Kevään edetessä buustilla Todellisuuspaon residenssissä ja muilla tapahtumapaikoilla on pelattu yhtä sun toista. Hottislistaa oli tällä kertaa vaikea koostaa, koska alkukevään pelailut jäivät häkellyttävän vähiin. Nyt on suunta kuitenkin ylöspäin, ja unelmissa kangastelee muutama korkkaamatonkin peli.
Annikan ja Kaitsun yhteislistaus jälleen kerran kymmenennestä sijasta lähtien. Ensimmäinen hottislistaus on muuten kesältä 2016!
10. Cold War: CIA vs KGB (Annika)
Kirppikseltä eräänä onnekkaana lauantaina 1,5 eurolla löytynyt kaksinpeli Cold War: CIA vs KGB on päässyt pöytään jo pariin otteeseen. Kätevän kokoinen pikkuboksi sisältää muutaman tokenin sekä pakan, jossa on kolmea eri sorttia kortteja: tavoitteita, ryhmiä ja agentteja. Toinen pelaajista on KGB, toinen CIA. Jokaiselle kierrokselle käännetään tavoitepakasta yksi kortti, jolla on tietty numeroarvo. Pelaajat vetävät vuorotellen ryhmäkorttien pakasta kortteja eteensä. Jos oman korttirivistön arvojen summa ylittää tavoitekortin arvon, pelaaja häviää kierroksen. Ryhmäkortin nostamisen sijaan voi tehdä edessään olevan ryhmäkortin toiminnon, jolla voi esimerkiksi eliminoida toisen pelaajan ryhmäkortin tai vaihtaa sen itselleen. Ennen kierroksen alkua valitaan yksi agenttikortti, joka tuo tiettyjä bonuksia sille pelaajalle, joka onnistuu tavoitteessa. Cold War on niitä pelejä, joissa pienellä korttimäärällä on onnistuttu saamaan aikaan jännittävä ja riittävän varioiva trilleri. Agenteista Master Spy, Director ja Assassin ovat erityisen tehokkaita, ja on hermostuttavan kutkuttavaa arvailla, milloin vastapuolella on jokin niistä pelissä.
9. Kakerlaken Poker aka Torakkapokeri (Kaitsu)
Jos bluffaukseen ja pöydän lukemiseen pitkälti perustuva simppeli peli kuulostaa hauskalta niin on helppo suositella Torakkapokeria. Toisaalta ihan vähäisellä kokemuksella sitä voisi kuvata myös tuskaiseksi. Peli tuli taannoin Turussa käytettynä myyntiin ja kävimme sen noutamassa. Pokerin kanssa ei yhteistä kuin se että komponentteina ovat kortit ja bluffaus on kaiken a ja o. Korteissa on inhottavia(ko?) rumia luontokappaleita, kuten rottia, hämähäkkejä, kärpäsiä ja torakoita. Tarkoituksena on saada joku muu pelaaja kuin itse saamaan eteensä 4 saman lajin elikkoa. Kortteja yritetään syöttää toisille pelaajille, väittäen esimerkiksi että alassuin olevassa kortissa on lude. Vastaanottaja voi joko arvata, onko väite totta vai tarua, tai siirtää kortin eteenpäin ja ottaa samalla itse väittäjän roolin.
8. Cerebria: the Inside World (Kaitsu)
Annika pelasi kerhossa Vellun Cerebria: the Inside Worldia eikä pystynyt unohtamaan peliä. Kohta se ja lisäri tilattiin meillekin. Peli on aluehallintaa jonkun tyypin mielessä, vähän kuin siinä Inside Out -leffassa. Cerebria on dynaaminen, joukkueittain pelattava aluehallintapeli. Pelaajat ovat Henkiä, voimakkaita olentoja, jotka edustavat joko Autuutta tai Synkeyttä. Nämä vastakkaiset voimat – ihmisluonnon kaksi puolta – kamppailevat kontrollista ja muokkaavat Sisämaailmaa, kehittyvän persoonallisuuden metaforaa. Pelissä on myös paljon kekseliäitä mekanismeja, kuten esimerkiksi tunteisiin vaikuttaminen. Joukkueet saavat pisteitä saavuttaessaan helpompia Aikeita tai vaikeampia Tavoitteita. Pelin voittaa se joukkue, jonka vaikutusvallan alueella on suurempi osa henkilön valmista identiteettiä. Cerebria toimii hyvin kaksinpelinä ja olen päässyt vasta vähän raapaisemaan sen pintaa. Nyt pitäisi saada sitä useampi peli vyön alle.
7. Bärenpark (Annika)
Pidämme Tetriksestä, mutta Uwe Rosenbergin Patchwork ja Cottage Garden eivät jostain syystä ole nappaisseet. Phil Walker-Hardingin Bärenpark tuli markkinoille toissavuonna, ja sen on monesta tuutista hehkutettu lyövän rosenbergilaiset kilpailijansa mennen tullen. Annika sai viimein tilaisuuden kokea Karhupuiston, kun Timo L. toi sen pyynnöstä Litsan lautapelitapahtumaan. Tavoitteena on peittää neljästä pikkulaudasta koostuva karhupuisto mahdollisimman täydellisesti ja mahdollisimman suurilla paloilla. Säännöt ovat elegantin simppelit: aseta pala laudallesi ja ota uusia paloja sen mukaan, mitä paikkoja sait laudalla peitetyksi. Tetris-palamarkkinoille ei näin ollen ole tarvinnut kehitellä ylimääräisiä sääntöjä. Hyvä hyvä, Phil! Huhutaan, että miehen uudempi laatanasettelupeli Gingerbread House olisi vieläkin sutjakkaampi.
6. Underwater Cities (Kaitsu)
Kaitsu pelasi toissa viikolla Korttikuningas-blogin Timo Lindin kanssa kaksinpelin tätä tuoretta Vladimir Suchyn suunnittelemaa merenalaisen kaupungin rakentelupeliä. Mekaanisesti peli on aika jännä: meren alle rakennetaan työläisenasettelulla omaan tableauhun eli tauluun kupolin alla olevia kaupunkeja, niihin tuotantolaitoksia ja kaupungin väleille tunneleita. Pelissä on kolmen värisiä kortteja, joita vuorotellen pelataan laudalla oleviin, vastaavan värisiin toimintopaikkoihin. Pitkähkö ja keskiraskas peli on varmaankin paras 2-3 pelaajalla, muuten menee koko ilta. Jos pitää Terraforming Marsista niin tässä on paljon samaa.
5. Topoum (Kaitsu)
Ketjuvaihdosta Lautapelaamaan-tapahtumasta viime vuonna saatu myyräpeli pääsi lopulta pöytään. Perepau Llistosellan suunnittelema, vuonna 2016 julkaisu peli kuvaa ensimmäistä maailmansotaa, mutta sotilaat siinä ovatkin myyriä. Pelimekaniikka taas on saanut vaikutteita ehkä eniten Neuroshima Hexistä. Myyriä asetellaan ja liikutellaan aika tylsännäköisellä heksakartalla, mutta korteilla saadaan peliin paljon lisää henkeä. Kranaattikeskityksillä ja pistinhyökkäyksillä muutetaan laudalla sotivien myyrien asemia ja määriä. Tarkoituksena on oman vuoron lopulla saada mahdollisimman monta likinäköistä myyräsotilasta näkemään toverinsa suorassa linjassa heksaruudukossa, ja mahdollisimman kaukaa. Pöhkö teema antaa pelille sielua. Topoumissa on jotain viehättävää ja klassisen lautapelin keveyttä, mutta kamppailu on silti koko ajan terävää.
4. Cyclades (Kaitsu)
Pelikerhon tapahtumassa päädyimme tekemään ison pelikasan vaihdoin päittäin Ludicreationsin Irakliksen kanssa. Ykkössaalis oli Cyclades kaksikolta Bruno Cathala ja Ludovic Maublanc. Olen himoinnut näitä tämän sarjan dudet kartalla -pelejä useamman vuoden (ne muut ovat Inis ja Kemet). Cycladesissa myyttisen Kreikan sankarit ja hirviöt lyövät toisiaan pataan upealla saaristokartalla. 95 mukana tullutta figua varmaankin kolminkertaisti kokoelmamme pelien yhteenlasketun figumäärän. Pelimekaniikat yhdistelevät euroja ja rässiä, eli mm. huutokauppamekaniikkaa ja noppavetoista matsia. Pelin kestoksi on arvioitu 60-90 minuuttia, joten tässä voi olla varsinainen hittipeli käsillä. Vielä kun saisin tämän pöytään...
3. Zoocracy (Annika)
Eduskuntavaalien alla pelasimme parhaillaan Kickstarterissa rahoitusta keräävää Zoocracya. Kyseessä oli arvostelukappale sveitsiläiseltä Haas Games -julkaisijalta. Vaaleja käydään eläinten tasavallassakin: jaossa on kierroksesta riippuen presidentin tehtävä sekä paikka eduskunnassa ja/tai hallituksessa. Zoocracy havainnollistaa parlamentarismin prosessit aika sutjakkaasti, kunhan hieman sekavasti laudasta ja sääntökirjasta on ensin päässyt selvyyteen. Hallituskumppaneista yksi saa oman agendansa läpi käynnissä olevalla kierroksella ja toinen sitä seuraavalla, ellei tule yllätyksenä yleislakkoa. Kolmas hallituspuolue, jos sellainen on, joutuu tyytymään vaikkapa vahvaan ministerinsalkkuun. Zoocracyn on kuvittanut “Uuden Ajan Klemens Franz”, eli Mihajlo Dimitrievski, jonka tyyli onkin paljon parempi. Ihan ansaitusti rahoitusta on jo kertynyt Kickstarterissa projektin toteutumiseen vaadittava määrä.
2. Between Two Castles of Mad King Ludwig (Annika)
Stonemaier Gamesin viime vuonna julkaisema Between Two Cities of Mad King Ludwig on kahden aiemmin ilmestyneen pelin risteymä. Peli on lainannut teemansa ja tietyt pisteytys- ja bonussäännöt Castles of Mad King Ludwigilta. Laattojen draftaaminen ja tapa, jolla linnaa rakennetaan kummankin vierustoverin kanssa, on puolestaan perintöä Between Two Citiesiltä. Esimerkiksi kuuden hengen pelissä syntyy vastaava määrä “naapuruuslinnoja”. Jokainen pelaaja saa pisteikseen huonomman linnansa pisteet. On ollut yllättävän vaikeaa arvioida, kumpi linnoista on pelin edetessä paremmassa pistetilanteessa. Laattoja valitessa kannattaisi tietysti suosia sitä linnaa, joka kaipaa enemmän petrausta. BTCoMKL on yhteistyöpeli, mutta silti puhtaasti kilpailullinen. Pidän sen luomasta sosiaalisuudesta, kun naapureiden kesken käydään jatkuvaa neuvottelua siitä, miten yhteistä linnaa tulisi kehittää.
1. L.A. Crimes (Annika)
Detective: a Modern Crime Board Game oli ehdottomasti vuoden 2018 intensiivisin pelikokemus. Nyt se on L.A. Crimesissa saanut jatkoa kolmen keissin verran. Rikoksenratkonta on siirtynyt Richmondista 1980-luvun Los Angelesiin ja sen myötä hahmokortit on uusittu. Periaate on kuitenkin sama: käydä läpi korttipakasta paljastuvia ohjeita, etsiä netistä vastauksia, punoa paksuja ja ohuita langanpätkiä toisiinsa ja tehdä kaikki tämä aikapaineessa. Detective-peruspelistä tarvitaan teoriassa muutamat tokenit, mutta olemme ajatelleet itse askarrella nämä. Kun kerran kasaria eletään, niin teknologian edistyneimpiä menetelmiä ei ole käytössä, minkä luvataan vaikeuttavan peliä. Voi miten minulla jo olikin ikävä Detectiven maailmaan ja tekstityyliä. L.A. Crimesin johdanto on kuin kotiinpaluu: “Another typical morning in the office. Dozens of decks are covered with hundreds of papers and folders. The so-called IBM era is on the horizon, but for now, paper and field work have to suffice.”
0 kommenttia:
Lähetä kommentti