Kevään hottislistamme on tässä! Perinteisesti lista on vastannut kysymykseen: “mitä meidän tekee mieli pelata juuri nyt”. Tällä kertaa otimme mukaan myös toisen aspektin, eli mukana on pelejä, joita olemme pelanneet paljon viime viikkojen aikana ja jotka siis ovat toteutuneita hottiksia. Näin lista on ehkä hieman totuudenmukaisempi.
Viimekertaisessa eli kolmen kuukauden takaisessa listauksessa oli puolitoista samaa peliä. Vuosi sitten, keväällä 2017 laatimallamme listalla ei ole lainkaan yhtäläisyyksiä.
10. Archon: Glory & Machination
Tiesittekö, että pidämme Troyesista? Annika enemmän ja Kaitsu hitusen vähemmän. Kaitsu nappasi jokin aika sitten lautapelikirppikseltä Archon: Glory & Machinationin, joka tuo mieleemme Troyesin monella tapaa. Siis kuvissa ja videoilla, pelattavaksi asti tämä ei ole vielä edennyt. Työläismeeplejä liikutellaan keskiaikaista kaupunkia kuvaavalla laudalla, tavoitteena saada kuninkaalta suosionosoituksia. Siinä missä Troyesissa eriväriset nopat kuvaavat erilaisia joukkoja, Archonissa työläisten erikoisominaisuudet määritellään kortein. Mukana on pakanrakennuselementtiä, josta kovasti pidämme. Alkupakkaan saa valita kaksi erikoiskorttia, ja näitä saa lisää toimintoruudusta resursseja vastaan. Lauta on vaikuttavan suuri. Jotkut ovat moittineet sitä silti ruuhkaiseksi. Raportoimme, kun tiedämme.
9. 6Nimmt!
Otakuutosta on pelattu viime viikkoina niin matkoilla kuin kerhossa. Pelaajille jaetaan kymmenen korttia kymmentä kierrosta varten, ja pöydälle neljä korttia. Pelattavat kortit paljastetaan yhtä aikaa ja niiden tulee olla suurempia kuin pöydällä olevien korttien, kuitenkin mahdollisimman pienellä erotuksella. Kortit asetetaan suuruusjärjestykseen ja se, joka laittaa riviin kuudennen kortin, joutuu ottamaan viisi edellistä miinuspisteikseen. Tämä on Annikan ylivoimainen suosikki rennoista kortinlätkintäpeleistä. Toimii aina. Paitsi kahdella pelaajalla, lisäisimme, ellei Annikan äiti (!) olisi yllättänyt kertomalla variantista, jota hän on käyttänyt kaksinpeleissä. Siinä korttirivin joutuu nostamaan jo viidennen kortin pöytäämällä. Kuopus voitti taas äskettäin usean erän putkeen, eli tätä voi pelata ilman helpotuksia myös alle kouluikäisten kanssa. Hauskinta 6Nimmt! on noin viidellä pelaajalla, kun on mahdotonta ennakoida, millaisia numeroita pöytään isketään.
8. Lewis & Clark
Tässä on peli, josta haluaisimme saada paremman otteen. Lewis & Clark -pelikertoja on takana vasta muutama. Niin paljon sisältöä, niin lyhyt peliaika! Tahtoisimme kokeilla monenlaisia strategioita. Esimerkiksi inkkarit ja lisäpaatit ovat jääneet vielä pitkälti hyödyntämättä, kun olemme enemmän keskittyneet korttien hankintaan ja kombottamiseen. Vastustajan pöytäämien korttien hyödyntäminen on sekin vasta aukeamassa. Pelityylimme on tähän asti ollut melko varovainen. Pääsisikö raskaammalla veneistölle nopeammin Pohjois-Amerikan mantereen poikki, vaikka retkikunta ottaisi painonsa tähden enemmän takapakkia ankkurointipaikoissa? |
| Istanbul. Kuva: ColdCut |
7. Istanbul
Tutustuimme maineikkaaseen Istanbul-peliin sen noppaversion, oivallisen Istanbul the Dice Gamen, kautta. Kun sitten ensi kertaa järjestelimme emä-Istanbulin pöydälle, huomasimme monia yhtäläisyyksiä. Väittäisin että tämä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys klassikkopelien noppaversioista puhuttaessa. Pisteet Istanbulille! Peruspelin mekaniikka on ainutlaatuinen ainakin meidän kokemuksella: lauta koostuu kuudestatoista pikkulaudasta, ja näiden välillä kuljetaan jättämällä pelimerkkejä matkan varrelle. Kun merkit loppuvat, on palattava takaisinpäin. Matkat on siis suunniteltava tarkkaan, jotta niistä tulee tehokkaita. Lopullisena päämääränä on noppaversion lailla kerätä tietty määrä rubiineja. Näitä saa monella tapaa, mutta peruskoneistoa täytyy silti aina rakentaa. Lautalaattojen randomointi tekee Istanbulista erittäin varioiovan, mikä tietää hyvää uudelleenpelattavuudelle.
6. Outlawed!
Heräteostos Pelipeikosta (“kun kerran halvalla sai”) osoittautui helmeksi. Outlawed! julkaistiin viime vuonna Kickstarterin kautta. Sitä kehuttiin BGG:ssä Love Letteriksi villin lännen teemalla, mikä sai ajattelemaan, että peli voisi upota esikoiseen ja tämän kavereihin. Emmekä olleet väärässä: vedimme tätä viitisen kertaa putkeen kahden teinin kanssa, ja kaikilla oli hauskaa. Ymmärrämme vertauksen Love Letteriin, mutta se on vain osa totuudesta. Outlawedissa on mukana myös bluffausta ja kiemuraisempia pähkäilyjä siitä, mitä kaikki muut juuri sillä kierroksella mahdollisesti yrittävät taktikoida ja miten oma korttivalinta pitäisi sovittaa siihen. Pelaajakohtaiset pakat ovat identtiset ja koostuvat 11 kortista, joista yksi poistetaan pelin alussa. Kun kortit on pöydätty ja paljastettu, katsotaan, täyttyvätkö korttien ehdot. Jos näin käy, pelaaja saa kyseisen kortin itselleen sivuun, ja pelin lopussa kortti muuntuu rahaksi. Eniten rahaa kerännyt voittaa.
5. Castell
Cult of the new ei juurikaan ohjaile pelihankintojamme, koska meillä on vielä niin runsaasti pelaamatta vanhojakin hyviä pelejä. Castell on poikkeus. Se on vasta hiljattain julkaistu, ja heti katsottuamme ensimmäisen videoarvostelun olimme sitä mieltä, että tämä ihmistornienrakentelupeli olisi kiva saada omaan kokoelmaan. Eikä sitten mennytkään kuin pieni hetki, kun tämä toteutui. Castellissa kierretään Espanjan niemimaata rekrytoimassa akrobaatteja, treenaamassa näitä ja esiintymässä festivaaleilla. Yhteisellä laudalla liikkumisen lisäksi pelaajilla on oma pelialueensa, jolla kootaan Ihmistorneja pahvilaatoista tarkkojen kriteerien mukaan. Kaitsulle tästä tulevat mieleen Sagrada ja Azul. Annikalle pahvityöläisten optimointi omalla pelialueella tuo mielleyhtymiä Crisiksestä ja Manhattan Projectista. Kertonee sen, että Castell on monipuolinen peli.
4. Long Live the Queen
Long Live the Queen sijoittuu Crisiksesta tuttuun Axian maailmaan.Tai ainakin puoliksi. Pelistä tehtiin hämäävästi kaksi kuvitukseltaan erilaista versiota. Toinen on Axiaan sijoittuva höyrypunkkiversio ja toinen japanilaista mangatyyliä jäljittelevä. LLtQ on tiukka kaksinpeli, jossa kaksi kilpailevaa jengiä (tai prinsessaa apulaisineen mangaversiossa) taistelee vaikutusvallasta. Voittoon voi päästä joko keräämällä tarpeeksi kolmenlaista vaikutusvaltaa tai hoitelemalla vastajengin prinsessan pois päiviltä. Pelaajat asettavat 12 hahmolaattaansa vastakkain siten että vain keskellä olevat prinsessat ovat kuvapuoli ylöspäin. Muut laatat kääntyvät näkyviin kun niiden numero tulee kahdesta vuorolla heitetystä nopasta. Kun näkyvissä olevan hahmolaatan numero tulee nopista nämä saavat toimia. Kahden vierekkäisen laatan paikkaa voi myös vaihtaa aina vuoronsa lopulla. Toiset hahmot keräävät vaikutusvaltaa, toiset keskittyvät taistelutoimintoihin. Jos esimerkiksi Assassiininsa saa liikutettua vastapuolen prinsessan eteen, saa noppien osuessa kohdilleen murhattua tämän. Paitsi jos tällä on aktiivinen henkivartija vieressään. Pelissä on yhdistelty lovelettermäisiä erikoisvoimia ja shakkimaista hahmojen sijoittelua. LLtQ on perusvahva kaksinpeli, joka aiheuttaa mukavalla tavalla pähkäilyä ja herättää kilpailuvietin.
3. Fox in the Forest
Kettutikkipeli on ollut pelatuimpia pelejämme sen jälkeen kun saimme sen kokoelmiimme kolmisen viikkoa sitten. Tikkipelejä harvoin voi lätkiä kahdella pelaajalla, mutta tämä on jopa suunniteltu siihen. Kierros koostuu 13 tikistä ja maita on kolme. Paritomissa korteissa on erityistoiminto, joka saattaa muuttaa pelin juonen ratkaisevastikin. Voittamiensa tikkien määrää kannattaa seurata, nimittäin parhaat pisteet saa joko 0-3 tai 7-9 tikin voittamisesta. Tämä pitää jännitystä yllä loppuun saakka. Fox in the Forest on helppo oppia ja opettaa ja helppo ottaa matkalle mukaan.Todella pirteä tapaus. Noin tusinan pelikerran jälkeen tosin taidamme pitää nyt pientä taukoa kettuilusta.
2. Raiders of the North Sea
Raiders of the North Sea on ollut tämän vuoden pelatuimpia pelejämme, ensin peruspelinä ja sitten Hall of Heroes -lisäosan kanssa. Tykkäämme tavasta, jolla työläistenasettelu tehdään. Se on itse asiassa puoliksi asettelua ja puoliksi noukkimista, nimittäin jokaisella vuorolla pelaaja asettaa työläisen tyhjään toimintoruutuun ja sen jälkeen noukkii jonkin toisen työläisen sen hetkisestä toimintoruudustaan. Molemmat toiminnot saa tehdä. Worker placementin lisäksi, tai sen ohjaamana, rakennetaan ja varustellaan omaa korteista koostuvaa miehistöä. Lopullinen tavoite on päästä ryöstöretkille lähelle mutta erityisesti kauas. Pidämme Raidersin loogisuudesta ja, voisiko sanoa teemaa uhmaten, raikkaudesta. Myös kuvitus on hienoa. (Mihajlo Dimitrievski on rynninyt lautapelimaailmaan voimalla. Hänen kuvittamiinsa peleihin on alkanut törmätä vähän kaikkialla).
1. Azul
Voiko Azulista käyttää positiivisessa mielessä sanaa kohupeli? Se on kerännyt paljon kehuja ja hypetystä meidän pelipiirissämme. Useimmat ovat nostaneet sen jopa kovasti fanittamamme Sagradan edelle. Ennakko-odotusta oli siis paljon, kun viimein pääsimme kokeilemaan Azulia pelikerhossa, ensin Kaitsu ja viikkoa myöhemmin Annika. Kuinka kävi? Kumpi voittaa, karhu vai leijona, Azul vai Sagrada? Kaitsu tykkää siitä, että Azulissa ei tapahdu Sagradan kaltaista loppupelin jäätymistä, vaan se etenee tasaisen kepeästi maaliin saakka. Laatatkin kalisevat kivasti ja mekaniikka on mielenkiintoinen. Alustavasti Kaitsu arvioi Azulin lievästi vahvemmaksi tapaukseksi kuin Sagrada. Annika on kahden Azul-pelikerran jälkeen lievästi toista mieltä. Sagrada-kuume nousi aikoinaan heti ensimmäisen erän jälkeen, Azul on hitaammin lämpöä nostattava mutta erittäin hyvä peli silti. Laudan harmaa puoli on kyllä värinsä veroinen, se aiheuttaa harmaita hiuksia kaakeleiden asettelussa. Virheitä tulee todella helposti, jos ei ole vankkaa sudokutaustaa. Enigma on hiljattain julkaissut Azulista suomenkielisen version, eli peli on potentiaalinen ehdokas Pelaajien valinta -kisassa. Jo siksikin tätä täytyy tahkota lukuisia kertoja lisää.Noppapotti julkaisi äskettäin arvostelun Azulista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti