Tusina uutta pelituttavuutta, kolme hankintaa ja yksi bäkkäys, tuhottomasti Kilpparikisaa ja Azulia. Vipinää on näemmä taas harrastuksessa riittänyt. Tein katsauksen alkuvuoden lautapelijutskuihin.
Tusina uutta pelituttavuutta, kolme hankintaa ja yksi bäkkäys, tuhottomasti Kilpparikisaa ja Azulia. Vipinää on näemmä taas harrastuksessa riittänyt. Tein katsauksen alkuvuoden lautapelijutskuihin.
Nalosin kuningatar Gimnax on päättänyt suuressa viisaudessaan “vapauttaa” villit Pohjolan maat valtansa alle. Kuninkaallisena kartanpiirtäjinä olisi teidän hommanne nyt marssia kartoittamaan nämä uudet alueet. Kuningattarella on toiveina löytää juuri tietyn tyyppisiä alueita, joiden löytäjät palkitaan hänen korkeutensa toimesta. Aikaa parhaiden mahdollisten alueiden löytämiseen on vuosi. Hommaa hankaloittavat dragulit, paikalliset örkkien vastineet.
Vuosi 2019 on nyt lähihistoriaa, joten meikämannella on taas vuosittaisten top-listojen tekemisen aika. Annika teki omansa tapansa mukaan jo kesällä.
Jouluksi 2018 saimme Kickstarterissa rahoitetun Architects of the West Kingdomin. Koska tänä jouluna hankimme sarjan seuraavan osan, Paladins of the West Kingdomin, lienee korkea aika arvioida tämä trilogian aloitusosa pois alta.
Teema on minulle yleensä tärkeä osa peliä. Se saattaa houkutella tutustumaan peliin tai työntää saman tien luotaan. Parhaimmillaan pelin aihe imaisee omaan maailmaansa, ja jos vielä mekaniikka tukee teemaa, kuutiot todella mieltää uraanikimpaleiksi, meeplet paahteisilla pelloilla ahertaviksi talonpojiksi, ja pelilaudan joeksi, joka avautuu silmien edessä ja vie jonnekin kauas.
Pohjolan kansat - inuiitit, skotit ja viikingit - ovat päättäneet laajentaa reviiriään tekemällä ryöstö- ja valloitusretkiä laivoillaan. Hankkimillaan resursseilla he pyrkivät rakentamaan naapureitaan voimakkaamman valtakunnan. Imperial Settlers: Empires of the North on korttipeli, jossa pelaajat luotsaavat yhtä kuudesta klaanista (kaksi per kansakunta) kamppailussa voittopisteistä.
Viimeistä viedään, eli esittelemme nyt Pelaajien valinta 2019 -kilvan finalistien viimeisen erän. Valokeilaan astuvat perhesarjan Welcome To… sekä harrastajasarjan Dawn of Peacemakers ja Terraforming Mars.
Vuoden 2019 Pelaajien valinta -finalistiesittelyjen toisessa osassa vuoron saavat Copenhagen, The Mind ja Azul: Stained Glass of Sintra.
Pelaajien valinta -palkinto perustettiin suomalaisten lautapeliblogaajien ideoinnin pohjalta vuonna 2017, ja tänä vuonna palkinnot siis jaetaan kolmannen kerran. Palkitsemisella halutaan edistää suomalaista lautapelaamisen kulttuuria ja nostaa esiin parhaita suomeksi tai suomalaiselta julkaisijalta ilmestyneitä pelejä kunakin vuonna.
Saksalainen Steffen Benndorf selvästikin suunnittelee hyviä ulkomaantuliaispelejä. Olen tänä vuonna tutustunut kahteen, joissa on sama perusidea: laittaa kortit numerojärjestykseen. Hankimme The Game Face To Facen maaliskuussa sveitsiläisestä science fiction -museosta. Ohanamin taas löysi lautapelituttava Marko käydessään kesällä Amsterdamissa.
Vuoden viimeisen neljänneksen käynnistyttyä on taas aika tehdä Todellisuuspaon kauden hot-lista. Tässä siis kymmenen peliä, jotka ovat saaneet meillä runsaasti peliaikaa tai jotka erikoisesti kutkuttaisi saada pöytään.
Tulossa on kiireinen syksy, kun yritämme molemmat yhdistää työt ja uuden tutkinnon suorittamisen. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, joten päätimme pelata koko päivän lautapelejä pihallemme. Jos sitten jaksaisi taas hetken arkiaskareita paremmin.
Ludica Obscura -juttusarjassa tutustutaan tutkan alle jääneisiin peleihin, jotka olisivat ansainneet enemmän huomiota. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Upperdeckin julkaisema kortindräftäyspeli Dungeon Draft.
Bruno Cathala suunnitteli vuonna 2007 Kamon-nimisen abstraktin pelin. Tuossa aika lailla unohdetussa pelissä oli mielenkiintoinen heksan muotoinen pelilauta ja hiukan jätkänshakkia muistuttava idea rivien tekemisestä. Varsinkin pelinappuloiden asettelusäännöt olivat mielenkiintoiset.
Esittelemme kahvipöytäpelien sarjassa lyhyitä ja tilatehokkaita pelejä kahdelle. Tällä kertaa tarjoillaan kaksi yhden hinnalla, eli samaa pelimoottoria hyödyntävät FFG:n pikkupelit Star Wars: Empire vs Rebellion ja Cold War: CIA vs KGB.
Saatuamme taannoin Richard Garfieldin haastatteluun päätimme pelata suunnittelijaneron ludografiasta ne pelit, joita emme olleet vielä kokeilleet. Yksi näistä on vähän tunnettu Filthy Rich - The 3D game of capitalism vuodelta 1998. Pelin keskeisenä komponenttina on korttikansio, mikä on hyvin uniikki ratkaisu.
Tuore suomenkielinen Lautapelit.fi -julkaisu lainaa 7 Wondersista paljon muutakin kuin kortinvärväyksen. Itämainen kauppateemakin on nähty monta kertaa. Silti peli onnistuu olemaan tarpeeksi uniikki tarjotakseen mielekästä viihdettä laajalle 3-8 pelaajan skaalalle. Enkä edes yritä selittää yläpuolella olevaa kuvaa itsestäni riippumatossa Amulin kanssa...
Viime vuonna ilmestynyt Antti Lehmusjärven peli 1918 Veli veljeä vastaan sai meillä Todellisuuspaossa puhtaat paperit temaattisena ja aloittelijaystävällisenä sotapelinä. Meikäläiset eivät ole mitään grognardeja, ja edellä mainitun pelin lisäksi viimeisen vuoden aikana on pelattu historiallista korttivetoisista sotapeleistä vain Martin Wallacen Lincoln sekä Days of Ire: Budapest 1965. Jos tässä harrastuksessa jotain pientä tietämystä ja näkemystä on viime vuosina kertynyt, niin se on ihan jostain muusta genrestä, ja näkökulma sotapeleihin on aloittelijan. Nyt kuitenkin jaan pienellä kokemuksellani tuntojani Lehmusjärven Kickstarteriin menevästä uudesta kaksinpelistä nimeltään Jäinen kuolema: Suomen talvisota.
