Kahvipöydässä kaksinpeli Shadows in Kyoto

by Annika Saarto 11 tammikuuta 0 kommenttia kahvipöydässä kaksinpeli lautapeli

Pelisuunnittelija Wei-Min Ling tiivistää 1800-luvun lopun Japanin Meiji-hallituksen ja maanalaisen agenttijärjestö Oniwabanin välisen taiston vartin mittaiseksi lautapelitrilleriksi. Tarina kertoo, että Oniwaban onnistui hallituksen vahingoittamisessa usean taitavan naisagentin avulla. Kaksinpeli Shadows in Kyoto nostaa nämä naiset kuvituksessaan päärooliin.

Meille on jostain syystä kerääntynyt iso määrä EmperorS4:n julkaisemia pelejä, jotka tyypillisesti teemaltaan sijoittuvat Kauko-Itään, lähinnä Japaniin tai Kiinaan. Näistä erityisesti vuonna 2017 julkaistu Shadows in Kyoto ansaitsee tulla blogatuksi, ensinnäkin siksi, että se soveltuu hyvin kahvipöytäpeliksi, ja toisekseen siksi, että se tarjoaa mitä mainioimman pelikokemuksen. Sen sisarpeli Hanamikoji (2013) viipyi meillä vain vähän aikaa. Se ratkaiseva ero saattaa olla siinä, että Hanamikojista poiketen Kioton varjot mitellään yhteisellä pelilaudalla. Kuvitus on molemmissa peleissä yhtä upeaa, eikä ihme, sillä taiteilija on sama Maisherly.

Vasemmalla Oniwabanin aseet ja oikealla liikkumisen taktiikkakortit, joista yleensä vain 1-2 on kerrallaan kädessä.

3 > 2 > 1 > 0 > 3

Toinen pelaajista omaksuu Oniwabanin, toinen Meiji-hallituksen roolin. Molemmat saavat käyttöönsä kuusi agenttia, jotka sijoitetaan pikkuruiselle laudalle lähtöasetelmiin. Agentit on merkitty numeroin ja pienin punaisin pallukoin, ja niiden asento on sellainen, ettei vastustaja näe näitä merkintöjä. Numeroarvot ovat väliltä 0-3 ja pallukka on merkitty yhteen 2:n ja yhteen 3:n arvoiseen agenttiin. Pallukka-agenteilla on hallussaan todellista vakoilutietoa, kun taas muut neljä agenttia syöttävät väärää tietoa. Pelilaudan erivärisillä ruuduilla liikutaan suoraan tai vinottain eteenpäin vastaavan värisillä käsikorteilla, tosin taktiikkakorteilla voi tehdä tiettyjä poikkevia liikkeitä. Aina kun kahden eri osapuolen agentit osuvat samaan ruutuun, verrataan agenttinumeroiden avulla, kumpi joutuu kumman kiinniottamaksi. Nolla voittaa kolmosen ja tasapelitilanteessa hyökkääjä puolustajan. Tavoitteena on saada syötettyä kolme väärää agenttia vastustajalle, tai ottaa kiinni vastustajan kaksi oikeaa agenttia. Kolmas voittoehto on se, että onnistuu oikealla agentilla kulkemaan koko pelilaudan läpi vastustajan leiriin.

Hahmot antavat pysyväisetuja. Kuvassa mielestäni voimakkaimmat hahmot kummastakin puolueesta.

Hahmo-ominaisuudet ja aseet tuovat lisävipinää taktikointiin

Peliin voi halutessaan tuoda lisää juonta hahmo- ja asekorteilla. Edellinen antaa jonkin pysyväisedun, esimerkiksi mahdollisuuden hyppiä oman agentin yli ja näin edetä yhden vuoron aikana pidemmälle. Jokainen seitsemästä valittavasta hahmosta on erilainen, samoin kuusi asekorttia, joita kumpikin saa kolme käyttöönsä. Asekortti aktivoituu käytettäväksi, kun menettää kolmosen, kakkosen tai nollan arvoisen agentin, oli tämä sitten väärä tai aito. Meillä on nykyään aina käytössä sekä hahmo- että asekortit, koska ne tuovat pelikertoihin lisää taktikointimahdollisuuksia ja muuntelua. Hahmojen voimakkuuksissa on mielestäni eroja, mitä voi tasata sillä, että pelaa kolme matsia putkeen ja valitsee aina eri hahmon.

Olen monelta taholta kuullut Shadows in Kyotoa verrattavan paljon tunnetumpaan Strategoon. Itse en osaa vertailua tehdä, kun en ole viimeksi mainittua pelannut. Stratego on kuitenkin esittelynsä perusteella pidempi, noin kolmen vartin pläjäys, ja fyysistä kokoakin sillä on enemmän. Itse pidän Shadowsista osin juuri siksi, että se on helppo virittää pöydälle ja peli kestää vain vartin verran, joskus huomattavasti vähemmän. Menestyminen edellyttää vastustajan mielenliikkeiden lukemista, riskinottoa ja toki tähän liittyen myös hyvää tuuria. Asekorttien käytön oikea ajoittaminen saattaa pelastaa juuri yhden ratkaisevan vuoron ajaksi. Jollei näin käy, revanssia on helppo vaatia saman tien, “eihän siinä mene kuin kymmenen minuuttia”.