Tusina uutta pelituttavuutta, kolme hankintaa ja yksi bäkkäys, tuhottomasti Kilpparikisaa ja Azulia. Vipinää on näemmä taas harrastuksessa riittänyt. Tein katsauksen alkuvuoden lautapelijutskuihin.
Vuosi 2020 alkoi Bananagramsin pelaamisella. Pukki antoi sen Sampolle lahjaksi, mutta iskä ja äiti ovat lähes omineet sen. Perussäännöt ovat vähän tylsät, kun kirjainlaattoja noukitaan pussista yksi kerrallaan. Olemme kehittäneet useita kotisääntöjä, esimerkiksi sanojen keksimisen teemoittain, pisimmästä sanasta palkitsemisen tuplapisteillä ja jokerilaatat. Näillä tuunauksilla Bananagrams on toiminut paremmin.
 |
| Bananagrams. Tämä ristikko on tältä viikolta, kun pelasin omien poikien kanssa. |
Korttikuningas aka Timo on asettanut tälle vuodelle hurjan tavoitteen pelata kahtakymmentä peliä kaksikymmentä kertaa ja jotenkin olen lähtenyt siihen imuun mukaan. Eksaktia tavoitetta ei minulla ole, mutta h-indeksiä olisi kiva saada nostettua usealla pykälällä (ja ehkäpä tunnistan myös pientä kilpailuviettiä suhteessa Timon challengeen). Aloitin pelikertojen merkitsemisen BGG:hen vasta vuosi sitten ja vaikka olen Kaitsun vanhemmasta datasta voinut käydä "kopioimassa" tukun pelikertoja, iso osa puuttuu ja h-indeksini on siten tällä hetkellä vasta 13. Olen tarkoituksella pelannut viime aikoina pieniä pelejä, joilla h-indeksiä pääsee helpommin hivuttamaan eteenpäin. Niin pintapuolista, tiedän! Toisaalta on tuntunut hyvältä ottaa samasta pelistä runsaasti toistoja. Ihan omissa sfääreissään ovat olleet Kilpparikisa kolmellakymmenellä ja Auluilta lainaan saatu Azul 14 pelikerralla. Azulia olemme nopeimmillaan vetäneet varttiin.
Vietin lautapelaajan tipatonta tammikuuta eli en hankkinut yhtäkään uutta peliä. Helmikuussa olen langennut kaksi kertaa ja lisäksi bäkännyt Giochistarterista yhden pelin. Ecosystem on Amerikasta asti tilattu mutta loppujen lopuksi Saksasta lähetetty peli Genius Gamesilta. Kyseessä on kevyt kortindraftauspeli, jossa kortteja pöydätään 4x5 -asetelmaan. Pakassa on 11 erilaista korttia, joiden pisteytys on erilainen. Esimerkiksi jokainen kettukortti antaa kolme pistettä, kunhan se ei ole suden tai karhun vieressä. Silver and Goldin nappasin Kaitsun pyynnöstä Lautsusta, kun olin asioilla Helsingissä. Kupongintäyttelyt eivät enää innosta, mutta siipalla oli tarvetta saada tämä Phil Walker-Hardingin tuotos testattua sosiaalisen median tarkoituksiin. Olihan se keskimääräistä parempi genrensä edustaja, mutta yksi pelikerta on toistaiseksi riittänyt. Tuorein hankinta, tai tarkemmin sanoen varaus (tänään tehty!), on Lunkisti-Hyötsiltä älähdetty Bingolino. Meillä on jo perinteenä hankkia "Teron outoja pelejä" muutaman kerran vuodessa. Frutticolan ilmestymistä olen tarkkaillut jo hyvän tovin. Nyt se on sitten tupsahtanut kahteenkin eri joukkorahoituspalveluun: Kickstarteriin ja italialaiseen Giochistarteriin. Olin jo päättänyt olla bäkkäämättä, mutta sitten Puutyöläinen houkutteli mukaan kimppatilaukseen. Myös Pöydällä-Kristian lankesi, joten yhteisöllisyyden nimissä tämäkin taival kuljetaan, eikö? Frutticolan on suunnitellut italialaiskaksikko, joista toinen on maineikas Virginio Gigli. Pelissä väännetään hillobisnestä, ja tuotantoketju lähtee hedelmätarhan lannoituksesta saakka. Pelin pitäisi saapua marraskuussa. Ai niin, lisätään tähän vielä yksi lahjaksi ostettu peli. Kummipoikamme täytti helmikuussa kaksi vuotta, ja sen kunniaksi hän sai meiltä Minun ensimmäisen pelini: hedelmätarhan. Pelaajat keräävät noppatuurin niin salliessa hedelmiä puista yhteiseen koriin. Samaan aikaan varis yrittää livahtaa tarhaan sisälle. Kummipoika on jo kertaalleen kantanut pelinsä Litsan lautapelikerhoon.
Niinpä niin, lautapelikerho, yksi viikon kohokohdista. Uusi kävijäennätys meni rikki helmikuun alun "pomppulinnaillassa", kun paikalle saapui 36 ihmistä. Aina kuun ensimmäisenä tiistaina alakerrassa on valvottu pomppulinna pienemmille lapsille. Eipä tuo kävijämäärä tosin ole kovin paljon pienempi ollut silloinkaan, kun pomppulinna on puuttunut, vaan on pyörinyt jo muutaman viikon ajan 30:n tuntumassa. Erityisen hienoa ja mieltä ylentävää on nähdä, kuinka keskittyneesti 3-8 -vuotiaat lapset pelaavat pöytien ympärillä omia pelejään. Turun seudulle on kasvamassa hurja lautapelaajasukupolvi. Omalta osalta kaksi viimeistä tiistai-iltaa on mennyt Charterstonen maailmoissa. Meitä on täydet kuusi pelaajaa, ja peli on yllättänyt todella positiivisesti. Mekaniikat ovat vinkeitä ja uusia juttuja avautuu koko ajan. Näistähän ei voi sen tarkemmin kertoa, koska kyseessä on kampanjamainen legacy-peli. Enpä olisi uskonut, että saman pelin tahkoaminen yhä uudestaan ja uudestaan voi olla näin mukavaa! Neljä peliä on tähän mennessä takana ja kahdeksan vielä edessä.
Kerhopelailujen oheen on pidetty muita peli-iltoja sekä kotona että vieraissa. Timo kutsui tammikuussa ison poppoon luokseen Paimioon ja mehän lähdimme. Muutaman tunnin aikana ehdimme pelata kertaalleen 10 Minute Heist: The Wizard's Towerin, The Villagersin ja Welcome To...n pääsiäisversion sekä kaksi kertaa Sushi Go Partyn. Sellaista kevyttä sorttimenttia siis. The Villagers oli uusi tuttavuus, joka tuli joulukuussa vahingossa hankittua, kun tarkoitus oli tilata Villagers. Kyläläisiä, ruttotohtoreita ja langenneita enkeleitä, eli perusmafia/ihmissusi/deduktiosettiä ja vieläpä aika nähdyllä teemalla sisältää tämä The Villagers. Ihan viihdyttävää. Kotona on vieraitten kanssa pelattu muun muassa 23:ta, On the Undergroundia ja Robin Hood and the Merry Meniä. Viimeksi mainittu on visuaalisesti komea työläisenasettelu, joka oli jostain syystä hankala omaksua mutta tarjosi loppujen lopuksi viihdyttävän parituntisen.
Mainitsin jo, että olen tämän vuoden puolella kokeillut tusinaa uutta peliä. Onko se sitten paljon vai vähän? Tuntuu aika sopivalta määrältä. Yllä on jo mainittu näistä uusista peleistä puolet: Ecosystem, Silver & Gold, Ensimmäinen pelini: hedelmätarha, Charterstone, The Villagers ja Robin Hood and the Merry Men. Ne loput ovat Paladins of the West Kingdom, Tapestry, Zoff in Buffalo, Samurai Sword, Last Will ja Harakkavarkaat. Nostetaan näistä erikseen framille kaksi. Paladins on Shem Phillipsin West Kingdoms -trilogian toinen osa ja kovasti hehkutettu sellainen. Tunsin itseni sitä pelatessa konehuoneen päälliköksi, joka vääntää vipuja siellä sun täällä, jotta saa koneiston osaset pelittämään yhteen. Pärjäsin surkeasti mutta pelaan mielelläni uudelleen. Trilogian ykkösosa Architects saattaa silti olla enemmän omaan makuun, en osaa vielä varmaksi sanoa. Samurai Swordia pelasimme kaveripariskunnan ja heidän ekaluokkalaisensa kanssa (ekaluokkalainen voitti). Mekaniikka muistuttaa pitkälti Bang!:ia, mutta Samuraita pystyy pelaamaan myös ilman joukkuekuviota. En kyllä ehkä suosittele sitä tekemään, koska huono-onnisimmat voivat tippua pelistä jo alkumetreillä ja joutuvat sitten odottelemaan pelin päättymistä.
Sosiaalisessa mediassa Todellisuuspako ei ole tammi-helmikuussa juuri näkynyt. Opintoihin liittyvät erinäiset kotiläksyt ja ryhmätehtävät ovat vieneet mehut ja aikaslotit. Kahteen Lautakunta-podcastin istuntoon olen sentään osallistunut. Keväälle on odotettavissa kaikenlaista kivaa, kuten Junacon maaliskuun 6.-8. päivä ja Litsan lautapelipäivä palmusunnuntaina 5.4.2020. Tervetuloa molempiin! Vedän Junaconissa lauantaina 7.3. Kaitsun kanssa Menolipun SM-turnauksen klo 12 alkaen. Sinne toivotaan tietysti paljon kisaajia. Ilmoittautuminen on tehty helpoksi: riittää että ilmoittautuu paikan päällä hieman ennen turnauksen alkamista.
 |
| Last Willissä tuhlataan kilvan rahaa. Kartanot ovat oiva rahareikä, mutta lopussa nekin on ehdittävä myydä, jotta varallisuutta ei jää lainkaan. |
Niinpä niin, lautapelikerho, yksi viikon kohokohdista. Uusi kävijäennätys meni rikki helmikuun alun "pomppulinnaillassa", kun paikalle saapui 36 ihmistä. Aina kuun ensimmäisenä tiistaina alakerrassa on valvottu pomppulinna pienemmille lapsille. Eipä tuo kävijämäärä tosin ole kovin paljon pienempi ollut silloinkaan, kun pomppulinna on puuttunut, vaan on pyörinyt jo muutaman viikon ajan 30:n tuntumassa. Erityisen hienoa ja mieltä ylentävää on nähdä, kuinka keskittyneesti 3-8 -vuotiaat lapset pelaavat pöytien ympärillä omia pelejään. Turun seudulle on kasvamassa hurja lautapelaajasukupolvi. Omalta osalta kaksi viimeistä tiistai-iltaa on mennyt Charterstonen maailmoissa. Meitä on täydet kuusi pelaajaa, ja peli on yllättänyt todella positiivisesti. Mekaniikat ovat vinkeitä ja uusia juttuja avautuu koko ajan. Näistähän ei voi sen tarkemmin kertoa, koska kyseessä on kampanjamainen legacy-peli. Enpä olisi uskonut, että saman pelin tahkoaminen yhä uudestaan ja uudestaan voi olla näin mukavaa! Neljä peliä on tähän mennessä takana ja kahdeksan vielä edessä.
Kerhopelailujen oheen on pidetty muita peli-iltoja sekä kotona että vieraissa. Timo kutsui tammikuussa ison poppoon luokseen Paimioon ja mehän lähdimme. Muutaman tunnin aikana ehdimme pelata kertaalleen 10 Minute Heist: The Wizard's Towerin, The Villagersin ja Welcome To...n pääsiäisversion sekä kaksi kertaa Sushi Go Partyn. Sellaista kevyttä sorttimenttia siis. The Villagers oli uusi tuttavuus, joka tuli joulukuussa vahingossa hankittua, kun tarkoitus oli tilata Villagers. Kyläläisiä, ruttotohtoreita ja langenneita enkeleitä, eli perusmafia/ihmissusi/deduktiosettiä ja vieläpä aika nähdyllä teemalla sisältää tämä The Villagers. Ihan viihdyttävää. Kotona on vieraitten kanssa pelattu muun muassa 23:ta, On the Undergroundia ja Robin Hood and the Merry Meniä. Viimeksi mainittu on visuaalisesti komea työläisenasettelu, joka oli jostain syystä hankala omaksua mutta tarjosi loppujen lopuksi viihdyttävän parituntisen.
 |
| Nautiskelimme Robin Hoodin Deluxe-versiosta. |
Mainitsin jo, että olen tämän vuoden puolella kokeillut tusinaa uutta peliä. Onko se sitten paljon vai vähän? Tuntuu aika sopivalta määrältä. Yllä on jo mainittu näistä uusista peleistä puolet: Ecosystem, Silver & Gold, Ensimmäinen pelini: hedelmätarha, Charterstone, The Villagers ja Robin Hood and the Merry Men. Ne loput ovat Paladins of the West Kingdom, Tapestry, Zoff in Buffalo, Samurai Sword, Last Will ja Harakkavarkaat. Nostetaan näistä erikseen framille kaksi. Paladins on Shem Phillipsin West Kingdoms -trilogian toinen osa ja kovasti hehkutettu sellainen. Tunsin itseni sitä pelatessa konehuoneen päälliköksi, joka vääntää vipuja siellä sun täällä, jotta saa koneiston osaset pelittämään yhteen. Pärjäsin surkeasti mutta pelaan mielelläni uudelleen. Trilogian ykkösosa Architects saattaa silti olla enemmän omaan makuun, en osaa vielä varmaksi sanoa. Samurai Swordia pelasimme kaveripariskunnan ja heidän ekaluokkalaisensa kanssa (ekaluokkalainen voitti). Mekaniikka muistuttaa pitkälti Bang!:ia, mutta Samuraita pystyy pelaamaan myös ilman joukkuekuviota. En kyllä ehkä suosittele sitä tekemään, koska huono-onnisimmat voivat tippua pelistä jo alkumetreillä ja joutuvat sitten odottelemaan pelin päättymistä.
Sosiaalisessa mediassa Todellisuuspako ei ole tammi-helmikuussa juuri näkynyt. Opintoihin liittyvät erinäiset kotiläksyt ja ryhmätehtävät ovat vieneet mehut ja aikaslotit. Kahteen Lautakunta-podcastin istuntoon olen sentään osallistunut. Keväälle on odotettavissa kaikenlaista kivaa, kuten Junacon maaliskuun 6.-8. päivä ja Litsan lautapelipäivä palmusunnuntaina 5.4.2020. Tervetuloa molempiin! Vedän Junaconissa lauantaina 7.3. Kaitsun kanssa Menolipun SM-turnauksen klo 12 alkaen. Sinne toivotaan tietysti paljon kisaajia. Ilmoittautuminen on tehty helpoksi: riittää että ilmoittautuu paikan päällä hieman ennen turnauksen alkamista.
 |
| On the Underground oli nelinpelissämme yllättävän tasainen kisa. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti