alle puoleen tuntiin, eikä peli neljälläkään kestä tavallisesti kolmea varttia pidempään. Pelin opettaminenkin on sutjakkaasti tehty.
IWW tarjoaa siis siihen käytettyyn aikaan nähden hyvällä hyötysuhteella ja jatkuvalla syötöllä mielenkiintoisia valintoja. Käsikorttien hallinta on herkullista konmaritusta “onko tästä kortista minulle iloa?”.
7 Wonders on meillä jäänyt pölyttymään kaappiin lähinnä siitä syystä, että en jaksa oikein sitä alkusäätöä, jossa pitää erotella kortteja pelaajamäärän mukaan “Ota Ville sieltä pois kaikki yli neljälle pelaajalle tarkoitetut kortit. Kiitti! Eikun pistäkin viidelle tarkoitetut pakkoihin takaisin, kun Roger tulee ehkä mukaan. Tai oota hetki, ehkä Hannekin tulee, kun niiden peli loppuu ihan kohta.”.
 |
| Pelipöydän tilanne. Valmiit kehityskortit pinotaan vatalkuntakortin päälle, jolloin tuotanto on helppo laskea. Työn alla olevat kortit odottavat oikealla. Pelilauta säilyttää kuutiota ja kertoo tuotantojärjestyksen. Kuva: Kalchio (BGG) |
IWW on pelivalmis minuutissa, yksi pakka keskelle pöytää, lauta ja kuutiot esiin... ja se on siinä. IWW on koneistonrakennuspelien pikaruoka-ateria, jonka voit noutaa valmiina ja ennakkoon maksettuna jonon ohi. Silti annos ei ole valmiiksi pureskeltu, vaan herkullisen maukas ja tuntuu lyhyestä kestostaan huolimatta kunnon aterialta, eikä miltään välipalalta.
Yksinpeliä emme ole kokeilleet vielä, mutta 2-5 pelaajalla IWW toimii kaikilla mainiosti. Peliaika ei paljoa pelaajamäärän kasvaessa lisäänny.
Korostan vielä sitä, että peli on hyvä myös kahdella pelaajalla. Ainoa sääntömuutos silloin on, että värvätään kymmenestä kortista seitsemän. mitään simuloituja lisäpelaajia ei tarvita.
Värväämistä ja resurssituotannon vertailua lukuun ottamatta muiden pelaajien tekemiset eivät omaan peliin vaikuta. Toisten pelin lukemisesta on kuitenkin hyötyä, sillä ne eniten toisen nykyiselle koneistolle pisteitä antavat kerroinkortit kyllä kannattaa napsia itselleen. Ainakin jos ei ihan nappikorttia ole itselle tarjolla värvättäväksi.
Yleisesti ottaen pelistä huokuu viimeistely. Kaikki on mietitty loppuun saakka, komponentit ovat laadukkaita, ohjekirja on hyvä, ikonografia yksi selkeimmistä mitä olen nähnyt. Pelin mahdollisimman sujuvaan kulkuun on panostettu ihan pisteidenlaskun helppoudesta lähtien.
Meille 2020 on ollut eristäytymisestä huolimatta aivan huikea lautapelivuosi jo puoliväliin tultaessa. Kokoelmaamme on tullut ja on edelleen tulossa viiden tähden pelejä vaikka kuinka paljon (Tapestry, Wingspan, Pax Pamir, Sorcerer City, Coloma, Azul: Summer Pavilion…). Siltikin, mustana hevosena saapunut It’s a Wonderful World voi vielä voittaa koko kisan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti