Kahvipöydässä CuBirds eli palikkapulut

by Annika Saarto 09 syyskuuta 0 kommenttia Arvostelu kahvipöydässä kaksinpeli lautapeli

Kanadalaisen Stefan Alexanderin suunnittelema CuBirds (2018) vangitsi välittömästi katseeni lintuteemansa ja hauskan kuvituksensa takia. Oli vain ajan kysymys, milloin sen tilaisimme, vaikkei peliä ole edes vielä Suomesta saatavilla.

Esittelemme Kahvipöydässä-sarjassa pelejä, jotka on helppo asetella pöydälle kahvittelun viihdykkeeksi: peli ei vie tilaa pientä pöytää enempää, se on nopea ottaa esille, ja kestoa on maksimissaan puolisen tuntia. Olennaista meille on myös se, että se toimii hyvin kaksinpelinä.

Pelin kahdeksan eri lintulajia on kuvitettu ikään kuin palikkagrafiikalla. Vaikkei uskoisi, lopputulos on uniikin eläväinen. Samankin lajin kortit ovat keskenään hieman erilaisia, joko silmäniskun tai taustamaiseman verran. Kuvituksen takana on taiteilija nimeltä Kristiaan der Nederlanden.

Teema tai tarinallinen juoni on ohut: on tullut ilta, ja puhelinlangoilla törröttävät lintuset tahtoisivat lennähtää takaisin kotipesiinsä. Ne tarvitsevat kuitenkin ympärilleen tarpeeksi ison parven, jotta voivat lähteä matkaan. Onnistunut missio edellyttää pelaajilta setinkeruuta ja käsikorttien hallintaa.

Pelikomponentteina on pelkästään minimalistisia lintukortteja.

Linnut saarretaan käsikorteiksi

Peli koostuu pelkistä lintukorteista. Pöydälle asetellaan pelin aluksi neljä kolmen linnun riviä, ja kaikki saavat kahdeksan käsikorttia. Kullakin vuorolla voi tehdä yksi tai kaksi asiaa. Näistä vain toinen, eli kortin tai korttien pelaaminen kädestä pöytään on pakollista. Pelaaja valitsee kädestään yhden lintulajin kaikki kortit ja asettaa ne jonkin pöydällä olevan linturivin jatkoksi. Mikäli saman rivin jossain kohtaa on samaa lintua, pelaaja saa nostaa käteensä väliin jäävät lintukortit. Jos rivissä ei ole samaa lintulajia ennestään, pelaaja voi nostaa pakan päältä kaksi uutta käsikorttia.

Vuorollaan voi myös pelata yhden parven kädestä eteensä. Parven vaadittu koko vaihtelee lajista riippuen ja sisältää mimimin ja maksimin. Esimerkiksi pöllöparven voi pelata eteensä, jos kortteja on vähintään kolme (minimi). Yksi näistä jätetään pöydälle ja muut poistetaan. Jos kortteja on saanut kerätyksi neljä (maksimi), saa jättää kaksi korttia eteensä. Pelin voittaa se, joka ensimmäisenä saa kerätyksi eteensä joko seitsemän erilaista lintua tai kahdesta lajista kolmen kortin setin.

Toiselle rivin oikeaan reunaan pelatut kaksi sinivalkoista harakkaa(?) saartavat rivin toisessa päässä olevan lajitoverin kanssa kaksi sorsaa ja papukaijan. Pelaaja poimii nämä kolme saarretua korttia käteensä.

Klassikon aineksia

Näin muutaman pelikerran jälkeen CuBirds tuntuu todella hyvältä. Se on yhtä yksinkertaisen kaunis kuin kuvituksensa. Linturivin jatkoksi laitettavan lajin valinta on joskus tuskaa, varsinkin, jos joutuu luopumaan useasta kortista. Tämä tuska muistuttaa hieman Arboretumin vastaavaa. Tilanne pöydällä elää paljon, varsinkin useammalla pelaajalla. Joku tyhjentää ison rivin juuri ennen omaa vuoroa tai luopuu viimeisestä käsikortistaan, jolloin kaikki joutuvat heittämään käsikorttinsa pois ja vetämään uudet tilalle. Yhden pelin kesto on noin 20 minuuttia, kahdella pelaajalla homma on selvä nopeammin.

Voisin pelata CuBirdsia aina vain uudelleen. Uskon, että alkuhuuman laannuttua nautin tästä pelistä yhä, siinä on jotain samanlaista ajattomuutta kuin 6 Nimmtissä, No Thanksissa tai For Salessa. Jokaisella vuorolla on tehtävä jokin taktinen päätös, ja muiden pelin lukeminen pitää sekin valppaana. Voittoehdot tuntuvat olevan hyvin balanssissa.

Pelaaja on saanut kaksi kolmen linnun settiä kokoon ja on voittanut pelin. Toinen vaihtoehto olisi ollut kerätä eteensä seitsemän erilaista linkukorttia.