Heinäkuun kirpparilöydöt

by Kai Saarto 13 heinäkuuta 4 kommenttia Kirpparilöydöt lautapeli

Etsin hyllyrivien välistä Annikaa tuulettaakseni löytämääni kahden euron hintaista pelaamatonta Star Fluxxia. Vaimo seisoi erään loosin edessä parimetrisen miehen vieressä. Mies pyöritteli tutkivasti käsissään suuren kokoista pelilaatikkoa, Annika katsoi minua merkitsevästi ja osoitti sormella miestä. Tarkensin katseeni boksiin: se oli etsitty ja haluttu peliharvinaisuus, Hotel.
Annika pelotteli jätin matkoihinsa apajiltaan ja peli palasi hyllyyn. Ryntäsin katsomaan. 20 euroa hintaa, teipattu kiinni kunnolla. Kirpparipeliksi suorastaan järkyttävän kallis. Jos peli olisi täydellinen, siitä saisi satasen. Otimme riskin.

Päivän saalis: 11 peliä kolmelta kirpparilta.

Ensimmäinen päivä: yksitoista peliä

Kesäkuussa emme olleet tehneet tavallista kirppiskierrosta lainkaan, joten valikoimat olivat ainakin ehtineet vaihtua. Suuntasimme ensimmäiseksi Manhattanin kauppakeskittymään, jossa sijaitsevat lastenkirppis Pikku-Siili sekä Kirppis-Center Manhattan.

Kirppareilta löytyy tavanomaisesti tällaista kamalaa vanhaa pahviroskaa. Joskus käy kuitenkin myös tuuri.

Pikku-Siilissä olimme ehtineet vasta muutaman metrin sisäpuolelle, kun huomasin erään nuoren äidin juuri purkamassa ja hinnoittelemassa tavaroita loosissaan. Yksi ensimmäisistä myyntiin päässeistä tuotteista oli Paris Connection (Vuoden Aikuistenpeli 2012). Hintapyyntö oli kympin. Aika paljon kirpparipeliksi, mutta Paris Connectionista pyydetään käytettynä netin suomalaisilla myyntipaikoilla yleensä 15-20 euroa. Nainen näytti helpottuneelta, kun otin pelin kantoon. “Huh, hyvä kun pääsen tuosta eroon.” Ilmeisesti rautatieosakkeilla keplottelu ei ollut sitä mitä peliltä oli odotettu.

Annika heilutti minulle löytämäänsä hyväkuntoista Roope-Setä Pörssipeliä (3,50€), joka napattiin lapsille. Miltei heti perään bongasin yhdeltä alahyllyltä…. Paris Connectionin toistamiseen! Tästä pyydettiin vain 4,50€ ja se oli uusi. Annika kiikutti ensimmäisen takaisin edelleen tavaroitaan hinnoittelevalle äidille. Sori, löytyi puolta halvemmalla.

Anoppi oli juuri kaipaillut sanapeliä, joten ostettiin vielä kulunut Alfapet, jonka neljän euron hinta tuntui kuntoon ja ikään nähden vähän korkealta, ainakin verrattuna Paris Connectioniin.

Löydöt vietiin autoon ja käveltiin viereiselle Kirppis-Centerille. Sieltä löytyivät jo johdannossa mainitut Star Fluxx sekä Hotel. Sampo halusi välttämättä vielä Algan julkaiseman Wrooomin, joka näytti suorastaan kamalalta heitä-ja-liiku -peliltä jonkinnäköisellä mäkiautoteemalla. No, jos poika haluaa harrastaa samaa mitä vanhempansa, niin ei auta kuin tukea nelivuotiasta. Viimeinen löytö Manhattanilta oli neljän euron hintainen Ota6!, jonka oli julkaissut turhankin suuressa boksissa Nelospelit. Meillä oli jo ennestään Lautapelit.fin julkaisema versio 6Nimmt!, mutta suurissa peli-illoissa voi toiselle kopiolle löytyä käyttöä.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Itäharjulla Hassiselle. Annika löysi huippukuntoisen Star Walkin kahdella eurolla. Muoveissa vielä oleva Yatzy lähti eurolla matkaan. Lastenpelejäkin löytyi kaksi: Hiirikaruselli (4€) sekä Sellaista sattuu (5€). Jälkimmäinen on Wolfgang Kramerin ja Michael Kieslingin yhteistyötä (kuten myös esim. Australia, Tikal, Mexica ja Tikal). Nelivuotiaskin tiesi sanoa, että Vulkan Klaameli -setä tekee hyviä pelejä.

Sellaista sattuu oli yllättävän lihaisa pelikokemus.

Kotona sitten ynnättiin, 55 euroa ja 11 peliä, keskihinta siis 5 euroa. Hotelli nosti keskiarvoa aika rajusti.

Hotellikuolema

Sitten oli aika katsoa tuliko Hotellin kanssa jättipotti vai menikö sijoitus harakoille. Laatikon teippejä avatessa huomasin, että siellä oli vanhat teipit alla näkyvissä. Peli oli siis luultavasti nyt ainakin toista kertaa myynnissä. Hyvin, hyvin huono merkki.

Koppa auki ja inventaariota tekemään. Haaveskenaariossa peli olisi ollut täydellinen ja siinä olisi ne arvoa selvästi nostavat kaksi pientä lipputankoa kunnossa.  Arvannette jo miten siinä kävi: pelistä puuttui esimerkiksi kokonaan keltaisen pelaaja auto, kaikki rahat, yhden talon katto ja niistä pienistä lipputangoistakaan nyt ei tietenkään ollut jälkeäkään. Pienellä säädöllä Hotellista saa kyllä pelikelpoisen, mutta ei tästä nyt mitään kateutta herättävää onnenpotkutarinaa sitten kirjoitettukaan.

Pelejä pikatestiin

Roope-setä Pörssipeli pistettiin siitä tulille lasten kanssa. Siinä kerätään Hullunkuristen perheiden mekaniikan tapaan erilaisia Ankkalinnan sijoituksia, kuten Ankka-Airin ja Uutis-Ankan osakkeita. Keräämällä useampia kortteja ne voi lyödä pöytään ja muuttaa rahaksi. Eniten rahaa kerännyt voittaa. Erikoisuutena tässä on noppa, joka päättää saako kysyä toiselta osaketta, nostaa kortteja ja pelata omia osakkeitaan pöytään. Säännöt jätti pari avointa kysymystä ainakin ensi alkuun ja vanhempi poika raivokuittasi itsensä pöydästä jäätyään viitisen vuoroa huonon noppatuurin takia alakynteen. Ei herättänyt mitenkään erityistä kiinnostusta, mutta pysynee kokoelmassa Ankka-teeman ansiosta.

Annikan kanssa koitettiin kaksistaan Star Fluxxia. Odotin tämän olevan vähän Munchkinin tapainen rasittavan pitkäksi venyvä mukahauska peli. Sellainen se tuntui myös olevan. Kaksinpelinä tämä ei välttämättä parhaimmillaan ollutkaan, mutta kun peli saatiin 10 minuutin jälkeen Annikan vahinkovoitolla pakettiin, ei tehnyt mieli koittaa uudestaan. Ideana Fluxx-peleissä on, että säännöt ja voittoehdot muuttuvat koko ajan. Ei tipahtanut meille, myyntiin lähtee.

Nelivuotiaan kanssa seuraavaksi kokeiltiin Hiirikaruselli. Se on söpön näköinen puinen hiiripeli, jossa koitetaan napata hiirellä juustopaloja pöydän keskeltä, Hiiret ovat värikoodatut ja piilossa koloissaan. Pelaajan pitää koittaa arvata tai päätellä minkä hiiren työntää kolosta esiin saadakseen saman värisen juustopalan. Juustojen ja hiirien värikoodaus ei mennyt ihan yksiyhteen, mikä aiheutti vähän ihmettelyä. Tämä oli jo suhteellisen paljon pelanneelle kuopukselle liian tylsä tekele.

Sellaista sattuu näytti lastenpeliltä, mutta me aikuiset pidimme siitä aika paljon. Periaatteessa se on heitä-ja-liiku -peli, mutta sen verran siinä on lisäjippoa, että peli oli yllättävän taktista parhaiden pisteiden kyttäämistä ja toisen jekuttamisen yrittämistä. Ei huono, kyllä Vulkan-setä osaa.

Space Walk oli vähän samanlainen. Siinä liikutellaan avaruusaluksia ryhmissä tiettyjen sääntöjen mukaan ja koitetaan tökkiä toisten alukset mustiin aukkoihin. Tämä oli aika laskemista, kun jokaista siirtoaan ja sen vaikutuksia sai ynnäillä pitkään ennen kuin uskalsi siirtonsa aloittaa. Ihan ok tämäkin.

Space Walk: veikeitä avaruusaluksia ja analyysiparalyysejä.

Sampon  Wrooom! pääsi myös testipenkkiin. Aika karun näköinen lauta ja pahvihahmot, niistäkin taisi pari puuttua, mutta ei tätä onneksi kukaan haluaisi yli neljällä hengellä pelatakaan. Positiivisena yllärinä peli hyödynsi erikoisnoppia jatsimekaniikalla. Eihän tämä mikään King of Tokyo sen ansiosta ole, mutta parempi kuin suurin osa muista lasten kilpa-ajopeleistä hyllyssämme. Puolet liian pitkä kesto pelille tuli eikä tämä nyt ehkä kuitenkaan vitosen väärti ollut.

Toinen päivä: yksi peli

Ekotorin pelejä.

Toisena peräkkäisenä päivänä ei sitten saalista juuri tullutkaan. Suunnattiin Kaarinaan, jossa poikettiin Ekotorilla. Siellä on aika iso pelihylly, mutta se oli täynnä sitä tavallista kuraa. Yhdestä pikkuloosista löytyi varsin pelatun näköinen Reiner Knizian Kapten Gold. Osat olivat kaikki tallella ja hinta vain 1,50€. Knizialle tyypillisesti tämä lienee näppärä pikkupeli Aarresaareen liittyvällä merirosvoteemalla. Lähti mukaan lasten kanssa pelattavaksi.

Poikkesimme vielä keskustan Ykköskirppikselle, josta on tavallisesti aina jotain löytynyt. Tällä kertaa ei niin yhtään mitään (olisi siellä Manhattan ollut hyllyssä, mutta kolmatta boksia ei hyllyyn tarvittu). Lasten Seesam unohtui taas käydä tarkistamassa. Ehkä ensi kerralla.

Kannattiko?

Päällimmäiset tunnelmat kierroksen jälkeen ovat pääosin positiiviset. Reilulla viidelläkympillä olisi jostain Facebookin lautapelikirppikseltä voinut saada pari varsin hyvää harrastajapeliä. Tai kaupasta tuliterän uutuuden.

Toisaalta esimerkiksi pelaamattoman Paris Connectionin 4,50 euron hinta pistää hymyilemään ja tyydyttää sitä samaa saaliinhimoa mitä koen marja- ja sienimetsällä. Muutama peli tästä kasasta jää hyllyyn pidemmäksi aikaa, tunkit pistetään hetikohta kiertoon. Nyt kun Annikakin teki Board Game Geekkiin tilin, saadaan molemmat myös monta peliä reitattavaksi. Reittauksia on ihan kiva keräillä, vaikka näihin Suomen kärkiarvostelijoiden tuhansiin reitattuihin peleihin onkin vielä älyttömästi matkaa. Taidan kolkutella jotain kahtasataa arviota.

Harmittaako minua se vajaa versio Hotellista? No, ei. Saadaan tuokin männävuosien klassikko testattua, lapsista sen kokoaminen oli kivaa ja joku varmasti maksaa siitä joskus muutaman rovon saadakseen varaosia.