Testasimme kohta joukkorahoitukseen tulevan Lands of Galzyrin. Kotimainen suurpeli on Snowdale Designin, eli Sami Laakson & taustajoukkojen käsialaa. Jos hiekkalaatikkomainen ja syvästi tarinallinen pelaaminen kiinnostaa, Lands of Galzyr on nappivalinta.
Peli sijoittuu samaan eläinhahmojen maailmaan, kuin Laakson aiemmat pelit (Dale of Merchants -trilogia ja Dawn of the Peacemakers). Tällä kertaa kyseessä on 1-4 pelaajan tarinankerrontapeli, jota eittämättä tullaan vertailemaan Laakson amerikanvastineen, Ryan Laukatin peleihin (Above and Below, Near and Far) tai vanhempaan klassikkoon Tales of Arabian Nightsiin. Näissä kaikissa peleissä keskeistä on tarinakirja, joka vie pelaajien tarinaa eteenpäin ja tarjoaa muutamia ratkaisuvaihtoehtoja kulloiseenkiin pelaajille esitettyyn kohtaukseen. LoG on kuitenkin mukavan erilainen peli, kuin edellä mainitut. Siinä ei myöskään tule fyysistä tarinakirjaa, vaan käytössä on verkkosivu.
Galzyrin maita ilmentää hieno kaksipuolinen pelilauta. Toinen puoli lautaa kuvaa kesäistä maisemaa, kun toinen samaa aluetta talvella. Lautaa käännetään sen mukaan, mikä kuukausi pelin kalenterissa on menossa.Tapahtumat vaihtelevat jonkin verran vuodenaikojen mukaan.
 |
| Pelilaudan talvinen puoli käytössä. |
Yksin, yhteistyönä tai kilpaillen
Kukin pelaaja valitsee yhden neljästä tarjolla olevasta sankarista hahmokseen. Jokaisella hahmolla on oma erikoiskykynsä, ja kaikilla on myös jokin arvo välillä 0-2 kuudessa peruskyvyssä (voimakkuus, tarkkaavaisuus, erätaidot, älykkyys, karisma ja näppäryys).
Jos ei pelaa soolona, pitää pelin alussa päättää pelataan yhteistyössä vai kilpaillen. Tarkoituksena on kerätä seikkailuistaan mainetta tietyn ajan puitteissa. Sitten kukin pelaaja asettaa söpön kustom-meeplensä kartalle ja seikkailu voi alkaa.
Vuoron peruskulku on sellainen, että ensin hahmo liikkuu laudalla askeleen tai kaksi ja sitten päätepaikasta riippuen luetaan tarinasivustolta mitä tapahtuu, tehdään valintoja ja heitellään kykyheittoja. Lopputuloksena on yleensä joko mainetta, mammonaa, hyödyllisiä esineitä tai hyvä tai ikäviä fiiliskortteja. Ensimmäinen oma soolopelini sai esimerkiksi aika ankean alun, kun putosin heti kättelyssä huonon noppaonnen vuoksi jäihin, josta sitten laahustin kylmissäni ja väsyneenä metsään, jonne seuraavan nopanheiton jälkeen eksyin. Pelastuin erämökkiin, josta vasta vuorokauden kuluttua löysin lenssuisena ihmisten… eikun siis eläinväen ilmoille.
Galzyr vaikuttaa jo arvostelukappaleen tynkämittaisen kortti- ja tarinavalikoiman perusteella varsin suurelta seikkailulta. Ehdin ja muutaman session aikana sotkeutua varkaiden ja vakoojien kuvioihin, sekä auttamaan lukuisia taviksia näiden arkisissa tehtävissä tai löytämään metsään kadonneita muksuja ja sen sellaista. Taustalla on ilmeisesti joku suurempi tarina, jota voi halutessaan seurata, mutta itse haahuilin varsin hyvin viihtyen vain kaupungista toiseen, tehden välillä ilmoitustaululta löytyviä tehtäviä.
 |
| Värikkäät ja tuhdit nopat miellyttävät. |
Jännä noppasysteemi
Pidin kovasti pelin noppasysteemistä, jossa “kykykiekossa” naapuritaidot auttavat varsinaisen kysytyn kykyheiton suorituksessa. Esimerkiksi taisteluheitossa pääosassa on voimakkuus, mutta viereiset näppäryys ja erätaidot antavat nekin parempi noppia käyttöön, jos niissä on kouluttautunut.
Nopat ovat itsessään mukavan rouhean kokoisia ja iloisen värikkäitä. Tuotantoarvot ovat kuvituksesta lähtien kohdallaan, joten seikkailu kutsuu kaikilta osin puoleensa. Poikkeuksellisen fiksu on myös kalenterisysteemi, jossa voidaan pitää helposti lukua eri asioista. Esimerkiksi jäihin tippumisesta johtuva horkkani kestää kolme päivää, mutta seurakseni lyöttäytynyt oselotti avustaa minua vielä viiden päivän ajan.
Mitä pelistä tykättiin?
Mutta oliko peli sitten mieleen itselleni ja voisko tämä sopia sulle? Itse olen aina pitänyt sekä roolipelien tarinankerronnasta, että klassisista tietokoneiden seikkailupeleistä. Galzyr muistuttaa vähän molempia. Pidin siitä eniten rentona sooloseikkailuna. Mainepisteistä kilpaileminen vaikutti olevan lopulta aika tuurilottoa. Mieluiten pelaisin siten, että kuljeskelen pitkin maailmaa omaan tahtiin tehtäviä tehden unohtaen mainepistetavoitteet. Oman tarinan luominen elävän tuntuisessa maailmassa on ihan tarpeeksi palkitsevaa. Päämäärättömyys on lautapelissä yllättävän virkistävää.
Parhaita kokemuksiani oli lähteä kaveriksi vaativalla maulla varustetulle turistille, joka halusi nähdä Galzyrin kulttuurin helmiä. Oopperalippujen metsästäminen oli esimerkiksi hauskaa vaihtelua maantierosvoille ja muille fantasiapelien perinteisesti antamille haasteille.
 |
| Keridain hahmolauta. Toimii oikein näppärästi. |
Kaksinpeli vaimon kanssa oli sekin mukava kokemus, mutta huomasin kyllä että suosin lievästi yksinpeliä. Hahmoon ja maailmaan uppoutuminen oli sooloseikkailuna vahvempaa, kun ei tarvinnut keskittyä välillä toisen kokemiin seikkailuihin Joku toinen saattaa nauttia tästä taas paljon enemmän hyvässä porukassa yhdessä tarinoita luoden.
Pelin säännöt selittää ne luettuaan peliseurueelle kevyesti viidessä minuutissa. Tarinaan mukaan pääseminen vaatii tietysti englanninkielen taitoa (tai kielitaitoisen tarinankertojan pelin tätä osiota hoitamaan), sekä sen älylaitteen tai läppärin lähettyville. Pelin verkosta löytyvä tarinakirja on näppärä, ja auttaa peliä soljumaan hyvin eteenpäin kun sivujen välillä ei tarvitse jatkuvasti pläräillä. Vaimo tosin toi esiin sen, että koneen edessä tulee istuskeltua töissä jo koko päivän, niin pelatessa olisi mukava olla ilman. Kannattaa siis ostovalintaa tehdessä miettiä sitä, kokeeko tietokoneavusteisen pelaamisen helpotukseksi vai taakaksi.
Pienen maistiaisen perusteella pidän Lands of Galzyria sujuvana ja innovatiivisena tarinapelinä. Lopullisen version suuresta tarinasta tai yleisestä tarinankerronnan laadusta en osaa sanoa oikein mitään, mutta itse kokemani seikkailut olivat hauskoja. Yhteen kohtaamiseen voi olla mahdutettu useitakin vaiheita voitettaviksi ja vaikka tarinankerronta pidetään lyhyenä ja ytimekkäänä, seikkailun tuntu on menossa koko ajan läsnä.
Yllä olevan perusteella luultavasti voit jo päätellä, sopiiko peli sinulle. Jos oma pelimaku on keskittynyt vahvasti raskaisiin strategiapeleihin, joissa pelimekaniikka on kaikki kaikessa, Galzyr tuskin napandeeraa. Jos kuitenkin huomaat toivovasi lautapeleiltäsi enemmän tarinallista kokemusta kuin mekaniikkaa, niin pistä peli harkintaan.
Land of Galzyrin joukkorahoitus on nyt elokuussa 2021 käynnissä täällä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti