Pelaajien valinta 2019 -finalistit esittelyssä, osa 1/3

by Annika Saarto 20 lokakuuta 0 kommenttia lautapeli Pelaajien valinta

Pelaajien valinta -palkinto perustettiin suomalaisten lautapeliblogaajien ideoinnin pohjalta vuonna 2017, ja tänä vuonna palkinnot siis jaetaan kolmannen kerran. Palkitsemisella halutaan edistää suomalaista lautapelaamisen kulttuuria ja nostaa esiin parhaita suomeksi tai suomalaiselta julkaisijalta ilmestyneitä pelejä kunakin vuonna.

Pelit kisaavat kahdessa eri sarjassa: perhepeleissä ja harrastajapeleissä. Raja näiden välillä on hieman häilyvä ja saattaa eri vuosina kulkea eri kohdassa jo senkin vuoksi, että me raatilaiset olemme erilaisia. Pelit osallistuvat kilpaan automaattisesti mikäli ne täyttävät sääntökriteerit. Tämä poikkeaa esimerkiksi Vuoden peli -prosessista, johon julkaisijat itse ilmoittavat haluamansa pelit, haluamaansa sarjaan.

Me yhdeksää eri blogia edustavat raatilaiset olemme pelanneet ehdokaspelejä pitkin vuotta. Kahdesta edellisestä vuodesta viisastuneina päätimme tänä vuonna jättää pidemmän aikavälin finalistien ja voittajien valitsemiselle. Näin voimme varmistaa, että finalistien testaamiselle jää kunnolla aikaa. Äänestimme finalisteista jo elokuun lopussa, ja tulokset julkistettiin lokakuun puolivälissä. Voittajat kerromme marraskuun alussa. Parhaiden lautapelien lisäksi palkitaan Vuoden peliteko. Aikaisempia voittajia ovat perhepeleissä olleet Flamme Rouge ja Azul, harrastajapeleissä Agricola ja 1918 - veli veljeä vastaan. Vuoden peliteko -palkinnot on myönnetty Lautapelikahvila Tavernalle sekä Helmet-kirjastoille.

Esittelemme nyt Todellisuuspaossa vuoden Pelaajien valinta 2019 -finalistit kolmessa osassa. Finaaliin selvisi tänä vuonna viisi peliä kumpaankin sarjaan. Perhepelien sarjassa voitosta kisaavat Copenhagen, Pearls, Planet, The Mind ja Welcome To… Harrastajapeleissä lopputaistossa nähdään Amul, Azul: Stained Glass of Sintra, Dawn of Peacemakers, Decrypto ja Terraforming Mars.

Aloitetaan ensimmäinen esittelykierros Pearlsista, Planetista, Amulista ja Decryptosta.

Pearls (Lautapelit.fi)

Taskukokoinen ja säännöiltään erittäin helppo Pearls on helmenkalastusta kristallinkirkkailla vesillä. Jos on joskus pelannut kaksinpeli Jaipuria, on vieläkin helpompi oivaltaa säännöt. Jaipurista poiketen Pearlsia voi pelata useammallakin pelaajalla, jopa kuudella. Pakka koostuu kahdentyyppisistä korteista. Helmikorttien numerointi kulkee nollasta viiteen ja korttien pistearvo on tämän mukainen. Suurten numeroarvojen kortit ovat harvinaisempia, ja ykkösiä on eniten. Kaulakorukorttien arvot ovat välillä 4-9. Pelaajilla on aina vuorollaan kaksi vaihtoehtoa: joko noukkia kuuden helmikortin rivistä setti (1-6) identtisiä kortteja, tai pelata kädestään setti pöydälle. Mustat 0-arvoiset kortit ovat jokereita, joilla voi täydentää settejä. Lisäjujuna on se, että jo saa pelatuksi tarpeeksi suuren setin, voi ottaa korttien määrää vastaavan kaulakorukortin. Näitä kuitenkin on jaossa vain kymmenen. Peli päättyy, kun helmikorttien nostopakka ehtyy.

Pearlsissa ei ole mitään erityisen ihmeellistä, mutta pidän siitä silti valtavasti. Tätä peliä ei kuopustakaan tarvitse erikseen houkutella pelaamaan. Koska kaulakorukorttien ja käsikorttien määrä ovat rajoitetut, tulee eteen kiperiä päätöksentekohetkiä. Isoja settejä ei kannata liian kauan kasvattaa ja pantata, koska joku toinen voi viedä kaulakorun nenän edestä. Ja joskus täytyy pöydätä setti ihan vain jotta käteen mahtuisi taas uusia kortteja. Isolla pelaajamäärällä pakka hupenee nopeasti, ja viimeiset nostot on tehtävä harkiten. Lopetusehdon täytyttyä käydään vielä yksi kierros. Jos kortteja ei ehdi pöydätä, ne muuttuvat miinuksiksi numeroarvonsa mukaisesti.

Planet (Lautapelit.fi)

Pearlsin rinnalla Planetin boksi on jättimäinen. Paljon pienempään sen komponentteja ei saisi mahtumaan, sillä sisällä on neljä kaksitoistatahokasta, planeettaa. Pelissä jokainen pelaaja kuorruttaa oman planeettansa erilaisilla maastoilla: jäätiköllä, metsällä, merellä, aavikolla ja arolla. Planetin ehdottomasti paras anti ovat planeetalle magneetilla kiinnitettävät laatat. Klik! Laatoissa on kahta kolmea eri maastoa. Jujuna on sijoittaa laatat siten, että onnistuu nappaamaan jonkin kierroskohtaisista pisteytyskorteista. Kortteja on jaossa 12-kierroksisen pelin kolmannesta kierroksesta lähtien. Pisteytyssääntöjä on kolmea eri tyyppiä, esimerkiksi “suurin yhtenäinen jäätikkö joka on aavikon vieressä”, “suurin yhtenäinen metsä joka ei ole meren vieressä”, tai “eniten erillisiä aroja”. Korteissa on eri eläinlajeja, eli temaattisesti Planetissa pyritään saamaan omalle planeetalle paljon eri eläimiä. Lisäksi jokaisella pelaajalla on oma tavoitekorttinsa, eli jokin maastotyyppi, jota olisi hyvä saada omaan palloon mahdollisimman runsaasti.

Planetiin voi suhtautua joko aktiivisen taktisesti tai höllemmin. Perhepelinä se toimii jälkimmäisellä tavalla. Peräkkäiset tai jopa saman kierroksen pisteytyskortit voivat olla toisilleen täysin vastakkaiset, jolloin on ollut pakko valita, minkä niistä yrittää saada itselleen. Toisaalta, joskus yrittämättäkin jokin kortti saattaa onnekkaasti päätyä omaan pinoon. Jaksan seurata kilpailijoiden planeetankehittelyä vain tiettyyn pisteeseen asti - taktiseksi kokemuksi valitsen jonkin toisen pelin. Klik-ominaisuus vangitsee lasten mielenkiinnon salamannopeasti, ja heidän kanssaan tätä mieluiten pelaakin.

Amul (Lautapelit.fi)

Jos kortinvärväys on mieluisa mekaniikka ja 7 Wonders on korkealla suosikkilistoilla, kannattaa ehdottomasti kokeilla Amulia. Meillä siihen tykästyttiin heti. Peli vetää peräti kahdeksan pelaajaa, ja pienimmillään sitä voi pelata kolmella. Kokemuksen mukaan iso pelaajamäärä, vähintään viisi, tuo pelin ansiot parhaiten esiin. Amulissa liikutaan temaattisesti jossain Silkkitien seutuvilla. Markkinoilla ja basaarissa on tarjolla monenlaista tavaraa ja työntekijää, joista pyritään kokoamaan tehokas pisteytyskombinaatio. Toisin kuin 7 Wondersissa, kortteja ei siis kierrätetä pelaajalta toiselle, vaan ne ovat saatavilla yhteisellä alueella, johon tosin jokaisen täytyy kierroksen alkuvaiheessa luovuttaa yksi korteistaan. Jokaisen kierroksen lopuksi pöydätään yksi käsikortti. Sen arvo selviää usein vasta lopussa, kun päästään vertaamaan, mitä muut ovat pöydänneet tai keränneet käteensä. Esimerkiksi kamelikortin arvo on sitä suurempi, mitä vähemmän niitä on pelissä mukana. Jotkin tavarat taas pisteytetään sen mukaan, kuinka moni naapuripelaaja on niitä hamstrannut.

Oman lisämausteensa Amuliin tuo se, että korteissa on pöytä- ja/tai käsisymboli, joka kertoo, täytyykö se pöydätä pelin aikana vai pitääkö se jättää käteen odottamaan pelin päätöstä, jolloin kaikki kädessä olevat käsisymbolilla varustetut kortit liitetään pöydällä olevien korttien jatkoksi. Optimaalisinta olisi, jos kaikissa käteen jäävissä korteissa olisi käsisymboli. Toisaalta runsas pöytäsymbolisten käsikorttien määrä antaa enemmän taktikointivaraa pelin aikana. Amulin pisteytys on aina jännittävää, koska pisteitä jaetaan monesta eri asiasta, ja menestyä voi usealla strategialla.

Decrypto (Asmodee Nordics)

Koodin sieppaaminen vastapuolen agenttien kommunikaatiosta, siinä Decrypton idea. Ja se toimii: peli on saanut viime viikkoina täällä Turun puolessa paljon uusia faneja. Viimeksi tällä viikolla pelikerhossa viereisessä pöydässä meidän Decryptoamme pelanneet tulivat oikein erikseen sitä meille hehkuttamaan: “Tämä peli on pakko saada.” Decrypton mekaniikkaa on vaikea selittää tiiviisti, mutta yritetään. Kahdelle joukkueella annetaan kummallekin neljä sanaa, jotka nämä laittavat telineeseen näkyville. Sanat on numeroitu yhdestä neljään, ja vastapuoli ei niitä näe. Jokaisella kierroksella aina yksi kummastakin joukkueesta vetää numerokoodin, esimerkiksi “1-3-2”, jota hän ei paljasta muille. Sen sijaan hän kertoo yksisanaisilla vihjeillä, mitä telineen sanoja tarkoittaa. Jos esimerkiksi telineessä numeron yksi kohdalla oleva sana on “susi”, sopiva ensimmäisen kierroksen vihje sille voisi olla vaikkapa “pelko”. Kierrosten kuluessa tiettyyn sanaan liittyvät vihjesanat alkavat väistämättä jossain määrin muistuttaa toisiaan, mikä antaa vastustajalle mahdollisuuden niin sanotusti purkaa koodin, eli arvata oikea numerojärjestys. Myös kotijoukkueen on oltava skarppina, sillä kahdesta väärästä arvauksesta menettää pelin.

Decrypto on paras tasan kuudella pelaajalla, kun molemmissa joukkueissa on kolme pelaajaa. Yksi vuorollaan antaa vihjeet ja kaksi muuta keskustelee (varovasti!) siitä, mikä mahtaa olla oikea ratkaisu. Ja vastapuoli yrittää saada näistä keskusteluistakin lisäapua omaan koodinpurkuunsa.