Century: Spice Road

by Kai Saarto 17 elokuuta 0 kommenttia

Emerson Matsuuchin suunnittelema Century: Spice Road aloittaa Century-trilogian. Kaikki pelit pohjautuvat samaan mekaniikkaan ja ne voi yhdistää keskenään. 

Century: Spice Road on samalla julkaisija Plan B:n ensimmäinen peli. Se on saanut paljon positiivista ennakkopöhinää ollen hitti muun muassa Gathering of Friendsissä ja jenkkien alkukesän coneissa. Centuryä on kutsuttu Splendorin-tappajaksi, mutta onko siinä mitään perää?

Hyvät tuotantoarvot

Saimme käsiimme pelin saksankielisen laitoksen, mikä ei kielivapaiden komponenttien ansiosta haittaa pelaamista yhtään. Tuotantoarvot ovat kaikin puolin kohdillaan. Hyvä insertti, neljä muovikuppia kuutioille, kookkaat kortit ja varsinkin metallirahat nostavat pelin tunnelmaa. Mausteita edustavat tavalliset keskikokoiset puukuutiot neljässä värissä. Ohjeet mahtuvat pahviläpyskän kahdelle puolelle, mikä on tietysti mahtavaa. Englanninkieliset ohjeet löytää Plan B:n verkkosivuilta.

Fernanda Suárezin kuvitus jätti minulle vähän kaksijakoiset tunnelmat. Painojälki oli ainakin meidän kappaleessamme ihan liian tummaa, eikä kuvituksesta saa nyt parasta tulosta irti. Joissain kirkkaimmissa korteissa on ihan komeita kuvia. Käytännössä tosin taide on miltei bonusta, sillä korteissa olevat symbolit ovat ainoa mitä tulee pelin aikana tuijoteltua.

Pelaajilla on kullakin oma maustekaravaaninsa, jolla operoidaan “itämaiden ja Välimeren alueen välillä”. En ole ihan saletti, millä vuosisadalla tässä nyt oikein ollaan (eikö se olisi pelin nimen takia aika oleellinen taustatieto?). Kuvituksesta päätellen liikutaan faaraoiden Egyptin ja Rooman valtakauden ajoissa. Kansikuvien perusteella trilogian kakkososassa käydään purjelaivojen aikakaudella maustekauppaa Intian ja Euroopan välillä. Viimeisessä osassa taas ollaan Pohjois-Amerikassa vaihtokaupoilla intiaanien ja uudisasukkaiden kanssa.

Trilogian toinen osa on tulossa 2018 ja kolmas osa 2019. Kansista muodostuu yhtenäinen kuva.

Kuutiosulkeiset

Pelin tarkoitus on toimittaa maustetilauksia asiakkaille pisteitä vastaan. Tämä tapahtuu keräämällä oikea setti mausteita, jolloin ne voi vuorollaan vaihtaa pistekorttiin. Kun pelaajamäärästä riippuen joku saa viidennen tai kuudennen tilauksensa toimitettua, peli päättyy, ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Pistekortit muodostavat viiden kortin rivin, jota täydennetään aina jonkun tilauksen täyttyessä. Rivin ensimmäisen kortin lunastanut pelaaja saa bonuksena kolmen pisteen arvoisen kultarahan, rivin toisesta pistekortista saa yhden lisäpisteen arvoisen hopearahan.

Mausteita on neljää sorttia: pieniarvoisin kurkuma (keltainen), sahrami (punainen), kardemumma (vihreä) ja kalleimpana kaneli (ruskea). Mausteita esittävät puukuutiot asetetaan pelilaudalle neljään kulhoon ja ne ovat aina arvojärjestyksessään keltainen - punainen- vihreä - ruskea.

Vuorollaan voi tehdä yhden neljästä asiasta: 1) pelata kortin kädestään pöytään ja tehdä siinä mainitun toiminnon, 2) ottaa käteensä markkinariviltä yhden uuden kortin. 3) Nostaa pelaamansa kortit takaisin käteen. 4) ottaa pöydältä pistekortti maksamalla sen vaatimat maustekuutiot.

Markkinarivillä on kolmenlaisia kortteja. Maustekortit antavat ottaa tietyt mausteet suoraan varastokulhoista. Päivityskortit vaihtavat mitä tahansa mausteita arvokkaampiin. Vaihtokorteilla voi vaihtaa tietyt mausteet toisiksi. Vaihtokortti voisi esimerkiksi vaihtaa yhden vihreän kuution kahdeksi punaiseksi ja yhdeksi keltaiseksi.

Markkinoilla on aina tarjolla kuusi korttia rivissä. Vasemmanpuoleisimman saa aina ilmaiseksi. Muista pitää maksaa maustekuutioita rivisijoituksen mukaan, siten että ostaja pudottaa yhden kuution jokaiselle edeltävälle kortille rivissä. Oikeanpuoleisin on kallein ja maksaa siis yhteensä viisi kuutiota. Jatkossa ohitetun kortin ostaja saa sitten kortille kertyneet kuutiot.

Osa pelinäkymää, kummassakin rivissä on vielä kolme korttia oikealla. Kaksi ensimmäistä pistekorttia antaa kulta- ja hopearahan bonuksena. Alhaalla pelaajien karavaanit. Markkinarivissä on tarjolla todellinen herkku, ruskean kuution (kanelia) tuottava maustekortti. Toiset kortit vaihtavat punaisia kuutioita muihin väreihin.

Peli on pitkälti kuutioiden tuottamista ja vaihtamista tahdotun värisiksi. Pakanrakennus lisää peliin runsaasti vaihtelua. Oma taktiikka kun tulee riippumaan paljon siitä millaisia maustekortteja alussa saa ostettua, jos saa. Jos esimerkiksi ostaa vihreän kuution (kardemumma) tuottavan kortin, kannattaa sen kaveriksi metsästää vaihtokorttia, joka  muuttaa vihreitä kuutioita vaikka useammaksi punaiseksi.

Mitään isoja pakkoja pelissä ei pääse rakentelemaan. Todistin henkilökohtaisesti, kun ensikertalainen voitti pelin neljän kortin pakalla. Sillä kertaa kortit vain toimivat tarpeeksi hyvin yhteen. Huono korttituuri markkinoilla ei tuhoa välttämättä mahdollisuuksia, jos saa strategiansa muuten skulaamaan. Isojen pistekorttien metsästäminen on tuntunut toimivan aika hyvin, mutta siihen taktiikkaan sisältyy aina se riski, että niitä ei saa hankittua tarpeeksi ennen pelin loppua.

Porttipelien aatelia

Century: Spice Road on erinomainen perheluokan peli. Jokainen pelikerta on toiminut hyvin, ja kaikki, joiden kanssa olemme peliä pelanneet, ovat siitä myös pitäneet. Omalla vuorolla tehtävät valinnat ovat nopeita mutta mielenkiintoisia. Pakanrakennuksen osuus ei ole suuri, mutta sillä on tarpeeksi merkitystä. Pitää löytää keskenään hyvin yhteensopivat kortit, joilla omaa tuotantoaan tai varastoaan voi tehokkaasti vaihtaa muuksi. Välillä tulee kova kilpajuoksu, kun tajuaa kanssapelaajan pyrkivän samaan pistekorttiin. Mitä enemmän peliä pelaa, sen vähemmän se alkaa tuntua moninpelipasianssilta.

Ajoitus siitä, milloin juuri se sinun tähtäimessäsi oleva pistekortti osuu kultakolikon alle ja antaa ylimääräiset kolme pistettä on yksi keino, jolla muutaman pelikerran jälkeen voi jo vähän edistyneemmin taktikoida omaa peliään.

Peli kestää noin puoli tuntia, eikä edes täydellä viidellä pelaajalla mene paljoa sen yli. Vuoronsa ehtii yleensä miettimään juuri sopivasti siihen mennessä, kun se taas tulee kohdalle. Pelin loistava flow onkin yksi sen parhaista ominaisuuksista.

Century: Golem Edition näyttää todella
 hyvältä. Söpö taide ja värikkäät kristallit
ovat hyvä yhdistelmä.

Onko Century: Spice Road sitten se väitetty “Splendorin tappaja”? Splendor nokitti juuri lisäosalla, joten ei tämän taistelun lopputulos ole kirkossa tai BGG:ssä kuulutettu. Minulla on Splendoria takana noin 50 pelikertaa ja edelleen pelaan sitä mielelläni. Centuryssä on kuitenkin perus-Splendoria selvästi enemmän vaihtelua pelikerrasta toiseen. Kummassakin teema on päälleliimattu ja molemmat ovat tuotantoarvoiltaan hyvät. Kenttäkokeideni perusteella Splendor on näistä kahdesta selvästi helpompi opettaa “jästeille”. Harrastajaporukoissa taas Century toimii paremmin kevyenä välipalana, tarjoten vähän enemmän taktikointia.

C:SR on markkinoinnin näkökulmasta kuin Love Letterin isoveli. Peli toimii idioottivarmasti ja on helppo oppia. Samaa kuutionvaihto/pakanrakennusmekaniikkaa voi myös kierrättää helposti eri teemojen ympärillä. Tänä vuonna on jo tulossa Century: Golem Edition, joka ei kuulu Century-trilogiaan, vaan on puhdas uudelleenteemoitus. Siinä vaihdetaan kristalleja toisiksi. Kuvitus näyttää iloisemmalta ja komponentteina olevat  muovikristallit temaattisemmilta kuin peruspelin maustekuutiot. Kun trilogia ja Golemit on nähty, pelaava kansa on todennäköisesti korviaan myöten täynnä Centuryä - tai sitten ei.

Juuri nyt minulle Centuryssä on kuitenkin uutuudenviehätystä ja sitä yksinkertaisen nerokkaan pelin taikaa, jota tämä harrastus tarvitsee kasvaakseen. Se kuuluu ehdottomasti porttipelien kympin kärkeen Menolippujen ja Carcassonnejen tappituntumaan.