Saksalainen Steffen Benndorf selvästikin suunnittelee hyviä ulkomaantuliaispelejä. Olen tänä vuonna tutustunut kahteen, joissa on sama perusidea: laittaa kortit numerojärjestykseen. Hankimme The Game Face To Facen maaliskuussa sveitsiläisestä science fiction -museosta. Ohanamin taas löysi lautapelituttava Marko käydessään kesällä Amsterdamissa.
Kumpikin peli on taskukokonsa vuoksi loistava tuliainen ja koostuu korttipakasta, jonka korteissa on jokaisessa eri numero. Tavoitteena on laittaa saada pelattua kortit kasvavassa tai laskevassa numerojärjestyksessä ja onnistua tällä tavoin hyödyntämään mahdollisimman suuri määrä kortteja. Ensimmäisten pelien perusteella Ohanami tuntui The Gamen lihaisammalta ja sopivasti helpotetulta versiolta. Olen sittemmin lämmennyt lisää myös The Gamelle, ja saatan vetää sen turvaan myyntipinosta. Esittelen nyt molemmat pelit.
 |
| The Game: Face to Facen lähtötilanne. Numerot alkavat juosta 60:stä alaspäin ja ykkösestä ylöspäin. |
The Game: Face to Face (2017)
The Game: Face to Face on kaksinpeliversio
The Gamesta. Jälkimmäinen on yhteistyöpeli, mutta Face to Facessa pelaajat käyvät kisaa keskenään. Pelaajilla on identtiset, joskin eriväriset pakat, joissa on numerot ykkösestä kuuteenkymmeneen. Numerot 1 ja 60 laitetaan pöydälle heti alkuun ja nostetaan käteen kuusi korttia. Käsikorteista pelataan jokaisella vuorolla vähintään kaksi korttia numerojärjestykseen jompaankumpaan tai molempiin pöytäpakkoihin siten, että kortista 60 numerot vähenevät ja kortista 1 kasvavat. Kilpailijan pakkaan saa vuorollaan laittaa yhden kortin, mutta päinvastaisilla säännöillä, mikä helpottaa vastapuolen peliä ainakin hetken aikaa. Ylimääräisenä etuna kilpailijaa auttaessaan saa täydentää käsikorttien määrän kuuteen, kun pelkästään omiin pinoihin pelatessa saa nostaa vain kaksi korttia. On toinenkin tapa, jolla numeroissa voi kulkea väärään suuntaan: mikäli kädessä on tasan 10 numeroa suurempi tai pienempi kortti kuin pinon päällimmäisenä, sen voi lätkäistä pinoon. Voittoehtoja on kaksi: onnistua pelaamaan kaikki kortit tai vastapuolen epäonnistuminen kahden kortin pelaamisessa.
 |
| Musta pelaaja on päätöksen edessä: pelatako molemmat kortit (34 ja 53) omiin pinoihin, vai laittaako kortti numero 34 vastustajan 41:n päälle, jolloin käsikortit saisi täydentää täyteen kuuteen? |
Kokemuksemme pelistä on, että se on todella vaikea saada läpi. Kaikki voitot ovat tähän mennessä ratkenneet siihen, että jompikumpi pelaaja on joutunut toteamaan, ettei pysty pelaamaan kahta korttia vuoronsa aikana. Pisimmälle nostopakan hupenemisessa pääsin viime pelissä, jota kävin siskontytön kanssa. Jouduin luovuttamaan, kun kortteja oli nostamatta enää kaksi, ja kädessä oli kuusi korttia. Kun omat pinot sallivat enää yli 57:n tai alle 3:n arvoisten korttien peluun, eivät todennäköisyydet olleet puolellani. Toisaalta noinkin pitkälle pääseminen osoitti, että olen hiukan oppinut pelaamaan
The Gamea. Usein kannattaa ottaa riski, pelata monta korttia omiin pinoihin ja yksi kortti vastustajan pinoon, jotta saa käteensä nostopinosta paljon uusia kortteja. Ehkä tässä on
The Game: Face to Facen koukku: jonkinlainen onnenkoetus, toive siitä, että uudet käsikortit ovat parempia kuin pelatut. Hyvin pitkälti peli on jatkuvaa, tihenevää tuskaa, kun numeromarginaali käy yhä kapeammaksi. Sitten vastustaja yhtäkkiä kuin taivaanlahjana pelaa kortin, jolla jompikumpi omista pinoista nousee tai laskee sellaiseen numeroon, että siitä pystyy jälleen jatkamaan pari seuraavaa vuoroa. Kunnes silmukka kiristyy jälleen.
"Tää on ihan kamala peli", on yleinen kommentti
The Game: Face to Facea pelatessa. Mutta oikeastaan se kamaluus on ihan mukavaa.
 |
| Ohanamissa pisteytetään neljää eri väriä tai teemaa. |
Ohanami (2019)
Tänä vuonna julkaistussa 2-4 pelaajan
Ohanamissa Steffen Benndorf on selvästi jatkanut siitä, mihin
The Gamessa jäi. Korttien peluu on kuitenkin tehty ratkaisevasti helpommaksi, mikä antaa kivan onnistumisen tunteen. Mekaniikkojakin on lisätty, sillä kortit kortit jaetaan värväyksellä ja pisteytys tehdään setinkeruun periaattein. Jokaisen kolmen kierroksen alussa pelaajat värväävät kaksi korttia kerrallaan
7 Wondersin tyyliin, eli kortit kulkevat pelaajalta toiselle. Korteissa on numerot 1-120 ja kuvituksena neljä eri teemaa: vesi, vihreä kasvi, kivi ja kirsikkapuu. Värvätyt kortit pöydätään saman tien. Pelaaja voi aloittaa eteensä kolme sarjaa, joissa numerot kulkevat alas- tai ylöspäin. Esimerkiksi kortin 70 alapuolelle voi laittaa sitä pienemmän kortin, ja yläpuolelle suuremman kortin. Jos kortin 70 yläpuolella on 82, ei numeroita 71-81 voi enää niiden väliin laittaa. Kortteja värvätään kierroksen aikana yhteensä kymmenen, ja sen jälkeen tehdään pisteytys. Ensimmäisellä kierroksella pisteitä saa vain vesikorteista, toisella vesi- ja kasvikorteista, ja viimeisellä kierroksella kaikista korteista. Jujuna on se, että kivikorteista saa enemmän pisteitä korttia kohden kuin kasvikorteista, joista taas saa enemmän pisteitä kuin vesikorteista. Kirsikkapuukortit pisteytetään oman kaavansa mukaan, ja monesti pelin on meillä voittanut se, joka on kerännyt niitä ahnaimmin ensimmäiseltä kierrokselta alkaen.
 |
| Ensimmäisen kierroksen jälkeen pelaajan sarjat saattavat näyttää tältä. Kolme kirsikkapuukorttia on lupaava pääoma loppupisteytykseen. |
Korttien pöytääminen on
The Game: Face to Faceen verrattuna helpompaa, koska sarjoja voi jatkaa molempiin suuntiin, niitä on käytössä kolme, ja aloitusnumeron voi päättää itse. Pelissä kannattaa hieman kuikuilla myös toisten kortteja: liian hyvin näiden sarjoihin sopivia kortteja ei ehkä kannata päästää värväysvaiheessa eteenpäin. Joskus huonon tuurin osuessa käy niin, ettei saa kumpaakaan korteista sopimaan tai ei halua niitä sarjojen jatkoksi laittaa seuraavan värväyksen mahdollisuuksia pilaamaan. Nämä kortit voi tällöin jättää pelaamatta ja poistaa ne kokonaan pelistä.
Ohanami antaa kaiken kaikkiaan enemmän mahdollisuuksia kuin
The Game. Kuvitus on yksinkertaisen kaunista. Vielä tätä bloggausta aloittaessani luulin, ettei
Ohanamia saa kuin hollannin kielellä, mutta kappas, olin väärässä. Englanninkielinen painos lienee tehty aivan äskettäin ja sitä saa jo Suomestakin. Tämä olisi hienoa saada myös suomeksi!
Ohanami, mitä se tarkoittaa? Kun japanilaiset sanovat
ohanami, se tarkoittaa yleensä sitä, että he näkevät kukkivia kirsikkapuita eli
sakuran.
 |
| Christian Opperer on onnistunut kuvituksessa. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti