Kingdomino - täydellinen aamiaispeli

by Kai Saarto 09 lokakuuta 2 kommenttia Arvostelu lautapeli

Lautapelien merkittävimmän palkinnon, Spiel des Jahresin, vuonna 2017 voittanut Kingdomino on yksinkertaisen nerokas pieni laattojenasettelupeli. Bruno Cathalan suunnitteleman, suomeksikin ilmestyneen pelin nimi on yhdistelmä sanoista Kingdom ja Domino. Koska pelissä kerran rakennetaan valtakuntaa domino-nappulan muotoisilla laatoilla, niin nimi on ainakin osuva. Kingdomino sopii 2-4 pelaajalle, ja yhdelle pelille kertyy kestoa noin vartin verran.


Kingdominossa rakennetaan valtakuntaa asettelemalla kahden ruudun kokoisia maastolaattoja oman linnan ympärille. Tavoitteena on rakentaa mahdollisimman suuria  maastotyyppien kokonaisuuksia, joissa on lisäksi pistekertoimia antavia kruunuja.

Tasapainoista laatanvärväystä

Seuraavat laatat odottavat kääntämistä ympäri.
Keltaisen pelaaja saa valita niistä ensimmäisenä
ja sitten on pinkin vuoro.

Yhteistä maailmaa ei Kingdominossa rakennella, vaan kullakin pelaajalla on oma valtakuntansa. Interaktiota pelaajien välillä nähdään laattojen varaamisessa.

Esimerkiksi nelipelissä nostetaan laatikosta satunnaiset neljä laattaa pöydälle. Niiden selkäpuolella on numerot, joiden mukaan laatat asetellaan riviin pienimmästä suurimpaan. Pienemmissä numeroissa ei ole pisteytyksen kannalta tärkeitä kruunuja lainkaan ja aivan suurimmissa kruunuja voi olla useampi.

Ensimmäisenä vuorossa oleva pelaaja varaa itselleen yhden laatoista hallitsija-meeplellään. Kun kaikki laatat on näin varattu,  asetellaan edellisten viereen uusi laattarivi jälleen suuruusjärjesteyksessä. Nyt edellisellä kierroksella pieniarvoisimman laatan valinnut pelaaja saa ottaa aiemmin valitsemansa laatan käteensä ja varata näistä uusista ensimmäisenä haluamansa. Sitten toiseksi pienilukuisimman laatan valinnut saa tehdä oman varauksensa ja niin edelleen. Käteen nostetut laatat asetellaan omaan valtakuntaan. Sitten asetellaan taas neljä uutta laattaa tarjolle ja ne valitaan taas siten että pieninumeroisimman valinnut aloittaa.

Tämä draftaus-mekaniikka tasapainottaa peliä varsin hyvin. Oikein kruunupitoisen herkkulaatan valittuaan on todennäköisesti seuraavalla kierroksella valitsemassa viimeisenä. Mekaniikka vähentää pelin tuuripitoisuutta ja siten toimii paremmin kuin vaikka Carcassonnen “sokkona pussista” -mekaniikka.

Värväysvaiheessa pitää katsella myös kanssapelaajien valtakuntia. Jos joku on päässyt rauhassa keskittymään johonkin laattatyyppiin ja nyt siihen on tarjolla pistekerroin-kruunuja, voi olla aiheellista varata tuo laatta itselle ihan vain estämään rökäletappio.

Maastodomino on kiva pieni puzzle

Kussakin laatassa on kaksi maastoruutua. Nämä tulee asetella valtakuntaan aina niin, että ainakin laatan toinen ruutu koskettaa saman maastotyypin (vesi, pelto, aavikko, metsä, vuori) ruutua. Alkulinnaan voi kiinnittää mitä vain maastotyyppiä. Laatanasettelu on siis kuin dominoa pelaisi. Pitää jo miettiä seuraavan laatan paikkaa ja myös jättää viimeiseen asti tilaa tärkeimpien alueiden viereen jos vaikka vielä saisi kruunulaattoja.

Valtakunnan maksimikoko on 5x5 ruutua, joten asettelussa saa olla tarkkana, ettei valtakuntaan jää tyhjiä koloja. Muuten ei viimeisiä laattojaan ei saa enää mahtumaan ja ne poistetaan pelistä.

Joissain laatoissa on yhdestä kolmeen kruunua, jotka kertovat laatan tärkeydestä. Pisteytys on varsin yksinkertainen kertolaskutoimitus, jossa kunkin maastotyypin toisissaan kiinni olevien ruutujen määrä kerrotaan niissä näkyvien kruunujen määrällä. .

Valmis valtakunta. Pisteytys menee seuraavasti: sinisiä ruutuja on yhdeksän ja kruunuja on kolme, mikä tarkoittaa 27 pistettä. Vihreitä laitumia kaksi, kuten kruunujakin, eli 4 pistettä. Metsää on  onnistuttu yhdistämään huikeat 11 ruutua, kruunuja niissä kolme. Metsästä siis 33 pistettä. Keltaisilla peltolaatoilla ei ole kruunuja, joten pisteitä niistä nolla. Pelaaja saa huikeat 64 pistettä.

Kevyeeseen makeannälkään

Bruno Cathalan tuotanto ei ole oikein onnistunut minua aiemmin täysin vakuuttamaan, vaikka ihan kelvollisia pelejä herralla on useita. Kingdominolla mies sai nyt ensimmäistä meikäläisen mielihyvähermoon ihan täsmäosuman. Koska en odottanut suuria, peli onnistui poikkeuksellisen positiivisesti.

Olemme huomanneet, että peli toimii oikein hyvin lasten kanssa. Annoin viisivuotiaan ensin rakennella vapaasti valtakuntaansa ennen pelin alkua, kerroin vain domino-säännön, eli aina pitää uuden laatan koskea vastaavaa jo pöydällä olevaa. Sampo tajusi idean nopeasti ja siitä askel varsinaiseen peliin oli jo mitätön.

Aikuisten kesken Kingdomino on osoittautunut täydelliseksi aamispeliksi. Se on pelivalmis 30 sekunnissa ja kestää noin vartin. Pirteä kuvitus ja iloiset värit lisäävät houkuttavuutta pieneen pelihetkeen aamukaffen lomassa.

Kaksinpelistä on mielenkiintoinen variantti, jossa käytetään kaikkia laattoja muodostamaan 7x7 kokoiset valtakunnat. Se vie peliä askeleen taktisempaan suuntaan ja lisää sen kiinnostavuutta peliharrastajille. Yhdistämällä kaksi Kingdominoa saa nelinpelille tehtyä saman. Ohjekirjan takakannessa on kerrottu paljonko kutakin ruutua löytyy pelistä, eli taktinen pelaaja voi laskeskella todennäköisyyksiä. Parhaimmillaan Kingdomino taitaa silti olla kun sitä pelaa fiiliksellä ja vauhdikkaasti.

Säännöt ovat helposti ymmärrettävät ja pelimekaniikka niin hiottu, että tuntuu kuin pelin olisi pitänyt olla olemassa vuosikymmeniä. Jo parin pelikerran jälkeen tämä oli helppo nostaa laatanasettelupelien klassikoiden joukkoon näppärän kokonsa, kauniin ulkomuotonsa ja monikäyttöisyytensä ansiosta. Tavallaan tämä syrjäyttää meillä Lasten Carcassonnen ollen yhtä helposti opittava, mutta samalla aikuiseen makuun kiinnostavampi tapaus. Lyhyenä perhepelinä ja fillerinä Kingdomino on mitä mainioin tuttavuus.

Kingdomino on saanut hiljattain myös jatko-osan. Queendomino on suunnattu enemmän harrastajapelaajillekin maistuvaksi kokonaisuudeksi. Pelit voi myös yhdistää. Queendomino ei ole tätä kirjoittaessani ilmestynyt suomeksi.

Meidän Kingdominomme tuli muuten ketjuvaihdossa Puutyöläiseltä, joka oli kirjoittanut pelistä omia näkemyksiään. Puutyöläinen koki pelin pidemmän päälle tylsäksi, saa nähdä miten meidän käy. Nyt pelikertoja on takana pitkälti toistakymmentä, mutta edelleen tuo maistuu.

Manethon katse lepäsi valtavan metsäalueen yllä, se kaikki oli hänen, hänen. Toisella puolen linnaa aukeni yhtä laaja alue hedelmällistä viljelysmaata. Mutta oliko kaikki kuitenkaan ollut tämän arvoista? Täällä hän seisoi, yksin linnassaan, ilman Kleopatraa. Täydellistä, intohimoista Kleopatraa.