Pearls

by 19 kesäkuuta 0 kommenttia



Christian Fiore ja Knut Happel ovat saksalaisia pelisuunnittelijoita. Ystävykset käyttävät itsestään nimeä Spielziel (“pelin päämäärä” tms.). Kaksikko ei ole mitään kovin kuuluisia pelejä melko pitkän uransa aikana tehnyt, mutta Pecunia non olet (2005) on ainakin itselleni jäänyt pelaamattakin mieleen. Siinä pelaajat pyörittävät antiikin Roomassa bisneksinään yleisiä vessoja. Nyt Lautapelit.fi julkaisi herrojen pikkupelin nimeltään Pearls, joka on ainakin aiheeltaan puhtoisempi.


Pearls on 2-6 pelaajan nopea setinkeräilypeli, jota on puoliosuvasti kuvailtu netissä Jaipurin moninpeliversiona.

Avataan laatikko ja katsotaan, millainen peli on kyseessä.

Pearls tulee “Amigo-koossa”, sellaisessa kahden rinnakkaisen korttipakan kokoisessa boksissa. Laatikossa on 110 korttia ja ohjelehdykät pohjoismaisilla kielillä. Korttien kuvitus ja graafinen suunnittelu on selkeää. Pääosan sisällöstä muodostavat sata helmikorttia seitsemässä värissä ja arvossa. Pieniä ykkösen arvoisia helmiä on näistä 44 kahdessa värissä. Suurinta violettiä helmeä ei ole pakassa kuin neljä kappaletta. Muut osuvat arvoiltaan ja määriltään tähän väliin. Mukana on myös 16 jokerisimpukkaa. Helmisimpukoiden lisäksi on kymmenen kaulakorukorttia, arvoiltaan 4-9.

Pearlsin alkuasetelma.

Alkuvalmisteluissa kaikki 10 kaulakorukorttia asetetaan pöydälle näkyviin. Niiden eteen nostetaan  pakasta kuusi helmikorttia. Kukin pelaaja saa myös kuusi helmikorttia käteensä.

Pelaaminen ei voisi juuri helpompaa olla: omalla vuorolla joko nostetaan pöydällä tarjolla olevista korteista kaikki yhden väriset kortit. Tai sitten pisteytetään kädessä olevista yhden väriset kortit. Jokerit ovat pöydältä otettaessa oma värinsä, mutta kädestä pelatessa käyvät mihin vain settiin.

Pisteytyksessä kaikki kädestä pelatut saman väriset kortit antavat juuri niin monta pistettä kuin korteissa yhteensä on. Jos setin koko on välillä 4-9 niin kaulakorukorteista saa (olettaen että niitä on jäljellä) ottaa lisäksi pelatun korttimäärän kokoisen korukortin pistepinoonsa.

Neljä kolmosen korttia ja yksi jokeri. Tämä pisteytetään viiden settinä, jolloin saan viitosen kaulakorukortin sekä itse helmikorteista 12 pistettä.

Käsikorttien määrä on rajoitettu kymmeneen, mikä tuo oman haasteensa. Jos kädessä on jo kahdeksan korttia ja sitä väriä mitä eniten pöydästä haluat, onkin kolme… silloin et voi niitä nostaa, vaan pitää tehdä jotain muuta. Pelin keskeisimpiä asioita onkin oikea ajoitus: koska nostan, koska pisteytän?

Toinen mielenkiintoinen haaste on Jaipuria pelanneille tuttu: Uskallanko ottaa useamman arvottomamman kortin keskeltä, sillä se antaa seuraavalla pelaajalle mahdollisesti uusia ja vielä arvokkaampia kortteja? Ehkä otankin vain yhden kortin tai pelaan pisteiksi jotain ja jätän pöytäkorttien päivittämisen vastuun seuraaville pelaajille.

Peli päättyy kun nostopakka tai kaulakorukortit loppuvat. Silloin kaikki pelaajat saavat vielä yhden vuoron, jonka aikana voi pelata kädestään kortteja pisteiksi. Pisteenlaskussa sitten lasketaan kaikkien pisteytettyjen helmi- ja korukorttien arvot yhteen. Niistä vähennetään pisteyttämättömien käsikorttien arvo. Eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Kyllä Pearls pelatessa muistuttaa osittain Jaipuria, sitä ei voi kieltää. Pearls on kuitenkin selvästi virtaviivaistettu ja todella yksinkertainen peli. Jaipurissa on vähän enemmän syvyyttä, se kestää pidempään, mutta sitä voi pelata vain kaksi. Mökki- ja käsilaukkupelinä Pearlsille voi olla paikka meidän ludoteekissamme. Se kilpailee siellä No Thanksin ja 6Nimmtin kanssa pöytäajasta. Peli on niin pienikokoinen, että hyllytilan vuoksi siitä ei ainakaan ole kiire luopua. Jää nähtäväksi, miten pelille löytyy sopivaa yleisöä ja pelitilaisuuksia pitkässä juoksussa. Olen kuitenkin varovaisen optimistinen, koulunsa aloittava kun oppi pelin juonen ensimmäisellä pelikerralla nopeasti ja kenties suostuu tätä jatkossakin pelaamaan. Pearls voi olla myös hyvä lähtökohta vaikka juuri sen Jaipurin oppimiseen myöhemmin.

Pearls sopii myös lasten kanssa pelattavaksi, mikä lisää pelin monikäyttöisyyttä rutkasti.

Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti