Todellisuuspaon residenssistä ei kauheasti abstrakteja pelejä löydy. Niitä on jopa niin vähän, että ne oli helppo pelata urakalla läpi muutamana keväisenä päivänä. Tässä siis vähän noppapäivien tapaan raportti yhteensä yhdestätoista abstraktista pelistämme.
Käydään ensin läpi pakolliset rajaukset: jätimme pois kortti-, lasten- ja partypelit sekä kupongintäyttelyt. Teemallisiakin pelejä hyväksyttiin mukaan, jos teema oli hyvin ohut ja mitään merkitsemätön. Lopputuleman voi jo paljastaa: olipas hyviä pelejä! Kyllä meille enemmänkin abstrakteja pelejä mahtuisi!
Ensimmäinen päivä: Azul ja Sagrada
(Kaitsu)
Ensimmäisenä turnauspäivänä iskimme pöytään peräkkäin taisteluparin Azul ja Sagrada. Annika ihastui Michael Kieslingin Azuliin jo silloin vuosia sitten, kun se tuli rytinällä lautapelaavan maailman tietoisuuteen. Kaitsu ei oikein useasta yrityksestä huolimatta silloin pelille lämmennyt.“Eikös tässä vaan maksimoida laattasaalis? Onko tässä oikeasti vaihtoehtoisia strategioita?”
Aikahyppy loppuvuoteen 2019, jolloin lainasimme pelin Aulujen kuululta lautapelisuvulta. Äkkiä Azul saikin kymmeniä lisäpelikertoja nopean setuppinsa ja intensiivisen kaksinpelinsä ansiosta. Nyt Kaitsukin on lämmennyt Azulille ja tällä hetkellä se on hänellä listaykkösenä, ihan vain sujuvuuden ansiosta. Annika pisti tämän sijalle 3.
Sagrada tuli aikoinaan meille reteesti, karmit kaulassa. opanvärväyspeli oli älytön hitti ja kun veimme sitä parina vuonna ilmestymisen jälkeen Lautapelaamaaniin, tulivat ihmiset jatkuvasti pyytämään pelimahdollisuutta. Sudokumainen pulmailu kiinnostaa laajaa ikäjoukkoa, ja meillä Sagradaa on väännetty myös mummojen ja pelikerhoon eksyneiden veteraanipappojen kanssa. Sitä pelattiin väsymykseen asti. Ja miksei, läpikuultavista nopista rakennettavat lasimaalaukset eivät ehkä muistuta mitään, mutta peli on silti kaunis. Kun tähän yhdistää pelin lähes raivoa aiheuttavan koukuttavuuden, ei ole ihme että se sai pelikertoja väsymiseen asti. “Sain lähes täydellisen tuloksen, mutta sitten viimeistä edellisessä draftissa sä veit sen liilan nopan… otetaan uusi!”. Puhkipelattu Sagrada sai istua aika rauhassa hyllyssä pitkään, mutta nyt se otettiin esiin. 5 & 6 Player Expansion toi peliin uudenlaista nopanvärväystä ja tauon jälkeen se maistui taas varsin hyvältä.
Kumpi on sitten parempi? Tällä kerralla Azul oli vähän parempi kokemus, mutta molemmat pelit ovat genrensä huippuja, joten erot ovat hiuksenhienoja. Azulia voi pelata viisi peliä putkeen, mutta Sagradan pohdinta on tuhdimpaa, joten kaksi peli putkeen alkaa olla maksimi. Kaitsun sijoitus Sagradalle: 2. Annikan sijoitus: 7.
Toinen päivä: Completto, Dragon Castle ja Ta-Ke
Toisen päivän valikoimassa oli selkeästi enemmän vaihtelua. Completto on pelinä ihan sieltä skaalan kepeimmästä päästä. Peli koostuu 1-100 välillä numeroiduista sadasta puulaatasta. Kukin ottaa pelin alussa 22 satunnaisesta laattaa eteensä, siten että vain kourallisesta näkyvät numerot. Pöydän keskelle jää myös tuhti valikoima laattoja. Tarkoituksena on saada kaikki laatat näkyviin ja nousevaan numerojärjestykseen. Omalla vuorella voi nostaa keskeltä laatan ja korvata sillä yksi omasta janasta, tai sitten voi vaihtaa kahden laattansa paikkaa keskenään. Jos paljastettu numerolaatta ei sovi omaan riviin (eli oikeassa numerovälissä ei ole esille kääntämätöntä laattaa korvattavaksi), joutuu esiin käännetyn laatan antamaan pöydän keskelle seuraavalle pelaajalle tyrkylle. Completto on oiva filleri niihin hetkiin, jolloin kroppaa haluaa pelata, mutta aivot kieltäytyvät. Lasten kanssa se toimii myös mainiosti. Taktiikkaa on vähänlaisesti, mutta kivat puunappulat ja zenmäinen asettelu antavat palkitsevan tunteen. Complettosta kannattaa lukea lisää Lunkisti-blogista, josta mekin tämän pelin bongasimme.
Dragon Castle on sekin Lunkisti-Teron perintöä kokoelmassamme. Tässäkin pelissä se rouheiden komponenttien näppituntuma on pelinautinnon keskeisiä elementtejä. Lautapelioppaan Mikko ehti ostaa Teron kappaleen pelistä sekuntia ennen meitä, mutta muutaman kuukauden päästä Mikko mukavana miehenä trokasi pelin eteenpäin meille. Se on nyt useamman vuoden pysynytkin kokoelmassamme, eikä tilanne ole muuttumassa. Dragon Castle on lautapeliversiointi Windows-käyttöjärjestelmien mukana vuosikymmeniä tulleesta mahjongista. Tuhdeista muovilaatoista tehdään 1-3 kerroksia pinoja ja näistä pinoista muodostuu “linnoja”. Linnasta koitetaan napsia itselle sitten symbolipareja tiettyjen sääntöjen mukaan ja rakentaa niistä omalle pelilaudalle mahdollisimman paljon pisteitä antavia ryppäitä. Erikoissäännöillä saa myös lohikäärmeiden tai muiden olentojen spessuvoimia lainaksi, mikä antaa vähän vaihtelua pelin yksinkertaiseen peruskuvioon. Dragon Castle on hyvä peli, jonka säännöllisempää pääsyä haittaa pitkä setuppi. Alkulinnan kokoaminen on nimittäin aika homma ja siihen pitää suhtautua osana pelin meditatiivista antia. Lohharilinnan kanssa pitää olla kiireetön. Kaitsu reittasi tämän sijalle 6 ja Annika sijalle 4.
Othello on yksi Sampon suosikeista. Hän on lähes poikkeuksetta se, joka ehdottaa tätä kaksinpeliä pöytään. Sampo on myös onnistunut opettamaan Kaitsulle hyviä kikkoja, mikä näkyi pelin tuloksessa: rökäletappio Annikalle. Olisi pitänyt kiihkeämmin pyrkiä kohti laudan reunoja ja saada niitä haltuun. Othellossa edetään asettamalla vuoro kerrallaan nappula laudalle, toisen pelaajan pelatessa mustia, toisen valkoisia nappuloita. Mikäli juuri asetettu nappula "saartaa" jo laudalla olevan samanvärisen nappulan kanssa väliinsä toisenvärisiä nappuloita, nämä käännetään ympäri, jolloin niistä tulee samanvärisiä kuin "hyökkäävistä" nappuloista. Pelin lopussa lasketaan, kumpaa väriä laudalla on enemmän. Sijoitimme molemmat Othellon 10. parhaaksi abstraktipäivien peliksi.
Santorini on meillä jonkinlainen toistaiseksi toteutumaton potentiaali. Aina se on maistunut kun sitä on pelannut, mutta vielä emme ole ihan päässeet taktisesti sisälle tähän peliin. Santorinissa rakennellaan kreikkalaisia taloja ja tavoitteena on päästä omalla hahmolla kipuamaan kolmikerroksisen talon katolle. Vuorot ovat peruspeleissä hyvin simppeleitä: liiku yksi ruutu eteenpäin ja mahdollisesti myös ylöspäin, ja rakenna johonkin ympärilläsi olevaan ruutuun joko perusta, uusi kerros tai kupoli. Jumalkortit antavat pelaajille erikoiskykyjä. Meille on tullut se olo, että tietyt jumalat ovat paljon voimakkaampia kuin toiset, tai sitten emme ole pelanneet ja kokeilleet tarpeeksi. Kaitsun sijoitus Santorinille on 7 ja Annikan 9.
Lautapelioppaasta voi lukea lisää Santorinista.
Lautapeliopas on arvostellut Dragon Castlen.
Ta-Ke ostettiin taannoin, koska se oli törkeän halpa ja näytti sisältävän Splendor-tyylisiä pokerichippejä. Pieneksi yllätykseksi Ta-Ke on noussut Annikan suosikki-abstraktiksi.
Keskiaikaisessa Japanissa kaksi shogunia kamppailee vaikutusvallasta valitsemalla itselleen viidestä pinosta päällimmäisen chipin. Valittu chippi antaa pisteitä kertotaulutyyliin riippuen siitä paljonko sinulla on niitä edessäsi ennestään ja montako niitä on vielä pinojen päällä keskellä näkyvissä. Chipit edustavat daimioita, ronineita, geishoja ja vastaavia hahmoja, joita voi myös vuorollaan käyttää erikoistoimintoina säätämään vaikka nostopinoja itselle suotuisimmiksi. Käyttö kuitenkin aina pienentää käytetyn chipin antamaa pistekerroinarvoa, joten erikoistoimet ovat kaksiteräinen katana. Ta-Ke on hengästyttävän tiukka kaksinpeli, jossa yksi virhe voi maksaa paljon. Kaitsun reittaus Ta-Kelle: 5. Annikan reittaus: 1.
Ta-Ke ostettiin taannoin, koska se oli törkeän halpa ja näytti sisältävän Splendor-tyylisiä pokerichippejä. Pieneksi yllätykseksi Ta-Ke on noussut Annikan suosikki-abstraktiksi.
Keskiaikaisessa Japanissa kaksi shogunia kamppailee vaikutusvallasta valitsemalla itselleen viidestä pinosta päällimmäisen chipin. Valittu chippi antaa pisteitä kertotaulutyyliin riippuen siitä paljonko sinulla on niitä edessäsi ennestään ja montako niitä on vielä pinojen päällä keskellä näkyvissä. Chipit edustavat daimioita, ronineita, geishoja ja vastaavia hahmoja, joita voi myös vuorollaan käyttää erikoistoimintoina säätämään vaikka nostopinoja itselle suotuisimmiksi. Käyttö kuitenkin aina pienentää käytetyn chipin antamaa pistekerroinarvoa, joten erikoistoimet ovat kaksiteräinen katana. Ta-Ke on hengästyttävän tiukka kaksinpeli, jossa yksi virhe voi maksaa paljon. Kaitsun reittaus Ta-Kelle: 5. Annikan reittaus: 1.
Kolmas päivä: Gemblo ja Othello
(Annika)
Gemblo! Viimein! Tämä on peli jota olen valmis pelaamaan milloin tahansa. Huolimatta siitä että Gemblo on täysin abstrakti, se antaa minulle vahvat sotapelivibat. Pelaajat pyrkivät valtamaan yhteisestä laudasta mahdollisimman monta heksaa, luikerrellen ahtaista raoista ja saumakohdista avarammille alueille ja koittaen tilkitä omaa lähtöaluetta siten, että vastustajat eivät sinne pääse tunkeutumaan. Voittaja on se, joka saa sovitettua eniten omia heksapalasiaan taistelutantereelle. Tuoteperheeseen kuuluvat myös Blokus ja Trigon, joista meillä ei ole kokemusta. Kaitsun sijoitusnumero Gemblolle on 9, ja Annikan 2.
Othello on yksi Sampon suosikeista. Hän on lähes poikkeuksetta se, joka ehdottaa tätä kaksinpeliä pöytään. Sampo on myös onnistunut opettamaan Kaitsulle hyviä kikkoja, mikä näkyi pelin tuloksessa: rökäletappio Annikalle. Olisi pitänyt kiihkeämmin pyrkiä kohti laudan reunoja ja saada niitä haltuun. Othellossa edetään asettamalla vuoro kerrallaan nappula laudalle, toisen pelaajan pelatessa mustia, toisen valkoisia nappuloita. Mikäli juuri asetettu nappula "saartaa" jo laudalla olevan samanvärisen nappulan kanssa väliinsä toisenvärisiä nappuloita, nämä käännetään ympäri, jolloin niistä tulee samanvärisiä kuin "hyökkäävistä" nappuloista. Pelin lopussa lasketaan, kumpaa väriä laudalla on enemmän. Sijoitimme molemmat Othellon 10. parhaaksi abstraktipäivien peliksi.
Neljäs päivä: Azul: Stained Glass of Sintra ja Santorini
(Annika)
Sintra-Azulia oli erilaista pelata nyt kun perus-Azulia oli takana parikymmentä lisäpelikertaa. Aiemmin näitä kahta peliä on ollut vaikeampi verrata. Nyt oivalsin, kuinka paljon enemmän pohtimista ja vuorosuunnittelua Sintraan sisältyy: siirtääkö maalarimestaria jo valmiiksi vasempaan laitaan odottelemaan seuraavan kierroksen herkkupaloja, pisteyttääkö tietty ikkuna nyt heti vai ensi kierroksella, kun oransseista saa bonuspisteitä; ja niiden edelleen. Rikki menneistä kaakeleista tulee sakkoa enemmän kuin perus-Azulissa, ja voitto voi helposti valua kaakelinsirpaleiden mukana pois. Ulkoisilta ominaisuuksiltaan Sintra on kaukana perus-Azulin eleganssista, mikä vähän rokottaa pelikokemusta. Mutta ei paljon. Kaitsu reittasi tämän sijalle 3 ja Annika sijalle 5.
Santorini on meillä jonkinlainen toistaiseksi toteutumaton potentiaali. Aina se on maistunut kun sitä on pelannut, mutta vielä emme ole ihan päässeet taktisesti sisälle tähän peliin. Santorinissa rakennellaan kreikkalaisia taloja ja tavoitteena on päästä omalla hahmolla kipuamaan kolmikerroksisen talon katolle. Vuorot ovat peruspeleissä hyvin simppeleitä: liiku yksi ruutu eteenpäin ja mahdollisesti myös ylöspäin, ja rakenna johonkin ympärilläsi olevaan ruutuun joko perusta, uusi kerros tai kupoli. Jumalkortit antavat pelaajille erikoiskykyjä. Meille on tullut se olo, että tietyt jumalat ovat paljon voimakkaampia kuin toiset, tai sitten emme ole pelanneet ja kokeilleet tarpeeksi. Kaitsun sijoitus Santorinille on 7 ja Annikan 9.
Lautapelioppaasta voi lukea lisää Santorinista.
Viikkoa myöhemmin: Okiya
(Annika)
Viikko abstraktipäivien jälkeen tajusin, että olimme unohtaneet kokonaan Okiyan, tuon näppärän ristinollaa muistuttavan kaksinpelin. Lautapelit.fi on melko äskettäin julkaissut tämän suomeksi nimellä Geisha, mutta meidän kappaleemme on hankittu Lyonista saakka! Pelaajilla on käytössään kahdeksan geishanappulaa, joilla he varaavat paikkoja 4x4 -laattaruudukosta. Jommankumman varattavan laatan kahdesta symbolista täytyy mätsätä viimeisimpänä varatun laatan symboleihin. Okiya on meillä pelattu paljon ja se jo näkyy boksin ulkonäössä. Sekä Kaitsu että minä annamme tälle sijoituksen nro 8.Tuore hankinta: Indigo
(Annika)
Mukaan ehti nipin napin Reiner Knizian Indigo, jonka hankimme fb-kirppikseltä viime viikolla. Tämä reitinmuodostuspeli oli ollut syynissäni jo pidemmän aikaa ja olin kuullut siitä hyvää. Meillä on jo ennestään Bombay Bazar, jota Indigo muistuttaa ja josta halusin paremman version. Toinen Indigon tyyppinen peli on Tsuro. Indigo yhdistelee näistä parhaat palat. Pelaajat rakentavat laudalle laatoista reittejä ja kuljettavat näitä pitkin lasihelmiä. Kukin yrittää saada helmet poistumaan laudalta oman poistumisalueensa kautta. Parhain pelikokemus syntyy mielestäni kolmella pelaajalla, jolloin osa poistumisalueista on jaettuja ja osa omia. Kaitsu arvotti Indigon sijalle 4 ja Annika sijalle 6.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti