Annikan ja Kaitsun syksyn hoteimmat pelit on jälleen pakattu yhteisen listan muotoon. Pari viikkoa sitten tehty, mutta julkaisematta jäänyt lista oli hyvin erilainen. Sellainen se on, se lautapelaajan mieli.
Listan ykkönen ja kakkonen pääsivät molemmat lähelle 20 pisteen maksimimäärää. Kolmanneksi tullut peli sai alle kymmenen pistettä. Kaksi peleistä on meille täysin korkkaamattomia. Kymmenennen sijan jakoi kaksi peliä, joten lista käsittää yhteensä yksitoista peliä.
10. Heaven & Ale
Kaitsu: Kaksikolta Michael Kiesling & Andreas Schmidt vuonna 2017 julkaistu Heaven & Ale on sellainen vähän raskaammaan pään euro. Keskiaikaiseen Eurooppaan sijoittuvia täysin mieskeskeisiä pelejähän ei tarpeeksi olekaan? Skippasin munkkien oluentuotantopelin teemaltaan täytenä tusinatuotteena sen ilmestyessä, mutta pelikerhossa pääsin sen nyt vähän jälkijunassa testaamaan. Peli on miellyttävän haastavaa rondellinrullausta ja oman pelaajalaudan optimointia. Pisteytys on toteutettu erittäin mielenkiintoisesti ja se mahdollistaa ison swingin pelaajien välisissä pisteissä. Peli on teemaansa ja kuvitustaan lukuun ottamatta oikein raikas tapaus ja pelaan sitä mielelläni lisää.
10. Alien Frontiers
Annika: Noppapotti-Miiran top-listalta bongattu Alien Frontiers oli kesäinen hankinta, ja nappasimme ostoskoriin saman tien myös Factions-lisäosan, kun kuulemma se parantaa peruspeliä ihan valtavasti. Odottelemme yhä energiapiikkiä avaruusmuukalaisten saamiseksi pöydälle. Nopat ja oman koneiston kehittely ovat lähtökohtaisesti asioita, joista innostun. Pelin tavoitteena on ottaa hallintaan ja hyötykäyttöön vieraita planeettoja. Pelilauta vaikuttaa ilahduttavan selkeältä ja teknologiselta. Alien Frontiersin on suunnitellut Tory Niemann, ja se julkaistiin vuonna 2010.
9. Boomerang
Kaitsu: Annika hankki alkuperäisen Boomerangin meille aikoinaan Kickstarterista ja se on ollut yksi suosikeistani kupongintäyttöpelien rintamalla. Tarkoituksena on kortteja värväämällä täyttää Australian karttakuponki mahdollisimman pistetehokkaasti. Peli kärsi vähäisestä kuvituksesta ja interaktio tuntui pelipöydässä vähäiseltä. Nyt löysimme kuitenkin pelin uuden Boomerang: Australia -version BoardGameArena.comista ja se toimii siellä erinomaisesti. Kuvitus on uusittu ja näyttää hyvältä, mutta sen lisäksi BGA:ssa näkee toisten pelaajien valinnat paljon helpommin kuin pöydän ääressä. Tämä antaa aivan uudenlaisia taktisia vaihtoehtoja, kuten kortinepäämisen. BGA-bumerangia onkin pelattu nyt lähes päivittäin eri ihmisten kanssa.
8. Endangered
Annika: Olen hitaasti mutta vääjäämättä muuttamassa mielipidettäni yhteistyöpeleistä. Kaikki nämä vuodet ne ovat olleet yksi toisensa jälkeen pettymys, mutta jostain syystä, onko se sitten omaan pelimakuun vai pelien kehittymiseen liittyvää, viime kuukausina useampi kuin yksi co-oppi on yllättänyt positiivisesti. Joe Hopkinsin Endangered (2020) on yksi näistä. Pelaajat ovat eri alojen asiantuntijoita, jotka yhdessä yrittävät vaikuttaa villieläinten ja habitaattien suojeluun. Todellisuutta kuvaa hyvinkin realistisesti se, että viime kädessä voiton tai häviön ratkaisee se, saadaanko eri valtiot äänestämään suotuisalla tavalla. Pelilaudan toisella puolella käydään kamppailua tiikereiden puolesta, ja toisella puolella saukkojen. Pelaajilla on vuorollaan aidosti useita erilaisia vaihtoehtoja, mikä nostaa Endangeredin useimpien muiden pelaamieni co-oppien yläpuolelle. Mekaniikoiltaan peli on noppien sijoittelua, johon kortinhallinta tuo runsasta vaihtelua pelistä toiseen.
7. Ecos: First Continent
Kaitsu: Kirjastolainana pöytään päässyt viime vuoden julkaisu Ecos on eräänlainen outolintu. Bingo-mekaniikkaa hyödyntämällä pussista napataan tokeneita, joiden symboleilla voi sitten omia pöytäkorttejaan rakentaa valmiiksi. Kortit taas puolestaan aiheuttavat jotain toimintoja pöydän keskellä olevalla heksalaatoista koostuvassa minimaanosassa. Vuoria nousee, meri laajenee, eläinlajit liikkuvat ja joskus syövät toisiaan. Tarkoituksena on tietysti hyödyntää omia korttejaan niin, että saa itse pisteitä ja toivon mukaan jotenkin vielä kusee ohimennessään toisten muroihin. Peli on välillä raivostuttava nostotuurin ollessa huono, välillä taas saa aikaan mielettömiä komboja, joilla useampi kortti valmistuu kerralla aiheuttaen massiivisen pistepotin. John D. Clairin Ecos ei jättänyt meitä ainakaan kylmäksi. Sen verran erilainen peli on kyseessä tässä kloonituotosten maailmassa.
6. Trans Europa+
Annika: Trans Europa niin yksinkertainen peli, että on oikeastaan erikoista, kuinka hyvä se voi olla. Trans Europa+ sisältää Vexation-lisäosan, joka tuo peliin kolme raidepätkää jokaiselle pelaajalle - ja kuinka paljon paremmaksi peruspeli vielä tästä muuttuukaan! Pelasimme Euroopan raiteistamista synttäreilläni tällä viikolla, ja totesin jälkikäteen, että Trans Europa on aivan täydellinen peli tällaiseen kepeään pelaamiseen, kun partypeli ei nappaise. Säännöt on helppo opettaa ja oppia, vuorot kulkevat nopeasti, ja raiteitten asettelu on yksinkertaisesti hauskaa. Kunkin pelaajan tehtävänä on yhdistää omissa käsikorteissaan olevat kaupungit raideverkostolla toisiinsa. Lisäosan raiteenpätkillä voi tehdä hieman kiusaa muille pelaajille. Peruspeli on vuodelta 2005, ja sen on suunnitellut Franz-Benno Delonge.
5. The Search For Planet X
Annika: Appiin tukeutuva deduktiopeli The Search For Planet X on kerännyt eri foorumeilla kovasti kehuja, enkä minäkään oikeastaan keksi siitä negatiivista sanottavaa. Pelaajat ovat tähtitieteilijöitä, jotka selvittävät taivaankannen lainalaisuuksia. Missä kohtaa avaruutta on salaperäinen planeetta X? Entä missä kaasupilvet kulkevat? Erinomaista The Search For Planet X:ssä on, ettei peli ole samalla tapaa kerrasta poikki kuin monessa muussa päättelypelissä, jossa riittää, että tekee ensimmäisenä oikean loppupäätelmän. Planet X:ssä pisteitä tulee myös muiden taivaankappaleiden sijaintien oikein arvaamisesta tai päättelemisestä, vaikka toisaalta ne antavat myös kilpailijoille lisää vihjeitä. Planet X tuo jollain tapaa mieleen Cryptidin, mutta on toteutukseltaan paljon parempi. |
| Kuva: Miira Hartemo. |
4. Dice Forge
Kaitsu: Dice Forge on muuttanut pakanrakennusmekaniikan nopanrakennukseksi. Irrotettavia nopansivuja ostamalla voi omaa kahta noppaansa tuunailla tuottamaan enemmän pisteitä, rahaa tai muita pelin tuotantotavaroita. Rahalla ostellaan uusia nopansivuja, muulla tuotannolla taas kortteja, joilla saa tehostettua tuotantomoottoriaan tai hankittua pisteitä. Kuvittelin tätä vähän turhan kikkapohjaiseksi peliksi ja ajatus noppien kokoamisesta vähän epäilytti teknisten toteutuksen osalta. BGA:ssa pelistä katosi kaikki fyysinen taikuus, mutta tajusin että tässähän on vallan oiva peli muuten! Peli jäi kummittelemaan mieleen ja nyt on kova hinku päästä vääntämään sitä monta kertaa lisää. Dice Forge on Splendoriin tai Century: Spice Roadiin verrattava kepeä koneisto-pisteiksi -peli, jonka erilainen toteutus tekee siitä.... no, erilaisen!
3. 7 Wonders eri muodoissaan
Kaitsu: 7 Wondersin uusi laitos ei paperilla tai edes ensimmäisellä pelikerralla saanut varsinaisesti sukkia pyörimään jaloissa. “Oisko tässä pikkuisen erilainen kuvitus? Ehkä vähän nätimpi kuin ennen? Ja sit kirjaimet on korvattu symboleilla.” Peli pääsi kuitenkin pöytään, koska se vetää monta pelaajaa ja kortinvärväyspelinä se on silti fillerimittainen, eli puolen tunnin rypistys. BGA:ssa tuli tämä myös pelattua nyt useampaan kertaan, mikä johti myös 7 Wonders Duelin kokeilemiseen pitkän tauon jälkeen. Duelin tiukkuus aukeni nyt, kun pelasimme pienen Litsan pelikerhon koeturnauksen. Molemmille 7W-peleille on oma ekolokeronsa, vaikka hyviä kortinvärväyspelejä riittää (mm. It’s a Wonderful World ja Amul).
2. The King's Dilemma
Annika: No niin, nyt päästään kuumaan kärkikaksikkoon. Niistä on ensimmäisenä esittelyssä järkälemäisen oloinen The King’s Dilemma, joka ehti kypsyä BGG:n wishlistilläni ainakin puoli vuotta, kunnes Kaitsu toi sen synttäreideni kunniaksi riemusaatossa kotiin. Odotan tältä peliltä paljon, ei vähiten siksi, että se on tyystin erilainen kuin mikään tähän asti pelaamistani lautapeleistä. Kuninkaan pulma on vuorovaikutteinen narratiivi, jossa on legacy-aineksia. Pelaajat edustavat Ankistin kuningaskunnan valtaapitäviä, jotka äänestyksin, neuvotteluin ja petoksin tekevät päätöksiä kuninkaan puolesta. “Will you act for the greater good, or will you think only of yourself?” Olemme saaneet pelipoppoon kokoon, ja marraskuun alkupuolella toivottavasti aloitetaan. Pelin ovat suunnitelleet italokaksikko Hjalmar Hach ja Lorenzo Silva, ja se on viime vuoden satoa.
1. Orient Express
Annika: Rakkautta ensipeluulla. Epäoriginellisti nimetty Orient Express on kuin aikusten Trans Europa. Perusmekaniikka on sama: raiteita laitetaan (tai poistetaan) ja kaupunkeja yhdistetään toisiinsa. Orient Express vain tekee sen kaiken potenssiin kaksi. Lauta on suuri, ja kartta ulottuu Tatarstaniin saakka. Pelaaja on raidelinjoja rakentaessaan yhden perustavanlaatuisen kysymyksen edessä. Rakentaako paikallisia linjoja, jotka ovat helpompia mutta jotka valtio heti lunastaa omaan käyttöönsä, jolloin raidepätkät täytyy kerätä pois. Vai pyrkiäkö rakentamaan ylikansallisia reittejä, jolloin raiteet saavat jäädä sijoilleen, mutta niistä voi ennen pitkää tulla pula? Näiden kahden välillä tasapainottelu siten, että raidepätkät ovat optimaalisessa käytössä, on Orient Expessin pääjuju. Korttien kuvitus ja ylipäätään pelin visuaalinen viimeistely jättävät paljonkin toivomisen varaa, mutta (tahattomasti neuvostoaikoja henkivä?) lauta on komia. Carla ja Jeff Horgerin peli saa minulta täyden kympin ja sijoituksen kaikkien aikojen top-vitoseen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti