On pelejä, joiden kanssa heti synkkaa, eikä kemia tunnu laimenevan lisäpelikertojen myötä. Esittelen tässä postauksessa kaksi filleriä, jotka ovat saaneet minut huokaamaan onnesta ihan ensitreffeiltä saakka. Sekä Tiny Epic Galaxies että Break the Code sisällyttävät onnistuneesti mekaniikkoja, joista harvemmin pääsee nauttimaan näin kompaktisti.
Yllä olevassa taisivat tulla jo tiivistetyiksi näiden kahden pelin yhtäläisyydet. Muilta osin ne nimittäin ovat hyvinkin erilaisia: Tiny Epic Galaxies seitsemine noppineen ja avaruusteemoineen, Break the Code päättelytehtävineen, joissa tarina, jos sellaisen haluaa, täytyy itse keksiä. Molemmat ovat istuneet hyvin koronakevääseen 2020. Vaikka voisi ajatella, että nyt jos milloin on aikaa iltaisin lautapelaamiseen, meillä tilanne on ollut päinvastainen. Lukuisten työhön ja opiskeluun liittyvien kiireiden seassa on tuntunut mahdottomalta ajatukselta kantaa pöydälle vähänkään raskaampaa peliä, vaikka sellaisesta kovin haaveilenkin. TEG ja BtC ovat olleet loistavia ratkaisuja. Niissä on ihan oikeasti peliä, juuri ja juuri, mutta samalla ne ovat hyvin helppoja pelattavia ja sopivat erinomaisesti kaksinpeleiksi.
Pelaajat aloittavat Tiny Epic Galaxiesissa neljällä nopalla, mutta loppua kohden niitä voi olla seitsemän. Toiminnot tehdään yksi kerrallaan aktivaatiokortin päällä. |
Tiny Epic Galaxies
Pääsin Tiny Epic Galaxiesin pariin pairi vuotta sitten, ja alusta saakka olen verrannut sitä Roll For The Galaxyyn. Kummassakin heitellään noppia, tehdään niillä optimoituja toimintovalintoja ja valloitetaan planeettoja. On hämmentävää, kuinka hyvin TEG tekee noppailut, vaikka noppia on vain murto-osa Rolskan määrästä. Pelaajilla on omat kotiplaneettansa, joilta he lähtevät aluksillaan kaukaisemmille planeetoille. Alussa jokaisella on käytössään neljä noppaa ja kaksi alusta. Nopissa on kuusi eri toimintoa. Paremman tai huonomman noppatuurin avustuksella aluksia liikutellaan, planeettoja valloitetaan tai niiltä haetaan kertakäyttöistä hyötyä, kerätään resursseja ja edistetään kulttuuria, ja kaiken kaikkiaan kehitetään omaa koneistoa.Tiny Epic Galaxiesissa on muutama erikoisuus, jotka tuovat peliin pikanttia lisää. Planeettojen valloitus etenee siten, että alus jää orbitoimaan valitun planeetan ympärille. Tietyillä noppatuloksilla alus pikkuhiljaa etenee orbitilla, ja se alus, joka ensimmäisenä saavuttaa loppupisteen, valloittaa planeetan ja "tuo" sen omistajansa käyttöön. Aluksellaan voi myös lentää suoraan planeetalle, jolloin sitä ei saa omakseen, mutta pääsee tekemään kertakäyttöisen, planeettakohtaisen toiminnon. Toinen erikoisuus on "kulturointi"-toiminto. Pelaajan omalla laudalla on rata, joka kertoo, minkä verran imperiumiin on kertynyt kulttuuria. Sitä voi käyttää toisen pelaajan toiminnon kopioimiseen. Eli jos vaikkapa Eeva-Leena vuorollaan liikuttaa alustaan, minä voin heti sen jälkeen tehdä omalla aluksellani saman, kunhan vähennän kulttuurini määrää yhdellä. "Kulturointi" on osoittautunut merkittäväksi taktiikaksi, jolla voi ratkaista pelin.
Minähän rakastan koneistonrakennusta, eikä TEG petä tältäkään osin. Energiaa ja/tai kulttuuria käyttämällä käytössä olevien noppien ja alusten määrää saa hivutettua ylöspäin. Energiaa tai kulttuuria ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan edellyttää oikeanlaisilla planeetoilla tönöttämistä. Noppatuurin vaikutus on suurin aivan pelin alussa, kun tärkeintä on saada alukset lähtemään kohti vieraita planeettoja mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen noppatuuri on pienemmässä roolissa, muttei käy kieltäminen, etteikö se silti voisi nousta joskus ratkaisevaan osaan. Peli päättyy, kun jompikumpi pelaajista saavuttaa 21 pistettä ja kaikilla on tämän jälkeen ollut yhtä monta vuoroa. Tähän menee kahdella pelaajalla puolisen tuntia. Peli on yhtä hyvä myös kolmella pelaajalla. Neljästä pelaajasta minulla ei taida olla kokemusta. Aivan kuin Rolskassa, toisien pelaajien valintojen hyödyntämismahdollisuudet kasvavat pelaajamäärän mukana. Näin ollen peliaika ei juuri pitene, vaikka pelaajia on enemmän.
Tiny Epic Galaxies kuuluu Scott Almesin suunnittelemaan Tiny Epic -sarjaan, ollen sen suosituin julkaisu. Sarjan pelit eivät muistuta toisiaan kuin boksin koon suhteen. TEG:stä on äskettäin ilmestynyt miniversio Ultra Tiny Epic Galaxies, joka mahtuu tavallisen korttipakan kokoiseen boksiin. Se ei ole vielä päätynyt Todellisuuspaon residenssiin.
Keltainen imperiumi. Valloitetut planeetat sujautetaan osin pelaajalaudan alle ja niissä olevat toiminnot voi tehdä tietyllä noppatuloksella. Yksi alus on vielä lunastamatta kortin oikeassa laidassa. |
Break the Code
Hetken päähänpistosta ostettu Break the Code on viime viikkoina kerännyt pelikertoja enemmän kuin mikään toinen peli. Jo sääntöjä lukiessani päättelin tyytyväisenä, että BtC on kuin Code 777, mutta vähemmän satunnainen ja tästä johtuen myös lyhempi. Ja näinhän tosiaan on. Plussaa tulee myös siitä, että peli on helppo asetella eikä se vie niin paljon tilaa pöydällä kuin vaikkapa tuo isoveli Code 777.Kullakin pelaajalla on serminsä takana koodi, jota muut eivät näe. |
Ryohei Kurahashin suunnittelemassa pelissä tavoitteena on ratkaista viisinumeroinen koodi kysymysten ja niistä saaduista vastauksista tehtävien päätelmien avulla. Jokainen pelaaja nostaa sokkona viisi laattaa. Numerointi kulkee nollasta ysiin: jokaista numeroa on yksi musta ja yksi valkoinen, sillä poikkeuksella että vitoset ovat vihreitä. Numerot asetetaan sermin taakse pienestä suurempaan. Jos jotain numeroa on kaksi kertaa, musta laitetaan ensin. Kaksinpelissä muut numerolaatat jätetään piiloon laatikkoon. Pelaajien välille vedetään pakasta kuusi kysymyskorttia. Kumpikin valitsee vuorollaan yhden, johon vastapelurin tulee vastata. Kysymys voi olla esimerkiksi "kuinka monta mustaa numeroa sinulla on ?" tai "mikä on kolmen vasemmanpuoleisimman laatan numeroiden summa?". Vastaus rustataan pieneen apulappuun ja jo muutaman kierroksen jälkeen on osa koodista yleensä selvillä. Sellainen tyypillinen pelin kesto on meillä ollut kuutisen kierrosta. Tyypillisesti viimeinen kierros sujuu siten, että minä tulen paljastaneeksi aikovani seuraavalla vuorolla arvata koodin. Se saa Kaitsuun tehoja, hän alkaa ynnätä omia tiedonmurusiaan ja huomaa kykenevänsä itsekin jo vähintään hyvin valistuneeseen arvaukseen. Peli on ohi selvästi alle vartissa.
Vuorollaan saa valita kuudesta kysymyskortista. |
Kovin vaikeaa pähkinää Break the Code ei tarjoa, mutta olemme molemmat suuresti nauttineet niistä oivalluksen hetkistä, kun on aivojaan pinnistäen yhtäkkiä huomannut, että apulappusella on ratkaisun avaimet vaikka toisin luuli. Kolminpelissä on kinkkisyyttä enemmän: murrettava koodi koostuu yhteisestä laattarivistä, jolloin on pääteltävä molempien vastustajien koodit ennen kuin voi yrittää ratkaista keskellä olevaa. Olemme kokeilleet kolminpeliä kerran. Tuumausaika omalla vuorolla tuppasi venymään pidemmäksi kuin kaksinpelissä. Tätä voisi helposti säätää esimerkiksi tiimalasilla. Nelinpelissä ratkotaan niin ikään yhteistä koodiriviä, mutta pelaajakohtaisia numerolaattoja on vähemmän.
Se ratkaiseva satunnaisuusero verrattuna Code 777:än tulee siitä, että kysymyksen voi aina valita kuudesta eri vaihtoehdosta. Code 777:ssahan kysymys arvotaan aivan satunnaisesti, eikä se välttämättä tuo mitään lisätietoa sille, joka kysymyksen muille pelaajille esittää. BtG:ssa taktiikkanani on paitsi ollut valita kysymys, joka potentiaalisesti antaisi minulle eniten lisätietoa, myös valita se kysymyskortti, johon haluaisin itse vähiten joutua vastaamaan. Kysytty kysymys poistetaan pöydältä ja tilalle nostetaan uusi.
Näkisin että Break the Code toimisi myös hyvänä matematiikkapelinä, ei aivan pienimmille koululaiselle, mutta suunnilleen yhdeksästä vuodesta eteenpäin. Suositeltu ikäraja on 10+ vuotta.
Pieni mutta tärkeä yksityiskohta: kyysmykset ovat korteissa kahteen eri suuntaan. Tämä helpottaa lukemista. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti