Ticket to Ride: Amsterdam ja Pandemic: Hot Zone North America

by 19 elokuuta 0 kommenttia

 


Modernit klassikkopelit tuppaavat poikimaan paljon lisäosia ja sisarpelejä. Viime vuosien trendinä ovat olleet pelien pienemmät versiot. Ticket to Riden alle puoli tuntia kestävät New York ja London -versiot ovat saaneet nyt rinnalleen Amsterdamin. Pandemicista taas on tullut ensimmäinen pienennetty versio: Hot Zone North America. Saimme Asmodeelta molempien pohjoismaiset laitokset testiin, joten koostan päällimmäiset ajatukset kaksikosta tähän.


Junat vaihtuivat kärryihin


Ticket to Ride: Amsterdamissa ei ole junista tietoakaan. Londonissa näimme busseja ja New Yorkissa oli takseja. Amsterdamin tapauksessa matkaamme ajassa taaksepäin 1600-luvulle hevoskärryjen aikakauteen. 


Tarkoituksena on rakentaa kaupungissa reittejä kauppapaikkojen välillä. Menoliput on teemallisesti korvattu kauppasopimuksilla, joiden välille rakennetuista reiteistä saa bonuspisteitä. Peli noudattaa TtR-pelien juonta lähes täysin - ainoana uutena juttuna tähän peliin ovat tulleet kauppatavarabonuskortit. Tietyillä kartan reuna-alueen reiteillä on kärryjen kuvia, joille rakentamalla saa bonuskortteja. Eniten niitä kerännyt saa suurimman potin bonuspisteitä.



Ticket to Ride: Amsterdam ei tuo Menolippu-brändiin sen kummempaa uutta. Se on hyvä tapa tutustua pelisarjaan, sillä peli ei kestä kuin 20 minuuttia. Siinä ajassa se antaa TtR-fixin, eikä peliboksi vie paljoakaan tilaa hyllyssä tai kassissa. En näe syytä omistaa näitä pikkuversioita yhtä kappaletta enempää, mutta jos 1600-luvun Amsterdam tuntuu teemana hauskemmalta kuin 1960-luvun Lontoo tai New York, niin tämä on passeli valinta.



Valitettavan ajankohtainen yhteistyöpeli


Pandemic-peleissä pelaajat taistelevat yhteistyössä kulkutauteja vastaan. Pandemic: Hot Zone North America tiivistää perus-Pandemicin pieneen laatikkoon, mutta tarjoilee silti yllättävän täysipainoisen kokemuksen. Parannettavia tauteja on tässä versiossa vain kolme, ja muutenkin tavaraa on yksinkertaisesti vähemmän. 


Meillä Pandemic ei ole ollut mitenkään erityisen suosittu peli ja ainoastaan Iberia on tätä ennen käynyt kokoelmassamme. Hot Zone ei siis erityisemmin herättänyt ennakkotäpinää. Kokeilun jälkeen tätä voisi kuitenkin miltei kuvailla tautisen hyväksi (pun intended). Hot Zone antaa oikein hyvän 20-30 minuutin aivopähkinän 2-4 pelaajalle. Sääntöjen opettelu ei kauaa kestä sekään. 


Vaikka itse en ole iso pelisarjan fani, näin sen vetovoiman käytännössä. Kotini lähellä toimiva päihdetoipujien yhdistyi kutsui minut muutama päivä sitten vetämään jäsenilleen  peli-iltaa. Yleisö oli sellaista yatzykimbleväkeä, jolle yritin tarjoilla ensin No Thanksiä ja L.A.M.Aa helppona laskeutumisena peleihin. Pandemic Hot Zone kuitenkin kiinnosti eniten aiheensa ja harvinaisen yhteistyöaspektinsa vuoksi. Säännöt sain opettaa vauhdista, kun porukka halusi alkaa lennosta pelata heti kuultuaan muutaman perussäännön ja ymmärrettyään idean. Pöytäkunta sai yllättävän nopeasti pelistä kiinni ja taudit parannetuiksi, kaikki olivat hyvin keskittyneitä peliin. “Voi kuin näin tapahtuisi oikeassakin maailmassa!”, huokailtiin voitokkaan pelin päätteeksi pöydässä. Pandemic sai kehuja ja sitä toivottiin yhdistyksen omaankin pelivalikoimaan. Taidan lahjoittaa tämän saamamme arvostelukappaleen nyt yhdistyksen käyttöön.


Pandemic Hot Zonesta on tullut itselleni nopeasti se pelatuin Pandemic, ja se kyllä hoitaa pienen tonttinsa pirteästi. Haasteen tuntu on läsnä, mutta voitto on ainakin ilman kriisikortteja otettavissa aika varmasti hyvällä pelaamisella. Tässä koko- ja hintaluokassa peli on todella kova tapaus. Kortitkin ovat suomeksi. Vahva suositus tälle, jos suomenkieliselle yhteistyöpelille on tarvetta, varsinkin matkakoossa.



Kumpi on parempi?


Jos nämä kaksi klassikkopelin miniversiota halutaan laittaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen, niin henkilökohtaisesti annan ääneni Hot Zonelle. Se on tosi näppärä paketti ja tuntuu vielä selkeämmin isolta peliltä kuin Amsterdam. Pikku-Tiketeissä peli tuntuu usein olevan ohi jopa turhankin nopeasti, mutta Hot Zone tuntuu enemmän pääruoalta kuin välipalalta.


Molemmat ovat kuitenkin erinomaisia pikkupaketteja harrastuksen eteenpäin viemiseen. Tällaisia lokalisoituja laatupelejä kelpaa viedä tuliaisena tai antaa lahjaksi.


Kai Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti