Ticket to Ride: New York - Vuoden paras pelituliainen?

by Kai Saarto 31 heinäkuuta 2 kommenttia Arvostelu lautapeli

Männävuosina Rhino Hero, Qwixx, Port Royal ja Codenames ovat olleet hyviä valintoja silloin, kun on halunnut antaa kohtuuhintaisen pelilahjan. Satunnaispelaaville perheille juuri ilmestynyt Ticket to Ride: New York on erinomainen tapa tutustua moderneihin lautapeleihin.


Kyseessä on julkaisija Days of Wonderin con-käyttöön tekemästä 15-minuutin esittelypelistä muokattu kevyt-Menolippu. Nykyään aiemmin Menolippuna tunnettu pelisarja on jakelijan vaihdoksen jälkeen ottanut alkuperäisen Ticket to Ride -nimen käyttöön meillä Suomessakin.

Myönnän olleeni aika skeptinen tälle uudelle sarjan tulokkaalle, voisiko tälläisestä pikkurykäyksestä olla mitään iloa?

Pelin kansikuvaan on kopioitu mm. Fonzie, Pam Grier ja se Mad Menin tyyppi. Ayyyy! Ei Fonzie missään Nykissä asunut vaan Milwaukeessa! Tätä pientä kauneusvirhettä lukuun ottamatta TtR:NY on vallan pätevä pieni peli 2-4 pelaajalle.

Laatikon koko on vain murto-osa esikuvastaan, peli menee heittämällä manbägiin tai väskään muun roinan ohessa. Komponentit ovat Days of Wonderille tyypillisesti ihan vimpan päälle ja boksissa on jopa varsin näppärä muovinen insertti kaiken säilytykseen. Kortit mahtuvat muovitettuinakin (50 mikronin muovit) nipin napin omaan koloonsa ja yleisilme laatikossa on siisti.

Insertti on siisti ja pitää komponentit kurissa reissussakin.

Pelissä on tarkoituksena rakentaa omista pienistä muovitakseistaan laudalle reittejä eri kaupunginosien ja nähtävyyksien välille 1960-luvun New Yorkissa. Lisäpisteitä saa suorittamalla kunkin pelaajan omien salaisten menolippujen reittejä ja poikkeamalla nähtävyyksissä. Omalla vuorollaan voi tehdä yhden kolmesta asiasta: 1) nostaa kaksi kulkuneuvokorttia viidestä pelilaudan vierelle esiin käännetystä (tai sokkona pakasta), 2) rakentaa reitti pelaamalla oikean värisiä kulkuneuvokortteja tarvittava määrä, tai 3) nostaa lisää salaisia menolippuja. Kun jollain pelaajalla on enää korkeintaan kaksi taksia jäljellä, käynnistyy viimeinen kierros. Eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Isoista TtR-peleistä Nykki eroaa lähinnä koollaan ja kestollaan. Pelilauta ei ole puoliakaan normaalista, ja siitä on jätetty reunoilla juokseva pisteratakin pois. Pistelasku suoritetaan vasta pelin lopussa erillisellä pistelaskulipukkeella.  Näin ollen pelailu onnistuu vaikka kahvilan pöydällä. Ohjeet on tehty matkailubrosyyrin näköiseksi ja ne ovat selvästi kirjoitettu. Junien sijasta laudalle asetettavat  muovitaksit on nättejä ja tällä kertaa fiksusti myös eri värisiä kuin kulkuneuvokortit. Se vähentää ajatusvirheiden mahdollisuuksia mukavasti.

Matkailumainoksen omainen ohjekirja on näppärä. Tosin pelkään heittäväni sen vahingossa roskiin mainospostin seassa, jossa se unohtuu pöydälle.

Ensimmäinen pelikerta kolmella pelaajalla, analyysihalvauksesta kärsivän 6-vuotiaan kanssa kesti reilut 20 minuuttia. Annikan kanssa kaksistaan pelatessamme otimme sekuntikellolla aikaa: peli kesti alkusetupin ja pistelaskun kanssa tasan 10 minuuttia 25 sekuntia. Se on nopeaa!

TTR:NY tekee kaiken mitä isommat versiotkin. Se on siksi mitä mainioin tapa tutustuttaa vähemmän pelanneita ystäviä ja sukulaisia pelisarjaan. Laatikon koko ja kauniit komponentit eivät ole yhtään pelottavia. Nopeiden alkuvalmisteluiden ja lyhyen peliajan ansiosta TTR:NY pääsee myös varmasti usein pöytään kun tarvitaan nopeaa filleriä.

Menolippujen reitit ovat selvästi nopeammin rakennettavissa kuin peruskokoisissa sarjan peleissä.

Pienen koon haittapuoli on tietysti se, että mitään draaman kaarta ja taktista syvyyttä ei ehdi vartissa saada. Vaimon mielestä tavallisen TtR:n noin tunnin kesto on liikaa pelin tarjoamiin mielekkäisiin valintoihin nähden ja hän pitää tästä tiivistetystä kokemuksesta. Itse pidän edelleen isommista peleistä, vaikka pelaankin niitä nykyään lähinnä digitaalisessa muodossa. TtR:NY ei jätä mitään erityistä halua ottaa heti toista peliä putkeen, se on nopea välipala isompien pelien välillä.

Nykki-Menolippu on reilun parinkympin hintaisena kuitenkin aivan no-brainer hankinta moneen eri lähtöön. Menolippufanille nopeasti pelattava versio on näppärä olemassa ja varsinkin lahjapelinä Nykille voi povata hyvää menestystä. Se voi parhaimillaan innostaa ensin pelaamaan isompia sisaruksiaan ja lopulta johtaa lautapeliharrastuksen löytämiseen. Siitä se saa isot peukut!

Reitit kohteiden välillä ovat lyhyitä, kolmen pituinen reitti on jo pidemmästä päästä.