Johdanto Uwe Rosenbergiin.
Reykholt (2018) kuuluu Uwe Rosenbergin ludografiassa raskaudeltaan alempaan keskiluokkaan. Se on tuhdimpi peli kuin Bohnanza ja Patchwork, mutta kepeämpi kuin Agricola tai Le Havre. Reykholtia voisikin ehkä kuvailla johdannoksi miehen klassisiin työläistenasettelupeleihin.
Reykholtissa pelaajat ovat nykyaikaisia islantilaisia kasvihuonefarmareita. Tässä pelissä ei tarvitse siis jouluna teurastaa lemmikkipossua, jotta kukaan ei kuolisi nälkään. Kolmea hipsteriä työntekijäänsä pelaajien yhteisiin toimintoruutuihin sijoittamalla pitäisi seitsemän kierroksen aikana hankkia kasvihuoneita, istuttaa vihanneksia ja korjata satoa. Turistikaudella sitten edetään laudan ulkoreunan "pisteradalla" mahdollisimman tehokkaasti kerättyjä vihanneksia kuluttamalla. Kyseessä on pohjimmiltaan kilpajuoksupeli, jossa pisimmälle ulkoradalla ehtinyt pelaaja on vihanneskasvattajien ykkönen.
 |
| Puiset vihannesmerkit ja niiden laatikot ovat näyttäviä. Peli näyttää muutenkin oikein värikkäältä ja hauskalta. Työläiset ovat kukin omannäköisensä puulätkä. |
Työläistenasetteluvaiheen jälkeen pelaajat saavat yhteisen sadonkorjuuvuoron, jolloin kustakin omasta kasvihuoneestaan saa ottaa yhden vihanneksen. Pienin kasvihuone siis tuottaa nettona vain kaksi vihannesta, kun suurin viisi.
Sadonkorjuun jälkeen päästään turistivaiheeseen, jonka aikana edetään pisteradalla. Radan varrella on pöytiä, joissa on kussakin vihanneksia. Ensimmäisessä on yksi tomaatti, toisessa yksi salaattikerä. Radan viimeisessä pöydässä on kuusi porkkanaa. Edetäkseen radalla pelaajan täytyy maksaa kussakin pöydässä oleva määrä vihanneksia. Kerran per turistivaihe pelaajan tulee käyttää Bonus. Sen avulla voi edetä yhden pöydän ja maksamisen sijasta ottaakin varastosta siinä olevan määrän vihanneksia. Yleensä bonuksen kanssa siis edetään yksi sellainen pöytä, johon ei olisi muuten päästy. Tietyissä tilanteissa kylläkin ehkä kannattaa jopa valita sellainen pöytä johon oma varanto olisi muutenkin riittänyt.
Pisteradalla liikkuessa useampi pelaaja voi olla saman pöydän kohdalla ja silloin viimeksi sinne saapunut pääsee aina ensimmäiseksi pöydän reunalle. Seuraavassa turistivaiheessa tämä pelaaja etenee pisteradalla ennen takanaan olevia. Tällä on merkitystä viimeisellä vuorolla, sillä peli voi olla hyvin tiukkaa optimointia ja pari-kolmekin pelaajaa voi olla lopuksi päätynyt yhtä pitkälle. Viimeiselle vuorolleen kannattaakin kerätä oikein kunnon kasa vihanneksia etenemistä varten, ja roikkua aavistuksen pahimpia kilpailijoitaan jäljessä. Peli on kuitenkin tiukkaa, joten helppoa ei voittaminen ole.
Vaihtelua Reykholtissa ei ole niin paljon kuin Uwen isommissa työläistenasettelupeleissä. Ennen pelin alkua arvotaan aina viisi palvelukorttia, joita voi tietyssä toimintoruudussa työläistä käyttämällä ottaa käyttöönsä. Palvelukorteissa on pysyviä pikkubonuksia tai kertakäyttöinen parempi toiminto. Mitään kovin voimakasta palvelukorteissa ei ole, mutta pienikin etu voi pelissä olla ratkaiseva. Pelien välillä vaihtuvia juttuja ei sitten oikein muita olekaan. Pelaajamäärä myös vaikuttaa toimintoruutujen määrään.
Reykholtissa on myös tarinatila. Se ei kovin kummoinen ole, sillä "kampanja" koostuu viidestä skenaariokortista jotka muuttavat alkuasettelua, pelin kestoa tai muuta pientä. Tarinaa per kortti on muutaman lauseen verran. Europeleihin tehnyt kampanjat tuntuvat vähän turhilta lisäyksiltä, enkä kokenut minkäänlaista halua kokea sitä loppuun ensimmäisen skenaarion jälkeen. Tarinatilan suljetusta ja salaisesta pakasta löytyy myös onneksi useampi setti uusia palvelukortteja sekä tapahtumapakka, jolla voi jokaisen vuoron alkuun tulee jokin pieni yllätystapahtuma. Näillä saa peliin vähän lisävaihtelua.
Reykholtissa on optimointia juuri siinä mittakaavassa, että tekemisiään pystyy suunnittelemaan eteenpäin ilman että se rasittaa pääkoppaa mahdottomasti. Hyvällä pelillä saa pisteradalla kuitenkin tehtyä vähän eroa puolivaloilla pelaaviin.
30-60 minuutin kestoiseksi peliksi Reykholtissa on mielestäni hyvin sisältöä. Säännöt on helppo selittää ja omaksua, eniten alussa peliä hidastaa toimintoruutujen lukeminen omalla vuorolla. Useammassa ruudussa on kaksi vaihtoehtoista toimintoa ja ruutuja on esimerkiksi neljällä pelaajan käytössä jopa 24 erilaista. Reykholt onkin sellainen “haluan heti revanssin”-peli, jota helposti pelataan uusien pelaajien kanssa kaksi kertaa peräkkäin. Peli kun aukeaa sen ensimmäisen kerran aikana hyvin ja jää sellainen olo, että pystyy parantamaan suoritustaan.
Suomenkielisenä Reykholt olisi mainio perhepeli, se on kevyempi kuin Agricolan perheversio. Pidän itse siinä erityisesti opettamisen nopeudesta ja pelin mainiosta kuvituksesta. Ensikertalainen Lukas Siegmon on tehnyt oikein tunnelmallisen ulkoasun pelille. Olinkin lopen kyllästynyt Klemens Franzin piiperryksiin lähes kaikissa Uwen peleissä.
En ole mikään suuri Rosenberg-fani, vaikka miehen pelit ovat aina olleet vähintään kelvollisia kokemuksia. Reykholt on kuitenkin Bohnanzan ohella mielestäni paras Uwen peli. Se on pelin sujuvuuden, nopeuden ja ulkokuoren ansiota. Le Havre ja Agricola eivät meillä oikein pöytään päätyneet, sillä tuossa paino- ja aikaluokassa meillä oli omaan makuumme paremminkin sopivia pelejä tarjolla. Kevyenä työläistenasettelupelinä Reykholt hoitaa homman kiitettävästi.
 |
| Toimintoruuduissa on mukavasti vaihtelua. |
Pisteradalla liikkuessa useampi pelaaja voi olla saman pöydän kohdalla ja silloin viimeksi sinne saapunut pääsee aina ensimmäiseksi pöydän reunalle. Seuraavassa turistivaiheessa tämä pelaaja etenee pisteradalla ennen takanaan olevia. Tällä on merkitystä viimeisellä vuorolla, sillä peli voi olla hyvin tiukkaa optimointia ja pari-kolmekin pelaajaa voi olla lopuksi päätynyt yhtä pitkälle. Viimeiselle vuorolleen kannattaakin kerätä oikein kunnon kasa vihanneksia etenemistä varten, ja roikkua aavistuksen pahimpia kilpailijoitaan jäljessä. Peli on kuitenkin tiukkaa, joten helppoa ei voittaminen ole.
Vaihtelua Reykholtissa ei ole niin paljon kuin Uwen isommissa työläistenasettelupeleissä. Ennen pelin alkua arvotaan aina viisi palvelukorttia, joita voi tietyssä toimintoruudussa työläistä käyttämällä ottaa käyttöönsä. Palvelukorteissa on pysyviä pikkubonuksia tai kertakäyttöinen parempi toiminto. Mitään kovin voimakasta palvelukorteissa ei ole, mutta pienikin etu voi pelissä olla ratkaiseva. Pelien välillä vaihtuvia juttuja ei sitten oikein muita olekaan. Pelaajamäärä myös vaikuttaa toimintoruutujen määrään.
 |
| Palvelukortteja. |
Reykholtissa on optimointia juuri siinä mittakaavassa, että tekemisiään pystyy suunnittelemaan eteenpäin ilman että se rasittaa pääkoppaa mahdottomasti. Hyvällä pelillä saa pisteradalla kuitenkin tehtyä vähän eroa puolivaloilla pelaaviin.
30-60 minuutin kestoiseksi peliksi Reykholtissa on mielestäni hyvin sisältöä. Säännöt on helppo selittää ja omaksua, eniten alussa peliä hidastaa toimintoruutujen lukeminen omalla vuorolla. Useammassa ruudussa on kaksi vaihtoehtoista toimintoa ja ruutuja on esimerkiksi neljällä pelaajan käytössä jopa 24 erilaista. Reykholt onkin sellainen “haluan heti revanssin”-peli, jota helposti pelataan uusien pelaajien kanssa kaksi kertaa peräkkäin. Peli kun aukeaa sen ensimmäisen kerran aikana hyvin ja jää sellainen olo, että pystyy parantamaan suoritustaan.
Suomenkielisenä Reykholt olisi mainio perhepeli, se on kevyempi kuin Agricolan perheversio. Pidän itse siinä erityisesti opettamisen nopeudesta ja pelin mainiosta kuvituksesta. Ensikertalainen Lukas Siegmon on tehnyt oikein tunnelmallisen ulkoasun pelille. Olinkin lopen kyllästynyt Klemens Franzin piiperryksiin lähes kaikissa Uwen peleissä.
En ole mikään suuri Rosenberg-fani, vaikka miehen pelit ovat aina olleet vähintään kelvollisia kokemuksia. Reykholt on kuitenkin Bohnanzan ohella mielestäni paras Uwen peli. Se on pelin sujuvuuden, nopeuden ja ulkokuoren ansiota. Le Havre ja Agricola eivät meillä oikein pöytään päätyneet, sillä tuossa paino- ja aikaluokassa meillä oli omaan makuumme paremminkin sopivia pelejä tarjolla. Kevyenä työläistenasettelupelinä Reykholt hoitaa homman kiitettävästi.
REYKHOLT (2018)
Suunnittelija: Uwe Rosenberg
Kuvitus: Lukas Siegmon
Julkaisija: Frosted Games, Renegade Game Studios
Pelimekaniikka: Työläistenasettelu, Resurssienhallinta
Pelaajia: 1-4
Suunnittelija: Uwe Rosenberg
Kuvitus: Lukas Siegmon
Julkaisija: Frosted Games, Renegade Game Studios
Pelimekaniikka: Työläistenasettelu, Resurssienhallinta
Pelaajia: 1-4
0 kommenttia:
Lähetä kommentti