Vuoden viimeisen neljänneksen käynnistyttyä on taas aika tehdä Todellisuuspaon kauden hot-lista. Tässä siis kymmenen peliä, jotka ovat saaneet meillä runsaasti peliaikaa tai jotka erikoisesti kutkuttaisi saada pöytään.
10. Bang! The Dice Game
Annika: Bang! The Dice Game pääsi pitkästä aikaa pelikassiin, kun pidimme kolmatta SukuConia Riihimäellä syyskuussa. Boksi vangitsi serkun pojan katseen, ja se oli sitten menoa se: pelasimme Bangia isolla porukalla kuuti kertaa putkeen. Oli tavattoman hauskaa! Peli on parhaimmillaan täydellä tai lähes täydellä pelaajamäärällä, vaikka sitä teoriassa voi pelata laajalla, 3-8 pelaajan haarukalla. Pelin alussa jaetaan roolit, joita on neljää sorttia: seriffi, apulaisseriffi, lainsuojaton ja luopio. Vain seriffi paljastaa identiteettinsä. Sen jälkeen alkaa pauke ja juonittelu. Kukin pelaaja heittää vuorollaan noppia, joilla voi ampua muita, parantaa haavoja tai joutua intiaanien silmätikuksi. Eri rooleilla on hieman erilaiset voittoehdot, mutta periaatteessa jokainen haluaa olla viimeinen eloonjäänyt. Bang! The Dice Game ilmestyi viime vuonna myös suomeksi.
 |
| Rose Doolaw on saanut roolikseen ehkä sen vaikeimman eli luopion. Elämiä eli ammuksia on tullut tähän kuvaan vähän liikaa, koska maksimi on tällä hahmolla yhdeksän. |
9. Dungeon Draft
Kaitsu: Fantsuteemaisessa kortindräftäyspelissä ostellaan kullalla kädestä pöytään sankareita ja varusteita, suoritetaan tehtäviä sekä taistellaan monstereita vastaan. Eniten pisteitä kerännyt voittaa
Neljän kortinvärväyskierroksen aikana sattuu ja tapahtuu. Varsinkin viimeisellä kierroksella on jo sen verran swingiä, että piste-erot pelaajien välillä karkaavat tavoittamattomiksi. Dungeon Draft on poikkeuksellisen hauska ja näppärä korttipeli, joka antaa paljon onnistumisen tunteita, vaikka ei olisi voittokahinoissa enää lopussa mukana. Revanssin voi ottaa heti uudelleen, sillä Dunkku ei kauaa pöydässä vanhene.
Ajatuksiamme pelistä voi lukea tarkemmin
täältä.
 |
| Dungeon Draftissa kortit eivät ihan heti lopu kesken. |
8. Button Men Originals
Annika: Mahdottoman yksinkertainen noppailu
Button Men Originals pelasti meidät elo-syyskuun vaihteessa täysin lautapelittömältä elämältä. Aloitimme molemmat opiskelut työn ohella, eikä iltaisin ollut energiaa edes vilkaista lautapelihyllyn suuntaan.
Button Menissä ei tarvitse kuin valita tai vetää sokkona hahmokortti, noukkia itselleen sen mukaiset nopat, ja heittää ne. Pelaajat yrittävät vuorotellen “syödä” jonkin vastustajan nopista. Tämä onnistuu, jos jonkin oman nopan silmäluku on suurempi, tai kahden tai useamman oman nopan summa on täsmälleen sama kuin kohdenopan. Itselle voitetuista nopista sekä omista syömättä jääneistä nopista saa pisteitä noppatyypin mukaan. Olen tehnyt vaihtoehtoisen hahmopakan Hevosia eri maista -pelikorteista.
 |
| Meillä on tapana valita jokaiseen peliin kolme hahmokorttia, ja parhaimmat kolmen erän yhteispisteet saanut voittaa. |
7. Monolith Arena
Kaitsu: Tämä
Neuroshima Hex -pelin fantasiaversio on edeltäjäänsä värikkäämpi tapaus. Klassiset abstraktit lautapelit hieman mieleen tuova areenataistelupeli on vuorottaista ähäkutteilua. Pelaajat asettelevat vuorotellen laudalle soturi- tai bonuslaattojaan. Kun joku pelaa taistelun aloittavan laatan, katsotaan taistelijoiden nopeusjärjestyksessä, mitä tapahtuu ja kuka tappaa kenet. Tavoitteena on nollata vastustajan lippulaatan elämäpisteet tai saavuttaa pistevoitto laattojen loppuessa.
Neuroshima Hex ei oikein lähtenyt meillä lentoon, todennäköisesti postapokalyptisen teemansa vuoksi. Hieman iloisemman näköinen Monolith Arena tuntuu paremmin meille sopivalta. Korttikuningas-blogin Timoa vastaan pelaamani ensipeli tuntui oikein hyvältä, ja odottelen nyt seuraavaa tilaisuutta Monolith Arenan pelaamiseen kieli pitkällä.
 |
| Monolith Arenaa pelataan heksalaudalla. |
6. Shadows in Kyoto
Annika: Hurmaavan näköinen Shadows in Kyoto on melko tuore hankinta, jota pelasimme kesällä monet kerrat. Vielä en ole saanut siitä tarpeekseni, vaan tahtoisin lisää. Tämä kaksinpeli on sukua
Hanamikojille sekä julkaisijan (EmperorS4) että kuvittajan
(Maisherly Chan) myötä. Ilmeisesti teemassakin on ainakin olevinaan jotain samaa. Toinen pelaajista ohjailee maanalaisia Oniwaban-agentteja, toinen Meiji-hallituksen joukkoja. Pikkuruisella laudalla etenevillä meepleillä on roolit, joita vastustaja ei näe. Voittoehtoja on kolme vaihtoehtoista: oikean agentin kuljettaminen koko laudan läpi, vastustajan kahden oikean agentin kiinniottaminen tai kolmen oman väärän agentin syöttäminen vastustajalle. Yksi mittelö on ohi 5-15 minuutissa, ja erilaisilla erikoisominaisuuksilla ja -aseilla peliin saa lisään vaihtelua.
 |
| Oikeat agentit on merkitty punaisella pisteellä. Numeroarvo määrää, kumpi jää kahden meeplen kohdatessa kiinni. |
5. Terraforming Mars
Kaitsu: Vuoden parhaimpiin pelihankintoihimme kuuluu
Terraforming Mars. Hienosti kahdellakin pelaajalla toimivassa Marsin asutuspelissä on paljon mielenkiintoisia päätöksiä tehtäväksi. Jo peruspelin iso korttipakka takaa, että pelikertojen välillä on vaihtelua. Lautapelit.fin tekemä suomennos toimii oikein hyvin, ja tämä saattaakin olla paras koskaan suomeksi julkaistu harrastajapeli.
On vaikea kuvitella hetkeä, jolloin
Terraforming Marsin pelaaminen ei maistuisi (ajan salliessa), sen verran kovasta pelistä on kyse. Meille on jo hankittu
Venus Next ja
Prelude -lisäosat.
 |
| Terraforming Mars ilmestyi tänä vuonna suomeksi. |
4. Imperial Settlers: Empires of the North
Kaitsu: Tämä on ainakin kolmas inkarnaatio samasta
Ignacy Trzewiczekin pelistä (51st State → Imperial Settlers → IS: Empires of the North). Melko yksinkertaisessa sivilisaationrakentelukorttipelissä kullakin kansakunnalla on oma pakkansa, joka toimii selvästi eri tavalla kuin muut.
Empires of the Northissa tulevat kuusi pakkaa (inuiitteja, skotteja ja viikinkejä) antavat mukavasti vaihtelua ja tulevilla lisäpakoilla saa taatusti lisää pelattavaa vuosiksi eteenpäin. Empires of the Northissa pelaajat rakentavat korteilla valtakuntaansa ja valloittavat tai ryöstelevät saaria läheltä ja kaukaa.
Peli on osoittautunut yllättävän mielenkiintoiseksi ja hyvin myös kaksinpelinä toimivaksi. Tehokkaimman pelitavan etsiminen omalle pakalle on mielekäs haaste.
 |
| Tämä punainen viikinkipakka on ollut peleissämme vahva. |
3. Villagers
Annika: Rekisteröin Villagersin Kickstarter-kampanjan viime vuonna, mutten tarttunut syöttiin, vaikka peli tuntui lupaavalta. No, onneksi pelikerhon Marko painoi bäkkäysnäppäintä. Olen päässyt jo kahdesti pelaamaan tätä veikeää kortinvärväys- ja tableau building -peliä.
Villagersin ideana on rakentaa omaan kylään ammatti- tai tuotankoketjuja, kuten Graper - Vintner - Wine Trader tai Miner - Blacksmith - Glass Blower. Ketjut ovat etukäteen fiksattuja ja jokaista korttia (tuotantoketjun aloituskorttia lukuun ottamatta) on vain kaksi, mikä kannustaa pieneen riskinottoon. Jos käy hyvin, saa ketjunsa rakennettua loppuun saakka, mutta epätäydellisilläkin ketjuilla ansaitsee rahaa ja voittopisteitä. Kortinvärväyksen ystäville tämä on ihan must-peli kokeiltavaksi.
 |
| Jos saa pöydättyä Wine Traderin, pisteitä ropisee 14. Pöytääminen edellyttää kahden kolikon maksua lasinpuhaltajalle. |
2. Decrypto
Annika: Kaitsu oli alunperin tykästyneempi
Decrypto-sanapeliin kuin minä. Toki se minustakin oli alusta asti selvästi
Codenamesia parempi, koska niin sanottu tehollinen peliaika pelaajaa kohden jakautuu
Decryptossa tasaisemmin. Sittemmin, uusien pelikertojen myötä, olen nostanut
Decrypto-reittaukseni kasiin. Peliä pelataan kahtena joukkueena. Kummallekin annetaan neljä sanaa, jotka ovat tietyssä järjestyksessä. Vuorollaan aina yksi antaa vihjeitä, joiden perusteella muut arvaavat, mikä on oikea järjestys (esim. 1-4-2 tai 3-2-4). Myös vastapuoli pääsee vihjeiden lisääntyessä pikkuhiljaa kärryille siitä, minkä tyyppisiä sanoja vastapuoli on saanut, ja onnistuu ehkä murtamaan koodin, eli päättelemään numerojärjestyksen.
Decryptossa on erityisen kiehtovaa se, miten riskinotto kasvaa kierros kierrokselta, kun vihjesanat on haettava yhä kauempaa. Tämän vuoksi se on varmasti parhaimmillaan aikuisporukassa.
 |
| Koodikortin 2.1.3 vihje voisi olla vaikkapa "sääty-klovni-yö". |
1. Santa Maria
Kaitsu: Kesän aikana tuli hankittua vino pino pelejä, joita ei ole vielä ehditty pöydälle saada. Jostain syystä tätä hot-listaa miettiessämme päädyimme kumpikin tahoillamme juuri tähän keskiraskaaseen euroon. Paljon kehuja saanut
Santa Maria käsittelee siirtokuntien rakentamista ja sen pelimekaniikkoina on mm. nopanvärväystä, laatanasettalua ja pistemoottorin rakentamista. Kaikki edellä mainitut ovat meille mielekkäitä asioita, joten
Santa Marian pitäisi olla lähes takuuvarma hitti taloudessamme. Sitä paitsi, Noppapotti-blogin
Miirakin fanittaa tätä.
 |
| Santa Marian kansi on tyhmä, mutta luotamme siihen, että sisältö on timanttia. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti