Kesän 2021 Hot-10

by Annika Saarto 01 elokuuta 0 kommenttia hot-10 lautapeli

 

Lautapeliharrastuksemme on kesällä 2021 voinut oikein mainiosti. Olemme päässeet makustelemaan kirjastolainoja (kiitos Vaski!), vanhoja tuttuja ikivihreitä, muutamaa uutta hankintaa sekä kavereiden pelejä. Koostimme parhaista tai muuten vaan kutkuttavimmista kesän aikana pelatuista peleistä hottislistan.

Lista on Kaitsun ja Annikan yhteinen: laadimme omat hot-10-listamme, ja laskimme pelien saamat äänet yhteen. Noin puolet listalle päässeistä peleistä oli molempien henkilökohtaisella listalla. 

10. Isle of Cats

Kaitsu: Polyominolaattojen asetteluun keskittyvät pelit ovat olleet tavallisesti toimivia, mutta itselleni vähän mitäänsanomattomia. Kehuttu Isle of Cats osoittautui ylistyssanojen arvoiseksi kenttätesteissämme. Saarelta pelastetaan laivaan eri väreissä ja muodoissa tulevia kisuja, ja ne sitten asetellaan laivaan tetristason tarkkuudella. Saman värisiä halutaan koskemaan toisiaan, mutta se mitä käytännössä saa ja mitä haluaa, ei aina osu yhteen. Erilaisia salaisia ja yhteisiä asettelutavoitteita koitetaan täyttää asettelussa pisteiden saamiseksi. Isle of Catsissa on sen verran monta liikkuvaa osaa, että peli ei muutaman pelikerran jälkeen tuntunut vielä laisinkaan nähdyltä. Tuntuu että kokeiltavaa ja haastetta riittäisi pidemmäksikin aikaa. Se on aika harvinaista tällaisessa suht kevyehkössä polyominon asettelupelissä.

9. Origami Legends

Annika: Huokean hintansa ja ihan jees -reittauksensa vuoksi melko äskettäin hankittu Origami Legends yllätti positiivisesti. Nimike antoi ensin ymmärtää, että pelissä taiteltaisiin origameja, mutta tämähän onkin jonkinlainen kevytversio Sami Laakson Dale of Merchantsista. Peliin valitaan erilaisia eläinpakkoja ja hahmokortteja, ja näitä pelataan omalle alueelle kahteen pinoon. Korteissa on kaksi numeroa, joista toinen kertoo pöytäämishinnan ja toinen valuutta-arvon. Eri pakoilla on hieman erilaisia ominaisuuksia, ja niiden sijoittelu pöytäämispinoihin kannattaa miettiä tarkkaan. Yksi erä Origami Legendsiä on ohi noin vartissa, ainakin kahdella pelaajalla, eli peli sopii välipalaksi kahvittelun lomaan tai isompien pelien lomaan.

8. Suburbia

Annika: Pääsin rakentelemaan omaa esikaupunkialuettani peli-illassa Timon luona pari viikkoa sitten. Peli oli semituttu ennestään, eli olin kuullut siitä paljon (hyvää), mutta omakohtainen kokemus puuttui. Suburbiassa kukin pelaaja asettelee omalle alueelleen heksalaattoja, jotka edustavat erityyppisiä rakennuksia, kuten jätevedenpuhdistamoita, lentokenttiä ja hotelleja. Yhteisiä pistetavoitteita on muutama, minkä lisäksi jokaisella pelaajalla on oma salainen tavoitteen. Laatan asettaminen saattaa aktivoida viereiset heksat, mikä tuo hieman mieleen Glen Moren. Vielä enemmän Suburbia muistuttaa suunnittelijansa Ted Alspachin toista erittäin hyvin menestynyttä peliä, The Castles of Mad King Ludwigia. Pelaisin Suburbiaa mieluusti toisenkin kerran.

7. Dominion

Annika: Kaikkien pakanrakennusten äiti, Donald Vaccarinon Dominion, tarjoilee joskus viihdyttävämmän ja joskus tylsemmän pelikokemuksen. Viimeksi meillä oli hyvä pakkakombinaatio, joka sisälsi sopivasti sopivasti haastetta ja toisaalta käsikorttien ketjutusta. Innostuin niin, että aloin jopa harkita jonkin lisärin hankkimista. Meillä on niitä vain yksi, Elonkorjuu. Niinkuin kai useimmissa tämän genren peleissä, niin Dompassakin se suloisin asia on odottaa ja toivoa, että käsikorteiksi päätyisi se täydellinen korttisetti, jolla saa taiottua miljoona rahaa ja kaksi miljoonaa pistettä.

6. Dune: Imperium

Kaitsu: Työläistenasettelua ja pakanrakentelua yhdistävä peli Dyyni-kirjojen maailmassa kuulosti hyvältä etukäteen. Sitä se oli myös ensikokeilun perusteella. Kortit määräävät sitä, mitä toimintoa työläiset laudalla voivat valita, joten toimivan strategian rakentaminen on mielenkiintoinen haaste. Laudalla tapahtuu kierroksen aikana paljon kaikkea mielenkiintoista, esimerkiksi pitää kerätä neljältä eri factionilta suosiota. Osa korteista jätetään myös käteen, josta ne paljastetaan kierroksen lopussa ja ne voivat vaikuttaa taistelukenttien tapahtumiin jne. Dune: Imperium on pääruokasarjan pelejä, joka jättää sellaisen tunteen että pelin loputtua on oikeasti pelattu ja mietitty.

5. Terraforming Mars: Ares Expedition

Kaitsu: TfM on saanut sisarpelin, jossa alkuperäisen pelin teemaa ja tavoitteita on yhdistetty Race for the Galaxy -pelin mekaniikkojen kanssa. Lopputulos toimii vallan mainiosti. Nautin ensimmäisestä ja toistaiseksi ainoasta pelikerrastani yllättävän paljon. Minulle tämä korttivetoinen peli toimi lopulta paremmin kuin alkuperäinen, sillä se laudan heksoilla puuhastelu jäi itselläni aina muutenkin vähän lapsipuolen asemaan. Ares keskittyy niihin kortteihin ja toimii upeasti. Naminami.

 

4. Viticulture Essential Edition

Annika: Pitkään lainassa ollut Viticulture/ Tuscany Essential Edition palautui kotiin alkukesästä ja pääsi heti pöydälle. Pian sen jälkeen pelistä julkaistiin todella onnistunut BoardGameArena-sovellus. Kesä on siis ollut yhtä viininteon juhlaa. Pelin ideana on elää toscanalaisen viinitilan arkea ja työläistenasettelulla tehdä toimintoja, joilla viinilajikkeet saadaan pellolle kasvamaan, elonkorjuu hoidettua ja viinit kypsytettyä ja pullotettua. Vielä kun pääsisi pelaamaan Tuscany-lisäosan pelaajakohtaisilla rakennuksilla niin onneni olisi täydellinen.

3. Seasons

Kaitsu: “Velhojen turnaus Xiditin kuningaskunnassa kestää kolme vuotta … jadajadajada”. Seasonsissa on joku teemakin, mutta käytännössä siinä dräftäillään isoja noppia, joilla kerätään resursseja pisteitä ja etuja antavien käsikorttien pöytäämiseksi 12 vuodenajan aikana. Seasons oli vuosia silleen tutkalla, mutta vasta nyt testasimme sit BoardGameArenan ja kirjastolainan voimin. Pelissä on kivasti pähkäilyä ja valintoja yhdistettynä noppa- ja korttionneen. Kestokaan ei ole paha, joten tämä on varsin helppo ottaa pöydälle.

2. Lords of Waterdeep + Scoundrels of Skullport

Kaitsu: Waterdeepin lordit kokivat meillä renessanssin, kun Annikakin pääsi lopulta pelin makuun. Klassinen työläistenasettelupeli D&D-maailmassa on perusmuodossaan varsin yksinkertainen, mutta lisäosa tuo siihen sopivasti uutta maustetta. Uhkapeli korruptiosta saatavien hyötyjen ja mahdollisten pistemenetysten tasapainottelusta on herkullista. Pelaajien välistä interaktiota on työläistenasettelupeliksi varsin mukavasti. Vielä kun tähän saisi jostain ne metallikolikot järkihinnalla…

1. Orleans

Annika: Hoteimman pelin paikka pitelee pussinrakennuspeli Orleans, jota epätoivoisesti tarjoamme viikottaisissa “Koti-Litsa -illoissa” pöytään. Reiner Stockhausenin suunnittelemassa pelissä asetellaan maanviljelijöitä, kauppiaita, ritareja, merimiehiä ja munkkeja erilaisiin toimintoihin. Näitä edustavat tokenit vedetään pelaajakohtaisista pusseista kunkin kierroksen alussa, ja tokeneiden sijoittelu laudalle on se suloisimman kamala osuus pelissä. Eri toiminnot edellyttävät erilaisia ammattikombinaatioita, ja kiperiä priorisointipäätöksiä on tehtävä tämän tuosta. Samalla kun kirjoitin tätä tekstiä, kävin nappaamassa Pelipeikolta Trade and Intrigue sekä 5th Player -lisärit. Jälkimmäinen takaa, että jatkossa on yksi syy vähemmän olla saamatta Orleansia pöytään.