– Tervetuloa Lautapeli-illan Huumaan! Tällä kertaa meillä onkin vieraana ihan kreisihassu korttipeli. Terveeeeetuuuuloooaaa MimiQ!
Housebändi soittaa ohjelman tunnaria ja aplodien saattamana sinikeltainen laatikko kävelee spottivaloon.
– Tervetuloa lähetykseen MimiQ.
– Kiitos, hihhih.
– Näytät hyvältä tänään, tosi värikäs kansikuva ja sulla on tuollainen kiva avattava luukkukin.
– Joo, hih. Haluutsä nähdä sen sisälle?
Laatikon kansiluukun tarrakiinnitys ritsahtaa auki ja sisältä paljastuu veikeä kurkistusikkuna. Siitä näkyy sisällä olevan pelikorttipinon alin kortti, jossa hassu piirretty hahmo ilmeilee.
Studioyleisö antaa kohteliaat aplodit.
MimiQ mahtuisi puolta pienempään laatikkoon, mutta boksiin on tehty avattava kansiluukku kurkistusikkunalla. |
– No, mun slogan on, että “Naama pois peruslukemilta”. Hih.
– Okei, kerro mitä sussa tehdään.
– Ole MimiQ-ko ja nappaa toisten pelaajien kortit vääntelemällä naamaasi vaadittuihin ilmeisiin ja kerää eniten kolmen samanlaisen kortin settejä. Jos sinulta pyydetään korttia, jota sinulla ei ole, NÄYTÄ KIELTÄ!
Yleisöltä kestää hetken tajuta, että nyt aplodi-valo vilkkuu. Hitaasti kädet alkavat taputella.
– Tuota, MimiQ. Tuo kuulostaa nyt kovasti Hullunkurisilta perheiltä. Paitsi että herra ja rouva Sävelen sijaan, siellä onkin tuollainen lettejään kiskova ja kieltään näyttävä aasialaistyttö. Ja kortin kysymisen sijaan väännetään naama halutun kortin mukaiseksi.
– Mulla on ihan uusi konsepti tässä. Siinä Hullunkurisissa perheissä oli kauhean hankalaa se, kun niitä kortteja oli joka perheessä neljä ja ne kaikki olivat vielä erilaisia. Mulla on vaan kolmen sarjoja, ja niissä on kaikissa ihan sama kuva. Yksitoista eri kuvaa, eli 33 hassua korttia. Ja kumpi on hei oikeasti hauskempaa: kysyä että “no, onko sulla rouva Filmi?”, vai “onko sulla…”
MimiQ vetää poskensa täyteen ilmaa ja niiden pullottaessa hän katsoo kysyvästi juontajaa.
– Noo, on kai toi hassua, luulisin.
– On on, usko vaan. Lapset tykkää, mummit tykkää. Ja sitten toinen tosi tärkeä ero. Muistatko kuinka varsinkin Musta Pekka -korteilla pelatessa oli hirveän rasistista ja seksististä se meno. Hävisit jos sulla jäi tummaihoinen fetsipäinen kaveri käteen. Ja niissä perheissä naiset oli vain kotirouvia, jotka elivät miestensä urien varjossa, omat unelmansa unohtaneena. Rouva Sävel-parkakin vain kuunteli gramofonia odottaessaan muusikkomiestään keikalta. Mulla taas on kaikki niin poliittisesti korrektia, että ei voi kuule tulla kukaan kukkahattusetä sormeaan nostelemaan. Meitsillä on korteissa joka väristä ja ikäistä porukkaa, kaikilla sukupuolilla.
– Olet ihan oikeassa, eihän niillä Musta Pekka -korteilla enää nykyaikana kehtaa valveutunut ihminen pelata. Eli hyvä yleisö, jos naamanvääntely on teistä tai lapsistanne hauskaa, MimiQ tarjoaa teille hauskan viisitoistaminuuttisen. Pelata osaa jo nelivuotiaskin. Hyvät naiset ja herrat, aplodit MimiQille.
MimiQ vilkuttaa yleisölle.
– Kiitos, ja muistakaa NAAMA POIS PERUSLUKEMILTA!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti