Annikan top30 vuoden sisään pelatut 2019

by Annika Saarto 25 kesäkuuta 2 kommenttia Kickstarter lautapeli listaus

Koostin vuosittaisen top-listani. Tällä kertaa, listaa tuulettaakseni, otin mukaan vain ne pelit, joita olen pelannut viimeisen vuoden aikana eli 25.6.2018-24.6.2019. Muutama vakiovalinta putosi näin listalta pois.

Toinen kriteeri oli, että olen pelannut peliä vähintään kaksi kertaa. Sellaisia pelejä kuin vaikkapa Brass: Birmingham, Wingspan tai Mombasa ei siis tässä bloggauksessa nähdä. 

Viime vuoden listaukseen verrattuna makuni vaikuttaa kehittyneen kaikkiruokaisuuden suuntaan. Työläistenasetteluja on vähemmän, ja aluehallintoja on yllättäen listan paremmalla puoliskolla kaksikin kappaletta. Ykkössijasta käytiin tiukempi taistelu kuin koskaan!

30. Cockroach poker (Torakkapokeri)

“Tässä on Juha sulle lude.” “Ei oo lude. Oho, oli. Pahus.” Torakkapokerissa yritetään syöttää kortteja muille pelaajille. Jos vastaanottaja arvaa, onko kortin antaja puhunut totta vai lasketellut valetta, hän välttyy ottamasta kortin itselleen. Kortin voi toisaalta laittaa myös kiertoon. Se, jonka eteen kertyy neljä samanlaista eläintä, häviää. Torakkapokeri on älytön trilleri, jota samaan aikaan sekä vihaa että rakastaa.

29. Cubirds

Setinkeruupeli Cubirdsissa noukitaan lintuja puhelinlangalta torkkumasta omalle pelialueelle joka vuorolla. Lintujen pyydystämiseksi joutuu luovuttamaan kädestään kaikki yhden sortin tiput. Vuorollaan voi myös pelata lintusetin eteensä. Viekkain pelaaja nakkaa kriittisellä hetkellä viimeiset käsikorttinsa pois, jolloin kaikki muutkin joutuvat luopumaan käsikorteistaan. Cubirds on dynaaminen ja nopea peli, ja sen kuvitus on aivan huippua.

28. Deception: Murder in Hong Kong

Vähän Cluedon tyyliin Deceptionissa selvitellään, kuka on murhannut, missä ja millä keinolla. Tähän yhtäläisyydet kuitenkin loppuvat. Deceptionissa murhaaja on yksi pelaajista. Tapahtumapaikka- ja murhavälinevaihtoehtoja arvotaan useampi jokaisen pelaajan eteen. Oikean ratkaisun tietävät murhaaja itse, tämän salainen liittolainen sekä pelinjohtaja. Jälkimmäinen ohjaa pelin kulkua, rajaten vaihtoehtoja. Jokainen pelaaja kertoo vuorollaan pohdintansa tai tekee virallisen syytöksen.

27. Sweet Spot

Kaksinpeli Sweet Spotin hyvyys on siinä, miten nerokkaasti se simuloi tosielämän tennisottelua. Pelaajat valitsevat itselleen hahmon (Andre, Kovic, Serena…) ja saavat sen mukaisen erikoisvahvuuden. Käsikorteilla tehdään palautuksia ja erikoiskikkoja, joilla pyritään siihen, että pallo osuu numeroille 0-3, tai että vastustajan palautus menee “yli nollan” eli pitkäksi tai numeroille 4-6, jolloin pallo on jäänyt verkkoon. Lisäksi on pidettävä huoli, että stamina riittää. Hyvään peliin tarvitaan sopivassa suhteessa sekä taktiikka- että palautuskortteja. Kun vain tietäisi, mitä vastustaja aikoo!

26. Startups

Pienen nostopakan huvetessa on tehtävä kiperiä päätöksiä siitä, mitä osakkeita kerää salkkuunsa ja mitä laittaa kiertoon. Käteen mahtuu Startupsissa vain rajattu määrä kortteja, eteensä niitä voi pelata vaikka kuinka paljon, mutta monesti korttinsa haluaisi pitää salassa loppuun saakka. Ei vähiten siksi, että eniten tietyn firman osakkeita eteensä pöydännyt pelaaja joutuu ottamaan antimonopolimerkin, joka estää häntä hankkimasta saman firman osakkeita avoimesta nostorivistä.

25. Indulgence

Indulgence, suopeus, ane. Tässä tikkipelissä ollaan joko alamaisia kierroksen johtajan määräämille säännöille tai juljetaan asettua poikkiteloin ja pyrkiä juuri päinvastaisiin tikkeihin. Alamaisuudesta saa vaatimattomia pisteitä, kapinallisuudesta suuria, mutta kapinallisen on onnistuttava jokaisessa tikissä ja kaikki muut ovat kääntyneet häntä vastaan. Pakan korttien neljä väriä kuvastavat keskiajan Italian neljää mahtisukua: Mediciä, Sforzaa, Borgiaa ja Orsinia.

24. Le Havre

Uwe Rosenbergin toistaiseksi parhaassa pelissä rakennetaan tuotanto- ja jalostusketjuja satamakortteleissa. Uwemaiseen tapaan toimintapaikkoja avautuu lisää pelin edetessä ja ruuasta tuntuu koko ajan olevan pulaa. Kuvitus on raikasta ja teemaan sopivaa, voin melkein tuntea kalan tuoksun ja merituulen tätä peliä pelatessani.

23. Between Two Castles of Mad King Ludwig

Jos tuntee Between Two Citiesin ja Castles of Mad King Ludwigin, tietää jo, mistä B2CoMKL:ssä on kyse. Jokainen pelaaja laattainasettelee kahta linnaa, yhtä kummankin vierustoverinsa kanssa. Laatat draftataan kahden kierroksen aikana ja niiden keskinäinen sijainti linnassa kombottaa parhaassa tapauksessa hurjasti pisteitä. Bonukset tuovat peliin mukavaa lisämaustetta.

22. Voyages of Marco Polo

Kaitsun viime joulukuussa top1-pelikseen nostama Voyages of Marco Polo on noppainasettelu, jossa taivalletaan ympäri aasiaa Marco Polon jalanjäljissä resursseja keräten ja tilauksia täytellen. Noppien käyttö on innovatiivista. Ne määrittävät sekä sallitut toiminnot että näiden tehokkuuden. Agents of Venice -lisäri tuo pienen lisälaudan, jolla voi kerätä bonuksia Venetsiassa. The Secret Paths of Marco Polo -lisäri on meillä hankittuna mutta vielä kokeilematta.

21. Chinatown

Chinatownissa käydään kauppaa kiinalaiskortteleiden tonteista ja kauppalaatoista. Peli kestää seitsemän kierrosta (“vuotta”), ja mitä aikaisemmin saa kauppoja pystyyn, sitä useammin niistä ehtii kääriä tuloja. Ideana on, että kaikki on pelaajien kesken kaupan, ja on vain kekseliäisyydestä kiinni, millaisia diilejä voi ehdottaa muille pelaajille. “Rasmus, annatko kaksi kukkakauppalaattaa, sushiravintolalaatan ja tontin nro 23, jos saat vaihdossa kaksi Dim Sum -laattaa ja päälle vielä 150 000 dollaria?”

20. Arboretum

Arboretum oli klassikko jo syntyessään. Yksinkertaiset säännöt sisältävät runsaasti pähkäilyä, ja pelaajien välinen vuorovaikutusta piisaa todella paljon. Jokainen rakentaa omaa puupuistoaan. Kullakin vuorolla laitetaan nostetaan kaksi käsikorttia, laitetaan yksi käsikortti puistoon ja lopuksi luovutaan yhdestä kortista yhteiseen nostopakkaan. Pisteytysvaiheessa ei syynätä pelkästään puistossa olevia kortteja, vaan myös käteen jääneillä korteilla on suuri merkitys.

19. Cerebria: The Inside World

Tunnelmani Cerebrian suhteen ovat kaksijakoiset. Onko siinä kaikkea liikaa? Kyllä, ehdottomasti! Jokaisella vuorolla on valittavana noin tusina toimintavaihtoehtoa, pitää miettiä korttien pelaamisjärjestyksen optimointi, päättää missä välissä kannattaa imaista willpowerit, muistaa pyöräyttää keskuspalikkaa, ennakoida seuraavan pisteytyksen ajankohtaa, hallinnoida omia pelaajalautoja. Mutta juuri tällaiseen peliin on ihana uppoutua joskus harvoin. Cerebria on ulkoasultaan kuin karkki ja huutaa KS-identiteettiään kilometrien päähän. Peli on ytimeltään aluehallintaa, jossa kamppailevat molli- ja duurisävyiset tunteet.

18. Hokkaido

Hokkaidossa rakennetaan korteista japanilaista maisemaa, jota halkoo vuorijono. Kortit draftataan ja niitä asetetaan omaan maisemaan toisten korttien lomaan yksi kerrallaan, tiettyjä sääntöjä noudattaen. Lopuksi eri maisematyypit pisteytetään. Erityisillä tuotantokuutioilla voi pelin lopuksi saada pisteitä, jos pystyy siirtämään ne niille varattuihin paikkoihin. Vaihtoehtoisesti kuutioita voi pelin aikana käyttää maisemanmuokkaukseen.

17. Amul

Lautapelit.fin tämän kesän uutuus Amul ei ole virallisesti vielä edes ilmestynyt, mutta se on silti kivunnut listalleni näin korkealle. Olemme saaneet lähes lopullisen version testiin muun muassa Pelaajien valinta -raatia varten. Amul on hyvä vaihtoehto 7 Wondersille, jota en muuten ole viimeisen vuoden aikana pelannut kertaakaan. Pelaajat draftaavat kortteja ja pöytäävät niitä yhden kerrallaan. Osan korteista voi pöydätä vasta aivan pelin lopussa, osan vain pelin aikana. Pisteytys on monitahoista: joskus siihen vaikuttavat kaikkien pöytäämät kortit, joskus vain naapurin, joskus vain omat.

16. Azul

Abstraktin oloisessa Azulissa rakennetaan seinää upean näköisistä ja tuntuisista kaakelinpalasista. Palaset draftataan yhteisiltä tehdaslaatoilta tai näiden sisältä olevalta jämäalueelta. Aina kun saa samanlaisista kaakeleista koostuvat rivin omalla laudallaan täyteen, voi siirtää yhden kaakeleista varsinaiselle seinälle. Pisteytys tehdään joka kerran, kun seinälle tulee uusi kaakeli. Azul on kertakaikkisen tyylikäs peli, joka toimii hyvin niin kaksin- kuin moninpelinä.

15. Orléans

Pussinrakennus, bag building, tekee Orléansista mekaniikaltaan hyvin kiinnostavan pelin. Tavoitteena on rakentaa kauppayhteyksiä ja kaupunkia sekä edistää tiedettä. Näihin tehtäviin tarvitaan loogisesti vähän erilaista porukkaa. Työläisiä edustavat pahvitokenit, joita nostetaan omasta pussista tietty määrä kullakin vuorolla ja laitetaan hommiin. Orléans on pelaamista todennäköisyyksillä: kuinka paljon kannattaa rekrytoida mitäkin työläisiä, jotta niitä nousisi sokkona pussista riittävästi tärkeimpiin toimintoihin? Tämä peli jatkaa takuulla matkaa listojeni paremmille sijoille, kunhan olen saanut alle enemmän pelikertoja ja eritoten yli kahdella pelaajalla.

14. Sagrada

Vaikka Sagrada alkaa olla hetkellisesti puhkipelattu, on sen sijoitus näin korkealla listalla oikeutettua. Pelaajat draftaavat erivärisiä noppia yhteisestä poolista ja sommittelevat ne omiin ikkunakehikkoihinsa hieman sudokua muistuttavilla säännöillä. Lisäksi yritetään täyttää yhteisten tavoitekorttien kriteerejä ja kerätä omasta salaisesta tavoitteesta mahdollisimman hyvät pisteet. Lisäosa laajentaa pelin 5-6 pelaajalle ja antaa mahdollisuuden käyttää henkilökohtaisia noppatarjottimia, jolloin draftattaviksi jää vain puolet nopista.

13. Glen More

Rumankaunis, tai ehkä vain ruma Glen More on laattakombotuspeli, jossa tislataan viskiä Skotlannin ylängöillä ja hoidetaan siinä sivussa karjaa ja maata. Laatat hankitaan time track -radalta, jossa vuoro on aina viimeisenä olevalla. Kun laatan asettaa omalle pelialueelleen, se aktivoi kaikki ympärillä olevat laatat. Laattojen sijainti toisiinsa nähden on näin ollen kaiken a ja o. Hyvässä lykyssä yksi laatanasennus voi käynnistää ketjun, jossa pelto tuottaa viljaa, joka tislataan viskiksi, joka myydään pubissa.

12. Mai-Star

Geishat käyvät kisaa siitä, kuka saa kaikkein arvovaltaisimpia vieraita. Jokaisella on oma geishahahmonsa, ja vieraskortit nostetaan pakasta. Jos geishan taidot eivät riitä, niitä voi buustata pelaamalla vieraskortin eri riviin eräänlaiseksi markkinoijaksi. Vieraskortin pelaaminen antaa yleensä aina jonkin erikoisbonuksen, joka monessa tapauksessa tarkoittaa ilkeilyä jotain toista pelaajaa kohtaan. Mai-Starissa ilkeily nousee usein tärkeää rooliin, kun johdossa olevaa pelaajaa nokitaan kaikilta suunnilta.

11. Gemblo

Abstrakti polyominopeli Gemblo on aluehallintaa, jossa voittaa se, joka saa eniten omia polyominokappaleitaan mahtumaan yhteiselle laudalle. Kappaleet ovat kuusikulmioita, ja niiden laittamista koskevat tiukat säädökset: väliä omaan toiseen kappaleeseen täytyy olla täsmälleen yksi heksan sivu, eikä toisen kappaleen “läpi” voi mennä. Näemmä tykkään Gemblosta tällä hetkellä enemmän kuin Azulista, vaikka äänestin viime vuonna kaakelipeliä Pelaajien valinta -voittajaksi!
'

10. Concordia

Kaupankäynti antiikin Välimerellä on aiheena geneerinen, mutta Concordia toteuttaa sen absoluuttisen tyylikkäästi. Lauta on hivelevän kaunis ja suuri. Pelaajat liikuttavat nappuloitaan kaupunkien välillä, perustaen kauppapaikkoja ja keräten niistä resursseja. Toimintaa kartalla ohjaavat kortit, joita pelataan kädestä yksi kerrallaan. Niitä saa hankituksi pelin aikana lisää. Tykkään kovasti bonuksia tarjoavista forum-lisärilaatoista, joita saa valita aina kun noukkii pelatut kortit uudelleen käteensä.

9. Architects of the West Kingdom

Usein pelin edetessä työläisiä tulee käyttöön lisää, mutta Architects of the West Kingdomissa on juuri päinvastoin. Meeplet kertyvät pikku hiljaa katedraalirakennukseen, josta jaetaan pelin lopussa suurin pistesaalis. Laudalta saa kaikenlaista kilkettä ja muuta hyödyllistä. Liian ahneeksi ei pidä kuitenkaan yltyä, sillä pelaajat voivat lähettää toistensa työläislaumoja vankilaan, josta ne toki saa erinäisten käänteiden jälkeen uudelleen käyttöön. Arkkitehdeissa on koko ajan paljon meneillään, mikä ruokkii levotonta sieluani.

8. Raiders of the North Sea

Raiders of the North Sea kiilasi “pikkuveljensä” Arkkitectsin eteen ehkä siksi, että juuri nyt pelaisin sitä mieluummin. Kyseessä on työläistenasettelupeli, jossa ollaan viikinkiajan ryöstäjiä. Jokaisella pelaajalla on vuoronsa alussa käytössä yksi meeple, jolla hän tekee vapaana olevan toiminnon. Sen jälkeen hän noukkii laudalta jonkin toisen meeplen ja tekee myös sen toiminnon. Meeplejä on kolmessa värissä, ja niillä on eri tehot eri paikoissa. Mekaniikka on piristävän erilainen verrattuna perinteisempiin genren peleihin.

7. Detective: a Modern Crime Board Game

Tämä peli rikkoo raja-aitoja lautapelimaussani. En yleensä pidä yhteistyöpeleistä enkä appien tai netin käytöstä osana peliä. Detectivessä kumpikaan ei haittaa ollenkaan. Pelaajat ovat Antares-agentteja, jotka selvittävät historian tapahtumiin kietoutuvaa rikosten vyyhtiä. Peruspeli tarjoaa viisi keissiä ja L.A. Crimes -jatko-osa kolme. Juonet ovat syviä ja tarpeeksi uskottavia, ja tarina imaisee mukaansa. Peruspelin jälkeen tuli ihan ikävä omaa agenttihahmoa ja sen työkavereita.

6. Battle For Rokugan

Fantasia-Japaniin sijoittuva Battle For Rokugan tarjoaa suloista juonittelua kamppailussa läänien herruudesta. Kierroksen suunnitelmat tehdään omien sermien takana, ja käytössä on vain pieni osa koko token-kokoelmasta. Tokenit asetellaan kartalle väärinpäin, ja paljastetaan yhtäaikaa, minkä jälkeen niiden toiminnot puretaan tietyssä järjestyksessä. Pahinta ja parasta on seurata omien suunnitelmiensa tuhoa tai onnistumista.

5. Roll Player

Noppien ystävät saavat herkutella sylillisellä noppia Roll Playerissa, jossa rakennetaan roolipelihahmoa ja - Monsters & Minions -lisärin myötä - kokeillaan rahkeiden riittävyyttä taistossa hirviöitä vastaan. Oma hahmolauta kertoo, millaisia ominaisuuksia on tarkoitus rakentaa, ja näitä ominaisuuksia sitten säädetään noppien silmäluvuilla ja väreillä. On vähän kuin pelaisi Sagradaa potenssiin kolme. Lisäri tekee erinomaisesta peruspelistä vielä ehdottomasti paremman.

4. Manhattan Project

Realistiset, teolliset aiheet tenhoavat minuun, ja Manhattan Project osuu siten suoraan ytimeen. Tavoitteena on rakentaa ydinpommeja ja testata niitä. Työläisten käyttä jakautuu kiintoisalla tavalla kahteen osaan: yhteiselle laudalle saa vuorollaan laittaa vain yhden ukon, sen sijaan omalle rakennuslaudalleen saa laittaa vaikka kuinka monta. Vähän Raiders of the North Sean tai Crisiksen tapaan sama jamppa ei kuitenkaan kelpaa kaikkiin tehtäviin, vaan insinööreille, tiedemiehille ja yleismiehille on omat hommansa. Manhattan Projectissa resurssit ovat juuri sopivasti inhottavan tiukilla koko ajan.

3. Istanbul

Istanbulissa kerätään kilpajuoksua viittä tai kuutta rubiinia, joilla voitetaan peli. Kahdestatoista laatasta koostuva lauta kuvastaa Istanbulin kaupungin rakennuksia ja muita tapahtumapaikkoja, joiden väliä kunkin pelaajan kauppias suhaa. Pelissä on vinkeä mekaniikka: kauppiaalla on apunaan neljä apulaista. Aina siirtyessään uuteen paikkaan yhden tai kahden laatan päähän yksi apulaisista jää sinne, ja kun apulaiset loppuvat, on palattava takaisin päin. Tämä tekee reitin suunnittelusta herkullisen haastavaa. Olemme kokeilleet myös Mocha & Baksheesh -lisäriä ja sen hyväksi todenneet.

2. Terraforming Mars

Kaksi pelikertaa Terraforming Marsia on jo saanut minut vakuuttuneeksi sen poikkeuksellisesta erinomaisuudesta. Kukaties useamman pelikerran (ja Prelude-lisärin?) myötä se nousee jopa all-time ykköseksi. Teema on scifiä, mutta lähes uskottavaa sellaista. Pelaajat maankaltaistavat Marsia ja rakentavat uniikeilla korteilla omia koneistojaan. Loppunäytös triggeröityy, kun hiilidioksidipitoisuus ja lämpötila ovat pelaajien toimien myötä nousseet tappiin. Koneistonrakennus on lautapelaamisessa minulle juuri nyt se paras juttu, ja TfM tarjoaa sitä hehtolitran mitalla.

 

1. Viticulture Essential Edition

Vanha tuttu, kotoisa Viticulture Essential Edition pitää vielä paikkansa listan kärjessä. Työläisenasettelu, koneistonrakennus ja kiehtova viininvalmistusteema ovat kombinaatio, joka on tarjonnut lukuisia ikimuistettavia pelituokioita. Lauta jakaa toiminnot neljään eri vuodenaikaan, ja viinitarhurin työvaiheet seuraavat niitä. Viinilajikkeiden istutus, sadonkorjuu, pullotus, myynti… Lisäosien myötä henkilökohtaisille pelaajalaudoille voi rakentaa erilaisia hyötyjä antavia rakennuksia. Viimeisin hankintamme tähän peliin ovat Visitors from Rhine Valley -kortit, jotka korvaavat alkuperäiset vieraskortit ja ohjaavat peliä enemmän koneistonrakennuksen suuntaan.