Vauhdilla Valhallaan! Raiders of the North Sea on jippoisa worker placement.

by Kai Saarto 18 huhtikuuta 0 kommenttia Arvostelu Kickstarter lautapeli

Pohjanmeren ryöstely on toistaiseksi parasta viihdettä, mitä olemme työläistenasettelupelien genressä vuonna 2018 kokeneet. Kickstarterissa vuonna 2015 debytoinut peli teki uuden tulemisen loppuvuodesta 2017, kun Renegade Game Studios julkaisi sen laajemmille markkinoille.

Tarkoituksemme oli ostaa peli, arvioida se tänne blogiin ja myydä sitten nopeasti eteenpäin. Toisin kuitenkin kävi: ensimmäisen pelikerran jälkeen oli selvää, että Raiders of the North Sea ei ole lähdössä mihinkään vaan päinvastoin sijoitamme ropojamme vielä lisäosiinkin.

Kyseessä on työläistenasettelupeli 2-4 pelaajalle, lisureilla jopa kuudelle. Pelaajat kokoavat kilpailevia miehistöjä laivoihinsa tehdäkseen ryöstöretkiä merentakaisiin satamiin, luostareihin ja linnakkeisiin. Saalilla voidaan miellyttää kyläpäällikköä (voittopisteitä) ja varustautua yhä tuottavammille ryöstöretkille.

Ei kilpailua toiminnoista, mutta meeplen värillä on merkitystä

Pelimekaniikka on piristävän erilainen ja jopa pikkuisen nerokas. Kullakin pelaajalla on kerrallaan käytössä vain yksi viikinkityöläinen. Se asetetaan vapaaseen laudan toimintoruutuun ja tehdään ruudun toiminto. Sen jälkeen pelaaja saa valita yhden laudalla jo olevan työläisen, paitsi äsken pelaamaansa, ja poimia sen itselleen tehden samalla sen ruudun toiminnon. Sitten vuoro siirtyy eteenpäin.

Tämä on mainio mekaniikka siksi, että pelaajalle on taattu ainakin yksi hänen haluamansa toiminto. Oli ruutu sitten vapaa tai ei, sillä voi tarpeen sattuessa toimia. Monessa vanhemmassa työläistenasettelupelissä loppuvuoron toimintopaikat ovat huonompia kuin alkuvuoron, mutta tässä mennään koko ajan eteenpäin sata lasissa. Oman vuoron kahden toiminnon järjestys voi tietysti jäädä vähemmän optimaaliseksi, mikäli siinä ruudussa, johon oman ainokaisensa haluaisi laittaa, jo elvistelee meeple.

Meeple ruutuun, toinen nousee käteen.  Kotikylässä viikinkimeeplet (viiplet?) tekevät mundaanimpia duuneja.

Toinen mielenkiintoinen jippo pelissä ovat kolmessa värissä tulevat työläiset. Mustat, harmaat ja valkoiset viikinkinappulat eivät välttämättä kaikki voi suorittaa kaikkia toimintoja. Alkupelin mustat nappulat esimerkiksi ovat yleensä keskittyneet viikinkikylässä tehtäviin laivanvarustelutoimintoihin ja kelpaavat vain lähialueen satamien ryöstelyihin. Valkoisia nappuloita tarvitaan lähinnä loppupelissä kaukaisimpien linnoitusten valloittamiseen, ja harmaat toimivat siinä välimaastossa. Värikoodatut työläiset johtavat siihen, että omia tekemisiään pitää suunnitella tarkkaan seuraaville vuoroille. Välillä käy niin, että hieno ryöstöretkisuunnitelma menee mönkään sen vuoksi, että edellisellä vuorolla ei tajunnut poimia jälkimmäisenä toimintona sitä harmaata tai valkoista meepleä, jota himoitun luostarin ryöstäminen vaatisi.

Lisäosat tehostavat resurssien kiertoa ja tuovat vaihtoehtoisia pisteytysmahdollisuuksia

Pohjimmiltaan RotNS on eurotyylistä resurssienkäytön optimointia, mutta kautta Thorin vasaran, se ei tunnu sellaiselta! Värikkään sarjakuvamainen kuvitus ja vakiona mukana tulevat metallirahat ensinnäkin tekevät pelistä jo ulkoisesti raikkaan oloisen. Ryöstöretkien tekemisessäkin on seikkailun tuntua. Siinä missä Lords of Waterdeep saattoi olla pettymys D&D -seikkailua odottaneille, Raiders on juuri sitä miltä näyttää: paikoitellen kiihkeääkin taistelua saaliista. Kovimmissa taisteluissa myös noppatuurilla on merkitystä.

Ryöstelyyn keskittynyt spesiaalitiimi. Berserkki on niin kova, että palaa käteen vielä kuolleistakin. "Ei tänään, valkyyria!".

Oikein hyvä juttu on se, että pisteitä voi saada monella eri tapaa. Ryöstöretkistä napsuu kiinteitä pisteitä välittömästi. Sen lisäksi saa pisteitä myös kyläpäällikön lahjomisesta, oman miehistön varustetason parantelusta sekä valkyyrioiden Valhallaan viemistä miehistön jäsenistä (lue: nirri pois). Ja voivatpa tietyt miehistönjäsenet hengissä säilyessään palkita lisäpisteillä. Lisäosat tuovat vielä uusia pisteenhankintamahdollisuuksia. Hall of Heroesissa (2018) saa pisteitä questeista ja Fields of Famessa (2018) vihollisjaarlien lyömisestä.

Peruspelin kookkaasta miehistöpakasta voi toimintona nostella käteensä erilaisin ominaisuuksin varusteltuja viikinkejä. Toiset antavat bonuksia kylässä tehtävään varusteluun, toiset taas hyödyttävät ryöstöretkillä joko puhtaan taisteluarvonsa tai lisäominaisuuksien ansiosta. Lisäosat lihottavat entisestään viikinkikorttipakkaa ja tuovat uusia ominaisuuksia. Miehistövalinnoilla on merkitystä omaan strategiaan. Yksi pelaaja voi lähteä heti kasvattamaan offensiivista raidauspartyä, kun taas toinen keskittyy ensin maksimoimaan varustelutehonsa. Hall of Heroes -lisärin questeja suoritetaan poistamalla miehistön ulkopuolelle jääneitä käsikortteja, mikä tuo peliin mielenkiintoisia kädenhallinnallisia haasteita.

Tähän outpostiin hyökkäämiseen tarvitaan  neljä provision-pussukkaa ja kolmen kortin kokoinen miehistö. Miehistön taistelutehoon lisätään yksi punainen noppa. Jos lopputulos on yli 8 saa pelaaja 2 voittopistettä saaliin lisäksi. 14+ tuloksella saisi neljä voittopistettä. Pelaaja saa myös valita kahdesta saalisruudusta. Kultaa, karjaa ja rautaa on tarjolla.

Hyvän mielen peli täynnä tunnelmaa

Kunkin ryöstökelpoisen kohteen saalis arvotaan pelin alussa. Raiders on lähes täydellisen tiedon peli, eli omat kohteensa voi optimoida tarkkaan. “Tuolta outpostista saan rautaa ja karjaa. Raudalla voin taotuttaa miehistölleni parempia varusteita kylällä ja nautoja voin vaihtaa ruokatarvikkeisiin tai lahjoa kyläpäällikköä.” Ryöstöretki ei voi edes mennä pahasti mönkään, sillä saalista tulee aina. Ainoa jännityksen paikka on voittopisteiden määrä. Kullakin sisämaan linnakkeella, outpostilla ja luostarilla on 2-3 taistelupistetavoitetta. Mitä korkeamman tavoitteen oman miehistön voiman, varusteiden tason ja noppien heittojen summa ylittää, sitä enemmän pisteitä ropisee. Jos saaliin joukossa on musta pääkallo (valkyyria), se tarkoittaa sitä, että joku miehistön jäsen pitää lähettää Valhallaan. Tämäkään ei ole välttämättä huono asia, sillä siitäkin saa pisteitä, jopa hyvin, jos onnistuu aivan pelin loppumetreillä tyrkkäämään Valhallaan ison osan miehistöään.

Valkyrioiden pisterata on lyhyt mutta tehokas. Seitsemän Odinin pitoihin lähtenyttä viikinkiä riittää maksimaaliseen 15 pisteen saamiseen. Alkupelistä miehistönsä tapattaminen on kuitenkin tavallisesti  Huono Idea (tm).

Raiders onkin ennen kaikkea hyvän mielen peli. Jokainen päätös on yleensä hyvä tai tosi hyvä. Pisteitä saa monesta asiasta, ja peli etenee sutjakkaasti. Hyvällä miehistöllä ja varustetasolla ei edes huono noppatuuri haittaa.

Ainoa harmin aiheuttaja voi oikeastaan olla pelin loppu. Kun kaikki paitsi yksi pohjoisen linnakkeista on ryöstetty, valkyyrioiden pääkallotokenit loppuneet laudalta tai kyläpäällikön lahjatoivelaatat nostettu, alkaa viimeinen puristus. Siinä kaikilla on enää yksi vuoro. Joskus se ei riitä omien suunnitelmien toteuttamiseen, mutta silloinkin voi lähinnä syyttää itseään siitä, ettei huomannut varautua ajoissa.

Yllättävän pieneen pelilaatikkoon ja 60-90 minuutin kestoon on mahdutettu paljon peliä. Jos pitää vähän teemallisemmista työläistenasettelupeleistä kuten Scythe, Lords of Waterdeep tai Champions of Midgard, on Raiders of the North Sea todennäköisesti herkkua. Meidän kokoelmassamme tämä muistuttaa tunnelmaltaan eniten Francis Drakea. Pidämme näistä molemmista, mutta Raiders on niin näppärä kokonaisuus, että se on kahdessa kuukaudessa kerännyt enemmän pelikertoja kuin Francis kahdessa vuodessa.

Noppapottilaiset yllättivät lähettämällä uuteen lempparipeliimme upeat fimo-viikkarit.