Talven 2019 hottislistamme koostuu peleistä, jotka ovat viimeisten puolentoista kuukauden aikana eniten kuumotelleet joko pöydällä tai hyllyssä. Päättelypeleillä on vahva edustus. Uuden kultistakin näemmä jäädään kiinni, sillä peleistä neljä on julkaistu vuonna 2018. Voi meitä!

Tätä on lähes odotettu ja toivottu! Julkaisemme Krzysztof Kieślowskin Kolme väriä -trilogian lautapeliversiona. Ensimmäisessä, sinisessä osassa emme liiku Pariisissa kuten alkuperäisessä elokuvassa, vaan sijoitamme pahvinpalasia Tyynenmeren saarille ja pinoamme nopista rakennuksia. Rooleissa ovat pelit, joiden nimessä on jollain kielellä sana "sininen". Pyysimme mukaan vieraskyniksi myös lautapelaavia ystäviämme ja bloggaajakollegoita.

Lopultakin löytyi Ignacy Trzewiczekin suunnittelema peli, josta pidimme. Dekkari on Kaitsun mielestä jopa vuoden 2018 paras peli.

Pelisuunnittelija-Brunot Cathala ja Faidutti tuppaavat menemään minulla sekaisin. Cathala on vuollut markkinoille pelejä viidentoista BoardGameGeek-sivun verran, Faidutti yhdentoista. Raptorin (2015) kohdalla ei onneksi tarvitse muistaa, kumpi Bruno on ollut asialla, sillä se on miekkosten yhdessä suunnittelema peli.

Kun hyppää lautapeliharrastajaksi lähes tyhjästä, on monta pusikkoa perattavana, ennen kuin oma pelimaku löytyy ja tarkentuu. Ja sitten se maku jo muuttuukin. Tarkastelin omaa muutamavuotistaivaltani lautapelaajana ja tunnistin seitsemän eri vaihetta, jotka ovat osin päällekkäiset. Sekä yhden orastavan.

The Voyages of Marco Polo on Hans im Glückin ja mm. Z-manin vuonna 2015 julkaisema peli 2-4 pelaajalle. Sen ovat suunnitelleet italialaiset Simone Luciani ja Daniele Tascini. Kestoa on noin 20-25 minuuttia per pelaaja. Kolminpelin saa pelatuksi siis noin tuntiin jos kaikki osaavat säännöt etukäteen.

Lautapeliformaatissa julkaistut pakohuoneet ovat olleet nyt muutaman vuoden ajan aika kovassa suosiossa. Olemme kokeilleet useamman eri pelisarjan pakohuoneita vaihtelevalla menestyksellä.  Koostin pienen vertailevan yleiskatsauksen, jossa kerron, mitä mieltä olimme mistäkin pelistä.

Loch Nessin hirviö Skotlannissa, Mokele-mbembe Kongo-joessa, Sasquatch Pohjois-Amerikassa. Kansantaruja dinosauruksen kokoisesta jättiliskosta tai karvaisesta isosta menninkäisestä tunnetaan ympäri maapalloa. Cryptoeläintiede pyrkii löytämään todisteita siitä, että nämä oliot ovat todellisia. Cryptid on lautapeli, jossa päätellään, missä päin maastoa otus piileskelee.

Juodaanko Australiassa kahvia? Kyllä juodaan. Erityisesti maitokahvi hivelee aussikurkkuja, ja espressokoneita on kuulemma Italian jälkeen eniten asukasta kohden maailmassa. Tuore, vast'ikään Kickstarterissa paahdettu Boomerang siis soveltuu erinomaisesti kahvipöytäpeliksi. Se on sitä paitsi nopea, melko tilatehokas ja kaksinpelinäkin okei.

Läpi aktiivisen lautapeliharrastukseni minulla on ollut heikkous luontoaiheisia pelejä kohtaan. Oli sitten teemana eläintarha, luonnonpuisto tai yrtit, kiinnostun välittömästi. Ehkä tämä on tapa saada yhdistettyä lautapelaamiseen ripaus keräilyharrastusta, joka ei ole pitkään aikaan kohdistunut mihinkään muuhun (koko Enid Blytonin pehmeäkantinen Viisikko-sarjakin on saatu täyteen aikapäiviä sitten). 

Pelaajien Valinnan finalistikaartissa on tänä vuonna ilahduttavan monentyyppistä nimikettä: on sotapeliä, abstraktia aivopähkinää, pakohuonepeliä, rässähtävää figuilua ja niin sanottua perinteisempää perhepeliä. Kaikille löytyy varmasti jotain. Minulle peruskysymys peliä arvioidessani on, kuinka hyvin viihdyn sen parissa, ja tahdonko pelata sitä uudelleen ja uudelleen.

Pelaajien valinta -voittajien julkistamiseen on aikaa puolisentoista viikkoa. Finalistien selviämisen jälkeen raatilaiset ympäri Suomea lienevät pelailleet niitä ahkerasti, jotta lopullinen totuus - siis subjektiiviset mielipiteet! - saadaan selville.

“Väitetään että voittaja kirjoittaa sodan historian, mutta muista aina, että historiaa voi muuttaa.”
                                                        – Bayushi Kachiko

Pelaajien valinta on suomalaisten lautapelibloggaajien palkinto vuoden parhaille lautapeleille. Mukana on julkaisuja sekä edellisen vuoden lopulta että meneillään olevalta vuodelta. Perhepelien sarjaan hyväksytään suomenkieliset pelit, kun taas harrastajapelien sarjaan kelpaavat myös suomalaisten julkaisijoiden englanninkieliset pelit.

Lautapeliopas.fi -sivuston päätoimittaja Mikko Saaren kirjoittama Löydä lautapelit kertoo takakannessaan olevansa “pikakurssi lautapelisivistykseen”. En voi väittää olevani eri mieltä.

Syksyn tullen Todellisuuspaon talouteen ja tuttavapiiriin on karissut useita uusia pelejä ja lisäreitä, joista osaa ollaan pelattu kovinkin ahkerasti. Jotkut odottavat vielä sitä ensimmäistäkin peluutusta.

After the Virus on zombieaiheinen pakanrakennuspeli Terraforming Marsin suunnittelija Jacob Fryxeliukselta. Terraforming Mars sai vähän satikutia lautapeliharrastajilta, kun korttien kuvituksen laatu vaihteli suuresti. After the Viruksessa ei tätä ongelmaa ole, vaan peli on tasaisesti ruma. Onneksi Jacob F. ei ole suunnittelijana yhden hitin ihme.

Italialainen Daniele Tascini on tuikkinut yhtenä lautapelisuunnittelun kirkkaimmista tähdistä viimeisten vuosien ajan. Todellisuuspako haastatteli Tascinia menestyspelien synnystä ja Spiel Essen 2018:n odotetuimmasta uutuudesta Teotihuacan: City of Gods.

Rakkaudella koottu lautapelikokoelma tarvitsee hyvän säilytyspaikan. Ylpeä harrastaja tietysti pitää pelit näkyvissä, jotta vieraat, jotka eivät vielä harrasta pelejä, voivat ihmetellä sitä faktaa, että maailmassa tosiaan on näin monta erilaista lautapeliä. Pelaavat ystävät taas arvostavat mahdollisuutta tutkailla kokoelmaa ja keskustella sen pohjalta peleistä. 

1918: Veli veljeä vastaan on uusi korttivetoinen sotapeli kahdelle pelaajalle Suomen vuoden 1918 sodasta. Pelin suunnitellut Antti Lehmusjärvi toimii puolustusvoimien lakimiehenä ja on pitkän linjan sotapeliharrastaja. Lehmusjärvi julkaisi pelin Kickstarterin avulla oman Linden Lake Games -kustantamonsa kautta. Miehen ajatuksia pelin synnystä voi kuunnella Lautakunta-podcastin erikoisjaksosta.