Detective: A Modern Crime Board Game

by 04 tammikuuta 0 kommenttia

Lopultakin löytyi Ignacy Trzewiczekin suunnittelema peli, josta pidimme. Dekkari on Kaitsun mielestä jopa vuoden 2018 paras peli.


Ignacy Trzewiczek on suunnittelijana ollut meille sellainen “kiinnostava, mutta huolestuttava” -tapaus. Aiheet ja tarinallisuus ovat peleissä olleet aika kohdillaan, mutta yleisesti Ignacyn luotsaaman Portal Gamesin tuotanto on tuntunut vähän kankealta: ohjekirjat ovat vaikealukuisia ja Ignacyllä on nähtävissä sellainen vähän ylimielinen asenne, että vika ei voi olla pelissä vaan pelilaudan ja tuolin selkänojan välissä.

Detective: A Modern Crime Board Game (2018) oli ennakkoasenteistani huolimatta kuitenkin sellainen pakostakin kokeilulistalle päätyvä peli. Se nimittäin tuo Sherlock Holmes: Consultive Detectiven tyylisen vahvan tarinavetoisen rikoksenratkonnan nykyaikaiseen poliisityöhön. Koska Sherlockista meillä on rautaisia kokemuksia, ei tämä ehkä voi olla ihan huono?

Pelin tapahtumat sijoittuvat nykypäivän Richmondiin, Virginian osavaltion pääkaupunkiin. Pelaajat toimivat agentteina vastaperustetussa Antares National Investigation Agencyssä. Jotta jatkossa saataisiin hyviä, korkean profiilin juttuja tutkittavaksi, tämä ensimmäinen keissi pitäisi hoitaa ensin mallikelpoisesti. Natsien puolalaisesta museosta toisen maailmansodan aikana varastama antiikkikello on päätynyt jenkkiläiseen huutokauppaan. Puolalaiset ovat näreissään ja nyt pitäisi välttää diplomaattinen sotku. Selvitettävä on, mistä se kello nyt on jenkkilään päätynyt.

Näistä lähtökohdista edetään viiden tehtävän läpi.  Tarina yhdistelee faktaa ja fiktiota poikkeuksellisen mielenkiintoisesti. Toisen maailmansodan tapahtumilla ja nykypäivän juonikuvioilla on yhteys, ja etsivien on tutkittava vanhoja rikoksia vuosikymmenten varrelta ymmärtääkseen tapahtumien taustalla olevan Suuren Tarinan.

Pelilaatikko sisältöineen. Kuva julkaisijan.

Pidä läppäri ja donitsit hollilla

Detectivessä on luovuttu Sherlock Holmes: Consultive Detectiven tehtävävihkosista, kartoista ja osoiteluetteloista. Dekkari tekee saman korttipakoilla ja älylaitteella. Kullekin viidestä tehtävästä on kirjattu vain yhden aukeaman kokoinen alustus, jonka yhteydessä kerrotaan mitä taustatietoja on saatavilla ja muutamia johtolankoja (kortteja tai tietokantalinkkejä), joihin tutkimustaan voi viedä. Kullekin tehtävälle annetaan myös aikaraja ja tietenkin tavoite. Pelaajat valitsevat itselleen pelaajahahmot, joilla on kullakin omat erikoistaitonsa. Niillä ei ehkä ole ratkaisevaa roolia onnistumisessa, mutta meillä ainakin sattui kaksinpelissä aika hyvin toisiaan tukevat taidot. Hahmoja on yhteensä viisi ja jos pelaajia on vähemmän, loput hahmokortit kääntyvät ympäri konsulteiksi. Konsultit antavat pelaajien käyttöön taitomerkkejä omilta erikoisalueiltaan, kuten kuulustelu, teknologia, havainnointi ja taustatutkimus. Näitä merkkejä kuluttamalla voi saada tietyissä kohtaa rikostutkimusta jotain mahdollisesti hyvinkin tärkeää lisätietoa.

Viiden case-pakan ja muutaman kymmenen pahvitokenin lisäksi pelissä ei paljoa komponentteja ole: pari puista nappulaa ja auto pelilautaa varten. Pelilauta on noin 20x20 sentin “kartta”, jossa seurataan etsivien liikkeitä ja pidetään lukua kuluneesta ajasta. Pieni koko ei haittaa yhtään, päin vastoin on näppärää että se jättää tilaa muistinpanovuorelle. Liikkuminen pelilaudalla (vaikka päämajasta laboratorioon) maksaa aina tunnin. Koska aika on aina tiukalla, pitää jokaista siirtymistä harkita tarkkaan

Peli toimii vähän Valitse oma seikkailusi -kirjojen tapaan. Pelaajat päättävät mitä johtolankaa seuraavat ja tarina alkaa aueta siitä. Jos johtolanka viittaa vaikka selvittämättä jääneeseen murhaan vuosikymmenten takaa, johtolanka voi osoittaa oikeustalolle korttiin #121. Jos pelaajat ovat muualla kuin oikeustalolla, he siirtävät autonsa oikeustalolle ja merkitsevät tunnin aikaa kuluneeksi liikkumiseen. Sitten he lukevat kortin, jonka yläreuna ensinnäkin kertoo paljonko aikaa tutkimus vie, joka taas merkitään pelilaudan aikajanalle. Sitten kortin teksti luetaan ääneen. Korteissa on usein tarpeettomankin paljon tunnelman luontia: kerrotaan kuinka etsivät kävelevät käytävillä, mitä he näkevät ja mitä he mahdollisesti syövät (donitseja) odotellessaan pyytämiään papereita vanhasta murhasta. Kortin alareunassa on sitten yleensä uusia johtolankoja ja joskus mahdollisuus käyttää taitomerkki lisätiedon saamiseen kortin takapuolelta.

Nettiyhteys on välttämätön Detectiven pelaamiseen. Hermojaan säästää  jos käytetyssä laitteessa on näppäimistö hakujen tekemiseen Antareksen tietokannasta. 

Toisten korttien lisäksi johtolangat voivat viitata Antares Databaseen. Se on oikea nettisivusto, jossa voi tehdä henkilöhakuja, tutkia poliisiraportteja jne. Antareksen tietopankin hyödyntäminen onkin ensiarvoisen tärkeä työkalu ja on hyvä, jos kaikilla on käsillä jokin laite sen käyttöön. Tämän lisäksi voi käyttää Wikipediaa, Googlea ja Google Mapsia niin paljon kuin haluaa. Tietokannan ja yleisesti netin käyttö ei kuluta etsivien aikaa, joten sen käyttö on “ilmaista” tutkimusta ja siksi tärkeää.

Kullekin tehtävälle on määritelty Stressiraja. Yleensä stressiä tuovat ylityöt, eli jos kello 16 jälkeen pitäisi odotella labratuloksia, jokainen ylityötunti tuo stressiä. Jos stressiraja ylittyy, tehtävä päättyy välittömästi. Muuten keissiä voi tutkia niin monta päivää kuin tehtävään on annettu. Sen jälkeen on vastattava Antares Databasen avulla keissiin liittyviin kysymyksiin ja saa loppupisteet.  Aika tuo tehtävään selvät rajoitukset, johtolankapakkaan jää yleensä lukuisia kortteja, joita ei ehdi edes nähdä. Tutkimuksen suunta on priorisoitava ja miten siinä onnistuu tuntuu olevan kiinni yhtä usein tuurista kuin päättelykyvyistä.

Viallinen mestariteos

Detective onnistuu monissa asioissa mainiosti. Vaikka olen Sherlock Holmesin fani, on nykypäivän maailmaan eläytyminen kuitenkin helpompaa, ja onnistuimme Annikan kanssa kaksistaan pelatessamme uppoutumaan tarinaan todella syvälle. Sen viikon, joka meillä Detectiven parissa meni, olimme aivan pelimaailman lumoissa. Noin 50 post-it lappua ja pino A4-sivuja muistiinpanoja täytti pöytämme. Richmondin kaupunkikin tuli Google Mapsin tuijottamisella tutuksi, kuten myös monet historialliset tapahtumat.

Antareksen etsivien ID-kortit.
Kaksi ensimmäistä tehtävää olivat huikean hyviä ja kutkuttivat mielikuvitusta. Halusimme vain saada lisää selville taustoja ja tutkia syvemmin asioita. Kolmas tehtävä on jonkinlainen rytminmuunnos ja toimii aivan eri logiikalla kuin aiemmat. Aikaa on vähän ja paineet kovat. Valitettavasti puolalainen Portal-kirous osui juuri tähän kriittiseen tehtävään. Tehtävänannossa puhutaan “street numbersien” merkityksestä. Niitä vastaavia kortteja pitää tietyssä vaiheessa tehtävää ottaa pakasta, ja virhe tulee kalliiksi. Me ja lukuisat muut pelaajat tulkitsimme tämän katunumeron talon osoitteeksi. Mutta sepä tarkoittikin tielle osoitettua numeroa (vrt. nelostie). Muutenkin tehtävssä annetut vihjeet olivat sellaisia että niitä ylitulkitsi helposti liikaa, mikä vei aivan väärille jäljille, kun vastaus oli lopulta aika yksinkertainen. Viidennessä ja viimeisessä tehtävässä on samanlainen kriittinen käänne pelimekaniikassa, joka rokotti meitä aika pahasti. Jälkikäteen BGG:n keskusteluista paljastui, että monet muut painivat samojen ongelmien kanssa. Välillä edistyminen tuntui olevan kiinni tuurista, kun järkevää ratkaisua ongelmaan ei vain tuntunut olevan.

Vioistaan huolimatta Detective oli minulle aika selvästi vuoden 2018 kovin pelikokemus. Taustatarina oli erittäin vahvasti kirjoitettu, se oli kuin hyvä TV-sarjan kausi, jota henkilökohtainen osallistuminen tarinan etenemiseen paransi tietysti vielä entisestään. Alkaneena vuonna ilmeisesti tuleva itsenäinen jatko-osa L.A. Crimes vie tarinan 80-luvun Los Angelesiin. Peli meni heittämällä vuoden odotetuimpien pelien listan kärkeen. Ollaankohan siinä yhteydessä tietokantoihin Commodore kuusnelosilla?



Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti