Cortex Challenge -kolmikko

by Kai Saarto 07 heinäkuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Ludoeliittiklubin maanantaimatineassa kreivi Porsanger ja kauppaneuvos Kultapursi naureskelivat makeasti uutiselle 13 Days: The Cuban Missile Crisisin ilmestymisestä.
– Voitko veikkonen kuvitella, että joku haluaisi kutistaa Twilight Strugglen kolmeen varttiin, naureskeli Porsanger ryypiskellessään lasistaan Ahvenanmaalta sukellettua 170-vuotiasta Veuve Clicquot-samppanjaa.
– Surkuhupaisaa, kukaan kunnioitettava ludokraatti ei koskisi pitkällä tikullakaan mihinkään alta kolmen tunnin pelattavaan, myötäili Kultapursi.
Viereisessä pöydässä kenraali Kenttäraivo ja amiraali Ahtojää jatkoivat vuonna 1985 aloittamaansa World in Flames -peliä. 
Klubilla äkisti alkanut kiihkeä kuiskuttelu sai kenraalin ja amiraalinkin nostamaan katseensa omasta 30-vuotisesta sodastaan.
Pääovesta oli saapunut muukalaislegioonan univormuun pukeutunut pieni mies, olallaan makakiapina. 
– Salut! Olen kapteeni Macaque ja haluaisin esitellä arvon herroille nämä kolme aivojumppapeliä. Kukin kestää noin vartin ja nämä on suunnattu lapsille ja nuorille.
Klubille laskeutuneen täydellisen hiljaisuuden katkaisi kreivi Porsangerin hillitön yskänkohtaus. Herralla oli mennyt samppanjaa väärään kurkkuun silkasta järkytyksestä.

Väriä harmaille aivosoluille

Ranskalaisen Captain Macaquen Cortex Challenge, Cortex Challenge Geo! Sekä Cortex Challenge Kids! saapuivat pienissä värikkäissä laatikoissaan pari päivää sitten arvosteltaviksi. Kurkkasin epäilevästi yhteen sisään ja nyrpistin nokkaani: pino kortteja, joissa on erilaisia tehtäviä, kuten labyrinttejä ja ”löydä kaksi samaa kuviota”-tason tehtäviä. Katselin haikaillen vielä testaamattomina hyllyssä odottavia Francis Drakea ja Castles of Burgundy Card Gamea.

Rautaisena ammattilaisena avasin 6+ vuotiaille suunnatun Cortex Challenge Kids!-laatikon ja pakotin nelivuotiaan ja vaimon pöydän ääreen. Kuopuksen itkun tuherrus kuitenkin loppui kuin seinään, kun paketista löytyi normikorttien lisäksi kymmenen kosketuskorttia. Jumaleissöns! Jalanjälki hiekalla tosiaan tuntuu sormen päällä kokeillessa hiekkaiselta. On tässä sentään ainakin uusi jippo.

Kids-version tehtävät ovat selvästi sarjan helpoimpia. 1) Mikä ei kuulu joukkoon? 2) Mitä kuvaa näkyy eniten? 3) Labyrintti ja 4) Mikä pala sopii kuvioon?

Kaikki kolme aivokuorihaastepelin variaatiota koostuvat kahdeksasta erityyppisestä tehtävästä. Jokainen on suunniteltu kutittelemaan aivokoneiston eri osa-aluetta. Tai niin mainostekstissä lupaillaan, taitetun postikortin kokoisista ohjekirjoista ei löydy sen enempää taustatietoa pelin tieteellisistä ansioista.

Kunkin kortin selkäpuolella on ikoni, joka kertoo etukäteen millainen tehtävä on tiedossa. Muistitehtävässä pitää esimerkiksi painaa mieleen neljä kortissa olevaa esinettä. Ensimmäisenä kämmenensä kortin päälle lyönyt luettelee esineet ulkomuistista.
– Pallo, tikkari, pilvi… ja jäätelötötterö?

Jos tehtävä menee oikein, kortin saa itselleen. Kuulostaa helpolta, mutta kun pelaa tasavahvojen pelaajien kesken, ei kortti ehdi edes laskeutua kunnolla pöydälle, kun ensimmäinen jo lyö siihen tassunsa ja lähtee yrittämään ratkaisua.

Kun saman tehtävätyypin kortteja on ratkaistuna edessä kaksi, ne voi vaihtaa pahviseen aivonpalaan. Neljä palasta muodostavat kokonaiset aivot ja ensimmäisenä ne kokoon saanut voittaa pelin.

Peliä hiukan pidentää ja pelaajien välisiä eroja tasoittaa se, että ratkottuja kortteja saa pitää vain neljä kerrallaan edessään. Parien keräily kestää vähän kauemmin, kun välillä joutuu luopumaan kortistaan. Samoin jos vastaa väärin, ei saa osallistua seuraavan kortin ratkaisemiseen.

Cortex Challengen perusversio vaatii hiukan englanninkielen taitoa. 1) Mikä väri on kirjoitettu omalla värillään? 2) Mikä ovi vie ulos labyrintistä? 3) Mikä pala sopii kuvioon? 4) Mitä kuvaa on kortissa kaksi?

Cortex Challenge Kids! oli minusta ja vaimosta pikkuisen tylsä. Lähinnä vetelimme kortteja nelivuotiaalle ja sitten ihastelimme, jos silmäterä osasi ratkoa sen oikein. Kun 13-vuotias kavereineen halusi mukaan, lähti innostustaso ja volyymi pöydässä äkkiä nousemaan. Kidsin tehtävät olivat lällyhelppoja yläkouluun meneville, joten avasin pelin perusversion, eli vaaleansinisen Cortex Challengen. Tässä yli kahdeksanvuotiaille suunnatussa versiossa oli jo selvästi enemmän haastetta. Teinit aloittivat tuiman taistelun aivonpaloista, itse jättäydyin tuomaroimaan. Yhden pelin jälkeen poistuin paikalta ja jätin muksut pelaamaan keskenään. Hauskaa näytti olevan.

Vaimon kanssa otin sitten erän sarjan kolmatta peliä, nimeltään Cortex Challenge Geo! Siinä tehtävät liittyvät maantietoon. Pelaajien pitää esimerkiksi löytää viiden maan kuvasta, se jossa on oikea lippu. Tai päätellä, mikä viidestä esineestä ei liity yhteen tiettyyn maahan. Saimme aikaiseksi hyvän kamppailun (jonka vaimo tietysti voitti). Geo-peli on suunnattu 9+ vuotiaille ja sen ohjekirjassa on jopa vastaukset tarkistettavissa, niistä kun voi aikuisillekin tulla epäilyksiä.

Kosketushaastekorteissa on kohoumia tai erilaisia materiaaleja tunnusteltaviksi.

Kaikissa kolmessa pelissä on 10 kosketushaastekorttia. Kun sellainen nousee, edellisen ratkaistun tehtävän suorittanut pelaaja yrittää sokkona tunnustella 10 sekunnissa toisten valitseman kortin. Koska pelin alussa kortteihin saa tutustua vain puolen minuutin ajan, ei tämä ole ollenkaan helppoa.

Hetken tie on kevyt

Cortex-kolmikko oli parempi kuin pelkäsin, mutta huonompi kuin toivoin. Osa tehtävätyypeistä oli selvästi mielekkäämpiä kuin toiset. Väreillä on monessa tehtävässä suuri merkitys, värisokeille pelit eivät siis sovellu. Kosketushaastekortit ovat kiva lisä pelien arsenaaliin.

Cortex Challenge Geo! antaa aikuisille eniten haastetta. 

Tasaväkisellä porukalla pelit toimivat ihan hyvin. Cortex Challenge ja Cortex Challenge Geo! antavat aikuisillekin kepeää kilpailuhenkistä haastetta.

Pelisarjan suurin ongelma on siinä, että kunkin pelin 90 korttia oppii nopeasti. Peräkkäisinä päivinä pelatessa jouduin jääväämään itseni ulos, sillä jo parin kortin jälkeen huomasin, että muistin ratkaisut varsinkin Geon kortteihin ulkoa.

Jos vertaan Cortex Challengea suunnilleen samankokoiseen Timeline-sarjaan, pelien pitkäikäisyyden ero korostuu. Timelinessä on vain yksi tarkoitus, laittaa kortit historialliseen aikajärjestykseen. Kukin kierros on kuitenkin erilainen, sillä kortit laitetaan aina järjestykseen suhteessa toisiinsa, ja jokainen jako on erilainen. Cortexissa tehtävänä on aina sama kortti, eikä vaihtelua synny.

Lopputulemani on, että Cortex ei anna ludoeliittiklubin jäsenelle, tai muulle peliharrastajalle, kuin korkeintaan hetken ilon. Puolen tunnin pelin jälkeen sen voi jättää puoleksi vuodeksi hyllyyn. Satunnaiseen pelailuun alakoululaiselle se on ihan hyvä hankinta, varsinkin jos pelissä haluaa olevan aivopähkinää mukana.

Säilytän nämä kuitenkin kokoelmassa, sillä ne ovat matalan kynnyksen pelejä. Peliharrastajien puolisoiden ja jälkikasvun viihdyttämiseen peli-iltoina kaivataan aina vaihtelua Dixit/Spyfall -tason epäpelien kategoriassa.