Glen More: Niin minä viskiä tislasin Loch Nessin töyräillä

by Annika Saarto 26 lokakuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Luin vuosia sitten Mondosta kiehtovan matkakertomuksen Skotlannin viskitislaamoista. Jylhän karut, jopa synkät maisemakuvat ja seikkaperäinen teksti tekivät niin suuren vaikutuksen, että aloin suunnitella reissua Ylämaalle. Nyt olen saanut toisen sysäyksen matkaan: olen lautapelitislannut viskiä Skotlannin Glen Moressa eli gaelin kielestä käännettynä Suuressa Laaksossa.

Glen More ilmestyi vuonna 2010 ja oli saksalaisen IT-mies Matthias Cramerin esikoisjulkaisu. Sittemmin Cramer on lyhyen ajan sisällä ideoinut monia muitakin menestyspelejä, muun muassa Lancasterin, Rokokoon ja Kraftwagenin ja vähän kevyemmässä sarjassa Pi Mal Pflaumenin.

Glen Moressa pelaajat saavat tilaisuuden pukea virtuaalisesti ylleen 1600-luvun Skotlannin klaaninpäällikön kiltin ja ryhtyä tislauspuuhiin Ylämaalla. Siinä sivussa kasvatetaan nauta- ja lihakarjaa ja metsää, louhitaan kiveä ja toimitetaan näitä markkinoille ja kauppoihin. Mark Twainia siteeraten: “Too much of anything is bad, but too much good whiskey is barely enough.” Tämä voisi olla Glen Moren slogan. Varsinkin kun perin yksinkertaisen pelimateriaalin joukosta viskitynnyrit nousevat esiin ainoina kustomoituina komponentteina. Tarkoitus on selvästi saada kirkasta virtaamaan, ja paljon!

Kaitsu on jo tislannut kolme viskitynnyriä. Hän on myös sijoittanut nautalaitumen ja lihakaupan strategisesti vierekkäin. Hajautetut klaanimiehet varmistavat, että uusia laattoja voi liittää moneen eri kohtaan.

Glen More palkitsee koneiston aktivoimisesta

Mekaniikkansa osalta Glen More on ennen kaikkea laattojen asettamista ja koneiston rakentamista. Merkittävää lisäsyvyyttä tuovat resurssien hankkiminen yksisuuntaiselta kauppakujalta (rondellilta) hieman työläisenasettelun tapaan sekä oman laatta-alueen aktivoitumismekaniikka. Rondelia kierretään kolmen laattapinon verran, ja jokaisen lopuksi tehdään pisteytys. Pelaajan vuoro koostuu neljästä osasta: (1) meeplen siirtäminen rondelissa halutulle laatalle, (2) kyseisen laatan lisääminen omalle alueelle, (3) lähialueen laattojen aktivoituminen ja (4) uuden laatan lisääminen kauppakujan loppuun.

Meeplet kiertävät rondellia.

Monet laatat ovat varsinkin ensimmäisellä kierroksella ilmaisia, kun taas toisista joutuu maksamaan tietyt resurssit. Hinta on merkitty laatan vasempaan yläkulmaan. Oikeassa alakulmassa taas näkyy laatan aiheuttama toiminto tai bonus. Laatan asettamisessa vallitsee kolme sääntöä: (1) sen voi sijoittaa vain toisen laatan naapuriin vertikaalisesti tai horisontaalisesti, (2) sen täytyy olla alueella olevan klaanimiehen vaikutuspiirissä eli vertikaalisesti, horisontaalisesti tai diagonaalisesti yhteydessä sellaiseen laattaa, jonka päällä tönöttää klaanimeeple, ja (3) laatan kuvion tulee sopia siihen laattaan (laattoihin), jonka (joiden) naapuriksi se laitetaan. Tiet ja joet eivät saa katketa, eivätkä ne voi ilmestyä tyhjästä.

Vas. kylälaatta, kauppalaatta, tislaamolaatta ja kaksi resurssilaattaa.

Aivan olennainen juju on, että jokainen uusi laatta aktivoi sekä itsensä että ympärillään olevat laatat pelaajan vapaavalintaisessa järjestyksessä. Aktivoitumisvaikutuksia on monenlaisia ja ne riippuvat aktivoituvien laattojen ominaisuuksista, niistä, jotka on merkitty laatan oikeaan alakulmaan: klaanimiehen siirto toiselle laatalle tai hänen ylentämisensä parlamenttiin (koko laatta-alueelta pois), resurssien keruu (lampaan- tai naudanliha, puu, kivi, vilja) ja niiden kuljettaminen eteenpäin lihakauppaan, vuosimarkkinoille, tavernaan tai tislaamoon. Tehokkaan koneiston saa, jos onnistuu sijoittamaan tietyn tuotteen "jalostusketjulaataston" siten, että ne aktivoituvat peräkanaa.

Erikoislaattojen mukana saa samansisältöiset erikoiskortit, joilla saa etuja aktivoinnissa ja pisteytyksessä.

Viskitynnyrit ja paikat parlamentissa - samanarvoiset!

Laattapinon joukkoon on kullakin kierroksella sekoitettu yhteensä kolmetoista erikoislaattaa (linnoja tai järviä), joista saa erityisiä etuja sekä pelin aikana että usein vielä väli- ja loppupisteytyksessä. Pikkuruisen pelilaudan keskellä olevalla markkinapaikalla voi sekä ostaa että myydä tuotteita, mutta ostamista koskee se ehto, että ostettu tavara on käytettävä heti johonkin toimintoon. Tavara on sitä halvempaa, mitä enemmän sitä on tarjolla. Kun markkinoilla on ylitarjontaa, ei sinne enää voi myydä kyseistä tuotetta.

Pisteytys tehdään kolmessa vaiheessa, aina välittömästi kun laattapinosta on nostettu kauppakujalle viimeinen laatta. Pisteitä saa viskitynnyreistä, parlamentaarikoista ja tietyistä erikoislaatoista, ei kuitenkaan niiden absoluuttisen määrän verran, vaan niin paljon kuin näitä on hallussa verrattuna niihin pelaajiin, joilla niitä on vähiten. Loppupisteytyksessä myös jäljellä olevat rahat tuovat pisteitä. Sen sijaan laattoja ahnehtineita rankaistaan: jokaisesta ylimääräisestä laatasta vähiten laattoja asetelleeseen pelaajaan nähden lähtee loppupisteytyksessä kolme pistettä.

Väistämätön vertailu Carcassonneen, Francis Drakeen ja Viticultureen

Glen More vaatii strategista ajattelua ei vain kauppakujalla (otanko seuraavan laatan vain hyppäänkö toiselle puolelle kujaa nappaamaan vielä paremman, jolloin tosin joudun odottelemaan pitkään seuraavaa vuoroani) vaan myös ja ennen kaikkea oman alueen kehittämisessä. Laattojen sijainti toisiinsa ja klaanimiehiin nähden on aivan olennaista koneiston käyntiin saannin kannalta. On helppoa sortua ensimmäisellä kierroksella ottamaan ilmaisia resurssi- ja kylälaattoja ja läiskiä niitä eteensä sen kummemmin ajattelematta. Tämä kuitenkin kostautuu viimeistään siinä vaiheessa, kun esimerkiksi viljapeltoja, tislaamoa ja tavernaa ei saa lähekkäin, eikä niistä näin ollen saa toimivaa pistekoneistoa. On auttamattoman hidasta tuottaa yhdellä vuorolla viljaa, seuraavalla tislata se ja vasta kolmannella myydä tavernaan. Samassa ajassa vastustajat ovat todennäköisesti tehneet samankaltaiset toiminnot kerran per vuoro.

Taitoa vaatii myös strategisimpien laattojen asettelu siten, että ne eivät jää uusien laattojen puristuksiin vaan säilyttävät aktivoitumispotentiaalin mahdollisimman usein ja pitkään. Siinä vaiheessa peliä, kun laattoja on jo suhteellisen paljon, tietyt erikoislaatat nousevat arvoon arvaamattomaan. Oman kokemukseni ja keskusteluketjujen perusteella vahvimpia erikoislaattoja ovat Iona Abbey, Loch Ness ja Loch Oich. Loch Oich olisi aivan ylivoimainen, ellei se olisi vasta kolmannessa laattapinossa. Iona Abbey antaa lisäpisteitä jokaisesta keltataustaisesta laatasta, joita on vihreätaustaisia enemmän. Loch Ness mahdollistaa yhden vapaavalintaisen laatan aktivoimisen jokaisella vuorolla.

Lähtisitkö viinitarhuriksi Toscanaan vai viskintekijäksi Ylämaalle?

Komponentteja en kehu kauniiksi, mutta kyllä ne asiansa ajavat. Pienet laatat eivät paljon tilaa syö, ja jos syövät, silloin on jo todennäköisesti ahnehtinut niitä liikaa. Väri on tylsän harmaasävytteinen; nautalaatta piristää ainoana vähän kirkkaampana värinä. Vaikka peli on niin hyvä, että komponentit eivät vie pelaamisen nautintoa, en voi olla laittamatta rinnakkain arviointiin Glen Moren ja Viticulturen visuaalista puolta. Harmaa ja sumuinen Skotlanti vai aina aurinkoinen Toscana? Toki kuvituksen lisäksi voisi kysyä myös "Viskiä vai viiniä?", tai "edullinen vai kallis?" Glen Moren saa uutena alle 30 eurolla, Vitiä ei edes viidellä kympillä.

Siinä missä Viticulture muistuttaa Glen Morea lähinnä teemaltaan, mekaniikkansa puolesta Glenin lähisukulaisia ovat Francis Drake yksisuuntaisine kauppakujineen ja Carcassonne laattojenasetteluineen. Glen Moreen on saatu hyvällä tavalla sisällytettyä nämä molemmat, ja ne myös tekevät pelistä hyvin muuntelevan. Rondeliin lisättävät laatat on numeroitu kolmeksi pinkaksi, mutta näiden sisällä järjestys on sattumanvarainen. Carcassonnen tapaan pelaajan rakentaman alueen muoto ja sisältö ovat erilaiset joka kerta. Päälle Glen More vielä tarjoaa erittäin koukuttavan laattojen aktivoitumismekaniikan, ja tiivistää kaiken yllä kuvatun noin tunnin peliaikaan. Harrastaja ei voi muuta kuin kiittää!