Top-viiskympissä ovat vuorossa keskivaiheen pelit. Viidestätoista nimikkeestä kolmannekseen olen tutustunut vasta tänä vuonna, mutta tämän vuoden julkaisuja on mukana vain yksi.
Top-viiskympissä ovat vuorossa keskivaiheen pelit. Viidestätoista nimikkeestä kolmannekseen olen tutustunut vasta tänä vuonna, mutta tämän vuoden julkaisuja on mukana vain yksi.
Tästä se alkaa, 50 suosikkipelini listaus. Laadin listan ensi kertaa viime vuonna, tosin silloin mukaan otin vain 30 peliä. Vuoden aikana olen pelannut uusia pelejä sellaista tahtia, että pelattuja pelejä on nyt yhteensä viidensadan verran. Siksi tuntuu perustellulta laajentaa listaa eli nostaa esiin noin kymmenen prosentin parhaimmisto.
Turussa, Skanssin kauppakeskuksen Pelitilassa oli 14.5.2018 mahdollisuus tutustua miniatyyripeleihin ja figujen maalaukseen. Tilaisuutta olivat järjestämässä mm. Ordo Aboensis, Fantasiapelit ja Sotakone Miniatures. Tässä jälkimmäinen osa raporttiani paikan päältä.
Turussa, Skanssin kauppakeskuksen Pelitilassa oli 14.5.2018 mahdollisuus tutustua miniatyyripeleihin ja figujen maalaukseen. Tilaisuutta olivat järjestämässä mm. figuseura Ordo Aboensis, Grail Group ja Sotakone Miniatures. Kävin katsastamassa tätä itselleni melko vierasta skeneä vähän lähempää.
Shenanigans! That’s ridiculous! The Family Showdown on Dice Towerin Board Game Blenderistä monelle Youtubea seuraavalle peliharrastajalle tuttu. Teksasilaiseen Thomasonin perheeseen kuuluvat Hunter, Rebecca ja heidän kaksi tytärtään, Kaitlyn ja Nessa. Insinöörimäisen tarkka Hunter ja räiskyvän hauska Rebecca ovat mainio juontajapari. Tytöt näkyvät videoilla harvemmin, mutta tuovat lasten näkökulmaa peliharrastuksiin esimerkiksi omien top-listojensa avulla.
Onko timantit ikuisia (woo-hoo) vai tuleeko tunkit droppaa mun tunnelmaa?
Pelien visuaalisuus on minulle tärkeä asia. En välitä figuureista, mutta laudan ja korttien värimaailma ja muu kuvitus joko sytyttää mielenkiinnon ja tukee pelinautintoa tai huonommassa tapauksessa tekee kokemuksesta valjun. Pääasiallisesti pidän väreistä ja niiden reippaasta käytöstä.
Oliko se Kaitsun veljenpoika joka tokaisi, että tikkipelejä pelatessa pääsee maistamaan perinteisten korttipelien tunnelmaa. Niiden, joita pelattiin lapsena mökillä tai välitunneilla kavereitten kanssa mutta joihin ei enää vuosikymmeniin ole tullut tartuttua. Eikä varsinkaan enää sen jälkeen kun modernit lautapelit ovat vieneet mennessään.
Kevään hottislistamme on tässä! Perinteisesti lista on vastannut kysymykseen: “mitä meidän tekee mieli pelata juuri nyt”. Tällä kertaa otimme mukaan myös toisen aspektin, eli mukana on pelejä, joita olemme pelanneet paljon viime viikkojen aikana ja jotka siis ovat toteutuneita hottiksia. Näin lista on ehkä hieman totuudenmukaisempi.
Pohjanmeren ryöstely on toistaiseksi parasta viihdettä, mitä olemme työläistenasettelupelien genressä vuonna 2018 kokeneet. Kickstarterissa vuonna 2015 debytoinut peli teki uuden tulemisen loppuvuodesta 2017, kun Renegade Game Studios julkaisi sen laajemmille markkinoille.
Mikä asuu Kallaxissa ja on pinkimpi kuin Kinuskikissan yksisarviskakku? Se on Space Freaks, Lautapelit.fin julkaisema areenataistelupeli.
Pääsiäisen aika meni meillä monipuolisesti lautapeliharrastuksen merkeissä. Monipuolisuudella tarkoitan sitä, että pelaamisen lisäksi metsästimme kirppishelmiä, vlogasimme ja nauhoitimme uutta Lautakunta-podcastia.
Vertailemme sarjassa viittä tietyn kategorian peliä keskustelevalla tyylillä. Tämä on siis viiden suora, ei viiden parhaan suora. Tällä kertaa aiheena ovat aloittajaystävälliset worker placementit eli työläistenasettelupelit.
Vanhoja SpielBox-lehtiä selaillessani silmäni osuivat Sanssouci-pelin arvosteluun vuodelta 2013. Michael Kiesling miellettiin vielä tuolloin lähinnä Wolfgang Kramerin työtoveriksi. Sanssouci nähtiin hyvänä askelena kohti itsenäistä suunnittelu-uraa.
Lautapelaaminen, kun sen tekee tosissaan, on kuin jääkiekkoa harrastava lapsi. Meillä menee kummasti säätöä koko perheellä tämän harrastuksen parissa, ja varsinaista pelaamista on vain murto-osa.
Hankimme äskettäin pienen mutta lihaisan työläistenasettelupelin nimeltä Harvest. Tykästyimme siihen niin, että tahdoimme tietää enemmän sen suunnittelijasta. Tässä hän on: yhdysvaltalainen Trey Chambers.
“Tämähän on Tiny Epic Agricola fantsumausteella”, tokaisi Kaitsu, kun vedimme ensimmäisiä kertoja Harvestia. Ja mikä jottei: peltojen managerointi ja kilpa parhaista toiminnoista ovat molemmissa ihan core-juttuja. Harvestissa tosin lisääntyvät vain juuresmukulat.
Karjalan kannas, valkoisten komentopaikka Ahvolassa maaliskuun 23. päivä 1918.
Karjalan Rykmentin konekivääriosaston päälliköksi juuri nimitetty varavääpeli Erik Alfred Svensson katseli huolestuneena kiikareidensa läpi. Punaisten päävoimien hyökkäys Viipurin-Antrean radan suunnasta oli alkanut. Punaisilla oli tukenaan arviolta pari tuhatta venäläistä sotilasta, sekä voimakas tykistö. Vihollisen paine oli suurin Ahvolan kylää hallitsevien Hauhian ja Suninmäen kukkuloita vastaan.
Muistan ensimmäisen kerran, kun pääsin rakentamaan pakkaa. Kaveri toi pelattavaksi Dale of Merchantsin, eikä minulla ollut lähes koko pelin ajan hajuakaan, mistä on kyse. Koin ahaa-elämykset vasta seuraavana päivänä kotona. Ahaa! On tärkeää miettiä, mitä kortteja hankkii ja miten ne toimivat muiden pakassa olevien korttien kanssa! Ei pidä hankkia summan mutikassa mitä tahansa!
