Top-10 kiinnostavat pelit

by Kai Saarto 22 heinäkuuta 4 kommenttia lautapeli listaus

Kokosimme listan lautapeleistä, joita sormet syyhyävät päästä kokeilemaan mutta joita ei omasta hyllystä löydy. Teimme kumpikin oman listamme ja yllätyimme siitä, että kymmenen parhaan joukkoon ei tullut yhtäkään päällekkäisyyttä.

Viidentoista listalle olisi jo tullut pari samaa julkaisua. Kaitsua hämmästyttää Annikan listan numero neljä, Annikaa taas se, millaista taistelumättöä Kaitsun lista pursuaa. Ovatko padot murtumassa pitkän eurovaelluksen jälkeen?

10. sija

Kaitsu: Spartacus: A Game of Blood & Treachery (2012)

Piti tätä kirjoittaessani käydä oikein katsomassa, että miltä Spartacus edes näyttää. Kiinnostukseni peliin heräsi The Secret Cabal podcastin eräästä jaksosta, jossa äijät heruttelivat pelistä pitkään. Kyseessä ei ole ehkä mikään palkintoja voittava pelimekaniikan riemuvoitto, vaan ennemminkin puhtaaseen hauskanpitoon keskittyvä gladiaattoripeli, jossa veri valuu hiekalle irronneista raajoista. Peli perustuu TV-sarjaan, jota en ole edes saanut aikaiseksi katsoa, mutta kiinnostukseni herätti se, että pelistä vähintään puolet on varsinaista gladiaattorien yhteenottoa edeltävää managerointia ja juonittelua.
Kesto: 150 min. BGG-reittaus: 7.5. Complexity: 2.68.

Annika: Agility (2016)

Kaksinpeli Agility oli viime vuoden yllättäjiä ja keräsi kiitosta monelta taholta. Se sai rahoituksesta Kickstarterista. Harmi vaan, etten ihan vielä silloin ollut ryhtynyt KS:n käyttäjäksi. Agilityä on ollut käytännössä mahdoton saada. Pelin suunnittelijan, Brent Povisin, aiempi julkaisu Fungi on saanut paljon laajemman levikin. Tein pelin julkaisseesta Two Lanterns Gamesista haastattelun alkuvuodesta ja kysyin siinä yhteydessä, mitä Agilityn postitus Suomeen maksaisi. Kustannus oli todella suuri, joten peli jäi hankkimatta. Hyvien arvioiden lisäksi kiinnostukseni on herättänyt teema: koirien esteratakilpailu. Sitä on tullut harrastettua pienesti ja erittäin epäkilpailullisesti omien koirien kanssa. 

Kesto: 30-45 min. BGG-reittaus: 7.5. Complexity: 2.00.

9. sija

Kaitsu: Clank!: A Deck-Building Adventure (2016)

Yhdeksännen sijan olisi voinut napata myös Vast: The Crystal Caverns. Pidän fantasiapeleistä ja nämä kaksi ottavat aihepiirinsä vähän pilke silmäkulmassa. Clank! veti pidemmän korren, koska deck-building. Vast on myös kuulemma vähän raskas opeteltava. Clankissa on tarkoitus hipsiä vihaisen lohikäärmeen luolaan ja hilpaista hengissä ulos aarteet mukanaan. Liika meteli voi herättää paitsi lohharin, myös sen ruokahalun. Tämän vuoksi sankarit koittavat liikkua hiljaa, mutta silti toisiaan nopeammin. Tästä tulee peliin onnenkoetus-osuutta, mistä yleensä olen kovasti pitänyt.
Kesto: 30-60 min. BGG-reittaus: 8.0. Complexity: 2.26.

Annika: Leaving Earth (2015)

Mekaniikan ja teeman sopuisalle liitolle löytyy aina tilaa hyllystäni, ja Joseph Fatulan Leaving Earth on kuulemani ja tutkimani mukaan tällainen peli. Tieteellinen teema lisää tutustumishaluja entisestään. Siinä missä monessa avaruusaiheisessa pelissä eletään tulevaisuudessa, Leaving Earthissa palataan vuoteen 1956. Tehtävänä on suunnitella avaruuslento ja hallita siihen liittyviä riskejä. Tähän kuuluu muun muassa komponenttien ostaminen, kokoaminen ja testaus. Pelikoppa ja kortit ovat kertakaikkiaan upeat. Tämä on kovaa tiedettä, oh yeah bejbe! 

Kesto: 60-10 min. BGG-reittaus: 8.0. Complexity: 3.45.

8. sija

Kaitsu: A Game of Thrones: The Board Game (2nd. Ed.) (2011)

Olen säästellyt vielä TV-sarjan seitsemään kauden jaksojen houkutusta. Haluan nimittäin katsoa näitä vähintään kolme kerralla putkeen. Kirjojen ja telkkarisarjan suurena ystävänä A Game of Thrones -lautapeli kiinnostaa kovasti, myös siksi että tämä ilmeisesti keskittyy oleelliseen. Eli juonitteluun ja selkäänpuukotukseen. Ainoa syy, miksi en ole peliä jo aikoja sitten ostanut, on sen melko rajallinen mahdollisuus päästä pöytään. Pitkäkestoinen peli vaatii vielä tietynlaisen pelaajaporukan. Neuvottelut ja kartalla käytävät joukkojen liikuttaminen kuulostavat kovin diplomacymäiseltä, mutta teema ja modernimpi pelimekaniikka tekisivät tästä taatusti ikimuistoisen kokemuksen.
Kesto: 120-240 min. BGG-reittaus: 7.7. Complexity 3.65.

Annika: Here I Stand: Wars of the Reformation 1517-1555 (2006)

Tässä kohtaa toiveet ja elämän realiteetit törmäävät toisiinsa. Pisin yhtäjaksoinen yksittäinen pelikokemukseni tähän mennessä, keskellä elämän ruuhkavuosia, lienee jotain kolmen ja neljän tunnin väliltä. Mitä olen Here I Standiin liittyviä keskusteluja seurannut, sen kesto on virallisesti ilmoitetun 180-360 minuutin siellä pidemmässä ääripäässä, yleensä ensikertalaisilla jopa seitsemän tai kahdeksan tuntia. Muutaman turkulaisen kanssa oli jo alustavia suunnitelmia HIS:n pöydälle saamiseksi tänä kesänä, mutta näyttää siltä, että uusi yritys ajan sopimiseksi tehdään vasta sitten kun Inka on saanut oman kappaleensa uudesta painoksesta (jota ei ihan vielä ole tehty). Teemana 1500-luvun poliittiset ja uskonnolliset konfliktit Euroopassa kalskahtaa jämerältä ja arvokkaalta.

Kesto: 180-360 min. BGG-reittaus:7.9. Complexity: 4.13.

7. sija

Kaitsu: Sheriff of Nottingham (2014)
Sheriff of Nottingham löytyy meiltä jopa ihan perhepiiristä ja se on pelikerhossakin päässyt pöydälle. Olen vain epäonnekseni aina ollut jossain muussa pöydässä. Sheriff of Nottingham on aika puhdasta party-/bluffauspelaamista, jossa yritetään salakuljettaa kiellettyjä tuotteita sheriffin nokan ohitse kaupunkiin. Yksi pelaaja on vuorollaan sheriffi ja pelaaminen hyvin vapaata neuvottelua siitä kenen lasti tutkitaan kiellettyjen tuotteiden varalta ja kenen ei. Koska Chinatown on saanut meillä todella hyvän vastaanoton, niin uskon että pitäisin tästä yhtä avoimesta huijauspelistä todella paljon.
Kesto: 60 min. BGG-reittaus: 7.3. Complexity: 1.67.

Annika: Greenland (2014)

Listalleni piti ehdottomasti saada jokin Phil Eklundin suunnittelema peli ja valitsin Greenlandin. Eklund kiinnostaa siksi, että hänen sanotaan vaalivan teeman ja mekaniikan integraatiota hyvin tarkkaan, ja siitähän minä justiinsa pidän. Miehen julkaisut ovat toistaiseksi jääneet meillä kokonaan kokeilematta. Greenland kiinnostaa eniten pohjoisen aihepiirinsä vuoksi. Greenlandin pelaajamäärä on 1-3, ja kukin pelaajista saa ohjattavakseen yhden alkuperäisheimon 1000-1400 -lukujen Grönlannissa. Karut elinolot tulevat esiin monella tapaa. Pieni merisaamelaislisäri Sea Sámi (2016) vaikuttaa valitettavasti olevan täysin hankkimattomissa.

 Kesto: 60-120 min. BGG-reittaus: 7.1. Complexity: 3.22.

6. sija

Kaitsu: A Few Acres of Snow (2011)

Martin Wallacen suunnittelema sotapeli Ranskan ja Britannian kahnauksista Pohjois-Amerikassa 1700-luvulla. Vau, tuossa lauseessa oli monta asiaa, joita ei kuule usein. Aihepiiri herätti herätti ensimmäisenä kiinnostukseni ja kun kuulin että pelimekaniikkoihin kuuluu pakanrakentamista ja kortindraftausta, mielenkiintoni vain kasvoi. Martin Wallacen nimi ei sinänsä ole itselleni mikään laadun tae, mutta peli on saanut sen verran hyviä arvosteluja (tosin se on kuulemma myös rikki), että kokeilisin tätä erittäin mielelläni. Bonuksena peli kuuluu myös Annikan toivelistalle, vaikka ei tähän kärkikymppiin hänellä yltänytkään.
Kesto: 60-120 min. BGG-reittaus: 7.4. Complexity: 3.03.

Annika: Mississippi Queen (1997)

Tiedättekö sen efektin, kun jotain haluaa sitä kiihkeämmin, mitä mahdottomampi sitä on saada? Minulle Mississippi Queenin alkuperäinen englanninkielinen versio aiheuttaa tällaisen poltteen. Sitä ei löydy edes Geek Marketista. Mississippi Queen oli ilmestyessään peliteknisesti aikaansa edellä ja siinä on hassunhauskoina komponentteina muoviset siipirataslaivat, joilla noukitaan matkustajia ja kuljetetaan näitä pitkin Mississippi-jokea. Liikkeet tulee suunnitella tarkkaan, jotta polttoaine ei pääse loppumaan. Boksin etukannessa olevan kuvan voisin laittaa julisteeksi seinälle, niin hieno se on. Kesto: 45 min. BGG-reittaus: 6.4. Complexity: 1.70.

5. sija

Kaitsu: Firefly the Game (2013)

Firefly on TV-sarja, josta pidin ihan tosissani. Se tarjosi parasta avaruus-scifeilyä mitä olin nähnyt sitten Babylon 5:n. Sarja oli valitettavan lyhytikäinen (2002-2003) , mutta varmasti osittain myös siksi nauttii nyt kulttisuosiota. Nathan Fillionin esittämä avaruuscowboy miehistöineen teki siinä kaikenlaista keikkaa ympäri galaksia. Peli kuulemma simuloi sarjan settingiä hienosti hiekkalaatikkomaisella lähestymistavalla. Pelaajat voivat tehdä kaikenlaisia hommia palkkansa eteen pickup & delivery -keikoista sotaisampiin taistelutehtäviin. Vahva teema ja tekemisen vapaus kutkuttavat kovasti.
Kesto: 120-240 min. BGG-reittaus: 7.4. Complexity: 2.95.

Annika: DRCongo (2015)

Kongon historiakirjallisuutta harrastavana olin saada sydärin, kun sain tietää pelistä nimeltä DRCongo. Se pakkaa laudan tapahtumiin Kongon demokraattisen tasavallan kipeät lähtökohdat, joista pitäisi ryhtyä rakentamaan kestävää tulevaisuutta ja yhteiskuntaa. Kongohan on kautta historiansa ollut riiston kohteena: ensin orjat, sitten norsunluu ja kumi, sen jälkeen kaivostoiminta. Lisäksi se on ollut pelinappulana idän (sosialismi) ja lännen (markkinatalous) välisessä poliittisessa valtakamppailussa. DRCongo pyrkii esittelytekstinsä mukaan “tutkimaan sitä toiveikasta hypoteesia, että jos valistuneet industrialistit näkisivät vaivaa Kongon demokraattisen tasavallan talouden kehittämiseksi, maa kykenisi pääsemään eroon rampauttavista levottomuuksista.” Ihan pelkän aiheen takia tämä peli ei sentään kiinnosta, vaan ansionsa on myös sen saamilla hyvillä reittauksilla.

Kesto: 120 min. BGG-reittaus: 7.1. Complexity: 3.55.

4. sija

Kaitsu: Great Western Trail (2016)

Yippikaijee, nyt noustiin bandwagoniin. Westernit ovat aina olleet elokuvan genreistä suosikeitani. Pelihuoneen seinällämmekin roikkuu suuri The Good, The Bad, and The Uglyn juliste, jota koristaa Clintin omakätinen nimmari. Great Western Trail on aihepiiristään huolimatta europeli, mikä näkyy ruudinkatkun puutteena. Pelissä kun kuskataan cowboyden toimesta karjaa. Jos Alexander Pfister suunnittelee pelin, olen lähtökohtaisesti messissä. Tällä kertaa teemakin on tavallista kiinnostavampi. Enemmän lautapeliskenessä sisällä olevat luultavasti pelin ainakin päällisin puolin tietävät, joten mennään listalla eteenpäin.
Kesto: 75-150 min. BGG-reittaus: 8.3. Complexity: 3.72.

Annika: Blood Bowl: Team Manager - The Card Game (2012)

Blood Bowl: Team Manager - The Card Game on tuoreita lisäyksiä wishlistilläni. Olen törmännyt siihen aivan viime päivien aikana useamman kerran. Ensin Board Game Quest -sivuston parilta top10-listalta ja sen jälkeen BoardGameGeekin advanced searchin tarjoamassa listassa. Olin laittanut hakukriteereiksi max 90 minuutin keston, kaksinpelimahdollisuuden sekä mekaniikoista card draftingin ja deck/pool buildingin. Blood Bowl: Team Manager - The Card Game koreili listan kärjessä, jos jätin huomioimatta pelit jotka jo olivat minulle tuttuja.

Kesto: 90 min. BGG-reittaus: 7.4. Complexity: 2.33.

3. sija

Kaitsu: Trickerion: Legends of Illusion (2015)

Eurotyylinen peli keskenään kilpailevista 1800-luvun taikureista tai paremminkin illusionisteista? Kyllä, olen kiinnostunut. Tuon ajan taikuus on kiinnostanut minua pikkupojasta lähtien, kun kuulin ensimmäisen kerran Harry Houdinista. Minulta löytyy jopa sellainen klassinen kirja kuin Sleight of Hand: Practical Manual of Legerdemain for Amateurs and Others, joka julkaistiin alunperin vuonna 1885. Viimeisen niitin halulleni päästä tutustumaan tähän lautapeliin jälleen The Secret Cabal podcastin kautta. Yhtään eivät ole kiinnostunustani hillinneet myöskään Noppapotin ja Lautapelihelvetin kirjoitukset.

Kesto: 60-180 min. BGG-reittaus: 7.8. Complexity: 4.03.


Annika: Cinque Terre (2013)

Chris Handyn Cinque Terre on ollut toivelistallani jo suhteellisen pitkään. Kiinnostus syveni keväällä, kun pelasimme Bombayta ja tykästyimme sen myötä PickUp and Delivery -mekaniikkaan. Cinque Terreä tunnutaan pitävän yhtenä parhaista peleistä tällä saralla, ja toki Italia-teemakin miellyttää. Tämä vain tuntuu olevan yksi niitä “mahdoton saada järkihintaan” -pelejä. Hieroin jo kauppoja brittiläisen myyjän kanssa, mutta jälleen kävi niin, että postituskulut olisivat nousseet liian korkeiksi. Cinque Terre sijoittuu Ligurian rannikon viiteen kylään. Pelaajat ovat farmareita, jotka harvestoivat, kuljettavat ja myyvät tuotteitaan keskenään kisaillen.

Kesto: 60 min. BGG-reittaus: 7.1. Complexity: 2.38.

2. sija

Kaitsu: Russian Railroads (2013)

Jostain syystä koen voimakasta sisäistä tarvetta löytää junapeli, jota rakastaisin ehdoitta kuin omaa lastani. Koska työläistenasettelu on suosikkimekaniikkojani, niin Russian Railroadsin pitäisi olla varsinainen täsmähankinta tähän tarpeeseen. Tämä on myös vähän keskimääräistä raskaamman oloinen työläistenasettelu ja ne ovat genrensä perusklassikoiden jälkeen alkaneet kiinnostaa enenevissä määrin.
Kesto: 90-120 min. BGG-reittaus 7.8. Complexity: 3.41.

Annika: Kingdomino (2016)

Kingdomino on Spiel des Jahres 2017 -voittaja, jota kaikki kehuvat, siinäpä ne tärkeimmät syyt miksi haluan päästä valtakuntaani rakentamaan. Tämä on varmasti ihanan helposti opittava peli kaikkien näiden kompleksisempien joukossa. Ja helppo saada - joko kaupasta huokeaan hintaan tai joltakulta kaverilta lainaksi. Laatat ovat värikkäitä ja kuvitus muikeaa.

Kesto: 15-20 min. BGG-reittaus: 7.5. Complexity: 1.22.

1. sija

Kaitsu: War of the Ring (2nd Ed.) (2012)

Nazgulin päänmitalla omalla listallani höökii ykköseksi ultimaattinen Sormusten Herra -peli. War of the Ring on käytännössä järkälemäinen ameritrash-tyylinen kaksinpeli (vaikka onkin italialaisten tekosia), jossa käydään Sormusten Sota uusiksi. Meillä ei ole oikeastaan ainuttakaan kunnon dudes-on-a-map -tyyppistä figusotapeliä ludoteekissamme. Ihan pelkkä teemakin kantaisi peliä pitkälle, mutta tämä on kaiken kuulemani perusteella myös erinomainen peli. Pidän erityisesti siitä, että Vapailla kansoilla ja Sauronin poppolla on omat tavoitteensa. War of the Ring on ikävän kallis peli, karvalakkiversio on helposti satasen väärti, upea Collector’s Edition pyörii tonnin tienoilla. War of the Ring on minulle se himoittu Grail-peli.
Kesto: 180 min. BGG-reittaus: 8.6. Complexity: 4.00.

Annika: Panamax (2014)

Panamax on temaattinen eurojärkäle, jonka kuitenkin pelaa alle kahdessa tunnissa. Voiko tällaista ollakaan? Enpä tiedä varmaksi, ennen kuin olen päässyt testaamaan. Panamaxiin on sisällytetty worker placementia, pick up and deliveryä ja stock holdingia. Nam. Ja katsokaa tuota karttaa, sen teollisen täsmällistä otetta! Pelaajat hallinnoivat rahtilaivafirmoja, jotka ottavat vastaan toimeksiantoja USAsta, Kiinasta ja Euroopasta. Samalla tehdään osakeinvestointeja oman pääoman kasvattamiseksi. Pelissä on mukana nopanheittelyä, mihin usein suhtaudun vähän varauksella, mutta ehkäpä se on Panamaxissa toteutettu hyvin. Tämän pelin saisi hankituksi jopa ihan koto-Suomesta. Kesto: 100 min. BGG-reittaus: 7.4. Complexity: 3.77.