Juodaanko Australiassa kahvia? Kyllä juodaan. Erityisesti maitokahvi hivelee aussikurkkuja, ja espressokoneita on kuulemma Italian jälkeen eniten asukasta kohden maailmassa. Tuore, vast'ikään Kickstarterissa paahdettu Boomerang siis soveltuu erinomaisesti kahvipöytäpeliksi. Se on sitä paitsi nopea, melko tilatehokas ja kaksinpelinäkin okei.

Läpi aktiivisen lautapeliharrastukseni minulla on ollut heikkous luontoaiheisia pelejä kohtaan. Oli sitten teemana eläintarha, luonnonpuisto tai yrtit, kiinnostun välittömästi. Ehkä tämä on tapa saada yhdistettyä lautapelaamiseen ripaus keräilyharrastusta, joka ei ole pitkään aikaan kohdistunut mihinkään muuhun (koko Enid Blytonin pehmeäkantinen Viisikko-sarjakin on saatu täyteen aikapäiviä sitten). 

Pelaajien Valinnan finalistikaartissa on tänä vuonna ilahduttavan monentyyppistä nimikettä: on sotapeliä, abstraktia aivopähkinää, pakohuonepeliä, rässähtävää figuilua ja niin sanottua perinteisempää perhepeliä. Kaikille löytyy varmasti jotain. Minulle peruskysymys peliä arvioidessani on, kuinka hyvin viihdyn sen parissa, ja tahdonko pelata sitä uudelleen ja uudelleen.

Pelaajien valinta -voittajien julkistamiseen on aikaa puolisentoista viikkoa. Finalistien selviämisen jälkeen raatilaiset ympäri Suomea lienevät pelailleet niitä ahkerasti, jotta lopullinen totuus - siis subjektiiviset mielipiteet! - saadaan selville.

“Väitetään että voittaja kirjoittaa sodan historian, mutta muista aina, että historiaa voi muuttaa.”
                                                        – Bayushi Kachiko

Pelaajien valinta on suomalaisten lautapelibloggaajien palkinto vuoden parhaille lautapeleille. Mukana on julkaisuja sekä edellisen vuoden lopulta että meneillään olevalta vuodelta. Perhepelien sarjaan hyväksytään suomenkieliset pelit, kun taas harrastajapelien sarjaan kelpaavat myös suomalaisten julkaisijoiden englanninkieliset pelit.

Lautapeliopas.fi -sivuston päätoimittaja Mikko Saaren kirjoittama Löydä lautapelit kertoo takakannessaan olevansa “pikakurssi lautapelisivistykseen”. En voi väittää olevani eri mieltä.

Syksyn tullen Todellisuuspaon talouteen ja tuttavapiiriin on karissut useita uusia pelejä ja lisäreitä, joista osaa ollaan pelattu kovinkin ahkerasti. Jotkut odottavat vielä sitä ensimmäistäkin peluutusta.

After the Virus on zombieaiheinen pakanrakennuspeli Terraforming Marsin suunnittelija Jacob Fryxeliukselta. Terraforming Mars sai vähän satikutia lautapeliharrastajilta, kun korttien kuvituksen laatu vaihteli suuresti. After the Viruksessa ei tätä ongelmaa ole, vaan peli on tasaisesti ruma. Onneksi Jacob F. ei ole suunnittelijana yhden hitin ihme.

Italialainen Daniele Tascini on tuikkinut yhtenä lautapelisuunnittelun kirkkaimmista tähdistä viimeisten vuosien ajan. Todellisuuspako haastatteli Tascinia menestyspelien synnystä ja Spiel Essen 2018:n odotetuimmasta uutuudesta Teotihuacan: City of Gods.

Rakkaudella koottu lautapelikokoelma tarvitsee hyvän säilytyspaikan. Ylpeä harrastaja tietysti pitää pelit näkyvissä, jotta vieraat, jotka eivät vielä harrasta pelejä, voivat ihmetellä sitä faktaa, että maailmassa tosiaan on näin monta erilaista lautapeliä. Pelaavat ystävät taas arvostavat mahdollisuutta tutkailla kokoelmaa ja keskustella sen pohjalta peleistä. 

1918: Veli veljeä vastaan on uusi korttivetoinen sotapeli kahdelle pelaajalle Suomen vuoden 1918 sodasta. Pelin suunnitellut Antti Lehmusjärvi toimii puolustusvoimien lakimiehenä ja on pitkän linjan sotapeliharrastaja. Lehmusjärvi julkaisi pelin Kickstarterin avulla oman Linden Lake Games -kustantamonsa kautta. Miehen ajatuksia pelin synnystä voi kuunnella Lautakunta-podcastin erikoisjaksosta.

Castellissa rakennetaan katalonialaisen perinteen mukaisia ihmistorneja, mutta kyseessä ei ole mikään Huojuvan tornin tapainen näppäryyspeli. Nyt puhutaan keskiraskaasta europelistä. Castellin laatikon kannessa oleva teksti FORÇA, EQUILIBRI, VALOR, I SENY ei ole pelin tekijöiden nimilista, vaan tarkoittaa voimaa, tasapainoa, rohkeutta ja maalaisjärkeä.

Olen tehnyt muutamana vuonna näin syksyisin Kaikkien aikojen parhaiden pelien top-listani. Viime vuonna tein Top-50 -listan, mutta  tänä vuonna halusin tehdä jotain vähän erilaista. Luvassa on useampi lyhyt Top-5 lista eri pelityypeistä sekä lopuksi kaikkein parhaimpien kärkikymppi.

Meillä on kotona lautapelejä 5x5 -koon ikealaisessa Kallax-hyllystössä, lasiovellisessa pikkupelien kaapissa sekä muutamassa yksittäisessä hyllylokerossa. Arjen tohinassa pelejä tulee napattua pöydälle ja laukkuun ja palautettua sitten summittaisesti sinne missä juuri silloin sattuu olemaan tilaa. Vähitellen ludoteekki alkaa näyttää vähemmän kuratoidulta. Värikoodit, jos sellaisia on ollut, rikkoutuvat, ja pelihyllyt näyttävät yksinkertaisesti häsmäisiltä.

Madmeninsä katsoneille 50-luvun amerikkalainen upea mainosgrafiikka on varmasti tuttu. Aikakauteen sijoittuvista lautapeleistä tulee mieleen Splotterin tyylikäs Food Chain Magnate, mutta Blue Cocker Gamesin julkaisema Welcome to … (Your perfect Home) vasta näyttävästi Amerikan nousukautta kuvituksellaan esitteleekin.

Peli on 1-100 pelaajan (!) kupongintäyttöpeli, jossa rakennetaan arkkitehteinä omaa asuinaluetta. Pelistä saa pulittaa arviolta reilut parikymppiä (kun sitä vain kotimaisista kaupoista alkaisi löytymään). Onko tämä uusi tulokas hintansa väärti ja eroaako se tarpeeksi muista kupongintäyttöpeleistä saturoituvilla markkinoilla?

Lautapelaamisen vuoden kotimainen kohokohta on Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettävä Lautapelaamaan. Ilmainen tapahtuma osui tällä kertaa viikonloppuun 14. - 16.9.2018. Tapahtuma on rento ja hyväntuulinen, sen järjestää Suomen Lautapeliseura ja sitä sponsoroivat Lautapelit.fi ja Asmodee Nordics. 

Kanadalaisen Stefan Alexanderin suunnittelema CuBirds (2018) vangitsi välittömästi katseeni lintuteemansa ja hauskan kuvituksensa takia. Oli vain ajan kysymys, milloin sen tilaisimme, vaikkei peliä ole edes vielä Suomesta saatavilla.

Cirkus Topito yllätti. Pinoamispelissä on harvoin yhtä paljon ajattelua mukana. Tämän äärellä viihtyy pikkuväen lisäksi myös aikuinen.

Richard Garfield ei kuulemma anna usein haastatteluja ja pääosin välttelee julkisuutta. Annikalla ei ollut kaksi vuotta sitten haastattelupyyntöä lähettäessään onneksi tästä ennakkotietoa. Pari viikkoa sitten postilaatikossa odotti vastaus, joka veti Saartojen aamiaispöydän hiljaiseksi. "Satuin vasta nyt löytämään tämän kaksi vuotta sitten lähettämäsi haastattelupyynnön. Jos vielä kiinnostaa, niin lähetä  kysymyksiä... - Richard"