Istanbul: The Dice Game

by Kai Saarto 22 tammikuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Istanbul: The Dice Gamessa pelaajat tekevät bisnestä basaareissa. Käytännössä siinä kerätään nopista eri tuotteita ja rahaa, jotka yritetään muuttaa rubiineiksi. Ensimmäisenä kuusi rubiinia kerännyt voittaa. Suoran noppailun lisäksi voi kuitenkin rakentaa myös koneistoa tuottamaan itselleen lisäheittoja, rahaa ja tuotteita. Kokonaisuus on yllättävän hyvä.

Klassinen euro-pönötys. Nyt rikotaan
vielä neljäs seinäkin.

Noppa-Istanbul on Rüdiger Dornin suunnittelema puolen tunnin peli 2-4 pelaajalle. Siinä koitetaan saada nopista mahdollisimman tehokkaasti irti kuuteen rubiiniin tarvittavat resurssit. Peliharrastaja oppii Istanbul TDG:n noin viidessä minuutissa, eikä paljoa enempää aikaa kulu jästienkään kanssa.
Suosittujen lautapelien noppaversioinnit ovat jonkinlainen ilmiö. Meillä on viime aikoina pelailtu Istanbulin lisäksi ainakin Castles of Burgundyn, Nationsin ja La Granjan noppaversioita. Hassusti yhdestäkään emme ole pelanneet emopeliä. Noppa-Istanbul seuraa teemaltaan originaalia, mutta pelimekaanisesti kyseessä on ihan eri eläin.

Pöydän keskelle asetettavalla pienellä pelilaudalla ovat näkyvissä rubiinimarkkinat. Voittoon tarvittavia punaisia muovipaloja voi sieltä hankkia monella tapaa. Ihan suoraan rahalla ostaminen on mahdollista, mutta myös neljällä identtisellä tai keskenään erilaisella tuotteella voi rubiinin itselleen lunastaa. Kussakin kategoriassa rubiinit kallistuvat ostojen myötä. Esimerkiksi ensimmäinen kankailla ostettava rubiini kustantaa neljä kangasta, mutta seuraava jo viisi jne.

Vuorossa oleva pelaaja heittää viittä noppaa. Nopista löytyvät symbolit rahalle, basaarikortille sekä neljälle tuotteelle, jotka ovat hedelmät, kankaat, mausteet ja jalokivet.

Apulappu on tarpeen pelatessa.
Se vaatii vähän selittämistä avautuakseen.

Noppien tuloksista voi tehdä vuorollaan kaksi toimintoa (ostosta). Tätä varten pelaajilla on  apulappu, joka kertoo mihin kaikkeen nopat (sekä raha ja tuotelaatat) taipuvat. Kaksi hedelmäsymbolia voi esimerkiksi muuttaa yhdeksi hedelmälaataksi. Laatat ovat kertakäyttöisiä ja niitä voi käyttää tulevilla vuoroilla yhdessä nopasta heitettyjen tulosten kanssa. Kahdella keskenään erilaisella tuotteella saa ostaa kertakäyttöisen kristallina, joka antaa heittää haluamansa määrän noppia uudelleena. Kolmella erilaisella tuotteella voi ostaa puulaatikon, joka on kertakäyttöinen jokerituote. Rahasymbolilla saa kaksi liiraa ja korttisymbolilla voi nostaa basaarikorttipinosta satunnaisen kertakäyttöbonuksen.

Tietyillä tuotekombinaatioilla voi ostaa myös yhden kuudesta näkyviin käännetystä Moskeijalaatasta. Nämä ovat tärkeitä, sillä niistä saa jonkin pysyvän bonuksen jokaiselle vuorolleen. Bonus voi olla esimerkiksi lisänoppa, kolmas ostotoiminto, pysyvä rahanlähde tai  lisäheittoja antavia kristalleja. Laatoilla saa tehtyä itselleen erilaisia taktiikoita suosivia koneistoa. Joku voi tähdätä noppamääränsä maksimoimiseen ja toinen taas pyrkii tuottamaan niin paljon rahaa, että voi ostaa myynnissä olevia rubiineja. Viidennen moskeijalaattansa ohessa saa myös aina yhden rubiinin, joten koneistonrakennus on hyvin houkuttavaa.

Basaarilauta ja muoviset rubiinit tuovat kivasti väriä pelipöytään.

Noppa-Istanbulissa säilyy yleensä jännitys ihan loppumetreille. Hyvinkin erilaisilla taktiikoilla päädytään yleensä tilanteeseen jossa loppukirissä useampi kuin yksi pelaaja pystyy yhdessä vuorossa ostamaan kaksi, tai jopa kolme rubiinia. Siihen saakka on rakennettu hartaasti omaa tuotantokoneistoa ja toivotaan että lopun häämöttäessä siitä saa kaikki irti ja nopatkin olisivat suosiolliset. Jonkun saavuttaessa kuudennen rubiininsa pelataan kierros loppuun ja katsotaan kuka voitti. Varsin yleisessä rubiinien tasapelissä varastoidut tuotteet myydään pankille vakiohintaan ja katsotaan sitten kenellä on isoin rahasaalis.

Peli osuu meillä sellaiseen tärkeään rakoon kuin “puolen tunnin fillerit”. Se on sitä eniten pelikertoja saavaa osastoa, johon tarvitaan jatkuvasti uusia pelejä. Istanbul TDG osuu ja uppoaa tähän nicheen oikein mainiosti. Se ei ole mikään genreä mullistava mestariteos, mutta se on erittäin sujuva, jännittävä ja palkitsevan tuntuinen peli. Se myös näyttää varsin hyvältä ja komponentit ovat laadukkaita.