Pelisuunnittelija-Brunot Cathala ja Faidutti tuppaavat menemään minulla sekaisin. Cathala on vuollut markkinoille pelejä viidentoista BoardGameGeek-sivun verran, Faidutti yhdentoista. Raptorin (2015) kohdalla ei onneksi tarvitse muistaa, kumpi Bruno on ollut asialla, sillä se on miekkosten yhdessä suunnittelema peli.
Itse asiassa Raptor on menestynein kaksikon yhteistuotoksista sekä reittauksensa että rankinginsa suhteen. Muista nimikkeistä Mission: Red Planetilla on lähes seiskan reittaus, mutta Tomahawk (2006), Boomtown (2004) ja Queen’s Necklace (2003) ovat paljon vaatimattomammilla sijoilla.
Liskonäytteitä laboratorioon tai tiedemiesten karu loppu
Raptor on epäsymmetrinen kaksinpeli, eli pelaajilla on erilaiset voittoehdot. Joskus epäsymmetrisyys tarkoittaa myös sitä, että pelaajien mekaniikat ovat hyvin erilaiset, mutta Raptorissa ei näin ole. Laudalla liikutellaan figuriineja ja pahvitokeneita korttitoimintojen tai korttien numeroarvon perusteella. Vastakkain ovat pieni (suuri?) viaton dinosaurusperhe, joka koostuu emosta ja viidestä poikasesta, ja tiedemiesten joukko, joka haluaa saada materiaalia tutkimukseensa. Raptori voittaa, jos se saa hotkaistua kaikki laudalla olevat tiedemiehet tai johdateltua kolme poikastaan turvaan pois laudalta. Tiedemiehet voittavat, jos saavat pyydystetyksi kolme dinonpoikaa. |
| Liskopelaajan player aid kertoo jokaisen kortin toiminnon. |
Alkuasetelmassa raptoriperhe on hajaantunut moduleista koostuvan laudan eri osiin, ja tiedemiehet väijyvät reunamilla. Kummallakin pelaajalla on yhdeksän kortin pakka, joissa on numeroarvot 1-9 sekä jokin toiminto (ysikorttia lukuun ottamatta). Kädessä kortteja on kerrallaan kolme, ja ne vedetään pakasta satunnaisesti. Pelaajat paljastavat näiden kolmen kortin joukosta valitsemansa kortin samanaikaisesti. Se, joka on valinnut numeroarvoltaan pienemmän kortin, tekee sen mukaisen toiminnon. Suuremman kortin pelannut saa niin monta toimintopistettä kuin korttien numeroiden erotus on. Pelatut kortit jäävät näkyville, eli todennäköisyys sille, että arvaa oikein vastapelurin kädessä olevat korttivaihtoehdot, kasvaa nostopakan huvetessa. Raptoria pelaavan toimintoina ovat esimerkiksi tiedemiesten lamaannuttaminen ja poikastensa luokseen kutsuminen. Tiedemiespelaaja voi muun muassa kutsua laudalle lisää väkeä tai sytyttää puskapaloja, jotka hankaloittavat liskojen liikkumista. Toimintopisteillä hoidetaan liikkumista, uniampullien laukaisemista ja lamaantuneiden tiedemisten tai poikasten herättelyä. Emolisko liikkuu ketterämmin kuin muut ja jos se pääsee tiedemiehen viereen, se voi yhdellä toimintopisteellä hotkia tämän suihinsa. Uniampulleja nahkaansa saaneen liskon toimintakyky on hidastunut.
 |
| Vincent Dutraitin tyylin tunnistaa! |
Vaihtoehdot ovat viidakossa vähissä, jos huonosti käy
Raptor on muikea peli, jossa on piiloinformaatiota kutkuttava määrä. Voi arvailla, millaisia korttivaihtoehtoja vastapelaajalla on kädessään, ja ottaa tarvittaessa riskejä omissa valinnoissaan. Mitä pienempi kortti, sen varmemmin sen toiminnon voi tehdä, mutta samalla voi tulla antaneeksi toiselle osapuolelle roppakaupalla toimintopisteitä, jos tämä lätkäisee pöytään suuriarvoisen kortin. Joskus käy huono tuuri ja kädessä on vain huonoja vaihtoehtoja. Yksi peleistämme päättyi siihen, että tiedemies pelasi suurimman korttinsa (kolmonen!), minkä jälkeen raptor käytti ysikortin tuomat kuusi toimintopistettä ja putsasi laudan. Mutta sellaista se on, raptoreiden konnuilla! Jos tykkää enemmän strategisista kuin taktisista peleistä, voi ottaa käyttöön kotikutoisen säännön, jossa käsikorttien määrää ei rajoiteta kolmeen, vaan valinnan voi tehdä kaikista jäljellä olevista korteista. Meillä ei ole toistaiseksi ollut tarvetta kokeilla tällaista - ripaus tuuria sopii teemaan ja pelimakuumme vallan mainiosti. |
| Tässä on numeroiden kannalta hyvä käsi: valittavana on pieni kortti, keskikokoinen kortti ja iso kortti. Joka vuorolla ei käy yhtä hyvin. |
Vincent Dutraitin kuvitus, figuriinit ja 3D-pahvipusikot pelaavat hienosti yhteen. Lauta on kaksipuoleinen: toisella puolella liikutaan vehmaassa viidakossa, toisella puolella kuivemmassa maastossa. Komponenttien ja visuaalisuuden puolesta en keksi moitittavaa. Vielä kun saisimme houkuteltua Kaitsun veljenpojan Akin maalaamaan figut, kattaus olisi täydellinen (terkut Kaarinaan!). Sääntövihko selittää jokaisen kortin toiminnon ja muut asiat selkeästi, monin kuvallisin esimerkein. Pelin idea on helppo sisäistää.
Raptorin vetäisee yhden viipyilevän kahvikupposen lomassa, alle puolessa tunnissa. Olen alkanut yhä enemmän pitää epäsymmetrisistä peleistä, ja lyhyt kesto sekä kaksinpelattavuus ovat arjessa usein valttia. Muista pelaamistani peleistä Raptor muistuttaa eniten The Blood of an Englishmania, vaikkakin laudattomuus vie jotain jälkimmäisen tunnelmasta. Päättelypelien puolella samaan lyhyen keston epäsymmetristen kaksinpelien kategoriaan sujahtavat muun muassa Mr. Jack, sen taskuversio Mr. Jack Pocket sekä Fugitive.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti