Vaikka pelejä on päätynyt täällä Todellisuuspaossa pöytään niukahkosti viime aikoina, se ei estä meitä koostamasta kvartaalilistaa meneillään olevan vuodenajan hottispeleistä. Sääntönä on, että pelin tulee olla joko omassa hyllyssä tai suht helposti lainattavissa. Nyt koronakeväänä sen pitäisi olla myös joko kaksinpelinä toimiva tai sellainen, että siihen saa houkuteltua omat pojat mukaan.
Olkoot nämä samalla meidän viralliset suositukset kevään 2020 vappupeleiksi.
Hyvää vappua!
(pääkuva: Sampo Saarto)
 |
| Stonemaier Gamesille ominaiseen tapaan Wingspanin komponentit ovat erittäin laadukkaat. |
10. Wingspan
Annika: Tämä lintupeli on maistunut minulle aina, ja se on saanut paljon pelikertoja siihen nähden, että emme itse omista
Siipiväliä. Pelikerhossa (nyyh) on muutama innokas
Wingspanin pelaaja, joten peli on pyörinyt siellä ahkerasti. Viimeksi pääsin rakentamaan munakoneistoani Tabletopiassa
Kristianin ja
Virpin kanssa. ja sekin maistui.
Wingspan sijoittuu strategisen ja perhepelin välimaastoon: omaa punaista linjaa on hyvä noudattaa alusta loppuun, mutta mukana on myös korttituuria. Koneistonrakennus osuu pelimieltymyksieni ytimeen, ja teema on ihastuttava. Pikkulinnut (pun intended) ovat visertäneet, että Wingspanista olisi tulossa suomipainos.
9. Five Tribes
Annika: Mancala-mekaniikkaan perustuva
Five Tribes on monen pelikaverin suosikkipelejä. Se on sijoittunut Noppapotin
Miiran top-listalla kakkoseksi jo kaksi vuotta peräkkäin. Olen ollut kiinnostunut kokeilemaan tätä jo pitkään, ja pian pääsenkin tositoimiin, sillä saimme pelin
Mirolta lainaan (kiitos!).
Five Tribes vaikuttaa varsinaiselta aivojumpalta: eri värisiä meeplejä liikutetaan laatoista koostuvalla laudalla, pudotellen niitä väri kerrallaan laatoille. Viimeisen laatan kohdalla tehdään väriä vastaava toiminto. Kuulemma peli on kahdella taktisimmillaan, koska useammalla pelaajalla tilanteet muuttuvat kovin nopeasti.
 |
| Azulissa draftataan kaakelilaattoja. |
8. Azul
Kaitsu: En varsinaisesti syttynyt liekkeihin kun
Azul alunperin ilmestyi ja oli kaikkien huulilla. Kyllä sitä pelasi, mutta se ei ollut ihan yhteensopiva oman aivokoppani kanssa.
Azul: Stained Glass of Sintra sitten taas innosti paljon enemmän vuotta myöhemmin. Nyt meillä on kaveripariskunnalta lainassa perus-
Azul ja tätä on tullut tahkottua kymmeniä kertoja viimeisinä kuukausina.
Azulin laattojenasettelupähkinässä on edelleen pientä epäyhteensopivuutta aivoilleni, mutta alan hiljalleen löytää pelistä ideaa. Laattojen draftaaminen ja erittäin miellyttävät komponentit yhdistettynä nopsaan peliaikaan tekevät tästä hyvän välipalan, joka toimii loistavasti myös kaksinpelinä.
 |
| On The Undergroundin Lontoon- ja Berliinin-karttojen pisteytys on hieman erilainen. |
7. On the Underground
Kaitsu: Ludicreationsin Kickstarterisissa julkaistu uusversio tästä metrolinjan rakennuspelistä näyttää hyvältä ja toimii. Laiskaa metromatkustajaa pitäisi miellyttää rakentelemalla linjoja, joita tämä valitsee päätyäkseen korteista satunnaisesti nouseviin paikkoihin mahdollisimman vähällä kävelyllä tai vaihdoilla. Pelilauta on kaksipuolinen ja valittavana on Lontoon tai Berliinin kaupunki. Kummassakin on vähän erilaiset tavoitteet, mikä tuo kivasti vaihtelua jo peruspeliin. Metrolinjojen rakentelu on miellyttävä aivopähkinä ja useampi strategia tuntuu oleva käyttökelpoinen, kun pisteitä heruu monesta muustakin asiasta kuin matkustajan oikkujen mukaan rakentamisesta. Osaavilla pelaajilla nelinpeli menee kolmeen varttiin ja sisältää päätöksiä vaikka kuinka. Se on hyvän ja monikäyttöisen pelin merkki.
 |
| Dragon Castlessa on Mahjongin näköä. |
6. Dragon Castle
Annika: Vietimme pääsiäisenä kotikutoisia abstraktipäiviä, joista varmaankin on myöhemmin tulossa oma bloggauksensa.
Dragon Castle pääsi niiden ansiosta pitkästä aikaa pöytään, ja ensimmäistä kertaa otimme käyttöön myös “lisätyökalut” ja ylimääräiset pisteytyskortit. Nepä toimivatkin oikein hyvin! Peliin tuli juuri sen verran lisää taktisia elementtejä, että päätöksiä piti miettiä tarkemmin myös vastustajan kannalta: mikä laatta kannattaisi olla ottamatta, jotta vastustaja ei saisi liian hyvää laattaa omalla vuorollaan? Paras ominaisuus
Dragon Castlessa on silti sen laattojen sormituntuma ja työlään setupin outo terapeuttisuus.
 |
| Tämän edemmäs emme ole vielä Coloman kanssa päässeet. Mutta punchattu on! |
5. Coloma
Kaitsu: Kalifornia 1848: sahaa rakentamassa ollut miekkonen näkee jotain kimaltavaa joessa. Kohta on käynnissä historian kuulu kultaryntäys. Coloma on yksi aikakauden “boomtowneista”, kullankaivajien tarpeisiin nopeasti nousseista kaupungeista. Pelaajat pyörittävä kullankaivuuoperaatioita ja monenlaista muuta sivubisnestä mm. työläistenasettelumekaniikkaa käyttäen. The Micon kuvittama peli näyttää värikkään komealta ja meillä toivotaan, että tämä hyllyyn juuri saatu uutuus saataisiin pelipöytään. Peli on saanut hyvän vastaanoton, joten odotukset ovat aika korkealla.
 |
| Tiny Epic Galaxiesin nopissa on viisi eri toimintoa. |
4. Tiny Epic Galaxies
Annika: Tiny Epic Galaxies on ihana pieni avaruuskilpa, jossa optimoidaan noppatuloksia ja rakennetaan kevyttä koneistoa. Pidän hyvin paljon noppapeleistä juuri nyt.
TEG:ssä pelaajat edustavat kukin omaa imperiumiaan, joka tähyilee kohti uusia planeettoja ja niiden valloitusta. Pelissä kerätään kahta eri resurssia, energiaa ja kulttuuria, ja näiden avulla kasvatetaan omaa koneistoa isommaksi. Pisteitä kertyy imperiumin kehitystasosta, valloitetuista planeetoista ja salaisista tavoitekorteista. Nimensä veroisesti
Tiny Epix Galaxies mahtuu pieneen boksiin, eikä se vie paljoa pöytätilaa. Kutsun sitä
Roll For The Galaxyn pikkuveljek
si.
 |
| Ta-Kea ei oikein voi selittää, se pitää kokea. |
3. Ta-Ke
Annika: Skandaalimaisesti sikana säkissä hankittu
Ta-Ke on päätynyt ihan hotteimpien ja toppeimpien pelieni joukkoon. Pelissä on sellaista tunnelmaa, että voisin kuvitella sitä pelatun kiinalaisilla kaduilla jo tuhat vuotta sitten, mikä ei tokikaan ole totta. Kaksinpeli
Ta-Kessa noukitaan ja liikutellaan viidenlaisia chip-nappuloita (viidenläisiä taistelijoita), kumpikin pelaaja omalla puolellaan lautaa. Chipit ovat viidessä pinossa keskellä lautaa, ja valitun alta paljastuva chip kertoo, mitkä taistelijat pisteytetään välittömästi. Omat vuorot tulee miettiä todella tarkkaan, jotta vastustajalle ei petaa liian herkullista tilannetta. Peli päättyy, kun kaikki chipit ovat huvenneet keskipinoista pelaajien omille alueille.
 |
| Salainen koodi sermin takana muodostuu viidestä kirjaimesta ja niiden väristä. |
2. Break the Code
Kaitsu:
Break the Code on täysin yllättävä löytö, varsinainen sleeper hit. Annika oli jostain kuullut tästä japanilaispelistä vuodelta 2017. Uusi englanninkielinen painos löysi tiensä meillä ja tämä oli rakkautta ensipelin jälkeen.
Break the Code on vahvasti sukua vanhalla
Code 777 -pelille. Tarkoitus on päätellä numerosarja tekemällä oikeita kysymyksiä. Kaksinpelissä pähkäillään vastustajan piilossa olevaa numerosarjaa, 3-4 pelaajalla niitä numerolaattoja, joita ei ole kenelläkään pelaajalla. Pelin alussa arvotaa viisi numerolaattaa pelaajille. Niissä on numeroita 0-9, kaksi kutakin arvoa, joista toinen on valkoinen ja toinen musta. Poikkeus ovat viitoset, jotka ovat molemmat vihreitä. Numerolaatat kätketään oman näkösuojan taakse ja sitten koitetaan päätellä valitsemalla omalla vuorolla yksi pakasta näkyviin nostetusta kuudesta kysymyksestä. Montako parillista lukua sinulla on? Mikä on valkoisten lukujesi summa? Montako peräkkäistä numeroa sinun koodissasi on? Kuponkiin näitä tiedonjyviä keräämällä verkko kiristyy ja lopulta pystyt päättelemään varmasti tai ainakin hyvin todennäköisesti vastustajan tai moninpelissä keskellä olevan koodin. Tässä onnistuessaan tuntee olevansa synnynnäinen nero. 15-20 minuutin peliksi tämä on aivan huikean koukuttava ja mielenkiintoinen päättelyhaaste. Mielestäni se on genrensä paras.
 |
| Sorcerer City on reaaliaikaista laatanasettelua. |
1. Sorcerer City
Kaitsu: Täysin ylituotettu laattojenasettelupeli vie kevään ykköspaikan. Velhokaupungissa arkkitehdit muokkaavat kaupunkia taikuuden keinoin haluamakseen. Tarkoituksena on rakentaa kahdessa minuutissa omasta pinosta yksi kerrallaan nostettavista laatoista mahdollisimman hyvin optimoitu korttelisto. Toisiinsa liitetyt laatat muodostavat neljällä värillä kokonaisuuksia, joista saa kierroksen päätteeksi magiaa, rahaa, vaikutusvaltaa ja suoria voittopisteitä. Magialla voi kikkailla vielä asemiaan paremmaksi ennen kuin katsotaan kuka sai kierroksella eniten vaikutusvaltaa (ja sitä kautta pisteitä ja palkintolaattoja). Rahalla voi ostella markkinoilta itselleen parempia laattoja, joilla voi vaikka erikoistua tiettyyn väriin. Viiden kierroksen jälkeen katsotaan kenellä on eniten voittopisteitä. Reaaliaikarakentamisen kiire ja jännitys nousevat kolmanteen potenssiin monstereiden myötä. Joka kierroksen lopussa kukin pelaaja saa yhden hirviölaatan. Kuvittele tilanne, jossa rakennat laatastoasia hiki hatussa, kelloa tiiruillen ja sekuntien joutuessa kadotukseen karmivaa vauhtia. Sitten nostat monsterilaatan joka kierrepallona pakottaakin sinut purkamaan osan laatastoasi tai tekee jotain muuta todella ilkeää jäynää. Vaikka en ole yleensä reaaliaikapelien ystävä,
Sorcerer City on kerrassaan herkullisen ilkeä kokonaisuus. Pelilaatikko on reaaliaikaiseksi laattojenasettelupeliksi jäätävän suuri. Kamaa on hyvästä Game Trayzin insertistä huolimatta laatikossa hengästymiseen saakka. En edes tiedä mitä kaikkea laatikossa on, sillä ihan perussääntöjenkin kanssa peliä riittää pitkäksi aikaa. Nyt tuntuu kuin olisi ostanut kerralla pelin ja siihen viisi lisäosaa. Setupointi vie jo niin pitkään, että on parempi vetää useampi pelikerta putkeen, jotta homma on vaivan arvoista. Pöytätilaa menee jo kaksinpelissäkin sellaisen kuuden hengen ruokapöydän verran, jos ei erityisesti yritä säästää tilaa. Ja tämä on vielä ihan retail-versio, Kickstarterista pelinsä tilanneilla on vielä enemmän tauhkaa laatikossaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti