Kevyttä ulkopelailua kesän loppuun

by Kai Saarto 29 elokuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli Pelipäiväkirja

Tulossa on kiireinen syksy, kun yritämme molemmat yhdistää työt ja uuden tutkinnon suorittamisen. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, joten päätimme pelata koko päivän lautapelejä pihallemme. Jos sitten jaksaisi taas hetken arkiaskareita paremmin.


Pelejä päivään mahtui lukuisia. Esittelemme niistä viisi pienempää kokoelmamme tuoretta tulokasta.

Button Men Originals (2018)

Suunnittelija: James Ernest
Julkaisija: Cheapass Games

Button Men on jo 90-luvulla ilmestynyt, hienoista kulttimainetta nauttinut noppapeli. Sen  jippo oli kerättävät pinssit, joihin aikansa kuulut fantasiataiteilijat (Elmore, Brom jne.) olivat kuvittaneet taistelijoita. Kullakin taistelijalla on oma settinsä noppia joilla koitetaan piestä vastustaja(t). Peli teki paluun muutamia vuosia sitten pinssejä edullisemmassa korttiformaatissa.

Button Men Beat People Up (2017) -versiossa tarvittavat roolipeleistä tutut 4,6,8,10,12 ja 20 -tahoiset nopat tulivat mukana ja Kaitsu harkitsi sen ostoa pitkään. Noppia löytyy meiltä kuitenkin omasta takaa, niin ostimmekin halvemman, perinteisen korttipakan kokoisen Button Men Originalsin. Siinä tulevat 50 pelin varhaiskauden hahmoa tarjoavat vaihtelua pitkäksi aikaa.

50 hahmosta riittää vaihtelua. Nopat eivät tule tämän budjettiversion mukana.

Pinssimiehet on todella kepeä peli, se lienee suunnattu alakoululaisten välituntipeliksi tai kepeän terassikaljoittelun viihdykkeeksi. Pelaajat heittävät taistelun alkaessa hahmonsa noppavalikoiman eteensä, pikaruokaketjussa töissä oleva Kublai-zombie esimerkiksi heittää 4,8,12,20 ja yhden pelaajan vapaasti valitseman nopan.

Pienimmän numeron heittänyt pelaaja aloittaa. Tarkoitus on voittaa vastustajan kaikki nopat yksi kerrallaan. Nopan voi voittaa joko valitsemalla oman sellaisen noppansa, jonka tulos on suurempi kuin kohdenoppa (ns. Power Attack). Tällöin pelaaja ottaa vastustajan nopan pisteiksi (20-tahoinen noppa on 20-pisteen arvoinen, 4-tahoinen neljän pisteen). Sitten hyökkäyksen tehnyt pelaaja heittää siihen käyttämänsä oman noppansa uudelleen. Sen tulos voi siten parantua tai huonontua, mikä vaikuttaa seuraavan pelaajan valintoihin.

Toinen hyökkäystapa on Skill Attack, jossa kahdesta tai useammasta omasta nopasta kootaan setti, jonka summa on tasan sama kuin kohdenopan. Tällöin kaappauksen jälkeen kaikki siihen käytetyt nopat heitetään uudestaan.

Jos ei pysty kaappaamaan noppaa, pitää passata. Jos molemmat passaavat, on kierros ohi. Kierros on ohi myös kun vain yhdellä pelaajalla on noppia jäljellä. Silloin lasketaan pisteet ja voittaja saa laskea kaappaamiensä päälle vielä jäljelle jääneiden omien noppien koot puolitettuna. Ensimmäisenä kolme erää voittanut pelaaja voittaa pelin.

Hahmoilla on paljon erilaisia erikoisnoppia, jotka tuovat lisäyksiä edelle mainittuihin sääntöihin. Rush-nopalla voi esimerkiksi napata kaksi vastustajan noppaa kerralla, jos näiden silmälukujen summa on sama kuin Rush-nopan.

Button Men on melko lailla aivotonta viihdettä. Jonkinlaisesta taktisesta suunnittelusta on hyötyä, mutta pääasiassa noppa tuo ja noppa vie. Button Men on sopivan hajuton ja mauton vaikka illanpäättöpeliksi siinä kohtaa kun silmät lupsuvat tai pelaaminen on vain illanvieton sivujuonne. Jos erikokoisia noppia löytyy omasta takaa, niin Button Men Originals on edullinen tapa saada tämä kulttipeli kokoelmiinsa. Tee-se-itse -henkinen pelaaja voi myös tulostella Button Menin ja monia muita Cheapassin pelejä osoitteesta: https://cheapass.com/free-games/

Codinca (2016)

Suunnittelijat: Leonard Boyd & David Brashae
Julkaisija: Backspindle Games, Ninja Division

Pieni magneettisulkimella varustettu pelilaatikko pitää sisällään tukun pyöreitä pelikortteja sekä Azulin mieleen tuovia paksuja muovilaattoja neljässä eri värissä. Värit ja niiden symbolit edustavat eri elementtejä ja pelin juoni liittyy aarteenmetsästykseen Yucatanin viidakoissa. Käytännössä Codinca on kuitenkin hyvin abstrakti laattojen liikuttelupeli, jossa yritetään muita ennen saada oman värinsä laatat asetetuksi neljään ennaltamäärättyyn konfiguraatioon (pysty/vaaka- ja poikkirivi, sekä pieni ja iso neliö).

Laatat ovat kaksipuolisia, toisella puolella symboli on kultainen ja toisella valkoinen. Jotta oma kuvio lasketaan suoritetuksi pitää myös symboleiden värityksen vastata tavoitekorttia.

Codincassa siirrellään laattoja tavoitekuvioihin.

Omalla vuorolla tehdään kaksi toimintoa, jotka voivat olla kahden vierekkäisen laatan paikan vaihtaminen (toisen näistä on oltava oma) tai minkä tahansa laatan kääntäminen ympäri. Lisäksi on kolme kertakäyttöistä Spirit-korttia, joilla voi tehdä vähän isompia siirtoja ja kääntää lukuisia laattoja ympäri.

Codinca on potentiaalisesti analyysihalvausta aiheuttava, ainakin kaksistaan pelattaessa. Peliä voi pelata 2-4 pelaajalla ja tuntuu, että neljällä se varsinkin olisi hyvin kaoottinen kokemus. Pienen BGG:n suositusotannan mukaan peli olisi kuitenkin  parhaimmillaan kolmella.

Toisen muroihin lirittely tuntuu olevan tärkeässä osassa Codincassa ja peli onkin aika tiukkaa vääntöä. Kivoista komponenteista huolimatta emme lämmenneet Codincalle niin paljon kuin toivoimme. Peli tuntui jatkuvalta köydenvedolta ja strategian muodostaminen oli vaikeaa. Omalla vuorolla tuli yleensä edistettyä omaa tavoitetta ensimmäisellä siirrolla ja vähintään toisella kiusattiin vastustaa. Parempi tietysti jo pystyi sekä edistämään omaa peliään, että häiritsemään toista samalla siirrolla.

Meillä on useita abstrakteja kaksinpelejä ja Codinca ei siinä joukossa erotu edukseen. Ei huono, mutta vähän meh.

Pyramids (2017)

Suunnittelijat: Matthew Dunstan, Brett J. Gilbert
Julkaisija: Iello

Pyramids on väreihin perustuva kortinasettelupeli 2-5 pelaajalle. Siinä kukin pelaaja rakentaa omaa pyramidia, obeliskia ja hautakammiota. Korteissa on viidessä värissä olevia kivilaattoja, ja kussakin kortissa on kuvattuna kaksi tai kolme kiveä.

Pyramidiin rakennettaessa yritetään saada mahdollisimman isoja yksittäisten värien jatkuvia kokonaisuuksia. Kivet pitää asetella pyramidin muotoon siten että alimmassa rivissä on neljä korttia rinnakkain, seuraavassa kolme ja niin edelleen. Obeliskissa yritetään saada yhtä samaa väriä jokaiseen päällekkäin aseteltavaan korttiin. Hautakammioon taas pelataan kortteja muilta piilossa kuvapuoli alaspäin kortteja ja koitetaan saada enemmistöjä väreistä suhteessa muihin pelaajiin.

Egyptin rakennusihmeet syntymässä. Kivien väritysten kanssa on otettu historiallisia vapauksia.

Vuoron alussa valitaan aloittavasta pelaajasta lähtien pöydän keskeltä toimintolaatta. Laatta kertoo missä järjestyksessä pelaajat saavat valita kivikortteja kyseisen vuoron valikoimasta ja mihin rakennusprojekteihinsa hän voi näitä kortteja sillä vuorollaan käyttää. Pyramidia rakennetaan joka vuoro, mutta obeliskia ja hautoja ehkä vain toista. Viisinpelissä viides voi rakentaa jopa kaikkia kolmea, mutta kortit saa sitten valita viimeisenä.

Jännite pelissä tulee siitä, kun miettii vuorolaattaa valitessa sitä, että mitä haluaa rakentaa ja mikä on todennäköisyys, että saa vuorollaan tarvittavat kivikortit pöydän keskeltä. Valitsemalla vuoronumerolla yksi varustetun laatan saa valita ensimmäisenä, mutta silloin ei voi rakentaa kuin pyramidia, myöhemmällä vuorojärjestyslaatan valitsemalla taas voi rakentaa useampaa rakennelmaa, mutta kortit voivat olla huonommin sopivia. Pelissä on erilaisia bonuspisteitä antavia juttuja, joten sellaista mukavaa pohdintaa ja pientä riskinottoa on jatkuvasti.

Peli ei kestä kun puoli tuntia, kaksistaan pelatessa vähemmänkin, ja setuppi on tosi nopea. Pyramids on positiivisesti yllättänyt pieni filleri, jota meillä on pelattu kesällä paljon.

Ta-Ke (2017) 

Suunnittelija: Arve D. Fühler
Julkaisija: Huch!


Tämä varsin abstrakti kaksinpeli sijoittuu keskiaikaiseen Japaniin, jossa kaksi shogunia kamppailee vaikutusvallasta. Laudalla pelaajien välissä on 5 pokerichippipinoa, jossa on sekoitettuna viidessä eri värissä olevia pokerimerkkejä seitsemssä pinossa.

Pelaajat ottavat vuorotellen jostain pinosta päälimmäisen pokerimerkin ja merkitsevät pinon, josta merkin ottivat, valkoisella pienellä tokenilla. Siitä pinosta ei enää tällä kierroksella saa nostaa chippiä. Otettu chippi asetellaan omalle puolelle lautaa sitä vastaavaan paikkaan. Chipeissä on henkilöitä, kuten daimio, geisha, ronin ja ninja. Chipin sijoittamisen jälkeen tulee vuoron pisteytys, jossa katsotaan sen chippi-pinon päällimmäikseksi paljastunutta merkkiä, josta pelaaja tällä vuorolla nosti merkin eteensä. Kaikki  paljastuneen chipin väriset pelimerkit pistetytetään molempien pelaajien edestä.

Peli on alle puolivälissä, mutta Kaitsun pää sauhuaa jo.

Esimerkki: nostetun pokerimerkin alta paljastui oranssi daimio. Tällöin kerrotaan pelaajan edessä olevienn oranssien daimio-chippien yhteisarvo keskellä olevien pinojen päälimmäisten oranssien chippien lukumäärällä. Molemmat pelaajat saavat merkitä näistä itselleen pisteet.  Jos Annikalla oli vaikka 4 pisteen edestä oransseja chippejä, ja niitä on kaksi pinojen päälle keskellä, saa Annika lisätä itselleen 8 pistettä.

Kullakin eteen pelatulla chipillä on myös oma kertakäyttöinen erikoisvoimansa. jolla voi manipuloida nostopinoja, niiden päälle asetettuja valkoisia tokeneita jne. Voiman käyttö kuitenkin laskee chipin pistearvoa yhdellä.

Laudan puolelta toiselle pomppaava, kiemurteleva pisterata ei ole kaikkein kätevin keksintö, varsinkin kun pistenappulat ovat siihen liian isot. Ta-Ke on  kuitenkin tasaisen jännittävä kamppailupeli. Tulevia vuoroja voi vähän mietiskellä ja käynnissä olevan kierroksen optimointi ei ole liian työlästä. Peli on ollut positiivinen yllätys ja ehtinyt keräämään yllättävän paljon pelikertoja.

Wordsy (2017)

Suunnittelija: Gil Hova
Julkaisija: Formal Ferret Games

Wordsyn kirjalta näyttävä pelilaatikko on yhtä klassisen tyylikäs kuin itse pelikin. Wordsy on hyvällä modernisoitu versio klassisista sanapeleistä. Hyvästä sanavarastosta on hyötyä, mutta peli antaa luovuudelle vapauksia aivan eri tavalla kuin vaikka Scrabble / Alfabet.

Wordsyssä asetetaan aluksi konsonanttikortteja  neljään kahden kortin pystyriviin. Vasemmanpuoleisimmat kaksi korttia ovat  viiden pisteen arvoisia, seuraavat neljän, sitten kolmen ja viimeisen rivin kahden pisteen arvoisia. Vaikeat kirjaimet, kuten X ja Q antavat vielä lisäpisteitä.

Sanasta "dummy" saa 16 pistettä.

Tarkoituksena kirjoittaa omalle lapulleen sana, joka hyödyntää mahdollisimman hyvin tarjottuja kirjaimia. Ensimmäisenä sanan kirjoittanut kääntää tiimalasin valumaan ja muiden on saatava sanansa valmiiksi ennen kuin hiekka loppuu.

Sitten lasketaan sanojen pisteet. Jos nopein pelaaja sai myös parhaat tai jaetusti parhaat pisteet, hän saa bonuspisteitä. Muussa tapauksessa arvokkaimman sanan yksin keksinyt pelaaja saa lisäbonuksen. Kierroksen päätteeksi kolmen ja kahden pisteen arvoiset kirjaimet poistetaan pöydän keskeltä ja aiemmin viiden ja neljän pisteen arvoiset kortit liu'utetaan niiden paikoille. Sitten nostetaan neljä uutta korttia arvokkaimmiksi kirjaimiksi ja uusi kierros alkaa. Seitsemän kierroksen jälkeen katsotaan kuka sai parhaat pisteet. Kunkin pelaajan kaksi huonointa sanaa tiputetaan pisteenlaskusta pois.

Wordsyn paras puoli on se, että saat keksiä aivan millaisen sanan haluat, tärkeintä on että arvokkaita kirjaimia on mukana. Jos kirjoittaa sanan, jonka oikeellisuutta joku epäilee, tämä voi haastaa pelaajan. Jos sana oli väärin sen kirjoittanut pelaaja saa siitä 0 pistettä, jos se oli oikein, haastaja menettää 2 pistettä. Kahden huonoimman sanan poistaminen ennen pisteytystä antaa mukavasti anteeksi pienet virheet.

Vaikka Kaitsulla välillä palaakin päreet Wordsyn kanssa, on pelistä onnistuttu yleisesti poistamaan kaikki genrensä ärsyttävät piirteet. Wordsyn alkuvalmistelut on hetkessä tehty ja peliä voi pelata sujuvasti jopa yksin. Hieno ja simppeli sanapeli, josta on vaikea kuvitella meidän luopuvan.