Pika-arviossa Gold Fever ja Aikamatka: Suomi

by Kai Saarto 18 helmikuuta 0 kommenttia Arvostelu lautapeli

Lautapelit.fi julkaisi loppuvuodesta useamman pienen pelin. Pika-arviossa kerron nopeasti mielipiteeni Timelinen jäljissä kulkevasta Aikamatka: Suomesta, sekä kepeästä onnenkoetuspelistä, Gold Feveristä.

Historian oppitunti hyvällä tempolla

Aikamatka: Suomi on Heikki Hyhkön suunnittelema korttipeli. Siinä on tavoitteena asettaa historiallisia tapahtumia esittäviä kortteja yksi kerrallaan aikajanalle siten, että kronologinen järjestys on oikea. Kortti asetetaan pöydälle korttirivin johonkin kohtaan ja käännetään ympäri. Sitten tarkastetaan, osuiko vuosiluku viereisten korttien väliin. Jos osui, kortti jää pöytään, ja pelaaja pääsee yhdestä käsikortistaan eroon. Tavoitteena on saada käsikortit loppumaan ennen muita. Väärästä arvauksesta joutuu ottamaan uuden käsikortin nostopakasta.

Pelasimme Aikamatkaa pelikerhossa Itsenäisyyspäivän aattona juhlavasti useamman erän. Mukana oli kanadalainen vaihto-oppilas, joka ymmärrettävästi hävisi. Kolmikieliset kortit kuitenkin onneksi mahdollistivat pelaamisen, ja kaveri sai lopulta pääteltyä tai tiedettyä tarpeeksi, jotta ei jäänyt ihan natiivien jalkoihin. Perussäännöt Aikamatkassa ovat ehtaa Timelineä, mutta mukaan on lisätty korttien dräftäys. Se toimiikin hyvin ja lisää vähän taktiikkaa mukaan.

Mihin sijoittuu viimeinen sotakorvausjuna?

Peliä voi pelata myös vähän vakavammin toisella pelimuodolla, jossa vähän Fauna- ja Terra-pelien tapaan yritetään osua vuosilukuarvauksissa lähimmäs oikeaa. Pidämme peruspelin kepeästä tunnelmasta niin paljon, että tätä pelimuotoa ei edes ole tehnyt mieli kokeilla.

Pelin kuvitus on hyvää, korttien takapuolen lyhyt teksti voi opettaa vähän uuttakin, eli tämä sopisi vaikka koulun historian tunneille. Pidin pelistä kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin paljon. Tosin tälle käy samoin kuin Timelinelle, eli kortit oppii noin viidessä pelikerrassa, ja sitten peli on pistettävä hyllyyn pidemmäksi aikaa. Lisäosaa tarvittaisiin nopsaan, ja toivottavasti sellainen tulee.

BoardGameGeekissä annoin pelille 7,0 reittauksen.

Gold Fever ei ihan kuumetta aiheuttanut

Gold Fever on Daniel Skjold Pedersenin suunnittelema kevyt onnenkoetuspeli.

Kullakin pelaajalla on rouheassa säkkikankaisessa pussukassaan kasa samanmuotoisia kimpaleita (kultaa, soraa kolmessa eri värissä, sekä vaihtoehtoisia sääntöjä käytettäessä rubiini ja smaragdi). Omalla vuorolla saa nostaa kimpaleita yhden kerrallaan, kunnes toinen kahdesta asiasta tapahtuu: 1) eteen on noussut pussista kaksi samanväristä sorakimpaletta, jolloin pelaajan kaikki tähän mennessä nostamat kimpaleet paleutetaan säkkiin ja vuoro loppuu, tai 2) pelaaja päättää lopettaa vuoronsa, jolloin hän saa pitää kaikki nostamansa kultakimpaleet ja voi antaa kaiken soran toisen pelaajan pussukkaan. Ensimmäisenä neljä kultaa kaivanut voittaa. Smaragdi pakottaa nostamaan pussista vielä kaksi kimpaletta, ja rubiini tuo nopeuselementin, jossa kaikki nostelevat kimpaleita kunnes yksi ehtii löytää kullan.

Gold Feverin komponenteissa ei ole valittamista.

Pelin komponentit ovat tosi kivat, ja peli on älyttömän helppo oppia ja pelata. Pidän onnenkoetuspeleistä, mutta tämä on suorastaan liian kepeä. Rubiinien aiheuttama kilpanostelu ei tuntunut oikein istuvan ainakaan meidän porukassamme kaikille. Gold Feveriä voi suositella lasten kanssa pelattavaksi - siihen se sopii mainiosti. Pelikerhossa 4-7 vuotiaat lapset pelasivat tätä aikuisten kanssa mielellään. Viisivuotias kuopus on myös laittanut pelin meillä myyntikieltoon, mikä on aika harvinaista. Jalokivet ja pussit ovat niin mahtavia, että niillä leikitään mielellään jotain vielä pelin jälkeenkin.

Gold Feverille annoin reittaukseksi 6,2.