Cartographers - paras kupongintäyttöpeli

by Kai Saarto 18 tammikuuta 1 kommenttia Arvostelu lautapeli

Nalosin kuningatar Gimnax on päättänyt suuressa viisaudessaan “vapauttaa” villit Pohjolan maat valtansa alle. Kuninkaallisena kartanpiirtäjinä olisi teidän hommanne nyt marssia kartoittamaan nämä uudet alueet. Kuningattarella on toiveina löytää juuri tietyn tyyppisiä alueita, joiden löytäjät palkitaan hänen korkeutensa toimesta. Aikaa parhaiden mahdollisten alueiden löytämiseen on vuosi. Hommaa hankaloittavat dragulit, paikalliset örkkien vastineet.


Cartographers - A Roll Player Tale on Jordy Adanin suunnittelema kupongintäyttöpeli. Peli on sijoitettu julkaisija Thunderworks Gamesin omistajan, pelisuunnittelija Keith Matejkan (lue miehestä tekemämme haastattelu), luoman Roll Player -pelin maailmaan.

Roll Player (2016) on perusfantasiateemalla kuorrutettu nopanvärväys- ja asettelupeli, jossa tarkoituksena on luoda Dungeons & Dragons -tyyppiseen kuvitteelliseen roolipeliin ennalta annettuihin spekseihin sopiva pelihahmo. Pelinä Roll Player on vähän kun teemalla turvotettu Sagrada, mutta varsinkin Monsters & Minions -lisäosan avulla siitä on tullut meillä pidetty peli. Vähän se on antiinsa nähden turhan kookas ja pitkäkestoinen, mutta lähes erinomainen peli.

Roll Playerin maailmaan on sittemmin sijoitettu kaksi muuta peliä, nyt käsiteltävä Cartographers sekä työläistenasettelua ja aluehallintaa yhdistelevä  Lockup - A Roll Player Tale. Kaikki Roll Player -maailman pelit ovat saaneet hyvän vastaanoton.

Luulimme jo tympääntyneemme kupongintäyttöpeleihin, joita on markkinoilla nykyään ihan ähkyksi saakka. Cartographers kuitenkin yllätti todella positiivisesti. Olen näillä puheilla jopa valmis julistamaan sen parhaaksi pelaamakseni kupongintäyttöpeliksi, jopa mainio Welcome to… jää toiseksi.

Polyominot kartalle

Cartographersin pelimekaniikka on pohjautuu yksinkertaiseen ideaan. Pakasta käännetään yksi kerrallaan kortteja. Korteissa on maastotyyppi (vettä, metsää, peltoa, asutusta) ja tetrislaatan tyylinen polyomino-kuvio (joskus kaksikin, joista valita). Kaikki pelaajat piirtävät tämän kuvion johonkin omaan kuponkiinsa (kuviota saa väännellä ja käännellä vapaasti). Sitten otetaan seuraava kortti. Paljon yksinkertaisemmin samaa idea on nähty viime vuonna suomeksikin ilmestyneessä Second Chance -pelissä.

Lapun täyttely ei ole Cartographersissa kuitenkaan mielivaltaista, vaan kuningatar on asettanut neljä tavoitetta. Pelin alussa on siis arvottu neljä tavoitekorttia ja kukin näistä pisteytetään kahdesti vuoden aikana. Hyvä viljelymaa, eli pellot joen vieressä voisivat olla vaikka yksi tavoite.

Pelaaminen on aika mukavaa pähkäilyä siitä, mitä tavoitetta koittaa täyttää ja miten kortin kuvion lappuunsa sijoittaa, sillä tuleviakin pisteytyksiä pitää koittaa ennakoida. Kupongin maisemassa on myös vuoria, jotka neljältä suunnalta ympäröimällä saa kaivoskäyttöön. Kaivokset tuottavat joka välipisteytyksessä pisteitä, joten niitäkin on järkevä koittaa keräillä.

Erilaisia maastokortteja. 

Interaktiiviset hirviöt

Peruspelaaminen on itsessään jo oikein mukavaa, helposti ymmärrettävää ja nopeasti selitettävissä. Pelin saa muutamassa minuutissa käyntiin uusienkin pelaajien kanssa. Cartographersin erottavat massasta kuitenkin monsterikortit. Niitä työnnetään pakkaan aina yksi lisää vuodenajan vaihtuessa. Keväällä monstereita ei näe välttämättä laisinkaan, mutta vuoden mittaan niiden todennäköisyys lisääntyy.

Monsterikortti on kuin mikä tahansa maastokortti, eli polyomino pitää siitäkin piirtää. Vitsi on siinä, että vieressä istuva pelaaja piirtää sen sinun lappuusi, pyrkien tietysti löytämään mahdollisimman ikävän paikan. Välipisteytyksen tullessa jokainen monsteriruudun vieressä vaaka- tai pystysuorassa oleva tyhjä ruutu antaa pelaajalle yhden miinuspisteen. Käytännössä monsterit pitäisi siis piirittää muilla maastotyypeillä mahdollisimman nopeasti. Se kuitenkin yleensä haittaa pisteiden keruuta, kun omat suunnitelmat menevät pakosta vähän uusiksi. Luulin, että vihaisin tuota osaa pelistä, mutta se päinvastoin nosti sen omaan sarjaansa, muiden kupongintäyttöpelien yläpuolelle. Peli ei tunnu sen vuoksi pasianssilta, vaan selvästi eläväisemmältä ja jännittävämmältä.

Pelin mukana tulevan paksun karttapinkan laput ovat kaksipuoliset. Kunkin pelaajan  uniikki tyyli tekee kartoista erilaisia.

Kartoittajan homma on ihan parhautta

Neljän vuoden ajan (välipisteytyksen) jälkeen kaikki omat pisteet lasketaan yhteen ja katsotaan kuka on voittaja.

Cartographers toimii erinomaisesti, peli on selkeämmin selitettävissä kuin vaikka Welcome to, vaikka molemmat ovat suunnilleen samaa raskaustasoa. Pelaajamäärä ei juuri vaikuta kestoon, sillä kaikki tehdään yhtäaikaisesti. Oman kartan piirtely on mukavaa, varsinkin jos pöydässä on iso kasa erivärisiä kyniä. Jäätymisiä ei juuri näy, sillä vaihtoehtoja on kuitenkin sopivan rajallinen määrä. Vaihtuvat pistetavoitteet ja korttituuri tekevät jokaisesta pelikerrasta myös riittävän erilaisen.

Takana meillä on noin kymmenkunta pelikertaa ja jokainen pöytäkunta on tähän saakka pelistä pitänyt. Lisäosa voisi jossain kohtaa olla varmasti poikaa, mutta peruspeliä jaksan tahkota vielä pitkään. Kupongin toisen puolen hieman erilainen karttapohja tuo sekin vaihtelua.

Cartographers: A Roll Player Tale menee minulla jopa ohi Roll Playeristä itsestään. Se on vuoden 2019 parhaita alle 30 minuutin pelejä ja yksi kaikkien aikojen parhaista kupongintäyttöpeleistä.