12. Roll for the Galaxy (11.)
Top20:n kolmas noppapeli tulee tässä. Ei paljon filleriä pidemmässä
Roll for the Galaxyssa valloitetaan ja hyödynnetään planeettoja viiden eri toiminnon kautta, joita ovat exploration, technology, settle, produce ja ship. Pelissä rakennetaan noppapoolia, eli hankitaan omaan käyttöön lisää noppia ja mietitään vähän myös sitä, minkä väriset nopat sopivat omaan koneistoon parhaiten. Eri värisissä nopissa kun on vähän eri todennäköisyydet saada yllä mainittuja toimintoja kuvaavat symbolit. Nopat asetellaan sermien takana eri toimintoihin, joista vain yhden toteutumisen voi varmistaa. Jokainen pelaaja nimittäin priorisoi yhden toiminnon. Jos kaikki priorisoivat saman, toteutuu kierroksella vain tuo yksi toiminto. Jos priorisoinnit ovat eri toiminnoissa, toteutuvat ne kaikki. Hyvällä kilpailijoiden pelin seuraamisella ja heidän pririsointinsa oikein ennustamalla voi onnistua tekemään useita tärkeitä toimintoja saman vuoron aikana.
11. Istanbul
Istanbul on kokonaan uusi nimi listalla. Jo
noppa-Istanbul, johon ensin tutustuin, on hyvä, mutta perus
-Istanbul on sitä vielä tuntuvasti parempi. Pelilauta koostuu 16 isosta laatasta, jotka voi joko asetella tiettyyn järjestykseen tai randomoida. Tehtävänä on kerätä resursseja eli rahaa ja markkinatuotteita, joita vastaan voi hankkia rubiineja. Peli päättyy sillä kierroksella, kun joku saa viidennen rubiinin. Juju on siinä, että pelaajien ”työläiset” ovat ikään kuin liealla kiinni aloituslaatalla, ja voivat liikkua vain tietyn määrän laattoja. Kulku on siis suunniteltava tarkkaan, jotta saa yhdellä ”lieanvenyttämisellä” tehtyä mahdollisimman paljon. Laattojen randomointi lisää pelin uudelleenpelattavuutta huimasti: toimintojen sijainti toisiinsa nähden täytyy ehdottomasti ottaa huomioon sekä strategianvalinnassa että siinä, missä järjestyksessä resursseja hankkii. Pelaajilla voi olla hyvin erilaiset strategiat, joilla kuitenkin pääsee pisteissä lähes tasoihin. Tämä ylläpitää jännitystä loppuun saakka.
10. Sid Meier’s Civilization: a New Dawn
Lautapelimaailman uusinta Civilization-julkaisua
Sid Meier’s Civilization: a New Dawn on kehuttu virtaviivaistetummaksi kuin edeltäjänsä. Peli kiri listallani suoraan topkymppiin osin ehkä uutuudenviehätyksen takia. Erityisen hienoa
Civissä on korttien käyttö. Ne on järjestetty riviin yhdestä viiteen, ja kun tiettyä korttia käyttää, se siirtyy rivissä ensimmäiseksi vasemmalle. Mitä oikeammalla kortti on, sen suurempi on sen teho. Toimintotyyppejä on niin ikään viisi, ja korttia kannattaa ”kypsyttää” oikeaan reunaan saakka, jotta toiminnasta saa parhaan mahdollisen hyödyn. Joskus on kuitenkin tärkeämpää saada kortti käyttöön useammin kuin joka viides vuoro. Kortteja voi pelin aikana päivittää paremmiksi muutaman kerran.
Civilizationissa ei lasketa pisteitä, vaan homma päättyy rässimäisesti kertalaakista, kun joku saa kolme lopetusehtoa täyteen. Sen jälkeen kierros pelataan vielä loppuun. Lopetusehdot arvotaan pelin alussa, ja sellaisia voivat olla esimerkiksi kolmen sinisen ihmeen pystyttäminen tai neljäntoista kaupungin rakentaminen.
9. Glen More (5.)
The Voyages of Marco Polossa ja
Glen Moressa on jotain samaa: pärjään kummassakin niin surkeasti, että tahdon pelata niitä lisää ja lisää.
Glen Moressa olen kerran onnistunut voittamaan, kun lähdin määrätietoisesti keskittymään viskintuotantoon. Erityisen hyviä pisteitä en silti saanut. Tavoitteena on viskintuotannon ohella harjoittaa maa- ja metsätaloutta ja saada tästä perustuotantoa, jota voi jalostaa eteenpäin. Pelaajat rakentavan omaa laattavaltakuntaansa, johon laatat saadaan yhteiseltä time trackiin perustuvalta markkinalaudalta. Laatan asettaminen omalle pelialueelle aktivoi kyseisen laatan lisäksi ne ympäröivät laatat, jos meepletyöläinen on lähettyvillä. Tämä aktivointimekaniikka on
Glen Moren mehukkain juttu. Olen parikin kertaa ajanut parhaat laattani umpikujaan, kun ne ovat jääneet sellaisille huudeille, joita on vaikea saada aktivoitua.
8. Mai-Star (10.)
Geishamittelöä topkympin pienimmässä boksissa tarjoilee
Mai-Star. Tämä on ollut hitti lähes jokaisessa peliporukassa ja aiheuttanut runsain mitoin jälkipuintia. Jokainen pelaaja edustaa geishaa, jolla on oma erityiskykynsä. Pakan muut kortit voi pelata kahdella tavalla: joko geishan yläpuolelle asiakkaina tai geishan viereen markkinoijana. Asiakkaat edellyttävät geishalta tiettyjä ominaisuuksia, ja jos näitä ei ole tarpeeksi vahvoina, markkinoijilla voi vahvistaa näitä. Pisteitä saa vain asiakkaista. Kun pelaa asiakaskortin, saa samalla tehdä siinä kerrotun toiminnon, joka usein on jotain kovin ilkeää kanssakilpailijaa kohtaan. Käsikorttien määrää seurataan tarkasti, sillä kierros loppuu, kun joku saa kätensä tyhjäksi, ja muille tulee käteen jääneistä korteista miinuksia. Yleensä se, joka johtaa ensimmäisen kierroksen jälkeen, joutuu muiden geishojen ilkeilyn kohteeksi seuraavalla kierroksella. Pelissä on yhteensä kolme kierrosta.
7. Brew Crafters (2.)
Tuhdissa
Brew Craftersissa tehdään olutta työläisenasettelun keinoin. Peli on saanut paljon vaikutteita klassikosta nimeltä
Agricola. Minuun tämä olutteema puree paljon paremmin. Jokaisessa pelissä voi kehittää aivan uudenlaisen strategian, sillä vaihtoehtoja on yllin kyllin. Voi kehittää uutta teknologiaa, palkata asiantuntijoita tai keskittyä tietyn tyyppisiin olutlaatuihin, vaikkapa Sir Rosset’s Imperial Stoutiin, jossa on ripaus hedelmää ja kahvia. Resurssit hankitaan yhteiseltä laudalta, mutta muu tehdään pitkälti muista pelaajista riippumattomasti. Tuotteiden tie raaka-aineista pulloiksi on pitkä, eikä mitään saa ilmaiseksi.
Brew Craftersissa käydään läpi kolme vuotta, vuodenaika kerrallaan. Lopussa voittaa se, jonka oluet ovat saavuttaneet parhaimman maineen.
6. Port Royal
Port Royal on tuttu jo usean vuoden takaa, mutta vasta viime aikoina olen ymmärtänyt sen arvon. Tämä peli toimii aina! Minua viehättää push your luck, jota on juuri oikea määrä. Riskeiltä voi suojautua, mutta ei määrättömästi. Pelaaja vetää vuorollaan nostopakasta kortteja riviin pöydän keskelle. Laivakorteista saa rahaa, mutta jos vetää kaksi samanväristä laivaa, koko rivi tyhjennetään poistopakkaan. Rahalla ostetaan satamatyöläisiä (tai mitä lienevät), joilla saa tehtyä jonkin toiminnan tehokkaammin (esimerkiksi otettua tai ostettua kaksi korttia kerralla) ja joista yleensä saa myös voittopisteitä. Kadehdituimpia ovat meidän peleissä ne, jotka onnistuvat noukkimaan talliinsa jesterin, governorin tai admiralin. Peli päättyy, kun joku saa kokoon tusina pistettä. Myös vähän isommat pistemäärät toimivat ihan hyvin.
5. Crisis
Crisiksen laita on samoin kuin edellä listatun
Port Royalin. Viime vuonna se ei päässyt listalle lainkaan, mutta porskuttelee nyt top-viidessä. Tumma lauta ja monimutkaisilta vaikuttaneet osto- ja myyntimarkkinat ehkä pelästyttivät minut aluksi. Työläisenasettelulla hankitaan työläisiä, yrityksiä, raaka-aineita ja paljon muuta konkurssin partaalla huojuvassa Axia-valtiossa. Oman edun tavoittelun ohella pelaajien täytyy puhaltaa yhteiseen hiileen, sillä jos Axian kriisi syvenee liikaa, ei kukaan enää voi voittaa.
Crisistä voi pelata kolmella eri vaikeustasolla, ja sillä vaikeimmalla tuntee jo melkein voittaneensa, jos pelin ylipäätään saa vedettyä loppuun. Työläisenasettelua tehdään
Manhattan Projectin tyylisesti kahdessa kokonaisuudessa, ensin yhteisellä laudalla ja sen jälkeen omissa firmoissa niillä työntekijöillä, jotka on hankkinut yhteismarkkinoilta. Tämä on oikein mainio mekaniikka.
4. Dominant Species (3.)
Jatketaan työläistenasettelun parissa:
Dominant Species on sen genren peleistä kolmanneksi paras listallani. Se on kestoltaan selvästi pidempi kuin mitä sweet spottini yleensä on, mutta teema ja mekaniikat ovat aivan briljantteja. Pelilauta koostuu heksoista, jotka kuvaavat erilaisia ympäristöjä. Pelaajilla on kullakin oma eläinryhmänsä, esimerkiksi hämähäkkieläimet tai linnut, ja näistä kullakin on omat erikoisominaisuutensa. Tavoitteena on napsia sopeutumis- ja dominanssipisteitä sekä pelin kuluessa että sen päättyessä. Lisähaastetta tulee jäätiköitymisestä, jonka takia pelilaudalla käytettävissä oleva alue supistuu pikku hiljaa. Myös heksojen olosuhteet muuttuvat, ja huonosti käy, jos oma eläinryhmä ei kykene sopeutumaan samaa tahtia. Tapahtumakortit tuovat vielä lisää yllättäviä käänteitä.
3. Traders of Osaka (13.)
Olen oppinut rakastamaan
Traders of Osakan intensiivisyyttä ja alati muuttuvia tilanteita niin paljon, että se on noussut listalla peräti kolmoseksi. Mitä enemmän tätä pelaan, sen paremmin, ehkä, saan kaoottisuutta haltuun.
Traders of Osaka koostuu pikkuruisesta laudasta, neljästä erivärisestä yhteisestä laivasta ja pinosta kortteja. Korteilla on neljä ominaisuutta: niillä liikutetaan vastaavan värisiä laivoja kohti Edoa, ostetaan tavaraa lastiksi omaan ruumaan ja vakuutetaan lasteja tyrskyävällä merellä. Samalla kortit ovat itse lastattavia materiaaleja. Kun jokin laiva pääsee Edoon, sitä vastaavat materiaalit voi myydä, kun taas muiden laivojen lasteille saattaa käydä huonosti.
Traders of Osakassa on huomattavasti interaktiota, ja laivojen kulun manipulointi on kaikki kaikessa. Vastapelaajan tai –pelaajien liikkeet täytyy pyrkiä ennakoimaan mahdollisimman tarkkaan.
2. Raiders of the North Sea
Viikinkiteemaisessa
Raiders of the North Seassa on pari jippoa, jotka tekevät siitä raikkaan kokemuksen työläistenasettelupelien joukossa. Worker-meeplejä ei ole jaettu pelaajakohtaisesti, vaan jokaisella on vuoronsa alussa käytössään yksi meeple, jonka voi laittaa vapaana olevaan toimintoon. Sen jälkeen pelaaja ottaa jonkin toisen meeplen pois laudalta, ja tekee sitä vastaavan toiminnon. Meeplejä on kolmessa eri värissä, ja useimpiin toimintoihin tarvitaan jokin tietty väri. Tämä aiheuttaa mukavaa pähkäilyä, kun esimerkiksi ryöstöretkelle lähtiessä tarvitsisi valkoisen meeplen, mutta jos poimii käteensä mustan, ei ryöstöä ainakaan seuraavalla vuorollaan voi tehdä. Meillä on peruspelin lisäksi
Hall of Heroes -lisäosa, joka avaa uusia pistemahdollisuuksia.
Oho. Huomasin olevani lautapelien suhteen avuttomampi tollukka, kuin uskoinkaan. Tästä listasta tuttuja pelejä itselleni olivat nimittäin vain 7 wonders ja Puerto Rico. Aika usein tulee ostettua Spiel des Jahres -voittajia, vaikka valikoimaa löytyy liiankin kanssa. Pitänee lukea vielä selostukset tarkemmin läpi ja listata potentiaalisimmat pelit itselle ylös.
VastaaPoistaMulla taas ehkä vähemmän niitä Spiel des Jahres -voittajia, ja klassikkojakin pelaamatta vaikka kuinka. Listat elää koko ajan - nyt, reilu viikko tämän julkaisusta, Azul olisi jo kivunnut top20:n joukkoon ja kammennut Sagradan sieltä pois!
VastaaPoista