Century: Eastern Wonders ja From Sand to Sea

by 14 elokuuta 0 kommenttia


Century: Spice Road sai viime vuonna meiltä varsin positiivisen arvion. Maustekauppateemainen kuutionvaihtopeli pikkuriikkisellä pakanrakennuselementillä toimi mainiosti. Pelikerhossa opetin sitä aina uusille halukkaille ihmisille viikkotolkulla. Kuvitus tosin jätti allekirjoittaneelle vähän ristiriitaiset tunnelmat.


Hiljakkoin ilmestynyt trilogian toinen osa, Century: Eastern Wonders pääsi meillä nyt testiin Pelipeikon avustuksella. Ennakkopöhinän perusteella en ollut mitenkään täpinöissäni, enemmänkin kohteliaan kiinnostunut. Mutta ainakin pelissä olisi uutena juttuna lauta, jolla omaa maustelaivaa liikutellaan. Tai ei se nyt ihan puhdas lauta ole, vaan laatoista rakennettava, joka kerta muuttuva saaristo.

Fernanda Suárezin ok-tason korttikuvitus on vaihtunut Chris Quilliams / Atha Kanaani -duon tyylikkääseen ja väreiltään pirteämpään pensselinjälkeen. Saarilaatat ovat tosin selvästi pienempiä kuin ensimmäisen pelin tarot-koon kortit.

Tuttua kuutionveivaamista, mutta hiotumpana

Eastern Wondersin säännöt mahtuvat yhdelle kaksipuoliselle arkille, joten peli on käytännössä yhtä yksinkertainen oppia kuin edeltäjänsä.

Purjehdit laivallasi saaresta toiseen vaihtamassa maustekuutioita neljässä eri värissä toisen värisiksi maustekuutioiksi, aina päästen joka vaihdolla vähän voitolle. Voit myös kerätä vaihtoehtoisesti kaksi kuutiota (laatikollista?) maustesatoa yleisimpää lajiketta, keltaista inkivääriä. Kun ruumassa on oikeannäköiset kuutiot, ne voi käydä kartan kulmien satamissa vaihtamassa pistelaattoihin. Kun joku saa neljännen pistelaattansa, pelataan kierros loppuun ja lasketaan pisteet. Voittaja on saariston kovin maustekauppias.

Kun valkoinen pelaaja saa yhden kauppa-aseman rakennettua ruskeaan mausteneilikkasaareen, hän saa pystyrivin omalta laudaltaan tyhjäksi. Silloin hän saa ottaa päivityksen, kuten isomman lastiruuman tai lisää liikkumisnopeutta.

On pelissä vähän muutakin. Pelaajien omilla pikkulaudoilla on lajiteltuna ruutuihin tukku puisia kauppa-asemia. Niitä rakennellaan saarille, ja kun saa yhden pystyrivin näitä töllejä ulos inventooristaan, saa palkkioksi valita yhden viidestä päivityksestä. Näitä ovat nopeammin kulkeva paatti, ylimääräinen kuution päivitys kauppa-aseman rakentamisen yhteydessä, sadonkorjuutoiminnon päivitys, isompi lastiruuma tai lisäpisteitä. Tällainen “moottorinrakennus” on meistä vaimon kanssa peleissä aina tosi kiva juttu. Kun sen yhdistää konkreettiseen, taktiseen liikkumiseen pelilaudalla tämä peli nyt vaan toimii meille ihan tosi hyvin.

Vuorot etenevät hengästyttävän nopeasti. Miettimistä parin seuraavan vuoronsa toimista on tällaiseksi perhe- tai porttipeliksi juuri sopivasti. Pelaajien välinen interaktio on myös kasvanut, mikä on sekin parannus. Ihan yksinkertaisesti se, että kaikki katsovat pöydän keskellä olevaa saaristoa, lisää yhteisen tekemisen tunnetta verrattuna ykköspelin käsikorttien tuijotteluun. Toisten pelin lukeminen nousee suurempaan rooliin: Annikan kauppa-asemien ja laivan sijainti tai se, kuinka lähellä hän on kuutioissaan läheisen sataman pistekortin saavuttamista, vaikuttaa minun päätöksiini, ja toisinpäin.

Century: Spice Road oli hyvä, mutta Century: Eastern Wonders on tosi hyvä. Kaikki mikä trilogian ykkösosassa yhtään meitä pänni, on tässä korjattu.

Peliboksien kansista muotoutuu kokonaisuus. Saksankielisyys Spice Roadissa ei haittaa pelien yhdistämistä.

Kolme peliä kahden hinnalla

Ostostelevisiota mukaillen: Eikä tässäkään vielä kaikki, jos omistat myös Century: Spice Roadin, saat nyt Century: From Sand to Sea -pelin ilmaiseksi!

Emerson Matsuuchi suunnitteli trilogiansa sellaiseksi, että pelit voidaan yhdistää keskenään. From Sand to Seassa napataan Spice Roadista maustekortit ja lisätään vuorotoimintoihin käsikortin pelaaminen, ostaminen ja korttien käteen nosto vaihtoehdoiksi. Muuten peli on käytännössä Eastern Wondersia hieman typistettynä.

Jos on pelannut edes kerran molempia sarjan pelejä, From Sand to Sean oppii noin minuutin sääntöselityksellä. Uskomatonta, mutta totta: säännöt tähänkin peliin mahtuvat vain yhdelle arkille. Spice Roadin maustekortteja on oma typistetty rivinsä ostettavissa ja alussa saa käteensä tuon pelin aloituskortit, eli kaksi keltaista kuutiota tuottavan kortin ja kuutionpäivityskortin. Loput ostetaan Spice Roadin säännöin markettiriviltä. Eastern Wondersin saaristoa on aavistuksen pienennetty, siellä on nyt myös muutamia tyhjiä merilaattoja joukossa. Pelaajalaudalla on myös neljä kauppa-asemaa vähemmän.  Saaresta toiseen liikkuminen maksaa nyt käsikortteja (tai jo eteen pelattuja käsikortteja). Käytännössä pelissä liikutaan harvemmin, kun maustetuotanto on siirtynyt kortteihin ja niitä tarvitaan kuutiojumpan lisäksi liikkumiseen.

From Sand to Sea alkumetreillään. Spice Roadin kortit ja typistetty Eastern Wonders yhdistettynä.

Vaihtoehtoja tulee tässä yhdistelmäpelissä enemmän, joten peli on monipuolisempi ja aavistuksen jälleen raskaampi kuin Eastern Wonders. Siltikin peli on edelleen kevyehkö ja kaksinpelin vedimme noin 35 minuuttiin sääntöselityksineen ja setuppeineen. Annika kommentoi pelin jälkeen, että tämähän on kuin light-versio Concordiasta! Siltä se tosiaan vähän tuntuu yhdistämällä pakanrakennusta ja kauppa-asemien rakentamista.

From Sand to Seasta jäi hyvä jälkimaku, lyhyeeseen aikaan mahtui paljon pelin tuntua ja paljon vaihtoehtoja sille, mitä tehdä. En kuitenkaan tiedä onko From Sand to Sea niin suuri parannus peruspeleihin, että molempia pelejä kannattaisi ostaa vain yhdistääkseen kaksi hyvin samankaltaista peliä kolmanneksi.

Ensi vuonna ilmestyy trilogian päätösosa, Century: A New World. Onko se jälleen askeleen parempi kuin Eastern Wonders? Lisääkö se peliin nopat ja kupongintäytön? Entä syntyykö kaikkien kolmen pelin yhdistämisestä jotain mullistavaa? Tuleeko vuonna 2020 kaikki pelit yhdistävä Big Box?

Kaikki tämä ajattelu sattuu päähän, joten fokusoidaan lopuksi ajatus tähän yhteen peliin, Century: Eastern Wondersiin. Jos jo ilmestyneistä trilogian peleistä pitää valita vain toinen, meillä Eastern Wonders vie selvän voiton. Se on ihan loistava porttipeli harrastusta aloittaville ja käy myös vähän tuhdimmasta filleristä 2-4 kokeneelle pelaajalle.

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti