Lautapelaajalla on ilahduttavan monia tapoja löytää kokoelmaansa uusia pelejä, niin uusia kuin käytettyjä. Kävin läpi omat tilastoni siitä, mistä meidän pelimme hankitaan.




Litsan pelikerhon vakiokaartiin kuuluva Teemu löi käteeni suomenkielisen fantasiaroolipelin nimeltään Seikkailijoiden kilta. Teemu oli sitä lastensa kanssa kokeillut ja halusi antaa minullekin mahdollisuuden pelin testaukseen. 

Smile ei keksi pyörää uudestaan, mutta hioo tuttua pelimekaniikkaa herkulliseksi filleriksi.


“Hypähdät eteenpäin sädehtivä miekkasi koholla. Valtaisa punainen lohikäärme kohoaa aarteiden päältä eteesi.”

Keväällä 1988 ostin kaverin suosituksesta kirjakaupasta punaisen laatikon, jossa luki “Dungeons & Dragons Fantasiaroolipeli - Perussäännöt”. Kannen kuvan punainen lohikäärme nosti jo mielikuvituksen siivilleen (pun not intended). Tuosta päivästä alkoi nyt 30 vuotta kestänyt rakkauteni roolipeleihin ja erityisesti Dungeons & Dragonsiin.



Nyt on vuorossa top-50-listani kärkikasti, eli kaksikymmentä parasta peliä. Työläistenasettelut ovat odotetusti hyvin edustettuina, mutta hieman yllättävää on, ettei niitä kuitenkaan ole 50:n pelin joukossa seitsemää enempää.


Top-viiskympissä ovat vuorossa keskivaiheen pelit. Viidestätoista nimikkeestä kolmannekseen olen tutustunut vasta tänä vuonna, mutta tämän vuoden julkaisuja on mukana vain yksi.



Tästä se alkaa, 50 suosikkipelini listaus. Laadin listan ensi kertaa viime vuonna, tosin silloin mukaan otin vain 30 peliä. Vuoden aikana olen pelannut uusia pelejä sellaista tahtia, että pelattuja pelejä on nyt yhteensä viidensadan verran. Siksi tuntuu perustellulta laajentaa listaa eli nostaa esiin noin kymmenen prosentin parhaimmisto.


Turussa, Skanssin kauppakeskuksen Pelitilassa oli 14.5.2018 mahdollisuus tutustua miniatyyripeleihin ja figujen maalaukseen. Tilaisuutta olivat järjestämässä mm. Ordo Aboensis, Fantasiapelit ja Sotakone Miniatures. Tässä jälkimmäinen osa raporttiani paikan päältä.

Turussa, Skanssin kauppakeskuksen Pelitilassa oli 14.5.2018 mahdollisuus tutustua miniatyyripeleihin ja figujen maalaukseen. Tilaisuutta olivat järjestämässä mm. figuseura Ordo Aboensis, Grail Group ja Sotakone Miniatures. Kävin katsastamassa tätä itselleni melko vierasta skeneä vähän lähempää.


Shenanigans! That’s ridiculous! The Family Showdown on Dice Towerin Board Game Blenderistä monelle Youtubea seuraavalle peliharrastajalle tuttu. Teksasilaiseen Thomasonin perheeseen kuuluvat Hunter, Rebecca ja heidän kaksi tytärtään, Kaitlyn ja Nessa. Insinöörimäisen tarkka Hunter ja räiskyvän hauska Rebecca ovat mainio juontajapari. Tytöt näkyvät videoilla harvemmin, mutta tuovat lasten näkökulmaa peliharrastuksiin esimerkiksi omien top-listojensa avulla.



Onko timantit ikuisia (woo-hoo) vai tuleeko tunkit droppaa mun tunnelmaa?


Pelien visuaalisuus on minulle tärkeä asia. En välitä figuureista, mutta laudan ja korttien värimaailma ja muu kuvitus joko sytyttää mielenkiinnon ja tukee pelinautintoa tai huonommassa tapauksessa tekee kokemuksesta valjun. Pääasiallisesti pidän väreistä ja niiden reippaasta käytöstä.


Oliko se Kaitsun veljenpoika joka tokaisi, että tikkipelejä pelatessa pääsee maistamaan perinteisten korttipelien tunnelmaa. Niiden, joita pelattiin lapsena mökillä tai välitunneilla kavereitten kanssa mutta joihin ei enää vuosikymmeniin ole tullut tartuttua. Eikä varsinkaan enää sen jälkeen kun modernit lautapelit ovat vieneet mennessään.

Kevään hottislistamme on tässä! Perinteisesti lista on vastannut kysymykseen: “mitä meidän tekee mieli pelata juuri nyt”. Tällä kertaa otimme mukaan myös toisen aspektin, eli mukana on pelejä, joita olemme pelanneet paljon viime viikkojen aikana ja jotka siis ovat toteutuneita hottiksia. Näin lista on ehkä hieman totuudenmukaisempi.

Pohjanmeren ryöstely on toistaiseksi parasta viihdettä, mitä olemme työläistenasettelupelien genressä vuonna 2018 kokeneet. Kickstarterissa vuonna 2015 debytoinut peli teki uuden tulemisen loppuvuodesta 2017, kun Renegade Game Studios julkaisi sen laajemmille markkinoille.


Mikä asuu Kallaxissa ja on pinkimpi kuin Kinuskikissan yksisarviskakku? Se on Space Freaks, Lautapelit.fin julkaisema areenataistelupeli.



Pääsiäisen aika meni meillä monipuolisesti lautapeliharrastuksen merkeissä. Monipuolisuudella tarkoitan sitä, että pelaamisen lisäksi metsästimme kirppishelmiä, vlogasimme ja nauhoitimme uutta Lautakunta-podcastia.



Vertailemme sarjassa viittä tietyn kategorian peliä keskustelevalla tyylillä. Tämä on siis viiden suora, ei viiden parhaan suora. Tällä kertaa aiheena ovat aloittajaystävälliset worker placementit eli työläistenasettelupelit.

Vanhoja SpielBox-lehtiä selaillessani silmäni osuivat Sanssouci-pelin arvosteluun vuodelta 2013. Michael Kiesling miellettiin vielä tuolloin lähinnä Wolfgang Kramerin työtoveriksi. Sanssouci nähtiin hyvänä askelena kohti itsenäistä suunnittelu-uraa.



Lautapelaaminen, kun sen tekee tosissaan, on kuin jääkiekkoa harrastava lapsi. Meillä menee kummasti säätöä koko perheellä tämän harrastuksen parissa, ja varsinaista pelaamista on vain murto-osa.