13 Clues on yksi lukuisista yrityksistä tehdä Cluedon teemasta peli nykyaikaisilla mekaniikoilla. Dixitiä ja Cluedoa yhdistelevä Mysterium ja Kimmo Sorsamon suunnittelema Epäillyt ovat esimerkkejä tällaisista peleistä. Vuonna 2016 ilmestynyt 13 Clues on italialaisen Andrés J. Voicun näkemys nykyaikaisesta murhamysteeripelistä. Voicu tosin lisäsi siihen jotain vanhaa, lainaamalla lapiokaupalla mekaniikkaa päättelypelistä Code 777 (1985). Koska pidämme kovasti Lunkisti-blogin tiimiltä lainaan saamastamme Code 777:sta, päätimme kokeilla tätä siltä vaikutteita saanutta peliä.
13 Clues sijoittuu viktoriaanisen ajan Lontooseen, aivan 1800-luvun loppuun. Sherlock Holmesin näköinen miekkonen on kannessa asti, mutta jostain syystä tätä ei ole otettu nimellä peliin mukaan. Pelaajat ovat etsiviä, jotka Scotland Yard on kutsunut hätiin, kun kaupungissa on tapahtunut lukuisia erillisiä henkirikoksia.
Kyseessä on päättelypeli, jossa toiset pelaajat näkevät työstämäsi murhatutkimuksen ratkaisun (syyllinen / tekopaikka / murhaväline) ja sinä toisten. Esittämällä oikeanlaisia kysymyksiä toisille pelaajille, sun tarttis selvittää oma keissisi nopeammin kuin muut.
Suurennuslasit ovat etsivän valuuttaa
Pelissä keskeisessä roolissa on 30 kortin pakka, joka on on jaettu kymmenessä värissä kolmen kortin ryhmiin. Kussakin ryhmässä on henkilö, paikka ja ase. Henkilö voi olla mies tai nainen, paikka ulkona tai sisällä, ja ase joko lähi- tai kaukotyyppinen. Käytettävien värisettien määrä riippuu pelaajamäärästä.Ensin kaikille jaetaan satunnaisesti yksi henkilö-, paikka-, ja asekortti. Sitten jäljelle jääneet kortit sekoitetaan ja jokaiselle pelaajalle jaetaan vielä kaksi korttia. Näistä viidestä valitaan vasemmalla puolella istuvalle pelaajalle rikos selvitettäväksi. Pitää olla esillä siis syyllinen, murhapaikka ja ase. Nämä kortit asetellaan tämän naapurin näkösuojan eteen telineeseen. Ideana siis on että kukaan pelaaja ei näe omaa ratkaisuaan, mutta muut näkevät. Kaksi ylimääräistä korttia asetetaan oman näkösuojan taakse taas niin, että vain vain pelaaja itse näkee ne.
Loput kortit asetellaan kuvapuoli alaspäin riviin tietolähdelaudalle keskelle pöytää.
 |
| Tyypillinen pelinäkymä. Näkyvissä muiden rikosten ratkaisut ja oman suojan takana veitsi ja sairaanhoitajatar hämäämässä muiden kysymyksiä. |
Omalla vuorolla tehdään toimintoja käyttämällä suurennuslasimerkkejä. Jos niitä ei ole vuoron alussa yhtään, saa yhden ottaa pöydän keskeltä. Omalla vuorolla kulutetaan kaikki suurennuslasit toimintoihin, minkä jälkeen vuoro vaihtuu.
Toimintoja on kolme. Ensimmäinen on silminnäkijän kuulustelu. Vuorossa oleva pelaaja antaa yhden suurennuslasin valitsemalleen pelaajalle ja kysyy tältä montako tietynlaista korttia tämä näkee. Sallittuja kysymyksiä on korttien väri, kategoria (henkilö, paikka, ase) ja alakategoria (mies/nainen, ulkona/sisällä, lähi-/kaukoase). Vastauksen on oltava todenmukainen ja vastaaja laskee siihen mukaan kaikki toisten pelaajien näkyvissä olevat kortit, sekä omat kaksi näkösuojan takana olevaansa.
Toinen vaihtoehto on konsultoida salaista tietolähdettä. Yksi suurennuslasi maksetaan pelaajalle, jolla on niitä vähiten (tasurissa lähimmälle myötäpäivään katsoen). Pelaaja saa kurkata yhden tiedonantajalaudan korteista salaa ja ruksata tämän yli omasta epäiltyjen listastaan.
Kolmas vaihtoehto on tehdä syytös. Taas maksetaan suurennuslasi pelaajalle, jolla on niitä vähiten. Nyt pelaaja koittaa ratkaista oman mysteerinsä (“Teurastaja teki sen satamassa puhallusputkella!”). Jos ratkaisu oli oikea, pelaaja voittaa pelin. Jos se oli väärä, muut pelaajat kertovat vain ratkaisun olleen väärä eivätkä paljasta muuta. peli jatkuu ja muut pelaajat saivat arvauksesta ehkä arvokasta tietoa itselleen.
Lähes mainio peli
Kaksi näkösuojan takana olevaa korttia ovat pelin erikoisuus. Ne tuovat peliin epävarmuutta, sillä et saa välttämättä täydellistä tietoa tehdessäsi kysymyksen. Usein on pakko tarkistuttaa teoriansa kysymällä sama kysymys yhdeltä tai useammalta pelaajalta. “Piia sanoi näkevänsä kaksi vihreää korttia, mutta näen vain yhden itse. Toinen vihreä on siis minulla tai Piian piilokorteissa. Kysyn siis seuraavaksi montako vihreää Eeva-Leena näkee.”Nämä pelaajien piilokortit vaikeuttavat päättelyä, mutta tietyllä tapaa se on hyvä asia. Tämän tyyppisissä päättelypeleissä yhden pelaajan tekemä virhe kuin voi tuhota toisen pelin, jos tiedon pitäisi olla täydellistä. 13 Cluesissa kyse on alkuun todennäköisyyksistä, sillä muiden pelaajien kaksi sermin takana olevien korttien selvittäminen on hankalaa. Tai siihen on varmaan jokin hyvä päättelykeino, mutta rehellisesti sanoen en ole loogisen päättelyn nero. En siis lukittaudu johonkin vastaukseen sataprosenttisesti heti, vaan hyväksyn sellaisen sinne päin olevan todennäköisyyden.
Pelin nimi juontaa mahdollisten epävarmuustekijöiden määrästä, jotka kullakin pelaajalla on tutkimuslomakkeessaan pelin alussa. Kun on ruksannut kaikki näkemänsä muiden ja omat korttinsa, pitäisi jäljelle jäädä 13 korttia joista 3 ovat oma mysteerisi. Näitä 13 epävarmuustekijää pyrit siis vuorollasi vähentämään kysymällä asioita jotka vähentävät vaihtoehtojasi.
Täytettäviä lomakkeita tulee pelin mukana iso pino. Ne ovat melko hyvät, mutta jättävät aavistuksen toivomisen varaa. Koska suuri osa saadusta tiedosta on suuntaa antavaa, ei voi oikein voi vain ruksata jotain korttia listasta ylikään. Usein pitäisi merkitä keneltä tieto on saatu ja mitä vaihtoehtoja se oikeellisuudelle on. Käytännössä muistiinpanoja pitää siis kirjoitella lapun alalaidan pieneen tilaan tai tyhjälle taustapuolelle. Ohjekirja ei anna neuvoja lapun täyttöön, joten se itselle paras järjestelmä on keksittävä pelin aikana.
En oikein tiedä miten suhtaudun suurennuslaseihin. Kerhossa kun otimme tämän pöytään hetken mielijohteesta ja säännöt luettiin lennosta, pelasimme tätä ensin väärin. Emme ottaneet lisää suurennuslaseja jos pelaaja oli vuoron alussa ilman niitä ja pelasimme vain yhden toiminnon kerrallaan. Kaikki vaihtoehtoiset (lue: väärät) sääntömme tuntuivat toimivan ihan hyvin nekin ja vähän jäi tunne, että suurennuslasit voisi jättää kokonaan pois, ainakin ensimmäisillä kerroilla. Ne ovat nimittäin eniten kysymyksiä herättävä osa sääntöjä “maksettiinko tää nyt kenelle kun katon tuolta pöydän keskeltä kortin”. Kaksinpelissä suurennuslaseja ei käytetä virallisestikaan lainkaan.
Kaksistaan peli oli selvästi tylsempi kuin kolmella tai neljällä pelaajalla. Isommalla määrällä (max. 6) ei ole tullut vielä kokeiltua. Useammalla pelaajalla voit oman vuorosi ulkopuolellakin saada arvokasta tietoa, joten skarppina pitää olla koko ajan. Ihan ekoissa peleissäni en edes tajunnut, paljonko tärkeää dataa oikeastaan pöydässä liikkuukaan. Kun joku esimerkiksi yrittää ratkaista oman mysteerinsä, hän tuskin sanoo ääneen kortteja jotka sinun pitäisi ratkaista, koska nehän tämä ratkaisua yrittävä pelaaja on nähnyt pelin alusta lähtien. Kaikki toisten arvaamat kortit pitäisi siis voida ruksia yli (kaksinpelissä tämä toki voisi olla hyvä hämäystilaisuus, kun toisten pelaajien hölmistyneet ilmeet eivät edes paljastaisi bluffiasi).
13 Clues on selvästi parempi peli kuin Cluedo. Se on myös omaan makuuni myös parempi kuin vaikka Epäillyt. Tuurin osuus ja turha laudalla liikkuminen on poistettu, peli keskittyy puhtaasti päättelyyn. Tuntuu myös, että pelissä voi kehittyä paremmaksi ja siksi haluan pelata sitä lisää.
Voittaako se puhtaammin täydellisen tiedon peliksi laskettavan Code 777:n? BGG:ssä Codella on vähän huonompi keskiarvo, mutta selvästi parempi sijoitus. Code 777 on myös helpommin hahmotettava peli, siinä voi jo luottaa saaneensa varmaa tietoa. 13 Cluesin kohdalla en ole edes varma, miten aina lähtisin jotain asiaa selvittämään kun pelaajien piilokortit ovat aika lailla mysteeri. Sen verran lähellä pelit ovat kuitenkin toisiaan, että niiden välistä preferenssiä miettiessäni kyse on ehkä siitä, innostaako cluedomainen murhateema vai pelaako mieluummin rehellisen abstraktia ja suoraviivaisempaa päättelypeliä. Pelinä Code 777 on ehkä lopulta parempi, mutta kyllä tuo dekkariteema kuitenkin vähän puhuttelee värejä ja numeroita enemmän. Päätä sä!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti