Madmeninsä katsoneille 50-luvun amerikkalainen upea mainosgrafiikka on varmasti tuttu. Aikakauteen sijoittuvista lautapeleistä tulee mieleen Splotterin tyylikäs Food Chain Magnate, mutta Blue Cocker Gamesin julkaisema Welcome to … (Your perfect Home) vasta näyttävästi Amerikan nousukautta kuvituksellaan esitteleekin.
Peli on 1-100 pelaajan (!) kupongintäyttöpeli, jossa rakennetaan arkkitehteinä omaa asuinaluetta. Pelistä saa pulittaa arviolta reilut parikymppiä (kun sitä vain kotimaisista kaupoista alkaisi löytymään). Onko tämä uusi tulokas hintansa väärti ja eroaako se tarpeeksi muista kupongintäyttöpeleistä saturoituvilla markkinoilla?
1950-luvun Yhdysvalloissa lähiöelämä nousi kansalliseksi ihanteeksi, jota rummutettiin Father knows best (Suomessa nimellä Isä tietää kaiken) -kaltaisissa televisiosarjoissa ja lehdissä. Babyboomers-sukupolven omakotilähiöitä nousi ympäri yhdysvaltoja ja niiden rakentamisesta tuli suuri teollisuudenala. Tunnetuin esimerkki lähiöstä on varmaankin Levittown, jossa tehtiin talot mahdollisimman halvalla sarjatuotantona.
Levitt halusi pitää kaupunkinsa valkoisen Amerikan asuinalueina ja talon ostosopimuksessa jopa suoraan kiellettiin niiden myyminen muille kuin valkoihoisille. Tämä johti vuonna 1955 paljon julkisuutta saaneisiin oikeudenkäynteihin afrikanamerikkalaisen Myersin perheen taistellessaan asumisoikeudestaan Levittiä ja perhettä uhkailleita levittownilaisia vastaan. Laajempi lähiöiden ongelma oli, että varsinkin naisille ne saattoivat olla kuin vankiloita. Korostetun samankaltaisuuden paine oli jatkuvasti lähiössä läsnä ja ihanteena oli naisen toimiminen kotiäitinä miehen tuodessa leivän pöytään.
Tämän täysin tarpeettoman historiallisen hetken jälkeen siirrymme lopulta itse peliin arviointiin.
 |
| Welcome to... pelivalmiudessa. |
Tyylikkäästi toteutettu
Welcome to… syleilee teemaansa kaksin käsin ja sitä on kerrassaan ilo katsella. Ihailin ensin kantta ja varsinkin asuinaluetta ylhäältä päin kuvaava iso pelikuponki sai haukkomaan henkeä. Katselin turhan isokokoisilta vaikuttavia player aideja ensin vähän vinoon, ne kun koostuivat vain muutamista symboleista. Sitten joku pöydässä katsoi niiden taustapuolelle: jokaisessa on erilainen klassista fiftarityyliä edustava juliste. Ne oli pakko laminoida, kun ne ovat niin hienoja etten halua niiden tuhoutuvan pelin melskeessä.Englanniksi pelityyppiä kutsutaan roll & writeksi, mutta kotimaisittain käytetty kupongintäyttöpeli sopii tähän paremmin. Noppien sijasta pelissä nimittäin käytetään kortteja. Kuponkeja tulee pelin mukana sata kappaletta, joten sen laatikon kyljellä luvatun sata pelaajaa saisi kyllä kerran onnistumaan. Tyydyin laminoimaan kupongeista neljä, se riittänee yleisimpiin pelikertoihin ja säästää lappuja mahdolliselle seuraavallekin omistajalle.
Kupongilla näkyy kolme katua, joista jokaisella on eri määrä tontteja. Tonteilla olevat talot rakentuvat, kun niille kirjoitetaan katunumero ja taloja voi myös jakaa aidoilla taloyhtiöksi. Valmiit taloyhtiöt antavat pisteitä. Joihinkin taloihin on arkkitehti piirtänyt mahdollisuuden uima-altaaseen, joka toteutuessaan antaa pisteitä. Kullakin kadulla on myös oma puistoalueensa, jonka kehittämisestä saa pisteitä. Pelin alussa arvotaan myös kolme yhteistä tavoitekorttia, ensimmäisenä tavoitteen saavuttanut saa hyvät pointsit seuraavien tyytyessä lohdutuspisteisiin.
Peli on varsinainen pistesalaatti ja kupongin alareuna onkin yksi iso taulukko, johon merkitään kaikki pisteet ja mahdolliset pelin aikana saadut miinukset.
Tavoitteet antavat jokaiselle pelikerralle vähän erilaisen tunnun, joskus pitää panostaa kahden talon pieniin taloyhtiöihin, joskus ehkä puistot ovat erityisen tärkeitä. Mukana tulee myös vaativampia tavoitteita, jotka voi ottaa käyttöön sitten kun pelin kanssa on kunnolla sinut.
 |
| Valmis pistelomake,. Nyt tuli kovat pisteet, vaikka ylärivillä tulikin aivopieru: kakkosen ja kolmosen väliin on jätetty tyhjä tontti. |
Yhtäaikaista pelaamista
Pelin kulku on seuraava: osoitekorteista (numeroitu 1-15 siten että keskinumeroita on suhteessa enemmän kuin ääripäitä) tehdään kolme pinoa. Kaikkien pakkojen päällimmäiset kortit käännetään ympäri pakan viereen, jolloin taustapuolilta paljastuu yksi kuudesta toimintosymbolista. Nyt näkyvissä on siis kolme paria, osoitenumerokortti ja sen vieressä oleva symboli. Kukin pelaaja valitsee näistä kolmesta samanaikaisesti haluamansa parin, hän merkitsee talonnumeron johonkin vapaaseen taloon kupongillaan ja tekee halutessaan symbolin osoittaman toiminnon. Numeroiden täytyy täyttyä kaduille pienimmästä suurimpaan (numeroiden yli voi hyppiä ja tyhjiä tontteja voi jättää numeroiden väliin).Sitten pelataan uusi kierros kääntämällä äskeiset numerokortit symbolipuolelleen nostopakan viereen jolloin niiden alta paljastuu seuraavan kierroksen osoitenumerot. Näin jatketaan kunnes joku saa kaikki kolme tavoitetta suoritettua, tai joku saa kaikki talonsa rakennettua tai joku pelaajista epäonnistuu kolmannen kerran saamaan katunumeroa sijoitettua paperilleen.
 |
| Kolmesta korttiparista (talonumero ja toiminto) valitaan yksi. Talo merkitään omalle kupongille haluttuun kohtaan. ja sitten halutessaan voi tehdä toiminnon. Yleensä se kannattaa aina tehdä. |
Toimintojen optimoinnilla voittoon
Toimintosymbolit ovat pelin suola, sen koko taktinen perusta. Aidalla voi rajata yhden tonttivälin ja luoda siten pohjan kahdelle taloyhtiölle. Osakemerkillä voi nostaa tietynkokoisten taloyhtiöiden arvoa loppupisteytyksessä, Bis-postilaatikolla voi tehdä vierekkäin samannumeroisia taloja, eli niitä B- ja C-taloja (niiden on kuitenkin kuuluttava samaan taloyhtiöön eikä niiden väliin voi tehdä aitaa). Tietyömerkeillä saa väliaikaistyövoimaa, jonka avulla saa talonumeroa muutettua yhden tai kahden numeron verran isommaksi tai pienemmäksi. Eniten tietyömerkkejä kerännyt saa myös 7 lisäpistettä pelin lopussa. Uima-altaat ja puistot antavat kasvavasti lisäpisteitä.Vaikka periaatteessa vuorolla valittaan vain kolmesta korttiparista, lähtevät pelaajien asuinlähiöt hyvin nopeasti omiin suuntiinsa. Pelin loputtua onkin hauska vertailla mistä kukin pääosan pistesaaliistaan sai. Olen pärjännyt aika hyvin keskittymällä pariin asiaan, kuten puistoihin ja pörssiin, mutta viereinen pelaaja onkin voinut saada rökälepisteet keskittymällä uima-altaisiin. Numeron ja toiminnon valinta on varsin herkullista pähkäilyä. Aitojen asettelu antaa vahvaa kontrollin tuntua ja yhdessä tavoitekorttien kanssa antavat mielekkään passlen ratkaistavaksi.
Welcome to… on äärimmäisen tyylikäs ja kupongintäyttelyksi harvinaisen teemallinen. Olen jopa valmis kohottamaan sen suosikkipelikseni genressään. Ganz schön Cleverin “kombottelu” on kyllä hauskaa, mutta se on silti turhan abstrakti matematiikkaharjoitus saadakseen sukkia pyörimään jaloissa. Ranskalainen Benoit Turpin on suunnittelijana täysin tuntematon, kuvittaja Anne Heidsieck tunnetaan sentään When I Dreamista. Molemmat ovat tehneet tässä uutuudessa huipputyötä ja Turpin menee heti seurattavien suunnittelijoiden listalle. Pelin saatavuus tätä kirjoittaessani on Suomessa vielä melko kehno. Parinkymmenen euron hintaluokassa se tuntuisi antavan kyllä hyvin rahoille vastinetta.
 |
| Pelaajien apulapuujen taakse on kuvitettuja hienoja "mainoksia". Vieressä erilaisia tavoitekortteja. |
Kiinnostavatko kupungintäyttelypelit? Lue alla olevien linkkien takaa lisää.
- Pelaajani listasi kymmenen suosikkiaan.
- Puutyöläinen esittelee Qwinton ja Octodicen.
- Lunkisti-Tero kirjoittelee Zock'n'Rollista sekä kolmikosta Qwixx, Qwinto ja Rolling Japan.
- Lautapeliopas arvioi Twenty-onen, Qwixxin ja Qwinton
0 kommenttia:
Lähetä kommentti