Palm Island: kämmenelle mahtuva korttipeli

by Annika Saarto 21 maaliskuuta 2 kommenttia Arvostelu kaksinpeli Kickstarter lautapeli

Palm Island livahti viime hetkellä mukaan matkapelien joukkoon, kun lähdimme reissuun. Täytyy sanoa, että sen kantava idea eli pöydättömyys toimii hyvin. Olen pelannut Palmusaarta nojatuolissa, sohvalla ja junassa. Tarjoaako se tarpeeksi peliä, onkin jo kinkkisempi kysymys.

Portal Dragonin vuonna 2018 julkaisema Palm Island keräsi mukavan rahoituksen Kickstarterissa. Jan Mietling oli kehitellyt jo pitkään ideaa pelistä, jonka pelaamiseen ei tarvittaisi lainkaan pöytään. Pelin nimi viittaa, saariteeman ohella, kämmenellä tapahtuvaan koneistonrakennukseen. Sääntöihin kuuluu sekä yksin- että kaksinpeliversio.

Tavoitteena on rakentaa kalan-, puun- ja kiventuotantoa ja konvertoida koneisto kahdeksan kierroksen aikana mahdollisimman suureksi pistesaaliiksi. Jokaista korttia voi käyttää neljässä eri asennossa. Aluksi kaikki kortit ovat kehittymättömimmässä suunnassa, ja tuotanto on ilmaisten mutta heikkojen puun- ja kalantuotantokorttien varassa. Muut kortit vaativat kehittämistä tai resurssitreidausta ennen kuin niistä saa tuotantoa. 

Trade House -kortti mahdollistaa alkuvaiheessa kahden kalan tai kahden puun vaihtamisen puuksi ja kalaksi.
Kehitettynä sama kortti tarjoaa parempia treidausvaihtoehtoja.

Korttien viisi suuntaa, viisi merkitystä

Jos kortin haluaa käyttää resurssina, se käännetään lappeelleen, jolloin kortin yläreunassa olevat resurssisymbolit jäävät pilkottamaan pakasta ulos. Käännettyjä kortteja voi kerrallaan olla enintään neljä. Toinen vaihtoehto jättää kortti pakattomaan käteen kehitettäväksi. Kehittäminen edellyttää erilaisia resursseja riippuen korttityypistä: kiveä, kalaa ja/tai puuta. Mitä edemmäs kortteja kehitetään, sitä enemmän tarvitaan resursseja. Kierrosten kulkua seurataan kierroskortin avulla.

Kortteja kehitettäessä niitä käännetään joko ylösalaisin tai ympäri. Jotkin kortit antavat jokaisessa kehitysasteessaan vain parempia resursseja, toiset parempia resursseja ja pisteitä, ja kolmannet vain pisteitä. Juju piilee siinä, kuinka saa optimoiduksi korttien käyttö siten, että pisteitä ehtii konvertoitua mahdollisimman paljon ilman koneiston rampautumista. Kahdeksan kierrosta kuluu yllättävän nopeasti. Menestys mitataan neliportaisella asteikolla, jolla 40+ pistettä on loistava tulos ja alle 20 pisteen tulos vähemmän mairitteleva. Peliä voi halutessaan helpottaa feat-korteilla, jotka tarjoavat erilaisia tavoitteita. Jos tavoitteen saavuttaa, saa lisätä feat-kortin pakkaansa seuraaviksi pelikerroiksi. Kortti antaa ilmaisia resurusseja. Featit tekevät Palm Islandista kampanjamaisen pelin.

Kaksinpeliä varten boksista löytyy kaksi identtistä pakkaa. Valittavana ovat yhteistyö- ja kilpailumoodi. Edellisessä valitaan tai arvotaan yhteinen tavoitekortti, joka täytyy kehittää loppuun saakka pelin kahdeksan kierroksen aikana. Kilpailumoodissa toinen pakoista sekoitetaan ja sen jälkeen toisen pakan kortit laitetaan samaan järjestykseen. Kierrosten lopussa tarjolla on ylimääräisiä kortteja. Jos on onnistunut hankkimaan kortin edellyttämät resurssit, sen saa lisätä pakkaansa.

Kortti muutetaan resurssiksi maksamalla mahdollinen maksu ja kääntämällä kortti sivusuuntaan.
Tällä pelaajalla on käytössään kolme kalaa ja yksi kivi.

Korttijärjestyksen satunnaisuus tukahduttaa strategiset nyanssit

Palm Island on keskinkertainen peli tai korkeintaan juuri ja juuri keskiverron yläpuolella. Jostain kumman syystä olen kuitenkin lätkinyt sitä läpi ainakin kymmenen kertaa lyhyen ajan sisällä. Se on hyvä juuri siinä missä yrittääkin: pöydättömän pelikokemuksen tarjoamisessa. Kun kortteja ei muovita, ne pysyvät sopivan ”nahkeina” eikä pakan rakenne hajoa. Kaksinpeliversio on vähän blääh: tuntuu keinotekoiselta suorittaa yhteistä tehtävää, kun pelaajilla on pakan läpipelaamisessa erilainen rytmi. Tämä "pseudoyhdessäpelaaminen" tuo mieleen pakanrakennuspeli After the Viruksen. Soolopeli, ja mieluiten ilman feature-kortteja, on tarjonnut Palm Islandissa parhaan pelinautinnon.

Kämmenfunktionaalisuuden lisäksi minua kiehtoo koneistonrakennus. Olen ylipäätään mieltynyt peleihin, joissa koneiston konvertointi pisteiksi on tarkkaa puuhaa ja joissa pelin päätyttyä käyttämättä jääneitä resursseja ei huomioida millään tavalla. Ehkäpä yritän myös ratkaista mysteeriä siitä, voiko Palm Islandissa oppia paremmaksi. Olen toistaiseksi yltänyt vain kolmasti vähintään 30 pisteeseen, eikä onnistumistiheys ole kasvanut pelikertojen myötä. Pakan korttien satunnainen järkestys on merkittävä tuuritekijä, joka toisaalta tarjoaa riskinoton suloisia hetkiä, toisaalta saattaa torpata menestyksen heti alkumetreillä jos ilmaiset resurssit ovat jääneet pakan alaosaan. Tuurielementistä pääsisi osittain eroon, jos korttien järjestyksen painaisi paremmin muistiin, mutta en ole kovin viitseliäs pinnistelijä tällä saralla. Voi olla, että Palm Island olisi pitkälti nähty ja jo myyntipinossa, jos minulla olisi tällä hetkellä tarpeeksi muuta pelattavaa. Toisaalta, kun olen viihtynyt Palmusaarella näinkin hyvin, vaikka sitten olosuhteiden pakosta, peli on ehkä ansainnut oikeutuksen jäädä hengailemaan ludoteekkiin.