Pelaajien valinta 2019 -finalistit esittelyssä, osa 2/3

by Annika Saarto 26 lokakuuta 0 kommenttia lautapeli Pelaajien valinta

Vuoden 2019 Pelaajien valinta -finalistiesittelyjen toisessa osassa vuoron saavat Copenhagen, The Mind ja Azul: Stained Glass of Sintra.

Copenhagen ja The Mind kisaavat perhepelien sarjassa. Viime vuonna Azul tuli ja voitti perhepelit, mutta sen jatko-osa Azul: Stained Glass of Sintra on nyt sijoitettu harrastajapeleihin. Raadin mielestä Sintrassa on juuri ratkaisevasti enemmän raskautta kuin perus-Azulissa.

Viime viikolla esittelimme finalisteista Pearlsin, Planetin, Amulin ja Decrypton.

Kuva Miira Hartemo.

Copenhagen (Lautapelit.fi)

Iloisen värinen, Kööpenhaminan Nyhavn-kaupunginosaa kuvaava Copenhagen-boksi kätkee sisäänsä pelaajakohtaiset laudat, pienen yhteisen laudan ja pisteradan, erikoistoimintolaattoja sekä tetrispaloja ja tukun näiden värejä vastaavia kortteja. Pelaajien tarkoituksena on asetella omaan taloonsa eli pelaajalaudalleen eri muotoisia julkisivulaattoja ja saavuttaa tällä tavalla ensimmäisena 12 pistettä. Peli voi myös päätyä “äkkikuolema”-korttiin, joka sekoitetaan nostopakan alimmaisten korttien joukkoon. Tetrislaattoja saa ottaa yhteisestä varastosta niitä vastaavilla korteilla. Korttien keräily muistuttaa Menolipun vastaavaa mekaniikkaa. Vuorollaan voi ottaa kaksi vierekkäistä korttia markkinoilta tai nostaa yhden tai kaksi korttia sokkona nostopakasta. Mitä suuremman tetrispalan halajaa, sitä enemmän täytyy olla kädessä kyseistä väriä olevia kortteja. Tiettyihin kohtiin omalla talolaudalla yltämällä saa käyttöön erikoistoimintalaattoja, joilla voi rakentaa pienenpientä koneistoa seuraaviksi vuoroiksi. Laatta voi antaa mahdollisuuden esimerkiksi nostaa kolme korttia kahden sijasta, tai ostaa tetrispalan yhden kortin alennuksella. Olemme huomanneet, että nämä erikoistoiminnot ovat välttämättömiä pelissä menestymiselle.

Copenhagen on lyhyt, noin puolen tunnin peli. Kolme on ehkä optimaalisin pelaajamäärä: mikäli kukaan ei saavuta 12 pistettä vaan peli päättyy lopetuskorttiin, julkisivuaan saa rakennella ja erikoistoiminnoista nauttia hieman pidempään kuin neljän hengen pelissä. Jännitystä on toisaalta enemmän kuin kaksinpelissä.

Kuva Miira Hartemo.

The Mind (Lautapelit.fi)

Osaatko lukea kanssapelaajien ajatuksia? Yhteistyöpeli The Mindin perusidea on äärettömän yksinkertainen: pelaajat pelaavat kädestään kortteja yhteiseen pakkaan nousevassa numerojärjestyksessä. Kortit on numeroitu yhdestä sataan, ja jekku on se, ettei kukaan näe kuin omat käsikorttinsa. Seiskan päälle voi melko turvallisin mielin lätkäistä ysin, mutta jos omassa kädessä onkin vaikkapa kortti numero viisitoista, tekee mieli odotella, että joku ensin pelaisi sitä pienemmän kortin. Jollei kukaan halua pelata korttia pöytään, pitää ehkä itse uskaltaa sen 15-kortin kanssa. Peli vaikeutuu pikku hiljaa. Ensin kortteja on jokaisella vain yksi, sitten kierros kierrokselta niitä lisätään. Emme ole vielä koskaan päässeet läpi koko peliä, jossa olisi lopussa kaksitoista aloituskäsikorttia (3-4 pelaajalla viimeisen kierroksen käsikorttien määrä on pienempi). Parhaimmillaan olemme päässeet jonnekin seiskaan saakka.

Ratkaisevaa helpotusta tuovat ylimääräiset elämät ja niin kutsutut heittotähdet, joita kumpiakin saa pelin edetessä aina silloin tällöin lisää. Heittotähti tarkoittaa, että pelaajat voivat yhteisestä sopimuksesta heittää pöydälle esiin pienimmät korttinsa, ja jatkaa peliä siitä eteenpäin. Kokeilimme kerran omaa The Mind -varianttia, jossa sai antaa vihjeitä omasta pienimmästä käsikortistaan, tyyliin “minäs vuonna ne Helsingin olympialaiset olivatkaan…”

Azul: Stained Glass of Sintra (Asmodee Nordics)

Azulin itsenäisen jatko-osan ilmestyminen aiheutti valtavaa säpinää pelipiireissä. Azul: Stained Glass of Sintra kopioi laatanvärväysmekaniikkansa peruspeliltä, mutta eroaa siitä muutoin hyvinkin paljon. Pelaajat rakentavat lasilaatoista eteensä monivärisiä ikkunoita. Värikombinaation määräävät kahdeksan kuvioliuskaa, joiden järjestys randomoidaan. Liuskojen eri puolilla on eri värivaatimukset. Yhteiseltä värväysalueelta otetaan omalla vuorolla laattoja joko yhden tehdaslaatan päältä tai keskialueelta.Tarjolla olevista laatoista täytyy noukkia kaikki samaa sorttia olevat. Ne asetellaan saman tien jollekin kuvioliuskalle. Ne, jotka eivät mahdu, muuttuvat miinuksiksi. Kuvioliuskojen yläpuolella hääräävä lasimestari varmistaa, että pelaaja ei suhaa edestakaisin vaan suunnittelee lasi-ikkunansa huolella. Kuvioliuskoja voi nimittäin kulkea vain vasemmalta oikealle, ja lasimestarinappula laitetaan sen liuskan kohdalle, jota on rakennettu viimeksi. Jos mestaria haluaa siirtää oikeammas, siihen kuluu kokonainen vuoro.

Parin pelikerran jälkeen aloimme lämmetä Azul: Stained Glass of Sintralle, ja Kaitsu reittaa sen epäröimättä perus-Azulia korkeammalle. Sintrassa pystyy selvästi kehittymään oman pelin suunnittelussa. Pisteytys on melko monimutkainen kuvio, joka toisaalta rohkaisee aloittamaan oikealla olevista liuskoista, toisaalta kuitenkin rankaisee samasta asiasta. Tarjolla on myös vaihtoehtoinen pisteytyssysteemi.