Kesän 2020 Hot-10

by 31 heinäkuuta 2 kommenttia

Heinän puintia odotellessa on hyvä istahtaa alas listaamaan kesän kuuminpia lautapelejä. Pelattua on tullut, ja runsaasti. Kymmenen kärki tulee tässä.

Mukaan listalle tuli yllättävän raskaita pelejä, kokoelmamme tuhdimpia edustajia. Toinen tyypillinen piirre tälle sakille on lukuisat pelikerrat, totaalin pyöriessä sadan tiedoilla kympin kesken. Näistä toki lähemmäs puolet listan ykköspelille.


10. Coloma

Kaitsu: Coloma on Jonny Pacin suunnittelema ja The Micon kuvittama villiin länteen sijoittuva kaupunginrakennuspeli. Lännenmeeplejä sijoitellaan “simultaneous action selection” -mekaniikan hengessä laudalle tekemään juttuja, kuten rakentamaan bisneksiä, tutkimaan jokia, rakentamaan siltoja, perustamaan leirejä ja taistelemaan bandiittien kanssa. Coloma on oikein kiva keskiraskas euro, joka ei vie koko iltaa, ja joka välittää varsin hyvin western-tunnelman.



9. Piepmatz

Kaitsu: Pientä lintupeliä on kuvailtu Wingspanin ja Arboretumin poikaseksi. Käsikortteina olevia lintuja koitetaan saattaa samanarvoiksiksi koiras-naaras -pariskunniksi, kerätä lajienemmistöjä. Pisteitä saadakseen on mm. napattava oikeanlaisia tipusia käteensä ja sieltä pöydälle lintulaudan ruokintajonoa manipuloimalla. Munia keräilemällä saa lisäpisteitä, mutta varikset ja oravat häiritsevät. Pelissä on arboretummaista käsikorteista luopumisen tuskaa, sekä kiero pisteytys, jossa vain ne tiput pisteytetään, joita on enemmän kuin muilla.


8. Orient Express

Annika: Alkuvuodesta saimme tilaisuuden pelata tuntemattomaksi jäänyttä Orient Expressiä, joka on kuin TransEuropa potenssiin jotain. Siltä istumalta ryhdyin metsästämään peliä omaan kokoelmaan, niin hyvä se oli. Harvoin peli on pölyn peitossa kun se uutena saapuu, mutta Orient Expressin kanssa kävi niin. En voi kuin ihmetellä, mikseivät sen markkinat vedä. Pelilauta kuvaa Eurooppaa ja sen junayhteyksiä ja on jotenkin kiehtovan vanhanaikaisen oloinen. Pelaajat rakentavat raideyhteyksiä pitkille ja lyhemmille reiteille, joiden pisteytys ja mekaniikka ovat hieman erilaiset.



7. Azul: Summer Pavilion

Annika: Azulin kesäpaviljonkiversio aiheutti meillä peräti pientä huumaa alkukesänä. Molemmat olemme sitä mieltä, että kyseessä on paras Azul tähän mennessä. Laattojen värväys tehdään samaan tapaan kuin aiemmissa Asuuleissa, mutta niiden asettelu laudalle on varsin erilaista. Menestys pohjaa pitkän tähtäimen suunnitteluun, mutta tuurillakin on merkitystä. Pelaisin tätä enemmänkin, mutta Kaitsulla on jo niin monta pelikertaa takana, että hänen kiintiönsä on toistaiseksi täysi.



6. Food Chain Magnate

Kaitsu: Splotterin raskas strategiapeli pikaruokabisneksestä 1950-luvun Amerikassa on saatu pariin otteeseen kesän aikana pöydälle. Splotterin peliksi peliksi tämä menee yllättävän nopeasti myös kaksinpelinä. Kolmella tai neljällä peli on suorastaan huikeaa kapitalista kamppailua asiakkaista. Täydellinen taloudellinen tuho tai suuret voitot ovat molemmat yllättävän lähellä toisiaan. Peli pyörii mielenkiintoisesti palkkausten ja kullekin vuorolle oikean yritysrakenteen suunnittelusta. Kuka on tänään työvuorossa, ja keillä on rantapäivä?


5. The Crew: The Quest For Planet Nine

Annika: Olemme kesän aikana pelanneet podcastiamme varten tavalllista enemmän tikkipelejä, ja tuoreeseen Spiel des Jahres -voittajaan tutustuminen osui sopivasti samaan saumaan. “Kruuvissa” on tavoitteena sanattomasti lukea muiden pelaajien ajatuksia ja tehdä yhteisiä suunnitelmia, joissa tikit voitetaan kunkin tehtävän ohjeistamalla tavalla. Yhteistyötikki on jo ajatuksena hieman hassu, mutta ihme kyllä se toimii. Tehtävänä voi olla esimerkiksi, että Timo voittaa tikin, jossa on vihreä kolmonen, ja sen jälkeen Juha tikin, jossa on sininen seiska. Kolmella peli soljuu ilman suurempia ongelmia, mutta koittakaapas viidellä!


4. Wingspan

Annika: Lintuja lehahtelee tässä hottislistassa näemmä vähän enemmänkin. Voikohan Wingspania ryhtyä pian jo kutsumaan klassikoksi, vaikka ikää on vain vajaat kaksi vuotta? Koneistonrakennus on meille molemmille suurta herkkua, ja sitä tämä kaunis peli tarjoaa yllin kyllin. Kukin pelaaja asettelee omalle laudalleen lintukortteja kolmeen eri maastoon ja saa sitä myötä erityisominaisuuksia tai kertaetuja. Pidän kovasti mekaniikasta, jolla kierrosten pituus lyhenee sitä mukaa kun koneistot kasvavat: vuorolla on jokaisella kierroksella yksi vähemmän. Pelikerhokaveri on pelannut tätä jo yli 70 kertaa, respect!


3. Indonesia

Kaitsu: Listan toinen Splotter käsittelee kauppatavaran tuottamista ja laivaamista Indonesian saaristossa. Pelaajat pyörittävät jo tuotanto-, tai kuljetusyrityksiä, tai molempia. Kuka tahansa voi pistää saman alan yritystä fuusioitumaan keskenään, jolloin siitä käydään hurjaa huutokauppaa. Fuusiointi on taktinen ase, jolla toinen pelaaja voidaan houkutella kuluttamaan käteisvarojaan, jotta tämä ei pääse sotkemaan sitä sinun oikeaa fuusiosuunnitelmaasi. Indonesian täysin pelaajien väliseen interaktioon perustuva talousjärjestelmä on huikean mielenkiintoinen pelikokemus. Peli vie vain useita tunteja aikaa ja varsinkin loppua kohden matematiikkaa tarvitaan välillä väsymiseen asti.



2. Tapestry

Kaitsu: Jamie Stegmaierin sivilisaatioteemainen resurssinoptimointipeli on ollut meillä kesän pelatuimpia isoja pelejä. Lukuisat eri sivilisaatiovaihtoehdot ja vaihtoehtoiset strategiat pisteiden keräämiseen tekevät Tapestrystä melko hyvin toistoja kestävän. Peli on yksi viime vuosien kauneimmista tuotantoarvoiltaan, eikä neljän sivun sääntöjensä ansiosta ole edes hankala oppia. Voittamaan oppiminen sitten onkin haastavampaa. Upeat maalatut rakennusfigut ovat visuaalisesti pääosassa, vaikka niiden pelillinen merkitys nyt ei kovin suuri olekaan.


1. It’s a Wonderful World

Annika: Ei ollut puhettakaan siitä, että mikään muu peli kuin It’s A Wonderful World olisi ansainnut paikan tämän hottislistan ykkösenä. Peli on silkkaa koneistonrakennusta ja kortindraftausta, joista molemmat tykkäämme kuin spanielimme maksalaatikosta (eli paljon). Neljä kierrosta mennään kaavalla draftaus - rakennusten suunnittelu - tuotanto ja rakentaminen. Rakennusten valmistumisen optimointi on koukuttava piirre: resurssit tuotetaan tietyssä järjestyksessä, ja jos saa kultaa (keltaisia kuutioita) tuottavan rakennuksen valmiiksi tuotantovaiheen alussa, tämä rakennus suoltaa kultaa vielä samalla kierroksella. IaWW:ta harvoin edes jaksamme pakata takaisin laatikkoonsa, kun seuraava pelikerta kuitenkin tulee taas ihan pian. Keskimäärin joka päivä.


Siinä olivat meidän kesän 2020 suosikkimme, kerro omat suvihittisi kommenteissa!

Annika Saarto

Lautapelibloggaaja

Kai on ammatiltaan toimittaja, Annika yliopistotutkija. Lautapelit ovat molempien intohimo.

2 kommenttia:

  1. Siis pelaatteko te IaWW 2p noin tiuhaan? Peli on vähän kalliintuntuinen jos se on vain viritetty 7 Wonders, mutta 2p toimiva dräftäys toisi kyllä sille kokoelmassa paljon lisää käyttöarvoa.
    Meillä tämän kesän semikiinnostava 2p-dräftäys on ollut Tybor the Builder jossa niin ikään rakennellaan pieni koneisto - eikä peli maksanut kymppiäkään. Uudelleenpelattavuus on toki hinnan mukaisesti matala sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskimäärin sitä on tullut tosiaan lähemmäs se pelikerta per päivä kesän aikana. Mä en nyt tiedä onko tämä vain joku meidän juttu, mutta jotenkin se vaan kaksistaan toimii todella hyvin. Meillä triggeröity ennennäkemättömästi kaikki lempijutut tuossa pelissä, mutta tiedä sitten onko muilla kokemus vastaavanlainen. Toivottavasti pääset jossain testaamaan.

      Poista