Lautapelaamisen vuoden kotimainen kohokohta on Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettävä Lautapelaamaan. Ilmainen tapahtuma osui tällä kertaa viikonloppuun 14. - 16.9.2018. Tapahtuma on rento ja hyväntuulinen, sen järjestää Suomen Lautapeliseura ja sitä sponsoroivat Lautapelit.fi ja Asmodee Nordics.
Perjantai ja edeltävät viikot
Harrastajapiireissä pöhinä alkaa yleensä jo viikkoja ennen, sillä tapahtuman ympärillä tapahtuva pelivaihto, huutokauppa ja peliseuranhaku hoidetaan pitkälti etukäteen. Meille tuli viime vuoden ketjuvaihdosta niin hyvä saalis, että jälleen tarjosimme pariakymmentä kokoelmasta poistumassa ollutta peliä vaihtoon. Noin puolelle löytyikin uusi koti, ja vaihdossa tuli palttiarallaa samanlainen pino pelejä. Huutokaupastakin napattiin pari yksilöä ennakkoon enemmän kuin kohtuulliseen hinnalla (Stronghold 1st ed. 10€ ja Bohnanza 8€).Aiempina kahtena vuotena olemme käyneet pääkaupungissa ja Kaapelitehtaalla linja-auton ja metron yhdistelmällä. Nyt oli kannossa kolme suurta kassia ja kolme pientä, sekä kuusivuotias pikkukundi. Lisäksi esikoinen lähti viikonlopuksi leirille, joten reissumme lyhenisi selvästi koiranhoitajan puuttuessa. Päädyimme siis kalkkiviivoilla lähtemään omalla autolla. Hyundain takaboksi ei lopulta edes riittänyt, joten aika mahdoton yhtälö tuo ketjuvaihto olisi tässä laajuudessa ollutkin toteuttaa julkisilla liikkuessa.
Perjantaina pakattiin kassit, paistettiin pizzaa evääksi ja pelattiin veljenpoika-Akin kanssa pari erää Lord of the Rings LCG:tä. Matkamme alas Anduin-jokea johti molemmilla kerroilla sankarien päätymiseen peikkojen hiukopalaksi.
Lauantai - varsinainen conipäivä
Lauantaiaamuna pakattiin kuopus ja pelit autoon. Annika apukuskina seuraili tuttujen someviestintää tapahtumasta, jotta saimme asianmukaista hypeä rakennettua koko sateisen ajomatkan ajan. Parkkipaikka löytyi onneksi ihan Kaapelitehtaan vierestä ja sade oli tauonnut sopivasti saadaksemme itsemme ja vaihtopelit kuivina sisälle.Tuomo Pekkanen, Lunkisti-jengi ja Saaren Mikko seurueineen bongattiin miltei heti. Malmiojan Kallekin tuli moikkaamaan ja kertoi Honshun itsenäisen jatko-osan Hokkaidon olevan kohta ulkona. Olimme testanneet sen protoa talvella, joten oli mukava kuulla projektin edenneen jo pitkälle.
Tilaa oli ennen yhtätoista pöydissä vielä runsaasti, joten asetimme kuusivuotiaan täppäreineen istumaan ja lähdimme hoitamaan pelivaihtoja.
Ketjuvaihdokeille ei enää pöytä riittänyt, vaan pelit aseteltiin ja noudettiin tänä vuonna hyllyltä. Tunkkipöydällä oli lisäksi myynnissä eritasoista käytettyä peliä. Lautsikan tiskillä oli kaikki uutuudet ja jokunen klassikko myynnissä, muuten meiltä jäivät kauppatiskit aika lailla tutustumatta - aika oli nyt kortilla!
 |
| Tunkkitorilla oli myynnissä silmämäärisesti vähän vanhempaa peliä. Hinnat olivat kohtuullisia. |
Ketjuvaihtoalueelta löysimme Puutyöläis-Joonaksen, jolla oli meille tuomisina Concordian minilisäri ja Welcome to….-kupongintäyttöpeli yhteisestä Philibert-tilauksesta. Welcome to… päätettiin testata välittömästi. Puutyöläisen blogista voi lukea ensitunnelmistamme enemmän, palataan peliin isomman arvion myötä lähiaikoina.
Saatuamme pelin päätökseen löysi meidät Pelikaappimuistio-blogin Antti-Ville. Meillä oli suunnitelmissa testailla ainakin Antti-Villen esituotantoversiona saama Blue Lagoon Pelaajien Valinta -palkintoa silmällä pitäen. Ohikulkijan kiinnostus pöydällä ollutta Sagradaamme kohtaan päätti kuitenkin seuraavan pelin näppärästi. Annika opetti pelin Antti-Villelle, Joonakselle ja Annaksi esittäytyneelle uudelle tuttavuudellemme.
Minä kävin katsomassa vaihtotiskiltä sillä aikaa sinne nimellämme saapuneita vaihtopelejä. Lopulta saaliksi vaihdossa saatiin seuraava lista (kuitenkin kiinnostaa): Caverna: Cave vs Cave, Seiji Kanain Lost Legacyä neljän pelin verran, 80-luvun sota/talouspeli Excalibur, Summoner Wars -paketti, DC Deck-Buildingin Gamen Rivals: Batman vs Joker, näyttävien perhepelien sarjassa Oceanos ja Iquazú, ovelan näköinen abstrakti myyräsotapeli Topoum sekä aivan upea Restoration Gamesin uusversio Indulgencesta. Tässä välissä ehdin pikamorottaa myös pari tuttua maajoukkuelautapelaajaa (siinä on harvinainen yhdyssana), Runtu-Mikon ja Malisen Matin, sekä kätellä Pelaajani-blogin Janin.
Näitä oli kiva kuolata ja selailla odotellessani Sagradan päättymistä. Varsinaiseen sääntöjen lukuun ei kuitenkaan keskittyminen riittänyt. Eväitä syödessämme Antti-Ville opetti minulle ja Annikalle sen odotetun Blue Lagoonin. Se onkin varsin näppärä ja nopea Reiner Knizian peli, joka toi mekaniikoiltaan vahvasti mieleen Aavikon karavaanit.
 |
| Antti-Ville ja Blue Lagoon. Taustalla Sampo 6v keskittyy ihan omiin juttuihinsa. |
Seuraavaksi otimme vielä toisen erän Welcome to… -peliä, kun Mitä pelataan -podcastin Jani osoitti siihen kiinnostusta. Peli oli välillä ollut Lunkistien testissä ja palannut pöytäämme. Nyt Antti-Villekin pääsi sen samalla testaamaan. Oma ihastukseni peliin alkoi tässä kohtaa nousta selvästi, kun tajusin jo paremmin, mitä kannattaa tehdä. Pöydässä kävi pikimmiten myös Hukkareissu-vlogin Hannu, joka vaikutti ihan yhtä huumorismieheltä kuin videoidensa perusteella saattoi olettaa.
Otimme vielä Antti-Villeä vastaan molemmat kaksinpelit Santorinia, jotta saisi siitäkin parempaa käsitystä Pelaajien Valinta -äänestykseen. Se on kohta jo nurkan takana: finalistit julkaistaan 15.10.2018 ja voittajat julkaistaan 5.11.2018.
Koirien rakkojen ehdolla kun mentiin, niin aloimme suunnitella haikeina kotimatkaa. Viimeisenä piristyksenä Joonas opetti meille Bohnanzan. Se on kyllä aika hauska viritys, eikä yhtään Uwe Rosenbergin tuotannosta kokeilemiemme muiden pelien kaltainen. Kuopuksen pissahätä katkaisi oman pelini ja kun lopulta pääsimme takaisin pöytään, olivat kaverit pelanneet pelin loppuun. Olin kuulemma niukasti voittaja! No, otan vastaan tämänkin voiton, kun ne ovat aika harvinaisia.
Ihan viimeiseksi kävimme vielä hetken jututtamassa noppapottilaisia, meillä on jo kolmivuotinen perinne siitä, että emme pelaa Kaapelitehtaalla samassa pöydässä.
Sää suosi jälleen autoon siirtymisen ajan, jonka jälkeen taivaalta kaadettiin saavilla vettä. Siinä köröteltiin kotiin ja kun päivä oli jäänyt aika lyhyeksi, ehdittiin pelaamaan sitä Welcome to…:takin (on tuo nimi kyllä hankala tekstissä, jösses) vielä lisää.
Lisäksi tutkittiin saatua loottia. Olo oli loppuillasta kuin lapsuuden jouluina kun oli kovia paketteja oli vaikka kuinka paljon, eikä kaikilla ehtinyt aattona millään leikkimään.
 |
| Tällä kertaa pelisaalis oli suuri, mutta mitään ihan tajuntaaräjäyttäviä vaihtoja ei saatu. Eipä ollut omat vaihtoon menneetkään moni mitään kuuminta hottia. |
Sunnuntain jälkilöylyt
Aamiaispöydässä kokeiltiin sunnuntaina hyvin levänneinä kuopuksen kanssa Oceanos. Se on Antoine “7 Wonders” Bauzan tuoreehko kortinvärväyspeli värikkäällä aarteidensukelteluteemalla. Noin kylmiltään pelaamaan lähtiessä tämän sääntökirja vaikutti olevan vajaa, kun muutama asia jäi epäselväksi julmetusta pläräämisestä huolimatta (valuvatko sukeltajat alaspäin pelin edetessä vai jäävätkö kortille johon ne ensimmäisenä asetetaan? Entä nostetaanko sukellusveneen ohjaamon päivityksen jälkeen lisäkorttia pakasta myös toisten pelaajien vuoroilla, jos heiltä ei niitä tule tarpeeksi?). Näihin varmaan löydän vastaukset netistä ehtiessäni hakemaan. Noin muuten peli on Iellon tapaan tosi nätti. Oceanos vaikutti hyvin kelvolliselta perhepeliltä, joka menee tarpeelliseen puolen tunnin aikaslottiin.Pelailua jatkettiin samalla kokoonpanolla, nyt esille pääsi pelikerhon kaapista lainattu Qin. Se on Knizian kevyempi versiointi Euphrat & Tigriksestä. Tuli kyllä nopeasti mieleen myös edeltävänä päivänä testattu Blue Lagoon. Knizia tekee sujuvia aluehallintapelejä, ei siitä mihinkään pääse.
Iltapäivällä saatiin vieraiksi pelikerhon Teemu kahden lapsen kera. Ensin hypisteltiin Descenttiä, josta pitäisi tulla syksyn kampanjapeli pikkupoikien ja isien kesken.
Meidän kuopus ja Teemun kolmevuotias prinsessa innostuivat leikkimään keskenään, joten yksi innokas miltei-kuusivuotias poika ja kolme aikuista pyyhki pölyt Mechs vs Minionsista. Pelasimme tutoriaalin läpi (tiukka voitto, kun miltei sössin pelin ottamalla ohjelmointia sekoittavia vahinkokortteja ihan liikaa). Onhan tämä hauska peli, pitäisi ne pari avaamatonta kirjekuorta kampanjasta vielä hoidella joskus loppuun.
 |
| Pommi vielä hyvin hallinnassa ja matkalla oikeaan suuntaan. |
Aki ja Ninni pelmahtivat myös paikalle ja pelasivat toisessa pöydässä Jaipuria ja CuBirdsiä pelatessamme neljällä vielä erän Bohnanzaa. Papupeli kestänee vielä paljon lisäpelejä ennen kuin siihen kyllästyy.
Teemun ja lasten lähdettyä iltapalalle otettiin vielä aikuisvieraiden kanssa erä Welcome to… -ihanuutta. Nyt ihan laminoiduilla lapuillakin, kun huolestuin että ne sata mukana tulevaa eivät riitä (!). Peli sai taas uusilta pelaajilta ihan hyvän vastaanoton.
Koska arki odotti, päätimme illan nelinpelillä CuBirdsiä. Se oli kaikille nyt tuttu, joten peli eteni sutjakkaasti. Hyvä peli, mutta onhan siinä nyt havaittavissa neljällä vähän paljon sattumaa, omaa vuoroa ei pysty juuri ennakkoon suunnittelemaan kun pöydän tilanne elää reippaasti. Aki ei edes ehtinyt viimeisestä korttien uudelleenjaosta pelaamaan vuoroakaan ennen kuin Ninni lopetti pelin. No, ei se tee näin lyhyestä pelistä epäkelpoa, vaikka swingiä onkin runsaasti.
Kaiken kaikkiaan erittäin pelillinen viikonloppu. Seuraavaksi sitten opiskelemaan uusien hankintojen sääntöjä ja purkamaan arvostelusumaa…
Mitkä olivat omat parhaat pelikokemuksesi viikonlopulta tai mahdollinen ketjuvaihtopöydän tai tunkkitorin herkkusaalis?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti