Pääsiäisen aika meni meillä monipuolisesti lautapeliharrastuksen merkeissä. Monipuolisuudella tarkoitan sitä, että pelaamisen lisäksi metsästimme kirppishelmiä, vlogasimme ja nauhoitimme uutta Lautakunta-podcastia.
Kattaus koostui yhteensä seitsemästä eri pelistä, mikä on muutama vähemmän kuin viime vuonna, mutta taso oli vastaavasti nyt aavistuksen korkeammalla. Tai no, ainakin saimme nyt pöytään pari pidempää ja raskaampaa peliä.
Kiirastorstai
Pitkäperjantai
Otimme heti aamusella ensimmäiset kokeilut uusinta pelihankintaamme The Fox in the Forest. Kaitsu oli tutustunut sääntöihin jo etukäteen, ja nepä olikin helppo oppia. Fox on tikkipeli ja siinä mielessä harvinaislaatuinen, että sitä pelataan kaksin. Tikkejä pelataan erää kohti yhteensä kolmetoista. Liian ahne ei pidä olla, sillä jos voittaa yli yhdeksän tikkiä, jää nollille. Eniten palkitaan siitä, jos voittaa joko 0-3 tai 7-9 tikkiä. Oman pelin suunnittelu on kutkuttavan vaikeaa, koska parittomissa korteissa on erikoistoiminto, joka voi muuttaa pelin kulun. Päätimme Dice Towerin Zee Garcian suosituksesta pelata 16 pisteeseen saakka, vaikka virallinen raja on 21. Molemmat voitimme yhden pelin. En osaa oikein vielä sanoa, kuinka paljon omaa peliään voi hallita, sattumalla kun on niin suuri osuus. Näinhän se kai aina tikkipeleissä on. Joka tapauksessa Fox antoi hyvät vibat.
 |
| Meillä on kettu omastakin takaa. |
Vain tovi Foxin päättymisen jälkeen oli Kaitsun vuoro istahtaa Lautakunnan istuntoon. Muutaman säädön jälkeen tekniset ongelmat saatiin selvitettyä, ja näin Turustakin lähti viimein puhdas raita Tampereen editointi- ja renderöintikeskukseen. Yes! Nauhoituksen aihetta emme vielä paljasta - se selviää kolmannen jakson lopussa 30. huhtikuuta. Oli muuten aika stressaavaa yrittää pitää huushollia hiljaisena nauhoituksen ajan. Työhuone on olohuoneen naapurissa, eikä välissä ole ovea. Koirat saattavat yhtäkkiä keksiä jotain haukkumisen aihetta (esimerkiksi naapurin tädin pihamaalla), tai esikoinen tömistää alas. Mutta nyt selvittiin ihan hienosti.
Lähdin iltapäivällä viemään äitiäni synttärikahveille kasvitieteelliseen puutarhaan, ja paluumatkalla sain viestiä siitä, että Marjaana ja Vesa tulisivat meille Espoosta pelaamaan illalla. On mukavaa, että joskus peli-illan järjestämiseksi ei tarvitse itse olla aktiivinen! Kaikenlaisia ideoita meillä jo olikin ollut pääsiäiseksi, mutta ne olivat jääneet nimenomaan idea-asteelle, eikä ketään ollut saatu aikaiseksi kutsua.
Varastosta löytyi pullo italialaista punaviiniä ja itsestään selvä valinta ensimmäiseksi peliksi oli Viticulture, tarkemmin ottaen Tuscany Essential Edition. Kummallakaan vieraista ei ollut siitä aikaisempaa kokemusta. Kaitsu toimi sääntöjen selittäjänä, kuten meillä tapana on. Niitä on Vitissä muuten yllättävän paljon. Jätimme laudan vasemman alakulman aluehallintalisärin pois, samoin erikoistyöläiset. Ensimmäisen pelin päätyttyä Vesa ja Marjaana ehdottivat, että otamme heti toisen putkeen, kun säännöt oikeastaan vasta ensimmäisellä kerralla alkoivat hahmottua. Kyllähän se meille sopi, kun olemme niin kovia Viti-faneja. Oli mielenkiintoista yrittää hyödyntää oransseja rakennuskortteja: meillä ei ole niistä juurikaan kokemusta. Muutama rakennuskortti on hyvin vahva ja voi jopa ratkaista pelin, jos sen saa käyttöön tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Ongelmana toisaalta on, että niin moni muu asia pitää varmistaa tai rakentaa, ennen kuin oransseihin kortteihin kannattaa investoida tai ennen kuin niistä saa hyötyä. Rakennukset tuovat mieleen Brew Craftersin pelaajakohtaiset rakennukset. Niissä on myös samaa tematiikkaa. Aion ehdottomasti jatkossa pyrkiä saamaan Vitissä enemmän rakennuskortteja rakennettua. Kaiken kaikkiaan näiden kahden pelikerran myötä vahvistui se käsitys, että Viticulturen voitto ratkaistaan korteilla, olivat ne sitten kesä- ja talvivieraita tai rakennuksia.
Halusimme pöytään Vitin jälkeen jotain kepeää, ja se kepeä oli tikkipeli Bottle Imp. Vesku oli pelannut sitä äskettäin ja kertasi säännöt meille muille. En tiedä mistä kiikastaa, mutta menen säännöissä sekaisin koko ajan. Aivokapasiteetilleni on näemmä liikaa se, ettei Bottle Impissä ole valttimaata, vaan valtti määräytyy kortin numeron perusteella, ja tämä numero muuttuu pelin edetessä. Ensimmäisten kierrosten jälkeen olin roimasti miinuksella, ja koko loppuajan pyrin lähinnä varmistelemaan, että jään vähintään nollille. Sellaisella taktiikalla ei huippua tavoitella, ja jäinkin selväksi hännänhuipuksi. Kuten aika monen pelin kohdalla, ahaa-elämykset tulivat vasta jälkikäteen. Minun olisi pitänyt ottaa enemmän riskejä, varsinkin kierrosten alussa, kun valttiraja on vielä korkealla.
Lankalauantai
Fox in the Forest tönötti viettelevästi aamukahvipöydässä ja tartuimme taas siihen. Kisa oli todella tasainen. Tein lisähavainnon, että 0-3 pistettä on vaikeampi saavuttaa kuin 7-9. Enempää ei sillä erää pelailtu, vaan sen sijaan tuumimme pitkästä aikaa tehdä kierroksen Turun kahdella isolla kirppiksellä sekä yhdellä pienemmällä joka sijaitsee ihan kupeessa. Meillä oli lähes vuoden mittainen autoton vaihe, ja kirppistely on siksi ollut aika jäissä. Mutta nyt Huyndai pääsi lenkille läntisempään Turkuun. Saalis oli todella laiha, koska nuukuutemme on kasvanut eksponentiaalisesti sitten lautapeliharrastuksen alkuaikojen. Pikku-Siilistä tai Manhattanin Kirppis-Centeristä ei löytynyt mitään. Länsikeskuksen Kirppis-Centeristä Kaitsu sentään bongasi Reiner Knizian FITSin.Kotona Kaitsu ja Sampo ryhtyivät heti rakentelemaan Fitsin tetrismäistä palapeliä. Poika tykkäsi pelistä kovasti, ja minäkin intouduin mukaan. Abstraktit pelit eivät yleensä ole meillä kuumaa kamaa, mutta tämä osoittautui poikkeukseksi ja uhkaa häätää 0-9:n kokoelmastamme. PC-Tetriksestä poiketen paloja voi siirtää vain pystysuunnassa, ei vaakasuunnassa. Tämä tekee hommasta kinkkistä. Toisaalta aikapainetta ei ole, kun palasia siirretään omin kätösin. Erilaiset alustat tuovat vaihtelua haastavuuteen.
Alkuillasta saimme kylään pelikaverimme Juha P.:n. Pöydälle saatiin Raiders of the North Sea ja sen lisäri Hall of Heroes, ja saatoin siis jo ennen pääsiäispäiviä huoata onnellisena, että pelivalinnat olivat tänä vuonna bellissimi. Ensin Viticulture, sitten Raiders of the North Sea - molemmat sekä Kaitsun että minun ihan kärkipelejä. Lisäri muuttaa RotNS:n peruspelin dynamiikkaa aika lailla. Pärjääminen kärkikahinoissa edellyttää raidausten tekoa ainakin alussa, mutta sen jälkeen pistepolku haarautuu. Lisäri vauhdittaa resurssien kiertoa ja tuo ihan uusia toimintavaihtoehtoja. Peruspeli on jollain tavalla ehkä tyylikkäämpi suoraviivaisuudessaan, mutta Hall of Heroesin kanssa pelaaminen on silti viihdyttävämpää.
Tässä vaiheessa lähdin hakemaan esikoista satamasta risteilyltä. Kaitsu ja Juha päättivät käydä puistotreffeillä. Juha opetti nimittäin Fog of Loven alkeet tutoriaalin kautta. Kaitsun pelaaman lakimiehen ja Juhan leipurin suhde toimi suhteellisen hyvin, mutta se viimeinen intohimo jäi puuttumaan. Siinä ei auttanut lemmikin ottaminen eikä pariterapiakaan. Fog of Love oli Kaitsun mielestä ihan mielenkiintoinen tapaus, joka tarjoaa aivan erilaisen pelikokemuksen. Pelin tekijät kuvailevat sitä romanttisen komedian lautapeliversiona. Ei se kuulemma ehkä ihan osu napakymppiin kuvauksena, mutta on silti ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
 |
| Fog of Love. |
Illan viimeisenä pelinä tuunasimme Sagradan noppaikkunoita. Peli on edelleen hyvä, mutta vähän alan pelätä sen puhki pelaamista. Ounastelen myös, että kun viimein saamme Azulin, Sagrada on kohdannut voittajansa. Sagrada lähtikin Juhalle lainaan yhdessä Magic Mazen ja Adventure Landin kanssa.
Sunnuntai
Ensimmäinen pääsiäispäivä oli somevoittoinen. Päätimme videoida kaksi uutta jaksoa Youtuben Lautapelielämää-sarjaamme. Ensimmäisen videon jälkeen meihin oli iskenyt influenssa, minkä johdosta ääni oli ollut pitkään kateissa ja yskä vaivannut. Videointia ei ollut voinut edes harkita. Ihan kunnossa emme olleet vieläkään, mutta kurkkupastillien, kahvin ja veden voimalla puskimme eteenpäin. Ensin videoimme varjolähetyksen Lautakunnan ensimmäiseen jaksoon, joka julkaistaisiin seuraavana päivänä. Aiheena olivat lempijulkaisijat. Lautakunnassa nostin esiin Renegade Game Studiosin, ja varjolähetyksessä kehuimme myös kolmea muuta julkaisijaa: Lautapelit.fitä, Fowers Gamesia ja Stonemeier Gamesia. Jokaista vähän eri syystä.Heti perään teimme toisenkin videon, jossa enimmäkseen käsittelimme muutamaa viime aikoina pelaamaamme peliä: Havanaa, Cinque Terreä, Magnum Salia, Fox in the Forestia ja Fitsiä. Moni asia ei mennyt putkeen, sanat unohtuivat, kamera ei tarkentanut, alkoi naurattaa ja niin poispäin. Toistoja piti tehdä paljon, ja Kaitsulle jäi aimo läjä editoitavaa. Ehkä tätä opitaan pikku hiljaa.
Katsoimme Youtubesta lautapelaamisen suosikkikanavaltani, The Family Showdownista, Nessa-tytön top ten -listan. Tuo perhe kyllä fanittaa niin täysillä Pitch Caria. Totesimme Kaitsun kanssa, että meillä se ei olisi samanlainen hitti. Kamala vaiva levittää radat pöydälle ja sen jälkeen homma on lähinnä kai neppailua. Puistattaa. Mutta video oli söpö. Jospa joskus meidänkin pojat...
Oli outoa, ettemme olleet iltaan mennessä pelanneet yhtäkään peliä. Asialle piti selvästi tehdä jotain. Fox sai siirtyä syrjemmällä kun tilalle oli saatu Fits. Parin tetristelyn jälkeen totesin, että Kaitsu on saanut siinä niin paljon harjoitusta PC-muodossa, että minun on mahdotonta voittaa. Omat Tetris-pelailut rajoittuivat ylioppilaskevääseen, Kaitsulla ne kestivät vuosikausia.
Maanantai
Maanantaiaamu oli tietysti jännä, koska Lautakunnan ensimmäinen jakso tuli ulos, ja Mikko mainosti sitä Lautapelioppaan viikkokatsauksessa. Youtubeen ja faceen tuli muutama rohkaiseva palaute, mikä lämmitti mieltä. Toivotaan, että podcastilla on edessään pitkä tulevaisuus. Aiheita on ainakin listattu jo melkein kilometrin verran. Kuulijatkin saavat niitä ehdottaa. Mitä yhteisöllisempi, sen parempi.
Kaitsu: Olin buukannut maanantaille peli-illan omien kavereidensa kanssa. Samalla porukalla on pelattu yli neljännesvuosisata. Nyt pöytään pääsi Dungeons & Dragonsin vitosedikka. Siinä pelaamani oopperalaulaja-bardi kavereineen taisteli mm. vihreää lohikäärmettä vastaan. Vitosedikka todettiin miellyttävän yksinkertaiseksi ja nopeaksi systeemiksi. Pelailua jatketaan vielä myöhemminkin. Kasari- ja ysäripelailuista nykymeno poikkesi hurjasti. Pöydässä oli paperien ja sääntökirjojen sijasta kolme läppäriä, täppäri ja älypuhelin, joilla pidettiin kirjaa elämäpisteistä ja hahmojen kyvyistä. Videotykki jäi puuttumaan puhtaasti tilallisten rajoitusten vuoksi.
Sillä aikaa kun Kaitsu hurjasteli Jyrkkälässä, minä pakkailin laukkujani edessä olevaa viikon työmatkaa varten. Aloitin tietysti tärkeimmästä, eli peleistä. Kun olin pinonnut pöydälle kymmenen peliä, jouduin myöntämään, etteivät ne kaikki millään mahtuisi mukaan. Lopullinen matkasetti koostui 6 Nimmtistä, Fox in the Forestista, Sushi Gosta, Jaipurista ja Arboretumista. Pääsiäisen pelihommat oli samalla taputeltu loppuun, kun lähdin pääsiäismessun kautta rautatieasemalle ja nousin Rovaniemelle vievään yöjunaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti